LEVINNEEN MUNUAISSYÖVÄN FAASI I-II HOITOTUTKIMUS SYÖPÄLÄÄKEYHDISTELMÄLLÄ

Levinnyt munuaissyöpä on viime vuosiin saakka ollut vaikeasti hoidettava sairaus. Tässä tutkimuksessa kerättiin potilasaineisto vuosilta 1995–2000, ajalta ennen nykyisiä, tehokkaampia hoitomuotoja. Tutkimuksen toteutuksen ja tämän syventävien opintojen kirjallisen työn välisenä aikana levinneen munuaissyövän hoito on edennyt paljon. On kehitetty tehokkaampia lääkkeitä, esimerkiksi sunitinibi, minkä vuoksi aiemmin käytetyt solunsalpaajat ja immunoterapialääkkeet ovat jääneet vähäisempään asemaan. Tässä tutkimuksessa selvitettiin alfa-interferonin, vinblastiinin, 5-fluoro-urasiilin sekä toremifeenin yhdistelmän tehoa ensilinjan hoitona levinneen munuaissyövän hoidossa. Potilaat rekrytoitiin Tampereelta ja Helsingistä, tässä syventävässä työssä analysoidaan vain Tampereelta rekrytoidut potilaat, yhteensä 36 kappaletta. Kyseisellä syöpälääkeyhdistelmällä taudin etenemättömyysajan mediaani oli 3,9 kk ja elossaoloajan mediaani 15,9 kk. Seitsemän potilasta (19 %) sai hoitovasteen, joukossa oli yksi täydellinen hoitovaste (3 %). Taudin eteneminen pysähtyi 11 potilaalla (31 %) ja tauti eteni hoidosta huolimatta 13 potilaalla (36 %). Vasteen saaneiden osuus oli hieman suurempi kuin kirjallisuudessa pelkällä alfa-interferonilla, mutta taudin etenemättömyysaika sekä elossaoloaika olivat hieman lyhyemmät. Tulosten perusteella tutkittua syöpälääkeyhdistelmää ei voi suositella levinneen munuaissyövän hoitoon. Asiasanat:Munuaiskarsinooma, immunoterapia, kemoterapi

LEVINNEEN MUNUAISSYÖVÄN FAASI I-II HOITOTUTKIMUS SYÖPÄLÄÄKEYHDISTELMÄLLÄ

Levinnyt munuaissyöpä on viime vuosiin saakka ollut vaikeasti hoidettava sairaus. Tässä tutkimuksessa kerättiin potilasaineisto vuosilta 1995–2000, ajalta ennen nykyisiä, tehokkaampia hoitomuotoja. Tutkimuksen toteutuksen ja tämän syventävien opintojen kirjallisen työn välisenä aikana levinneen munuaissyövän hoito on edennyt paljon. On kehitetty tehokkaampia lääkkeitä, esimerkiksi sunitinibi, minkä vuoksi aiemmin käytetyt solunsalpaajat ja immunoterapialääkkeet ovat jääneet vähäisempään asemaan. Tässä tutkimuksessa selvitettiin alfa-interferonin, vinblastiinin, 5-fluoro-urasiilin sekä toremifeenin yhdistelmän tehoa ensilinjan hoitona levinneen munuaissyövän hoidossa. Potilaat rekrytoitiin Tampereelta ja Helsingistä, tässä syventävässä työssä analysoidaan vain Tampereelta rekrytoidut potilaat, yhteensä 36 kappaletta. Kyseisellä syöpälääkeyhdistelmällä taudin etenemättömyysajan mediaani oli 3,9 kk ja elossaoloajan mediaani 15,9 kk. Seitsemän potilasta (19 %) sai hoitovasteen, joukossa oli yksi täydellinen hoitovaste (3 %). Taudin eteneminen pysähtyi 11 potilaalla (31 %) ja tauti eteni hoidosta huolimatta 13 potilaalla (36 %). Vasteen saaneiden osuus oli hieman suurempi kuin kirjallisuudessa pelkällä alfa-interferonilla, mutta taudin etenemättömyysaika sekä elossaoloaika olivat hieman lyhyemmät. Tulosten perusteella tutkittua syöpälääkeyhdistelmää ei voi suositella levinneen munuaissyövän hoitoon. Asiasanat:Munuaiskarsinooma, immunoterapia, kemoterapi

Detrended fluctuation analysis in the presurgical evaluation of parietal lobe epilepsy patients

Objective: To examine the usability of long-range temporal correlations (LRTCs) in non-invasive localization of the epileptogenic zone (EZ) in refractory parietal lobe epilepsy (RPLE) patients. Methods: We analyzed 10 RPLE patients who had presurgical MEG and underwent epilepsy surgery. We quantified LRTCs with detrended fluctuation analysis (DFA) at four frequency bands for 200 cortical regions estimated using individual source models. We correlated individually the DFA maps to the distance from the resection area and from cortical locations of interictal epileptiform discharges (IEDs). Additionally, three clinical experts inspected the DFA maps to visually assess the most likely EZ locations. Results: The DFA maps correlated with the distance to resection area in patients with type II focal cortical dysplasia (FCD) (p < 0:05), but not in other etiologies. Similarly, the DFA maps correlated with the IED locations only in the FCD II patients. Visual analysis of the DFA maps showed high interobserver agreement and accuracy in FCD patients in assigning the affected hemisphere and lobe. Conclusions: Aberrant LRTCs correlate with the resection areas and IED locations. Significance: This methodological pilot study demonstrates the feasibility of approximating cortical LRTCs from MEG that may aid in the EZ localization and provide new non-invasive insight into the presurgical evaluation of epilepsy. (c) 2021 International Federation of Clinical Neurophysiology. Published by Elsevier B.V. This is an open access article under the CC BY license (http://creativecommons.org/licenses/by/4.0/).Peer reviewe

LEVINNEEN MUNUAISSYÖVÄN FAASI I-II HOITOTUTKIMUS SYÖPÄLÄÄKEYHDISTELMÄLLÄ

Levinnyt munuaissyöpä on viime vuosiin saakka ollut vaikeasti hoidettava sairaus. Tässä tutkimuksessa kerättiin potilasaineisto vuosilta 1995–2000, ajalta ennen nykyisiä, tehokkaampia hoitomuotoja. Tutkimuksen toteutuksen ja tämän syventävien opintojen kirjallisen työn välisenä aikana levinneen munuaissyövän hoito on edennyt paljon. On kehitetty tehokkaampia lääkkeitä, esimerkiksi sunitinibi, minkä vuoksi aiemmin käytetyt solunsalpaajat ja immunoterapialääkkeet ovat jääneet vähäisempään asemaan. Tässä tutkimuksessa selvitettiin alfa-interferonin, vinblastiinin, 5-fluoro-urasiilin sekä toremifeenin yhdistelmän tehoa ensilinjan hoitona levinneen munuaissyövän hoidossa. Potilaat rekrytoitiin Tampereelta ja Helsingistä, tässä syventävässä työssä analysoidaan vain Tampereelta rekrytoidut potilaat, yhteensä 36 kappaletta. Kyseisellä syöpälääkeyhdistelmällä taudin etenemättömyysajan mediaani oli 3,9 kk ja elossaoloajan mediaani 15,9 kk. Seitsemän potilasta (19 %) sai hoitovasteen, joukossa oli yksi täydellinen hoitovaste (3 %). Taudin eteneminen pysähtyi 11 potilaalla (31 %) ja tauti eteni hoidosta huolimatta 13 potilaalla (36 %). Vasteen saaneiden osuus oli hieman suurempi kuin kirjallisuudessa pelkällä alfa-interferonilla, mutta taudin etenemättömyysaika sekä elossaoloaika olivat hieman lyhyemmät. Tulosten perusteella tutkittua syöpälääkeyhdistelmää ei voi suositella levinneen munuaissyövän hoitoon. Asiasanat:Munuaiskarsinooma, immunoterapia, kemoterapi

Individual changes of central blood pressure in response to upright posture : different hemodynamic phenotypes

OBJECTIVES: Most studies about upright regulation of blood pressure have focused on orthostatic hypotension despite the diverse hemodynamic changes induced by orthostatic challenge. We investigated the effect of passive head-up tilt on aortic blood pressure. METHODS: Noninvasive peripheral and central hemodynamics in 613 volunteers without cardiovascular morbidities or medications were examined using pulse wave analysis, whole-body impedance cardiography and heart rate variability analysis. RESULTS: In all participants, mean aortic SBP decreased by -4 (-5 to -3) mmHg [mean (95% confidence intervals)] and DBP increased by 6 (5--6) mmHg in response to upright posture. When divided into tertiles according to the supine-to-upright change in aortic SBP, two tertiles presented with a decrease [-15 (-14 to -16) and -4 (-3 to -4) mmHg, respectively] whereas one tertile presented with an increase [+7 (7-- 8) mmHg] in aortic SBP. There were no major differences in demographic characteristics between the tertiles. In regression analysis, the strongest explanatory factors for upright changes in aortic SBP were the supine values of, and upright changes in systemic vascular resistance and cardiac output, and supine aortic SBP. CONCLUSION: In participants without cardiovascular disease, the changes in central SBP during orthostatic challenge are not uniform. One-third presented with higher upright than supine aortic SBP with underlying differences in the regulation of systemic vascular resistance and cardiac output. These findings emphasize that resting blood pressure measurements give only limited information about the blood pressure status.publishedVersionPeer reviewe

Additional file 2: of Central wave reflection is associated with peripheral arterial resistance in addition to arterial stiffness in subjects without antihypertensive medication

Spearman’s correlation matrix for the haemodynamic variables and age. (DOCX 14.5 KB