Prison Break. Education of young adults in closed prisons—building a bridge from prison to civil society?

Prison education is seen in both criminal and education policies as a way of assimilating inmates ‘back into society’. In spite of the policy emphasis on education, the practices in prison education vary from prison to prison. The stated aim of prison education in EU and in Finnish national level policies is to teach inmates the skills and knowledge that they can use in life after release and thus reduce recidivism. In this paper, we analyse policies and practices related to education programmes in closed prisons in Finland with discourses of employability and therapisation of education. International and national policy documents and ethnographic data and interviews with young people and teachers have been use as data sources. Our aim is to draw a picture of multiple and complex power relations that shape the young adults in prison as flexible subjects that are able to make the transition from prison ‘back’ to civil society.Peer reviewe

Redesigning education : visions and practices

There is a need for a quick and radical change in education. At present, education is not able to adequately react to changes taking place all around us. Education should provide our students with knowledge, skills and competences as well as develop attitudes and values, which help them to act in the changing world of work and society, bringing them towards a sustainable future. There are numerous publications on development of education, but less on how the changes in education are led and implemented. Additionally, the impacts of the sustainability crisis are usually ignored in the discussion on the development of education: how education should react and ensure competences and attitudes in order to mitigate them

Outreach Youth Work and Employability in the Ethos of Vulnerability

There is general agreement overall about the desirability and importance of youth support systems as being crucial for young people ‘at risk’ to help them cultivate their subjectivities about employability. In this article, we take a closer look at these support systems and especially at outreach youth work in Finland. We focus on the construction of knowledge and subjectivities of young people related to it. We argue that among the good intentions in cultivating young people’s subjectivities, outreach youth work tends to operate as a practice for enhancing the construction of psycho-emotional vulnerabilities and employability of young people while translating wider societal questions of austerity, poverty and inequality into questions of individualised deficiencies.Peer reviewe

Katsaus NoSQL-tietokantojen suorituskykyyn

Tässä tutkielmassa käsitellään NoSQL-tietokantojen suorituskykyä. Työssä esitellään NoSQL-tietomallien keskeisimmät ominaisuudet ja vertaillaan NoSQL- ja relaatiotietomallien välisiä eroja. Lisäksi käsitellään tietokantojen hajautusmekanismeja sekä hajautettujen tietokantojen ominaisuuksia määrittelevää CAP-teoreemaa. Työssä perehdytään suorituskyvyn mittaamiseen ja sen mittareihin. Mittaustyökaluista esitellään tarkemmin avain-arvoparitietokantojen vertailuun kehitetty Yahoo! Cloud Serving Benchmark (YCSB). Työn tavoitteena on NoSQL-tietomallien ja niihin perustuvien tietokantojen suorituskyvyn vertailu aihetta käsittelevien tutkimusten, julkaisujen ja artikkeleiden pohjalta. Tutkimuksen tuloksena saatiin tietoa NoSQL-tietomallien ja -tietokantojen suorituskyvystä sekä suorituskykyyn vaikuttavista tekijöistä. Tutkimustuloksia voidaan käyttää apuna suorituskyvyltään käyttökohteeseensa parhaan mahdollisen tietokannan valinnassa

Mediajulkisuutta ei voi hallita, mutta siihen voi vaikuttaa

Ulla Järvi & Tuula Vainikainen: Asiantuntijan mukaan. Viestintäopas media-ajan asiantuntijoille. Enostone 2010

Educating for the Future? : Mapping the Emerging Lines of Precision Education Governance

Managing the future has become one of the major focuses of global governance in education. In its current mode, education seems unable to answer the needs and interests of the market and future megatrends, such as globalisation and digitalisation. Calls for precision education to introduce the usage of digital platforms, artificial intelligence in education, and knowledge from the behavioural and life sciences are getting a foothold in widening powerful networks of strengthening global governance and EdTech business. By bringing together some of the emerging changes in education governance, in this article we argue for a new constitution of governance, precision education governance. Precision education governance combines three overlapping and strengthening lines of governance: (i) global governance of education, (ii) marketisation, privatisation and digitalisation, and (iii) behavioural and life sciences as the basis for managing the future education. In the article, we highlight the importance in bringing these so far separately studied lines together to understand how they shape the aims and outcomes of education, knowledge and understanding of human subjectivity more thoroughly than before.Peer reviewe

Kulttuuria kaikelle kansalle: Suomen Kansan Demokraattisen Liiton ja Suomen Kommunistisen Puolueen kulttuuripolitiikan päälinjat vuosina 1944–1990

In this article, I discuss the cultural policy of the People’s Democrats and the Communists in Finland from the post-war years until the collapse of communism. I examine the matter at a general level, in order to find the general goals of the cultural policy of the People’s Democrats and the Communists. The article is based on publications, meeting minutes, party programs and cultural programs of The Finnish People’s Democratic League (SKDL) and The Communist Party of Finland (SKP). SKDL, founded after the war, quickly took over a hegemonic role in Finnish cultural policy. The People’s Democrats acted as a cultural spearhead, the best example of which was its cultural policy program released in 1947, the first cultural policy program by political parties in Finland. The program’s progressive policies, which in many respects shook the ideological world of other parties, sparked a wide-ranging cultural policy debate. The cultural policy goals of the People’s Democrats and the Communists remained almost the same between 1945 and 1990, with differences mainly in emphasis. The language of the 1947 program was quite neutral, in 1964 the language was more radical, and in the early 1970s Marxist rhetoric reached its peak. In the second half of the 1970s the language softened considerably and started to resemble the language of the first post-war years. The main guidelines of the programs were to increase democracy and state leadership in various fields of culture, to improve the position of artists and the arts, to democratize the media and to improve the position of working-class culture. The People’s Democrats and the Communists did not reach all their goals. In fact, although there was a change in many areas of culture because of their initiatives, the change almost never fully corresponded to the original purpose. Although the People’s Democrats and the Communists were very active in cultural policy, the other parties were able to block together the most radical reforms. Still, it can be argued that the cultural policy of the People’s Democrats and the Communists was quite successful until the end of the 1970s. Until then, their cultural policy had acted as an initiator in the cultural policy debate and had persuaded other parties to change their attitudes. It was not until the 1980s that the People’s Democrats and the Communists plunged into a deep crisis that prevented effective action in both general and cultural policy.Käsittelen tässä artikkelissa Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) ja Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) kulttuuripolitiikkaa sodanjälkeisistä vuosista kommunismin romahtamiseen saakka. Valotan SKDL:n ja SKP:n kulttuuripolitiikan suuria päämääriä eri aikakausina tarkastelemalla niiden kulttuuripoliittisia linjoja yleisellä tasolla. Artikkeli perustuu SKDL:n ja SKP:n tuottamiin julkaisuihin, liitto- ja edustajakokouspöytäkirjoihin sekä puolue- ja kulttuuriohjelmiin. Sodan jälkeen perustettu SKDL otti nopeasti keskeisen aseman suomalaisessa kulttuuripolitiikassa. Kansandemokraatit toimivat kulttuurin alalla aktiivisesti, mistä parhaana esimerkkinä on sen vuonna 1947 laatima kulttuuriohjelma – ensimmäinen suomalaisten poliittisten puolueiden laatima kulttuuriohjelma. Sen edistykselliset ja monelta osin muiden puolueiden aatemaailmaa ravistelleet linjaukset synnyttivät laajan kulttuuripoliittisen keskustelun. SKDL:n ja SKP:n kulttuuripoliittiset tavoitteet pysyivät miltei samoina vuosien 1945–1990 välisenä aikana, eroja syntyi lähinnä painotuksissa. Vuoden 1947 ohjelman kieli oli varsin neutraalia, vuonna 1964 se oli selvästi radikaalimpaa ja 1970-luvun alussa marxilainen retoriikka saavutti huippunsa kielenkäytössä. Vuosikymmenen puolivälin jälkeen sanamuodot lievenivät huomattavasti ja lähenivät sodan jälkeistä aikaa. Näin kävi myös itse tavoitteille. 1960- ja 1970-lukujen yksityiskohtaisista ja ajoittain varsin radikaaleista tavoitteista siirryttiin jälleen laajempiin linjoihin. Ohjelmien keskeisiä vaatimuksia olivat demokratian ja valtiojohtoisuuden lisääminen kulttuurin eri aloilla, taiteilijoiden ja taiteen aseman parantaminen, joukkoviestinten demokratisoiminen sekä työväenkulttuurin aseman kohentaminen. Kaikki esillä pidetyt teemat juonsivat vasemmiston sosia­listisesta maailmankatsomuksesta. Kaikkia ajamiaan kulttuuripoliittisia teemoja SKDL ja SKP eivät saaneet toteutetuksi. Moniin epäkohtiin saatiin muutoksia, mutta ne eivät juuri koskaan vastanneet täysin alkuperäisiä tavoitteita. Vaikka SKDL ja SKP toimivat kulttuuripolitiikassa erittäin aktiivisesti, pystyivät muut puolueet yhdessä estämään kaikkein radikaaleimmat uudistukset. Silti SKDL:n ja SKP:n kulttuuripolitiikkaa voi luonnehtia melko onnistuneeksi aina 1970-luvun lopulle saakka. Tuohon asti ne toimivat kulttuuripolitiikassa lähes poikkeuksetta aloitteentekijöinä ja saivat muut puolueet muuttamaan asenteitaan. SKDL:n ja SKP:n aloittaman ja ylläpitämän keskustelun pohjalta saatiin aikaan monia nykypäivänä itsestään selviltä tuntuvia uudistuksia muun muassa taiteilijoiden asemaan sekä kulttuurihallintoon. Vasta 1980-luvulla SKDL ja SKP ajautuivat syvään kriisiin, joka esti tehokkaan toiminnan niin yleis- kuin kulttuuripolitiikan alalla

New rock magnetic and paleomagnetic results for the 1.64 Ga Suomenniemi dyke swarm, SE Finland

Peer reviewe