Ilmastovalinta lounasruokailussa

Ruokailu kuuluu asumisen ja liikkumisen ohella eniten ympäristövaikutuksia aiheuttaviin arkisen kulutuksen muotoihin. Ruoan ympäristövaikutusten vähentämisessä pääpaino on ollut alkutuotannossa, mutta viime vuosina myös ravinnon kulutus on noussut näkyvästi esiin. Tästä kielivät erilaiset kuluttajille suunnatut ympäristömerkinnät, luomumerkistä hiilijalanjälkiin

Kestävät julkiset hankinnat – nykytila ja kehittämisehdotuksia

Julkisen sektorin rooli kestävien tuotteiden ja palveluiden hankkijana on merkittävä, sillä pelkästään kuntien tekemät vuotuiset hankinnat Suomessa ovat lähes 20 miljardia euroa. Julkisten varojen kohdentamisella kestäviin ja laadukkaisiin palveluihin voidaan edistää ympäristöystävällisten ja vastuullisesti tuotettujen ratkaisujen markkinoita. Hankintalain uudistus vuoden 2017 alusta mahdollistaa entistä paremmin julkisten hankintojen käyttämisen kestävän kehityksen ja elinkeinopoliittisten tavoitteiden saavuttamisen strategisena työvälineenä. Hankintoja voidaan käyttää tehokkaammin julkisen kysynnän ohjauskeinona jos hankintayksiköissä pystytään asettamaan kestävien hankintojen tavoitteita ja seuraamaan niiden toteutumista. Tässä raportissa kuvataan, miten kestävyystavoitteet huomioidaan kuntien strategioissa, ohjeistuksessa ja hankintakäytännöissä, sekä kartoitetaan kestävien hankintojen tekemisen haasteita ja ratkaisuehdotuksia yleisesti ja sektoreittain. Lisäksi tuodaan esiin tärkeimpiä toimenpide-ehdotuksia kestävien hankintojen vauhdittamiseksi. Tietoa kerättiin kyselyllä, haastatteluilla, asiakirja-analyysillä (strategiat, ohjeistukset, HILMAssa julkaistut tarjouspyynnöt) sekä yhteiskehittämiseen perustuvissa työpajoissa. Yli puolet tarkastelluista kunnista huomioi kestävyystavoitteet hankintastrategiassa tai muussa hankintoja koskevassa ohjeistuksessa. Kestävyystavoitteet on asetettu melko yleisellä tasolla, ja vain noin neljäsosa kunnista määritti tarkempia kestävyyskriteerejä. Nämä koskivat esimerkiksi parhaisiin energiatehokkuusluokkiin kuuluvien laitteiden hankintaa. Ajoneuvo- ja kuljetuspalveluhankinnoissa ohjeistuksella pyrittiin edistämään vähäpäästöistä kalustoa ja/tai vaihtoehtoisia käyttövoimaratkaisuja. HILMAssa julkaistujen tarjouspyyntöjen perusteella energia- ja ympäristönäkökulma oli kirjattu vähintään yleisellä tasolla 66 %:iin tarjouspyynnöistä. Tarkemmin se oli kirjattu 44 %:iin tarjouspyynnöistä, sisältäen tällöin ainakin yhden selkeästi määritellyn ympäristökriteerin. Vain 15 %:ssa ympäristönäkökulma oli määritetty koko elinkaari huomioiden. Selkeimmin tarjouspyyntöjen kriteereissä nousivat esiin laadunhallinta, energiatehokkuus ja kuljetuskaluston Euronormi-luokka. Kestävien julkisten hankintojen määrää ja vaikuttavuutta ei mitata järjestelmällisesti, mikä voi ainakin osittain johtua sopivan mittausmenetelmän puuttumisesta. Tässä raportissa nostetaan esiin esimerkkejä kuntien käyttämistä menetelmistä hankintojen kestävyystavoitteiden toteutumisen seurannasta ja ehdotetaan menetelmää kestävyyskriteerien esiintymisen mittaamiselle tarjouspyynnöissä siten, että kehitystä voitaisiin koko maan tasolla seurata sekä vuosien että eri tuoteryhmien välillä. Kestävien julkisten hankintojen tekemisen suurimpina esteinä nähdään riittämätön strateginen tuki ja siitä johtuva vähäinen resursointi hankintatoimeen. Myös yhteisen ”hankintakielen” puuttuminen hankkijoiden ja toimittajien välillä sekä markkinatuntemuksen vähyys vaikeuttavat kestävien hankintojen tekemistä. Toteutukseen haasteita tuovat elinkaarinäkökulman ja sitä tukevan budjettisuunnittelun puuttuminen ja hankintojen hajautuneisuus. Taustalla heijastuu perinteinen hankintakulttuuri, joka painottaa hankintamenettelyä enemmän kuin kestävän kokonaisratkaisun löytymistä. Lisäksi eri sektoreilla on omia erityispiirteitä ja haasteita kestävyystavoitteiden toteuttamisessa. Kuntapäättäjien ja esittelevien virkamiesten ymmärryksen lisääminen kestävien hankintojen elinkaarenaikaisista hyödyistä kuntatalouteen, ympäristöön ja elinkeinoelämään koettiin ensiarvoisen tärkeänä. Hankintojen strategista kehittämistä ja johtamista tulee vahvistaa ja kestävyysnäkökulma kytkeä kunnan talouden kokonaissuunnitteluun. Hankkijoiden markkinatuntemusta tulee lisätä ennakoivalla vuoropuhelulla mahdollisten toimittajien kanssa ja osaamista tulee lisätä koulutuksella. Sääntelyn kasvattamisen sijaan hankkijoita tulisi kannustaa kestäviin hankintoihin. Kannustava malli voi olla esimerkiksi vaikuttavuusperusteinen hankinta, joka kohdistuu ympäristö- ja sosiaaliseen vaikuttavuuteen, ja jonka avulla hankinnan mahdollista riskiä voidaan paremmin jakaa ja hallita

Promises of meat and milk alternatives : an integrative literature review on emergent research themes

Increasing concerns for climate change call for radical changes in food systems. There is a need to pay more attention to the entangled changes in technological development, food production, as well as consumption and consumer demand. Consumer and market interest in alternative meat and milk products—such as plant based milk, plant protein products and cultured meat and milk—is increasing. At the same time, statistics do not show a decrease in meat consumption. Yet alternatives have been suggested to have great transitional potential, appealing to different consumer segments, diets, and identities. We review 123 social scientific journal articles on cell-based and plant-based meat and milk alternatives to understand how the positioning of alternatives as both same and different in relation to animal-based products influences their role within the protein transition. We position the existing literature into three themes: (1) promissory narratives and tensions on markets, (2) consumer preferences, attitudes, and behavioral change policies, (3) and the politics and ethics of the alternatives. Based on our analysis of the literature, we suggest that more research is needed to understand the broader ethical impacts of the re-imagination of the food system inherent in meat and milk alternatives. There is also a need to direct more attention to the impacts of meat and milk alternatives to the practices of agricultural practices and food production at the farm-level. A closer examination of these research gaps can contribute to a better understanding of the transformative potential of alternatives on a systemic level

Kestävän ruokavalion edistäminen lounasruokailussa – Ilmastovalintamerkintä testissä

Ruokavaliota ja ruokailutottumuksia muuttamalla voidaan vaikuttaa merkittävästi ruoan tuotannosta ja kulutuksesta aiheutuviin ympäristövaikutuksiin. Tässä selvityksessä tarkastelemme ilmastovalintamerkinnän soveltuvuutta ruoan ympäristövaikutuksista viestimiseen ja ruokavalintojen ohjaamiseen lounasruokailussa. Tarkastelemme miten ilmastovalinnan käyttöönotto Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) henkilöstöravintolassa on vaikuttanut ruokailijoiden lounasvalintoihin sekä ravintolakeittiön toimintaan vuoden aikana. Lähtöoletuksemme on, että aiemmat tottumukset ja rutiinit ohjaavat vahvasti lounasruokailua. Tarkastelemme miten ilmastovalintamerkintä tiedollisen ohjauksen muotona voi vaikuttaa tällaiseen rutinoituneeseen toimintaan. Selvityksen pohjalta arvioimme merkinnän toimivuutta ja tunnistamme keskeisiä kehittämiskohteita. Asiakaskyselystä ja ryhmähaastatteluista saatujen tulosten mukaan ilmastovalinnan käyttöönotto on saanut aikaan joitakin positiivisia muutoksia. Se on nostanut ruoan ympäristö- ja ilmastovaikutukset keskusteluun sekä lisännyt merkin kriteerit täyttävien annosten määrää henkilöstöravintolan lounastarjonnassa. Merkintä on kuitenkin vain harvoin tärkein lounasvalintaa ohjaava tekijä. Asiakkaiden merkintään kiinnittämä huomio on jopa heikentynyt ajan myötä. Sekavaksi koettu ja osin huomaamaton viestintä ovat vahvistaneet tätä ilmiötä. Ilman viestinnällisiä väliintuloja ja herätteitä ilmastovalintamerkintä katoaa muun ravintolassa olevan informaation sekaan. Asiakaskyselyn mukaan SYKEn henkilöstöravintolassa on kasvispainotteisen ruokavalion noudattajia enemmän kuin Suomen väestössä keskimäärin. Kyselyn tulosten mukaan kasvisruokavaliota noudattavat ja ympäristöystävällisyyttä ruokavaliossaan painottavat asiakkaat huomioivat ilmastovalintamerkin muita aktiivisemmin. He kuitenkin näkivät kasviruokareseptien ja monipuolisuuden kehittämisen tärkeämpänä kuin merkinnän sinänsä. Keittiön henkilökunnan mukaan ilmastovalintamerkin välivaiheeseen kehitetyt tiukat raaka-ainepohjaiset kriteerit kuitenkin rajoittavat monipuolisen kasvisruoan kehittämistä. Selvityksen tulokset korostavat aistinvaraisen arvioinnin merkitystä kasvisten käytön edistämisessä. Ilmastoystävällisten ruokien valinnasta on tehtävä helppoa ja viesti ilmastovalinnasta on vietävä konkreettisesti linjastolle, lämpimien ruokien ääreen. Lisäksi on panostettava kasvisruokien herkullisuuteen. Merkin kriteerejä on kehitettävä, jotta kasvisten monipuolinen käyttö olisi mahdollista. Parhaimmillaan ilmastovalintamerkintä voi kannustaa ravintoloita kasvisruokareseptien kehittämiseen ja luovuuteen, ja asiakkaita hyödyntämään merkin välittämää tietoa ilmastoystävällisestä ruoanlaitosta myös kotona

Attentive, speculative experimental research for sustainability transitions : An exploration in sustainable eating

The critical role of everyday practices in climate change mitigation has placed experimental approaches at the top of the environmental policy agenda. In this paper we discuss the value of behavioural approaches, practice theories, pragmatic tinkering and speculative thinking with respect to experimentation. Whereas the first two have been much discussed within sustainability science and transition research, the notions of pragmatic tinkering and speculative thinking radically broaden the scope of experimental research and its contribution to sustainable everyday practices. Pragmatism brings to the fore the need to coordinate multiple practices and understandings of good eating, as these may clash in practice. Through this lens, the value of experimental research lies in revealing frictions that need to be resolved, or tinkered, in practice. Speculative experimentation, in turn, refers to the power of experiments to challenge the experimental setting itself and force thinking about new possibilities and avenues. We investigate the value of all four approaches in relation to our experiments with sustainable eating in the Finnish and Nordic context. Our elaboration justifies the need to broaden the conception of experimental research in order to capture the multiplicity of sustainable eating. Hence, we call for attentive, speculative experimental research aimed not only at testing solutions for sustainable everyday practice, but also at reflecting on the practice of experimentation itself.peerReviewe

Kestävä syöminen ja arkisten käytäntöjen muutos

Peer reviewe

Julkiset ruokapalvelut voivat toimia reilun ruokamurroksen edelläkävijöinä

Ruoan tuotannon ja kulutuksen muuttaminen kestävämpään suuntaan on yksi aikamme suurista haasteista. Muutos tarjoaa suomalaisille ruokapalveluille mahdollisuuden nostaa alan arvostusta ja yhteiskunnallista merkitystä. Julkiset ruokapalvelut ovat jo pitkään ohjanneet suomalaisia syömään terveellisesti. Ruokapalveluiden tavoite tasavertaisesta ja tasapainoisesta ravitsemuksesta on tärkeä tavoite myös kestävän syömisen edistämisessä. Uusien ympäristöystävällisten ruokailutapojen opettelu vaatii kuitenkin osallisuuden vahvistamista ja yhteisiä sitovia tavoitteita

Governing plant‐centred eating at the urban scale in the UK: The Sustainable Food Cities network and the reframing of dietary biopower

Recent years have seen an increase in actions to address a key feature of food in the Anthropocene: the over-production and consumption of animal-based foods or ‘animalisation’ of diets. However, it is unclear whether such efforts can be understood as a coherent institutional level response that will challenge hegemonic dietary biopower, a regime of governance that normalises and reproduces animal-based food consumption. Building on scholarship that explores food governance initiatives in urban contexts and dietary biopower across a range of empirical cases, this paper explores whether, how and with what consequences governance actors within urban food partnerships (UFP) of the UK Sustainable Food Cities (SFC) network are working to reframe dietary biopower so that humans are disciplined to eat less animal-based food and instead to adopt a more plant-centred diet. Document analysis and semi-structured interviews with SFC representatives suggest the breadth and depth of current UFP actions do not add up to a sustained challenge to hegemonic, animal-based dietary biopower. Rather, they reveal a plant-centred dietary biopolitical project in the making, while specific cases suggest that this project is more accurately conceptualised as arrested due to the pursuit of food system actions that are counter to and in tension with the promotion of plant-centred eating. We suggest that a more coherent reframing of dietary biopower would entail urban food governance actors engaging consistently and robustly with the debates surrounding animal-based foods, as well as identifying and enacting synergies between plant-centred eating, food poverty and local economic development agendas