Asiantuntijuus ja osaamisen kehittäminen organisaatiomuutoksessa. Case: Tapiola

Tutkimuksen tavoitteena on kuvata ja ymmärtää asiantuntijuuden ja osaamisen kehittymistä avaten aihetta erityisesti asiakasrajapinnassa tapahtuvan toiminnan kannalta. Tutkimuksen pääongelma on, miten muuttuneessa Tapiolassa asiakasrajapinnassa työskentelevän osaamista kehitetään ja mitkä kehittämisen keinot koetaan vaikutuksiltaan tärkeimmiksi asiantuntijuuden kehittymisessä? Tutkimuksen ongelma ja empiirinen osa kytkeytyvät Tapiolan muutosprosessiin, jossa organisaation toiminta on laajentunut perinteisestä vakuutuspalveluista kattamaan säästö-, sijoitus ja pankkipalvelut. Organisaatiomuutos on vaikuttanut asiakasrajapinnassa toimivien asiantuntijavaateisiin. Kehittämiskäytäntöjen kohdalla on huomioitava uudet asiantuntijuuden oppimis- ja osaamisvaatimukset, jotka koskevat eri henkilöstöryhmiä. Tutkimuksen yleisenä lähestymistapana on kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä. Tutkielman empiirisen osan tiedonhankinnassa käytetään tapaustutkimusta. Tutkimuksen tärkeimpinä havaintoina voidaan pitää asiantuntijuuden muodostumista sekä kehittymistä useasta lähteestä, paikantunen niin vertikaaliselle akselille kuin horisontaaliselle akselille. Tärkeimmät kehittymistä tukevat elementit ovat organisaation taholta kehittymisolosuhteiden muodostaminen sekä oikea-aikainen välineiden tarjonta, joka huomioi asiantuntijan yksilöllisiä kehittymislähtökohtia. Asiantuntijan kehittymisen perustan luo reflektiivisyys ja sen muodostuminen osaksi asiantuntijan toimintaa, joka avaa aikaan sidotun muuttuvan kehittämisperustan. Työssä oppiminen ja alaspesifi tieto toimivat niin asiantuntijuuteen kokonaisuutena kuin osaamisen kehittymiseen vaikuttavina tekijöinä. Kehittymisen kannalta on tärkeää eri toiminnan osapuolten tavoitteiden yhteensovittaminen. Tämä hiljainen osaamisalue tulee esille vasta silloin, kun eri osapuolet kohtaavat.Siirretty Doriast

Vauvaperheiden isien näkemyksiä sosiaalisesta tuesta

Siirretty Doriast

Keneen tukeutua isäksi tultua? : Pitkittäistutkimus isien ensisijaisista tuen lähteistä ja vertaistuen tarpeesta lapsen ensimmäisinä ikävuosina

TIIVISTELMÄ Nykyisyydestä kertovalle tutkimustiedolle on ilmeinen tarve, jotta pystytään ymmärtämään isyyttä, isien asemaa ja sen muutosta nyky-yhteiskunnassamme. Isätutkimuksen valossa isyys on muuttunut kapea-alaisesta isyyskäsityksestä kohti moninaisempaa ja osallistuvampaa isyyttä. Muuttuvan isyyden edessä herää myös kysymys, miten tätä isyyttä tuetaan. Isälähtöinen, erityisesti isien tuen tematiikkaa käsittelevä tutkimus on kuitenkin jäänyt vähäiseksi. Sosiaalisen tuen ja ympäristön vaikutukset tunnustetaan tutkimuskirjallisuudessa osana perhettä, vanhemmuutta ja lapsen kehitystä käsitteleviä teoreettisia malleja (Bronfenbrenner, 1986, 1996). Saadulla tuella voidaan katsoa olevan merkitystä paitsi isille itselleen myös laajemmin isän mikroympäristöön, jossa hän toimii. Siksi isäksi tulleiden vuorovaikutusprosessit sekä osallistuminen lapsen kasvatukseen ja hoivaan ovat olennaisen tärkeitä niin isien itsensä kuin lapsen kannalta (Doherty ym., 1998). Isiä ja isyyttä on tarkoituksenmukaista tukea tässä tehtävässä varhaisen vanhemmuuden aikana. Kysymys on myös miehen vanhemmuutta palvelevista resursseista, sosiaalisen tuen muodoista ja pääomasta, joiden katsotaan rakentuvan vuorovaikutuksessa osana erilaisia tukiverkoston rakenteita ja kytköksiä eri ympäristön systeemien tasoille (Bronfenbrenner, 1996; 2017; Pleck, 2010; Putnam, 2000). Väitöstutkimuksessa tarkastellaan isien tärkeinä pitämiä tuenlähteitä, isien välisen vertaistuen sekä sosiaalisen tuen verkoston merkitystä. Tutkimus paikantuu isien varhaiseen vanhemmuuteen, perhetyypiltään saman talouden ydin- ja uusperheisiin. Väitöstutkimuksen pyrkimyksenä on lisätä ymmärrystä isien erilaisista tuen tarpeista, tukeutumisen mahdollisuuksista sekä tukeutumiseen yhteydessä olevista tekijöistä. Tutkimuksen isäaineisto sisältyi Varsinais-Suomessa kerättyyn Hyvän kasvun avaimet -seurantatutkimukseen (HKA). Hyvän kasvun avaimet -perheet rekrytoitiin aikavälillä 1.9.2007–31.8.2009, jolloin lasten syntymä on ajoittunut ajalle 4/2008–03/2010. Tutkimuskohorttiin rekrytoituja perheitä on kaikkiaan 1797 ja saman talouden perheitä 1742. Tässä tutkimuksessa hyödynnetty pitkittäisaineisto koostuu kyselylomaketiedoista, joita on kerätty seurantatutkimuksen eri vaiheissa. Ensimmäisen ikävuoden tutkimuspisteessä vastanneita isiä oli 1069, kolmen ikävuoden tutkimuspisteessä 720. Pitkittäisaineiston tuloksissa isien ensisijaisissa tuen lähteissä korostui epävirallisten tuen lähteiden, kuten isovanhempien ja muiden sukulaisten, merkitys. Sen sijaan virallisia tukitahoja isät raportoivat harvemmin ensisijaisiksi tuen lähteiksi. Huomionarvoista on myös se, että pieni joukko isiä raportoi, ettei heillä ollut ketään, jonka puoleen kääntyä lapsen hoitoa ja perheen arkea koskevissa asioissa. On tärkeää tunnistaa ne isät, joilla saatavilla olevat tukiverkostot ovat puutteelliset. Näin isiä voidaan auttaa tarvittaessa muilla tavoin ja ennaltaehkäistä mahdollisten ongelmien pahenemista. Väitöstutkimuksen tulosten mukaan suurempi vertaistuen tarve ajoittuu isillä lähemmäs vauvavaihetta kuin taaperovaihetta. Tutkimustulosten perusteella isien vertaistuen tarve ei ole pysyvä ilmiö. Vastaavia viitteitä saatiin myös tukimahdollisuuksien osalta, sillä tuen lähteet erosivat nuorempien esikoisperheiden isien ja vanhempia ikäryhmiä edustavien isien välillä. Tulosten perusteella sosioekonomiset tekijät erottelivat isien tukimahdollisuuksia ja vertaistuen tarpeita, mikä antaa viitteitä erilaisista resursseista korkeamman ja matalamman sosioekonomisen asemanvälillä. Tulosten perusteella virallisen tuen merkitys jäi isille vähäiseksi, mutta tästä huolimatta on tärkeää kohdata perheitä virallisten palveluiden piirissä. Tällöin on mahdollista tunnistaa tukea tarvitsevia isiä perhelähtöisesti lapsen syntymän jälkeisinä vuosina. Jotta isien tukimahdollisuuksia voidaan ymmärtää paremmin, tarvitaan uudentyyppisiä mittareita, jotka kohdentuvat laajemmin niihin ympäristöihin ja viiteryhmiin, joissa isät toimivat. ASIASANAT: Isyys, sosiaaliset tukiverkostot, sosiaalinen tuki, asenteet, varhaislapsuusABSTRACT There is an obvious need for research into fatherhood, the position of fathers in modern society and how that position is changing. Previous research shows that fatherhood has changed from a narrow to a multifaceted concept, and these changes raise the question of how this new, multifaceted fatherhood is supported. Research that focuses specifically on support for fathers remains limited, although the literature has recognised the importance and effects of social support and the social environment for families, parenthood and children’s development (Bronfenbrenner 1986, 1996). The role of social support in parenthood is significant not only for fathers, but also for the microsystems in which they act, and that interaction process and their involvement in raising and caring for children are important from both the fathers’ and the children’s perspectives (Doherty et al., 1998). It is important to support fathers during their early fatherhood, and such support requires a range of resources and different forms of social support and capital as part of different kinds of supportive networks and systems (Bronfenbrenner, 1996; 2017; Pleck, 2010; Putnam, 2000). This dissertation examines fathers’ primary sources of support and the development of peer support. The research focuses on early fatherhood, including first-child families, nuclear families with biological parents and previous children, and stepfamilies with previous children, with the goal of understanding fathers’ various needs for support, their opportunities for receiving support and the contextual factors associated with that support. Data for this study was drawn from the Steps to the Healthy Development and Well-being of Children follow-up study. The process of recruiting families for this study took place from 1st September 2007 to 31st August 2009, with the participating children being born from April 2008 to March 2010. A total of 1797 families were recruited to the research cohort, including 1742 single-household families. This dissertation uses self-report surveys completed by the same fathers at two phases of the study, when the children were approximately one (n = 1069) and three years old (n = 720). The longitudinal data shows fathers’ sources of support were primarily informal, like grandparents and relatives, with formal support rarely being reported as a primary source. Notably, a small group of fathers lacked support entirely. It is important to recognise fathers with poor support networks to ensure they receive help if needed and to prevent problems from worsening. The results also show that fathers’ need for peer support was greater in their children’s infancy than in toddlerhood and that this need was not permanent. Similarly, variable phenomena were also found in fathers’ sources of support, with primary sources being different for first-time fathers, older fathers and for different family types. Fathers’ need for resources and extra-familiar and peer support was also found to vary based on socioeconomic factors and status, with fathers of lower SES more likely to have an increased need for extra-familial support. Formal support played only a minor role as a primary support source, but it is important to address fathers as part of formal family services and to recognise those fathers who need support in parenthood. To better understand fathers’ need for extrafamiliar support, we also need new studies examining those environments and reference groups in which fathers are represented. KEYWORDS: Fatherhood, supporting networks, social support, attitudes, early childhoo

Muuttuuko isien vertaistuen tarve lapsen syntymän jälkeisinä vuosina? Seurantatutkimus isien suhtautumisesta vertaistukeen ja vertaistuen kehittämiseen

Tutkimuksessa tarkasteltiin ydin- ja uusperheiden isien asennoitumista vertaistukeen ja isien väliseen keskusteluun, lapsen syntymän jälkeisinä vuosina. Tutkimus on osa vuonna 2007 käynnistynyttä Hyvän kasvun avaimet -seurantatutkimusta, joka perustuu varsinaissuomalaisilta perheiltä kerättyyn tietoon (n = 1797). Tässä tutkimuksessa keskitytään samojen isien antamiin vastauksiin perheen lapsen ollessa vuoden (n = 1069) ja kolmen vuoden (n = 720) ikäinen. Konfirmatoriseen faktorianalyysiin perustuva mallinnus ja tulokset osoittivat, että isien vertaistuen tarve on tärkeää isille, etenkin lapsen ollessa vuoden ikäinen, mutta kyseessä ei ole pysyvä ilmiö, sillä tulosten mukaan vertaistuen tarve laskee lapsen kolmanteen ikävuoteen mennessä. Lisäksi tulokset osoittivat, että korkeamman ammattiaseman omaavat isät kokivat vähemmän tarpeelliseksi uuden vertaistoiminnan kehittämisen.</p

Muuttuuko isien vertaistuen tarve lapsen syntymän jälkeisinä vuosina? : Seurantatutkimus isien suhtautumisesta vertaistukeen ja vertaistuen kehittämiseen

This study examined Finnish nuclear and stepfamily fathers’ with small children and their attitudes towards peer support and development of father-to father discussion. We gathered the fathers’ self-reported answers when their children were one (n = 1069) and three years old (n = 720). The data for the current study were derived from the Steps to the Healthy Development and Well-being of Children follow-up study. Results from the Confirmatory factor analysis suggest that father-to-father discussion is important, especially for first-time fathers. Fathers with high socioeconomic status have less need to develop peer support during their children’s infant- to toddlerhood. Our results indicate that need of peer support and development of peer support is an important, but not permanent phenomenon that gradually decreases after children’s first years.Peer reviewe

Early Childhood Educators on Parental Involvement: A Comparison between Finland and Turkey

The aim of this study was to analyse the similarities and differences between the views of early childhood educators on parental involvement and their parental involvement practices in Finland and Turkey. Previous studies have indicated a gap between the rhetoric and practice of parental involvement practices and of insufficient parental involvement. In this study, the reasons for these insufficient practices were also investigated. A binary comparison was applied between Turkey and Finland. A questionnaire was developed based on Epstein’s overlapping spheres of influence model. Altogether 515 early childhood educators from Helsinki and Ankara completed this comprehensive questionnaire. Quantitative methods were used for data analysis. The results showed that Turkish and Finnish early childhood educators have positive views on parental involvement, but Turkish early childhood educators implement all types of parental involvement with significantly greater frequency than their Finnish colleagues. </p