Vitamin D and Type 1 Diabetes

Type 1 diabetes is an autoimmune disease, in which insulin-producing β-cells in the pancreas are destroyed leading to a life-long external insulin-dependency. Finland has the highest incidence of type 1 diabetes in the world, increasing almost 5-fold since the 1950s. The reasons for this increase are not known, therefore it is not possible to delay or prevent the disease. Identifying the factors that can modify the disease risk and interfere with the disease process is highly important, since despite advances in disease management, the life expectancy of patients with type 1 diabetes is estimated as more than 10 years shorter than that of the normal population. Type 1 diabetes develops as a result of complex interactions between genetic and environmental factors. While more than 50 genetic loci associated with type 1 diabetes risk have been identified the strongest risk is conferred by the human leukocyte antigen (HLA) gene region. The environmental factors, however, remain unknown. Epidemiological evidence suggests an association between vitamin D and type 1 diabetes, but information on the actual vitamin D status (serum 25-hydroxyvitamin D (25OHD) concentration) during pregnancy or childhood prior to diagnosis is scarce. Genes in the metabolic pathway of vitamin D are associated with type 1 diabetes, but the interaction between vitamin D status, vitamin D related genetic factors and type 1 diabetes is poorly known. We investigated the association between vitamin D and type 1 diabetes by determining maternal vitamin D status in a retrospectively case control study setting, when it was already known which of the children later developed type 1 diabetes. We utilised a unique sample collection, the Finnish Maternity Cohort (FMC) that collects serum samples of almost every pregnancy in Finland. We evaluated the association between single nucleotide polymorphisms (SNPs) in the metabolic pathway of vitamin D and type 1 diabetes. Furthermore, we investigated the relationship between vitamin D status and the HLA gene region. No difference in maternal serum 25OHD concentrations emerged between mothers of diabetic and non-diabetic children (43.9 nmol/l and 43.5 nmol/l; n=686). Around 70% of all pregnant women were vitamin D deficient (serum 25OHD concentration < 50 nmol/l). We found novel proof of a relationship between maternal genetic factors in the metabolic pathway of vitamin D and type 1 diabetes risk in the child. The genotypes of two SNPs located in the vitamin D receptor (VDR) gene showed different genotype distribution between mothers whose children later developed type 1 diabetes and those whose did not. The VDR regulates the transcription of hundreds of vitamin D target genes. We also found for the first time that associations between serum 25OHD concentration and SNPs in the VDR and the group-specific component (GC) were stronger during pregnancy in mothers whose children later developed type 1 diabetes than in mothers whose children did not. The GC gene encodes vitamin D binding protein to which vitamin D is attached during circulation. Furthermore, we found a novel association between serum 25OHD concentration and the HLA gene region. A group of HLA alleles (HLA-B44 supertype) associated with low serum 25OHD concentration. Our results do not support a direct association between maternal vitamin D status and type 1 diabetes risk in the child. It may be, however, that we were not able to detect a possible protective effect of vitamin D in this population since a considerable proportion of all mothers were vitamin D deficient. Our results demonstrate novel differences in genetic factors related to the metabolic pathway of vitamin D during pregnancy between mothers whose children later developed type 1 diabetes and whose did not. The found relationship between the HLA gene region and vitamin D status indicates an even stronger role for vitamin D in the immune system than previously thought. Our results suggest that more attention should be paid to the mother and pregnancy, when investigating the early programming of type 1 diabetes.Tyypin 1 diabetes on autoimmuunisairaus, jossa insuliinia tuottavat haiman β-solut tuhoutuvat. Tämä johtaa elinikäiseen ulkoisen insuliinin tarpeeseen. Suomessa tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus on viisinkertaistunut viidessä vuosikymmenessä ja on korkeampi kuin missään muualla maailmassa. Syitä ilmaantuvuuden kasvuun ei tunneta ja täten taudin ehkäisy ei ole vielä mahdollista. Taudin syntyyn vaikuttavien tekijöiden tutkiminen on tärkeää, sillä vaikka tyypin 1 diabeteksen hoito on kehittynyt, potilaiden eliniänodotteen on arvioitu olevan edelleen yli 10 vuotta normaaliväestöä alhaisempi. Tyypin 1 diabeteksen puhkeamiseen vaikuttaa sekä perinnöllinen alttius, ympäristötekijät että näiden yhteisvaikutus. Taudin riskiin vaikuttavia perinnöllisiä tekijöitä tunnetaan yli 50, joista suurin vaikutus on HLA-geenialueella. Ympäristötekijöitä ei ole vielä pystytty varmuudella tunnistamaan. D-vitamiinin ja tyypin 1 diabeteksen yhteydestä on epidemiologista näyttöä, mutta diagnoosia edeltävistä D-vitamiinitasoista (seerumin 25-hydroksi-D-vitamiini; 25OHD) on vain vähän tietoa. Tietyt D-vitamiinin aineenvaihduntaan osallistuvat geenit ovat yhteydessä tyypin 1 diabetekseen. D-vitamiinitason, D-vitamiinin aineenvaihduntaan osallistuvien geenien ja tyypin 1 diabeteksen vuorovaikutus tunnetaan kuitenkin vielä huonosti. Tavoitteemme oli tutkia äidin raskaudenaikaisen D-vitamiinistatuksen yhteyttä lapsen riskiin sairastua tyypin 1 diabetekseen jälkikäteen, kun jo tiesimme ketkä lapsista myöhemmin sairastuivat ja ketkä eivät. Meillä oli mahdollisuus käyttää ainutlaatuisen Finnish Maternity Cohort (FMC) näytekokoelman näytteitä. FMC-seerumipankkiin on kerätty näyte lähes kaikilta raskaana olevilta suomalaisilta vuodesta 1983 alkaen. Tutkimme myös useiden D-vitamiinin aineenvaihduntaan osallistuvien geenien pistemutaatioiden (single nucleotide polymoprhisms; SNPs) yhteyttä tyypin 1 diabetekseen. Lisäksi tutkimme HLA-geenialueen ja D-vitamiinistatuksen yhteyttä. Diabeetikoiden ja terveiden lasten äitien raskaudenaikaisissa seerumin 25OHD-pitoisuuksissa ei ollut eroa (43.9 nmol/l ja 43.5 nmol/l; n=686). Noin 70 %:lla sekä diabeetikoiden että terveiden lasten äideistä oli raskaudenaikainen D-vitamiininpuutos (seerumin 25OHD-pitoisuus < 50 nmol/l). Löysimme uutta tietoa äidin D-vitamiinin aineenvaihduntaan osallistuvien geenien yhteydestä lapsen riskiin sairastua tyypin 1 diabetekseen. Kahden D-vitamiinireseptorissa (VDR) sijaitsevan SNP:n genotyyppijakauma oli erilainen diabeetikoiden ja terveiden lasten äideillä. VDR välittää D-vitamiinin vaikutukset sen satoihin kohdegeeneihin. Havaitsimme myös ensimmäistä kertaa että diabeetikoiden äideillä VDR- ja GC-geeneissä (group-specific component) sijaitsevat SNPt yhdistyivät voimakkaammin seerumin 25OHD-pitoisuuteen raskauden aikana kuin terveiden lasten äideillä. GC koodaa D-vitamiinin kuljetuksessa tarvittavaa proteiinia (DBP). Löysimme myös uuden yhteyden seerumin 25OHD-pitoisuuden ja HLA-geenialueen välillä. Ryhmä kudostekijöitä (HLA-B44 supertyyppi) yhdistyi matalaan seerumin 25OHD-pitoisuuteen. Tutkimuksessamme ei löydetty suoraa yhteyttä äidin raskaudenaikaisen D-vitamiinitason ja lapsen diabetesriskin välillä. Saattaa olla, että D-vitamiinin mahdollinen suojavaikutus jäi näkymättä tässä tutkimusjoukossa, koska D-vitamiinin puutos oli huomattavan yleistä kaikilla äideillä. Diabeetikoiden ja terveiden lasten äidit olivat kuitenkin erilaisia tiettyjen D-vitamiinin aineenvaihduntaan osallistuvien geenien osalta. Löydetty yhteys HLA-geenialueen ja D-vitamiinitason välillä korostaa D-vitamiinin merkittävää roolia puolustusjärjestelmän säätelijänä. Tuloksemme viittaavat siihen, että äitiin ja raskauteen liittyviin tekijöihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota kun tutkitaan tyypin 1 diabeteksen varhaista ohjelmoitumista

Synnynnäisen eteis-kammiokatkoksen patogeneesi ja hoito

Synnynnäinen eteis-kammiokatkos kehittyy sikiöaikana, kun sikiön sydämen johtorata vaurioituu. Suurimassa osassa tapauksissa sairaiden lasten äideillä on todettu tiettyjä vasta-aineita, SSA- ja SSB-vasta-aineita. Nämä vasta-aineet ovat yhteydessä sidekudossairauksiin, kuten Sjögrenin syndroomaan ja systeemiseen lupus erythematosukseen. Toisen raskauskolmanneksen aikana vasta-aineet pääsevät äidin verenkierrosta istukan kautta kulkeutumaan sikiön verenkiertoon ja aiheuttavat sikiön sydämessä vaurion. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on esitellä tarkemmin synnynnäisen eteis-kammiokatkoksen patogeneesi ja hoito. Katsaus perustuu PubMed -tietokannasta kerättyihin aiheeseen liittyviin artikkeleihin. Artikkelit on valittu katsaukseen niiden julkaisuvuoden mukaan, niin että mukana on lähinnä viimeisen viiden vuoden aikana julkaistut 24 artikkelia. Sydänkudoksen vaurio kehittyy, kun SSA- ja SSB-vasta-aineet aiheuttavat sikiön sydämessä, erityisesti eteis-kammiosolmukkeessa, fibrotisoitumista ja kalkkeutumista. Vaurion ilmaantuminen voidaan kliinisesti havaita esimerkiksi sattumalta neuvolakäynnillä sikiön hidaslyöntisyytenä, jolloin sikiön syke on romahtanut 130:stä 70:een kertaan minuutissa. Sikiölle kehittyy useimmiten myös sydämen vajaatoiminnan merkit, kuten turvotus. Tällä hetkellä synnynnäistä eteis-kammiokatkosta sairastavan lapsen ainoa pelastava hoito on elinikäinen sydämen tahdistinhoito. Joitakin riskiraskauksissa käytettäviä raskauden aikaisia hoitoja on käytetty, mutta selvää tutkimusnäyttöä niiden tehosta synnynnäisen eteis-kammiokatkoksen ennaltaehkäisyssä ja hoidossa ei ole. Kortikosteroideja, hydroksiklorokiinia, sympatomimeetteja, plasmafereesia ja ivIG-hoitoa on kokeiltu riskiraskauksissa. Katsauksessa käydään läpi eri hoitovaihtoehtojen etuja ja haittoja. Vasta-ainehypoteesi on vallitseva, kun puhutaan synnynnäisen eteis-kammiokatkoksen kehittymisestä. On kuitenkin olemassa muitakin tekijöitä, jotka vaikuttavat sairauden kehittymiseen. Sikiöt, jotka ovat altistuneet raskauden aikana äidin vasta-aineille, eivät kaikki sairastu tautiin. Toisaalta tiedetään myös, että kaikkien sairastuneiden lasten äideillä ei ole veressään kyseisiä vasta-aineita. Katsauksessa esitellään SSA- ja SSB-vasta-aineiden lisäksi joitakin muita tekijöitä, jotka vaikuttavat synnynnäisen eteis-kammiokatkoksen kehittymiseen

Ihmiseen luottava kettu voi hyvin

Siniketun ja hopeaketun luottavaisuus ihmistä kohtaan on kohtalaisesti periytyvä ominaisuus. Siten luottavaisuutta voidaan pysyvästi edistää valinnan avulla. Kettujen luottavaisuuden lisääntyminen näyttää parantavan pentutulosta. Pelkkä luottavaisuus ei kuitenkaan takaa hyvää turkislaatua.vo

Creating an operational framework for digital multi-disciplinary oral health promotion in children - the ODA pilot in Kuopio public oral health care

Health care professionals are in the front line to identify signals of life issues. In Finnish school healthcare 25% of the children are raising concern from the professional’s perspective. In oral health care, ill oral health may be an indicator of issues and vice versa. However, the early inter-professional cross-talk is minimal. The aim of this project was to recognize the patients that would raise concern among oral health care professionals. Holistic interventions of these patients would secondarily improve oral health. Targeting the group with heaviest disease and social burden, the morbidity would cease in the total population. The staff of Kuopio public oral health care was trained for early patient recognition and referral to an oral health intervention clinic. The clinic focused on speaking out the patient’s life situation and individual oral health education. If needed, a multi-professional primary healthcare support team was gathered. With the most complex problems, the family services and child protection services were consulted. In 2017 and 2018 there were 264 and 344 recognized concerning individuals. Through tailored intervention strategies, the target group was able to increase brushing, lower the plague index and improve self-reported oral health (SOH). Total population indicators (decayed-missing-filled index, DMFT and invasive treatment) showed decreasing trends but have too many background variables for reliable effect assessment. Oral health can play an integral role in recognizing compromised individuals. The operational changes created during the project will act as platform for future digital tools

Hopeakettujen luottavaisuuden ja aggressiivisuuden perinnölliset tunnus-luvut ja edistymiset luottavaisuuden perusteella valituilla pennuilla ja sii-toseläimillä

ei saatavill

Comparison of EQ-5D and 15D instruments for assessing the health-related quality of life in cardiac surgery patients

Peer reviewe