Organisaation toiminnan yhdensuuntaistaminen Balanced Scorecard-mittariston avulla

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli luoda Balanced Scorecard kohdeorganisaatiolle, OVV Asuntopalvelut Oy:lle. OVV on franchise-ketju, eli se siis koostuu itsenäisistä yrityksistä, yksiköistä, ympäri Suomen. Yritysten toiminnot voivat erota paljonkin toisistaan, mutta Balanced Scorecard-mittariston avulla koko organisaatiolle pystyttiin asettamaan yhteiset suuntaviivat. Balanced Scorecard on mittaristo, jota tässä opinnäytetyössä käytettiin yhdensuuntaistamaan organisaation toimintaa. Mittarit johdettiin organisaation kriittisistä menestystekijöistä. Jotta menestystekijät ja yhteiset asetetut tavoitteet voitiin viestiä koko organisaatiolle, luotiin lisäksi vielä strategiakartta. Jokaisen organisaatiossa työskentelevän henkilön pitäisi tähdätä yhteisiin tavoitteisiin, jotta organisaation toiminta voisi olla tehokkaampaa. Tätä työtä tehdessä opinnäytetyön tekijä oli työskennellyt kohdeorganisaatiossa lähes kaksi vuotta. Tässä opinnäytetyössä työkokemusta käytettiin osallistuvana havainnointina. Se auttoi työn aiheen valinnassa ja lisäksi antoi hyvää näkökulmaa pohdittaessa toiminnan kehittämistä. Työn teoreettinen osuus koostui Balanced Scorecard-mallista, jonka ovat luoneet Robert S. Kaplan ja David P. Norton. Tämän lisäksi teoriassa kerrottiin muun muassa aineettomasta pääomasta sekä arvon luomisesta. Kriittiset menestystekijät selvitettiin teemahaastattelun avulla haastattelemalla OVV:n toimitusjohtajaa. Tämän opinnäytetyön tuloksena oli Balanced Scorecard sisältäen kriittisiin menestystekijöihin perustuvat mittarit ja niille asetetut tavoitteet. Näiden mittareiden ja luodun strategiakartan avulla on ehdottomasti mahdollista saada alkuun toiminnan yhdensuuntaistaminen. Luotu Balanced Scorecard oli ensimmäinen tälle organisaatiolle. Tulevaisuutta ajatellen suositeltiin yksiköitä luomaan omat mittarit ja tavoitteet, tai jopa kokonaisuudessaan oma Balanced Scorecard yksikölle. Tällöin yksiköllä olisi omat tavoitteet, joiden avulla pyrittäisiin kohti organisaation tavoitteita. Tässä työssä luodut mittarit ja eteenkin tavoitteet tulevat tarvitsemaan päivitystä viimeistään vuonna 2019, sillä osa tavoitteista on asetettu vuodelle 2018.The purpose of this thesis was to create Balanced Scorecard for an organization called OVV Asuntopalvelut Oy. OVV is franchise organization which consists of individual business units all over Finland. Action between these units can be very different, but with Balanced Scorecard mutual guidelines could be set. Balanced Scorecard is a set of indicators that in this thesis was used to merge the organization’s action. The indicators were derived from the organization’s critical success factors. In order to communicate the success factors and mutual goals to the whole organization a strategic map was also created. Every person working in the organization needs to reach down towards the goals that the action of the organization can be more effective. When making this thesis the writer had been working in the organization for almost two years. In this thesis the work experience was used as participating observation. It helped to choose the topic for this thesis, and also gave a good perspective when thinking about developing activities. Theoretic context in this thesis consisted of the Balanced Scorecard model created by Robert S. Kaplan and David P. Norton. In addition to that theory was also written about intellectual capital and creating value. Critical success factors were identified by interviewing the chief executive officer of OVV. As a result of this thesis was Balanced Scorecard including the indicators and goals based on critical success factors. With these indicators and created strategic map merging of the action is definitely possible to get started. The Balanced Scorecard created was the first one ever for this organization. A recommendation for the individual business units was to create their own indicators and goals, or even totally new Balanced Scorecard, for the unit itself in the future. Then the unit would have own goals which reach towards the organizational goals. These indicators and especially goals created in this thesis are also going to need an update in 2019 at the latest, because some of the goals were set for the year 2018

Kasperit -verkkopalvelu avustaa kasvintuhoojien torjunnassa

Käynnistynyt kasvukausi on avannut MTT:n (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) uudistetun KasperIT -verkkopalvelun. KasperIT -nettisivuilla julkaistaan tärkeimpiä viljoja, hernettä ja puutarhakasveja koskevat tuhoojaennusteet ja neuvoo tarkkailussa ja torjunnassa.vo

Vuoden 2003 tuhoeläimet ja kasvitaudit

Tänä vuonnakin orasmailta löytyi tuhoeläimiä. Kahukärpäset ja koloradonkuoriaiset kiusasivat paikoin. Pihlajanmarjakoi herkutteli omenapuissa ja mansikkapunkki jatkoi lisääntymistään. Pelloilta löytyi myös perunaruttoa sekä viljojen laikku- ja ruostetauteja. Mansikka ja omena kärsivät talvivaurioista.vo

The Language of Human Rights and European Youth Organizations

Ihmisoikeudet ovat saavuttaneet hegemonisen diskurssin aseman, saaden lukuisia eri muotoja ympäri maailman. Ne ilmenevät niin lainsäädännössä kuin byrokraattisten prosessien muodossa, ja vaikuttavat niin kansalliseen lainsäädäntöön kuin globaaleihin instituutioihin. Ihmisoikeudet ilmenevät myös lainsäädännön ja ihmisoikeusinstituutioiden ulkopuolella, mediassa, arkipuheessa, sekä kansalaisjärjestöjen ja myös yritysten työssä. Samaan aikaan, antropologit ovat havainneet merkittävän laskun ihmisoikeuspuheen määrässä poliittisissa konteksteissa, aiempiin vuosikymmeniin verrattuna. Tämä pro gradu -tutkielma pyrkii laajentamaan käsitystämme niistä mekanismeista ja prosesseista, jotka tällä hetkellä ylläpitävät ihmisoikeusdiskurssin hegemonista asemaa. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan ihmisoikeusdiskurssia kolmen tutkimuskysymyksen kautta. Tutkielmassa analysoidaan miten eurooppalaiset nuorisojärjestöjen edustajat myötävaikuttavat ihmisoikeusdiskurssin hegemonisen aseman ylläpitämiseen, osallistuessaan Yhdistyneiden Kansakuntien (YK:n) yleismaailmalliseen määräaikaistarkasteluun. Tutkielmassa tarkastellaan, miten nuorisojärjestöissä aktiiviset nuoret laativat ihmisoikeusvaatimuksia. Lisäksi tutkielmassa pohditaan minkälaiseen asemaan ihmisoikeusdiskurssi asettaa nuorisojärjestöissä toimivat ihmiset: missä määrin nuoret muokkaavat hegemonista ihmisoikeusdiskurssia, ja missä määrin diskurssi vaikuttaa nuorten toimintaan? Tutkielman aineisto on kerätty osallistuvan havainnoinnin sekä haastattelujen muodossa, vuoden 2018 syyskuun ja vuoden 2019 maaliskuun välillä. Tutkimuskenttänä on eurooppalaisten nuorisojärjestöjen kattojärjestö, jonka toimisto sijaitsee Brysselissä. Primääriaineisto koostuu yhdestätoista teemahaastattelusta, epäformaaleista keskusteluista sekä muistiinpanoista, jotka on kerätty osallistuvan havainnoinnin kautta nuorten oikeuksiin keskittyvän asiantuntijaryhmän kokouksista ja työskentelystä, sekä kansalaisjärjestöjen raportit YK:n yleismaailmalliseen määräaikaistarkasteluun. Tämän tukena toimii toissijaisena aineistona käytetyt linjapaperit ja julkaisut nuorten oikeuksista, sekä YK:n raportti ja resoluutiot nuorista ja ihmisoikeuksista. Aineistoa on analysoitu diskurssianalyysin keinoin. Ihmisoikeusvaatimuksien esittäminen edellyttää ongelmien muotoilemista ihmisoikeusloukkauksien muotoon. Nuorten oikeuksien diskurssin kohdalla laaja joukko erilaisia nuorten kokemia yhteiskunnallisia haasteita on määritelty ihmisoikeusloukkauksiksi. Ihmisoikeusvaatimusten esittäminen ja -mekanismien hyödyntäminen edellyttää lisäksi YK:ssa käytetyn kielen ja käytäntöjen hallintaa. Osallistuessaan YK:n yleismaailmalliseen määräaikaistarkasteluun kansalaisjärjestön näkökulmasta, eurooppalainen nuorisojärjestöjen kattojärjestö tukee nuorisojärjestöedustajia asianmukaisen YK:n kielen hallitsemisessa ja oppimisessa. Kansalaisjärjestöraporttien aiheiden valintaan ja suositusten muotoiluun vaikuttaa aikaisemmat valtioiden toisilleen esittämät suositukset, sekä aiemmat muiden nuorisojärjestöjen laatimat raportit. Tämä osaltaan myötävaikuttaa ihmisoikeusdiskurssin hegemonian ylläpitämiseen. Kun nuorten kokemat yhteiskunnalliset haasteet määritellään ihmisoikeusrikkomuksiksi ja niihin puututaan yleismaailmallisen määräaikaistarkastelun kautta, haasteet skaalataan. Ensin ne määritellään ihmisoikeusrikkomuksiksi kansallisella tasolla, ja tuodaan kansainvälisen instituution prosessin käsiteltäväksi. Toiseksi, kun kansallisia haasteita käsitellään ja muutetaan oikeudellisiksi YK:n mekanismin kautta, valtio määritellään ensisijaiseksi vastuutahoksi takaamaan ihmisoikeuksien toteutumisen. Eurooppalaisen nuorisojärjestön toimien ja tuen kautta nuorisojärjestöissä toimivat nuoret oppivat identifioimaan ja muotoilemaan nuorten kokemia haasteita ihmisoikeusrikkomuksiksi sellaisella kielellä, joka on hyväksyttävää ja ymmärrettävää ihmisoikeusinstituutioissa. Ihmisoikeusdiskurssin hyödyntäminen ja nuorten oikeuksista puhuminen ei kuitenkaan itsessään validoi nuorten oikeuksia laissa tunnistettavaksi asiaksi. Tämä vaatii institutionaalista valtaa, joka syntyy ihmisoikeusvaatimusten laillistamisen kautta kansallisissa ja kansainvälisissä instituutioissa.Human rights have become a hegemonic discourse, taking various forms across the world. They take shape in both legal and bureaucratic processes, having an impact on national legislation and institutions across the globe. They also appear in contexts outside of the law or human rights institutions, in the media, in everyday speech, in the work of non-governmental organizations or even companies. Simultaneously, however, anthropologists have noticed a significant decline in human rights in political contexts, in comparison to previous decades. The purpose of this thesis is to increase the understanding of the mechanisms and processes that currently are maintaining the hegemony of the discourse. This thesis approaches the human rights discourse through three research questions. Firstly, how do European youth organizations maintain the hegemony of the human rights discourse as they engage with human rights mechanisms? Secondly, how do young people involved in youth organizations make human rights claims? Thirdly, in what position does the use of the human rights discourse put the young people in regards to the hegemonic discourse? The focus is on finding out to what extent the young people are shaping the hegemonic discourse and to what degree they are ruled by it. The research has been conducted through participant observation and interviews, that have been conducted between September 2018 and March 2019, within the context of a Brussels-based umbrella organization of European youth organizations. The primary data consists of notes from participant observation of meetings and work of a working group that focuses on youth rights, as well as 11 semi-structured interviews and some informal interactions, as well as some NGO reports. This is supported by secondary data, namely, policy papers and publications on youth rights, and a UN report and resolutions on youth and human rights. The data has been analyzed through discourse analysis. Making human rights claims entails defining issues, struggles or debates as human rights violations. In the case of the studied youth rights discourse, a variety of societal challenges that young people are facing were identified as human rights violations. Furthermore, making human rights claims requires a certain grasp of the UN register. This means knowing the practices and language required to be able to address issues through the UN Universal Periodic Review (UPR). The studied working group has an essential role in the process of language socialization. Through their engagement with the UPR, the youth representatives are learning to grasp the UN register in appropriate ways. For the involved youth organizations, both the choice of topics as well as phrasing of UPR submissions and recommendations are shaped by previous recommendations made by states to each other, as well as UPR submissions that have been made earlier in the process by other youth organizations. This contributes to recreating and maintaining the hegemony of the human rights discourse. When struggles are defined as human rights violations and addressed through the UPR, the struggles are scaled. Firstly, they are defined as national human rights issues through the UPR submissions, and then brought to the international institution to be addressed. Secondly, by addressing national struggles through the UN system as human rights claims, the state is being defined endorsed the primary responsible for ensuring that human rights are realized. Briefly, through the actions and support practices of the European youth organization, the young people involved are learning to identify and frame challenges of young people as human rights violations in the acceptable forms of language that the human rights discourse constitutes. However, using the human rights discourse and speaking about youth rights does not in itself constitute youth rights as a legally recognized matter. This requires institutional power that is derived through legalization of the rights claims by national and international institutions

Tuomikirvaennuste vuodelle 2000: Kirvat kateissa ensi kesänä

Ensi keväänä kotimainen tuomikirvakanta on hyvin vähäinen. Kaikista eri puolilta Suomea saaduista näytteistä ainoastaan Tarvaalassa tuomikirvan talvimunia oli sen verran (24,8), että tuho suotuisissa olosuhteissa on mahdollinen. Enimmäkseen munamäärät olivat mitättömän pieniä eikä yleistä torjuntatarvetta ole. Maatalouden tutkimuskeskuksen tutkimusasemilta, maaseutukeskuksista ja maatalouskouluista sekä yksityisiltä tuli edellisvuosia runsaammin tuomenoksia tuomikirvojen talvimunien laskentaa varten. Monet koulut laskivat tulokset itse. Suuri osa oksista on otettu vuosittain samoista puista.vo

Kuivuus pysäytti ruton Etelä-Suomessa

Vuosi 1999 oli kasvitautien suhteen vaihteleva. Toisin paikoin kuivuus kiusasi viljakasvustoja, kun taas sateisilla seuduilla ne kärsivät verkkolaikusta. Perunalla ei ollut suurempia ongelmia, mutta mansikan tuontitaimia vaivasi tyvimätä. Viileä toukokuu myöhästytti kevätkylvöjä vuonna 1999. Ruis, syysvehnä ja nurmet talvehtivat suuressa osassa maata normaalisti, mutta lumihomettakin löytyi. Syysviljoilla oli jonkin verran jääpoltevaurioita Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Kuiva alkukesä hidasti oraiden kehitystä Etelä-Suomessa. Kasvustot olivat monin paikoin epätasaisia ja korsi jäi lyhyeksi. Perunaruton merkitys jäi kuivilla alueilla vähäiseksi. Itä-Suomessa, Savossa, Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa saatiin sadetta lähes normaalisti. Kuivuus pakkotuleennutti viljakasvustoja Etelä-Suomessa ja sadon määrä ja laatu jäi normaalia heikommaksi. Pahimmilla lohkoilla sadot olivat olemattomia. Pohjoisilla alueilla saatettiin saada normaalia parempikin sato.vo

Oribatid mites (Acari: Oribatida) in sub-Arctic peatlands : a multidisciplinary investigation into climate change, permafrost dynamics and indicator values of subfossils

Sub-Arctic peatland ecosystems are undergoing rapid changes due to climate warming. Palsa and peat plateau mires, northern peatlands with permafrost as a definitive character, are degrading particularly rapidly. Rising temperatures are causing permafrost thaw, leading to alterations in hydrology, vegetation structure and microhabitat diversity. At the same time, the microinvertebrate fauna, such as oribatid mites (Acari: Oribatida), of these mires remain poorly known. Oribatid mites are microscopic (0.1−1mm), mainly soil-dwelling arachnids, found in all terrestial ecosystems, where they function as decomposers of organic matter. With 11 000 species described worldwide, and densities reaching 200 000 individuals per square meter, oribatids are one of the most species-rich and abundant soil-living animal taxa. Despite this, oribatids are considered a poorly known animal group. Oribatid mites have been shown to be good bioindicators of natural and anthropogenic environmental change, but they are rarely included in studies detecting ecosystem dynamics in the sub-Arctic region. The aims of this thesis were to study the impacts of climate change on oribatid mite communities living in sub-Arctic peatlands, and to investigate if oribatid mites can be used as bioindicators in studies detecting historical permafrost dynamics. Data was collected from peatlands in Northern Fennoscandia, Siberia and Canada, and the studies included investigations of contemporary and past oribatid mite communities, covering a timescale 6000 years, as well as warming experiments. The results of this thesis show that permafrost thaw in peatlands leads to alterations in the species composition and dominance structure of oribatid communities. The direct impacts of warming on peatland-dwelling oribatid mites are season-dependent: findings revealed that summer warming had a positive and winter warming a negative impact on oribatid densities. Small-bodied oribatid mites belonging to the genus Suctobelba significantly increased in abundance under summertime warming. The taxon richness of oribatid mites was negatively affected by year-round warming. The results also reveal that oribatid mites are valuable indicators of past permafrost conditions in sub-Arctic peatlands. Three permafrost-indicator species, Carabodes labyrinthicus, Neoribates aurantiacus and Chamobates borealis, were recorded. This thesis provides novel information about the impacts of climate change on sub- Arctic oribatid mite communities. The studies highlight the conservational importance of palsa mires, and the importance of seasonal effects to be included in climate change studies. Moreover, findings of this thesis can help to understand the history of permafrost aggradation and degradation in peatlands, as oribatid mites can contribute to multi-proxy approaches aiming to reconstruct past environmental conditions. The results are significant, because understanding of past permafrost dynamics will help to predict future climate feedbacks and associated ecosystem shifts in changing sub-Arctic peatlands.Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa nopeita muutoksia subarktisissa suoekosysteemeissä Erityisen herkkiä lämpenemisen vaikutuksille ovat pohjoiset palsasuot, joille on tunnusomaista turpeesta muodostuneiden palsojen sisältämä ikirouta. Ilmaston lämpeneminen sulattaa palsasoiden ikiroutaa, mikä aiheuttaa muutoksia kosteusoloissa, kasvillisuuden rakenteissa ja mikroelinympäristöjen monimuotoisuudessa. Toisaalta palsasoiden mikroselkärangattomien, kuten sammalpunkkien (Acari: Oribatida), lajisto tunnetaan puutteellisesti. Sammalpunkit ovat mikroskooppisia (0.1−1 mm), pääasiassa maaperässä eläviä selkärangattomia, jotka toimivat hajottajina erilaisissa ekosysteemeissä. Sammalpunkkilajeja tunnetaan maailmasta noin 11 000, ja yhdellä neliömetrillä niitä voi elää 200 000 yksilöä. Runsaudestaan ja monimuotoisuudestaan huolimatta sammalpunkit luokitellaan puutteellisesti tunnetuksi eläinryhmäksi. Sammalpunkit ovat aiemmissa tutkimuksissa osoittautuneet hyviksi indikaattorilajeiksi, jotka voivat ilmentää ekosysteemeissä tapahtuvia muutoksia. Toistaiseksi sammalpunkkeja on kuitenkin käytetty subarktisten ekosysteemien muutosten tutkimisessa varsin vähän. Tämän työn tavoitteina oli tutkia, miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaa subarktisilla soilla elävien sammalpunkkien yhteisöihin, sekä selvittää, voiko sammalpunkkeja käyttää bioindikaattorilajeina historiallisen ikiroutadynamiikan tutkimisessa. Tutkimuksen aineisto kerättiin Pohjois-Fennoskandian, Siperian ja Kanadan ikiroutasoilta. Tutkimuksissa kartoitettiin soiden tämänhetkistä sekä historiallista sammalpunkkilajistoa 6000 vuoden aikajänteellä. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia sammalpunkkien yhteisöihin tutkittiin lisäksi lämmityskokeita käyttäen. Tutkimukset osoittivat, että ikiroudalla on tärkeä merkitys sammalpunkkien lajikoostumuksen muokkaajana, ja ikiroudan sulaminen johtaa muutoksin sammalpunkkien eliöyhteisöissä. Ilmaston lämpenemisen vaikutukset soilla eläviin sammalpunkkeihin riippuvat vuodenajasta: sammalpunkkien tiheydet kasvoivat, kun kesäaikainen lämpötila oli korkeampi, mutta vähenivät silloin kun vain talven lämpötilat nousivat. Erityisesti pienikokoiset, Suctobelba -sukuun kuuluvat punkit hyötyivät kesäaikaisesta lämpenemisestä. Ympärivuotinen lämpeneminen vaikutti negatiivisesti sammalpunkkien lajiston monimuotoisuuteen. Sammalpunkit osoittautuivat hyviksi ikiroudan indikaattoreiksi. Tutkimuksessa löydettiin kolme lajia, Carabodes labyrinthicus, Neoribates aurantiacus sekä Chamobates borealis, jotka ilmentävät vahvasti ikiroudan esiintymistä. Tämä väitöskirja tuo uutta tietoa ilmaston lämpenemisen vaikutuksista sammalpunkkien eliöyhteisöihin. Tutkimustulokset painottavat palsasoiden luonnonsuojelullista merkitystä sekä sitä, että ilmaston lämpenemisen vaikutuksia maaperän eliöyhteisöissä tutkittaessa tulisi vuodenaikojen vaikutus ottaa paremmin huomioon. Lisäksi, tämän tutkimuksen tulokset voivat auttaa ymmärtämään paremmin historiallista ikiroutadynamiikkaa subarktisilla soilla, sillä sammalpunkit tuovat niiden tutkimiseen yhden indikaattorin lisää. Menneiden ilmastonmuutosten ja niihin liittyvän ikiroutadynamiikan tutkiminen on ensisijaisen tärkeää, sillä se auttaa ennustamaan tulevia muutoksia subarktisissa ekosysteemeissä

Forecasting Rhopalosiphum padi in Finland and experiences of POMO-project

The aim of one part of the POMO project is to study if it is possible to estimate the migration of insects beforehand by adding meteorological information to the decision making

Rotavirus Vaccination in Finland : Shedding of Vaccine Rotavirus and Effects of Vaccination on Circulating Genotypes and Burden of Disease

Rotavirukset ovat merkittävimpiä ripulitaudin (gastroenteriitin) aiheuttajia lapsilla. Pahimmillaan tauti voi johtaa vakavaan kuivumaan ja kuolemaan, ja ennen nykyisten rokotteiden käyttöönottoa rotavirusten aiheuttama gastroenteriitti johti vuosittain yli 400 000 lapsen kuoleman maailmanlaajuisesti. Merkittävin osa kuolemaan johtavista tautitapauksista esiintyy kehitysmaissa. Vaikka rotavirusrokotteita on otettu käyttöön yli 90 maassa ja rotavirukseen liittyvien kuolemien määrä on laskenut kolmannekseen, rotavirukset ovat silti edelleen yleisin kuolinsyy alle 5-vuotiailla lapsilla. Rotavirusrokotteiden käyttöönoton jälkeen on havaittu, että kiertävät rotaviruskannat ovat muuntuneet ja aiemmin harvinaiset rotaviruskannat ovat yleistyneet. Suun kautta otettava rotavirusrokote RotaTeq, koostuu viidestä ihmisen ja vasikan rotaviruksista muodostetuista yhdistelmistä (G1P[5], G2P[5], G3P[5], G4P[5] ja G6P[8]). Ennen rokotteiden käyttöönottoa tehdyissä tutkimuksissa kyseisten rokotevirusten erityksen ulosteisiin havaittiin olevan vähäistä, mutta myöhemmissä tutkimuksissa erityksen on huomattu olevan aiemmin luultua yleisempää. Rokotusta seuraavan rokotevirusten erityksen kesto on tutkimuksesta riippuen vaihdellut viikosta kuukauteen, mutta pitkittynyttä, jopa useiden satojen päivien kestoista eritystä on raportoitu immuunipuutteisilla lapsilla. Rokotevirusten erittymisen kliininen merkitys on kuitenkin jäänyt epäselväksi. Eritykseen on yhdistetty niin kutsuttu rokoteperäinen kaksoisyhdistelmä G1P[8] virus, jossa rokotteen kaksi kantaa G1P[5] sekä G6P[8] ovat risteytyneet keskenään. Kyseisen viruksen on esitetty omaavan muita kantoja suuremman taudinaiheuttamiskyvyn. Väitöskirjan tavoitteena oli tutkia RotaTeq-rokotteen sisältämien viruskantojen eritystä lapsilla. Ensimmäisessä tutkimuksessa rokotevirusten pitkäkestoisen erityksen havaittiin olevan aiemmin esitettyä yleisempää ja esiintyvän jopa lapsilla, jotka olivat joutuneet sairaalahoitoon hengitystieinfektion vuoksi ilman maha- suolikanavan oireita. Aineistossa rokotevirusten eritys yhdistyi selkeästi yhteen rokoteviruksista, sillä genotyyppi G1 oli löydöksenä 93 % tapauksista (N=30). Puolet lapsista eritti rokotevirusta ulosteisiin yli 14 päivää edellisestä rokotuksesta, pisimmillään eritys jatkui jopa 84 päivää rokotuksesta. Rokotevirusten erityksen tarkempaa tutkimista varten toteutettiin erillinen tutkimus, johon osallistui yhteensä 301 lasta, jotka saivat RotaTeq-rokotteen kansallisen rokotusohjelman mukaisesti (2, 3 ja 5kk iässä). Rokotevirusten eritystä ulosteisiin havaittiin jopa 93%:lla lapsista 5-10 päivää ensimmäisen rokoteannoksen jälkeen. Erityksen yleisyys väheni ajan kuluessa ja enää noin viidennes lapsista jatkoi eritystä juuri ennen kolmatta rokoteannosta otetuissa näytteissä. Pitkittynyttä rokoteviruksen eritystä kolmen kuukauden kuluttua viimeisestä rokoteannoksesta eli noin kahdeksan kuukauden ikään saakka, havaittiin kahdella lapsella. Tutkimus varmisti aiemman tutkimuksen löydöksen G1 genotyypin merkittävyydestä rokotevirusten erityksessä, sillä kyseinen genotyyppi havaittiin 82 %:ssa ensimmäisen rokoteannoksen jälkeen kerätyistä näytteistä, ja ainoana genotyyppinä pitkittyneessä rokoteviruksen erityksessä. Rokoteviruksen eritystä käsittelevät tutkimukset viittaavat siihen, että käytännössä viittä yhdistelmärotavirusta sisältävä RotaTeq- rokote käyttäytyy elimistössä yhden rotaviruskannan G1P[8] sisältävän rokotteen (Rotarix) tavoin. Vuonna 2013 rotavirus lisättiin osaksi tartuntatautiasetuksessa ilmoitettavia mikrobilöydöksiä. Tähän liittyen kaikki maan kliiniset laboratoriot ovat olleet velvoitettuja toimittamaan positiiviseksi toteamansa rotavirusnäytteet jatkotutkimuksiin genotyypitystä varten. Kyseinen materiaali mahdollisti tutkimuksen RotaTeq rokotteen pitkäaikaisvaikutuksista Suomessa kiertäviin rotavirus genotyyppeihin sekä rotavirustautitaakkaan. Tutkimusjakso alkoi syyskuussa 2013 ja jatkui elokuun 2018 loppuun. Rotaviruksen aiheuttaman tautitaakan havaittiin pysyneen pienenä, merkkinä rokotteen tehon säilymisestä vielä lähes kymmenen vuotta käyttöönoton jälkeen. Kiertävissä rotaviruskannoissa havaittiin selkeää monipuolistumista sekä aiemmin yleisten rotaviruskantojen korvautumisen uusilla Suomessa aiemmin harvinaisilla rotaviruskannoilla, erityisesti lasten tautitapauksissa. G1P[8], G2P[4] sekä G4P[8] korvaantuivat G12P[8], G9P[4] ja G9P[8] kannoilla. Vastaava ilmiö on havaittu myös muissa RotaTeq-rokotetta käyttävissä maissa. Tämän lisäksi, tautitapaukset osoittautuivat keskittyvän selkeästi kahteen ikäryhmään ja tautitapauksia havaittiinkin odotettua enemmän lasten lisäksi yli 70-vuotiailla ikäihmisillä. Toisinkuin lapsilla, kyseisessä ikäryhmässä tautitapaukset olivat useasti G2P[4] rotaviruskannan aiheuttamia. Ikäihmisten rotaviruskannat muuttuivat yhden kauden jäljessä lapsiin nähden, joten tämän perusteella voidaankin ajatella lasten toimivan lähteenä ikäihmisten rotavirustautitapauksille. Tutkimuksen yhteenvetona voidaan todeta, että korkeasta rokotekattavuudesta huolimatta, nykyisillä eläviä viruksia sisältävillä rotavirusrokotteilla rotavirustaudin hävittäminen ei ole mahdollista.Rotavirus (RV) is one of the major causes of acute viral gastroenteritis in children. Symptoms include fever, vomiting and watery diarrhea which may lead to fatal dehydration. Before the development of RV vaccines and their introduction into National Immunization Programs, RV gastroenteritis caused more than 400,000 deaths each year globally. RV vaccines are currently used in more than 90 countries, and the number of deaths has decreased to a third, but RV still remains as one of the main causes of mortality in children under five years of age. The majority of the fatalities occur in low-to-middle income countries, whereas in developed countries, RV is the cause of a substantial medical and financial burden. After the introduction of vaccines, an increase of diversity and changes in circulating RV strains have been reported globally. RotaTeq consists of five human-bovine reassortant RVs (G1P[5], G2P[5], G3P[5], G4P[5] and G6P[8]) on bovine G6P[5] backbone. The shedding of RotaTeq vaccine viruses was originally reported to occur at a low level but more recent studies have shown higher rates of shedding. In early studies, the duration of shedding ranged from a week, even up to hundreds of days in immunocompromised children. Nevertheless, the characteristics of RotaTeq vaccine strain shedding have not been studied thoroughly. Similarly, the formation and potential higher virulence of vaccine-derived double-reassortant G1P[8] (vdG1P[8]) is mainly unknown. This thesis focused on studying the characteristics of RotaTeq vaccine virus shedding in children without symptoms of acute gastroenteritis. First, stool samples collected from children hospitalized due to a respiratory tract infection between 2009 and 2011 were studied. The study showed that prolonged asymptomatic shedding was more common than previously expected. The occurrence of shedding was highly associated with vaccine genotype G1 as it was detected in 93 % of the cases. Half of the children shed for more than 14 days, and the longest duration of shedding was 84 days after the third dose of the RotaTeq vaccine. Secondly, in a prospective study, 301 children received the RotaTeq vaccine at their respective child welfare clinic according to the Finnish schedule at the ages of two, three and five months. RotaTeq vaccine strains were detected in the stools of 93 % of the children 5-10 days after the first dose of the vaccine. Of those children, 20 % continued to shed until the third dose of the vaccine, whereas only two children were detected with the vaccine strain in stools three months after the third dose. The study confirmed G1 to be highly prevalent in shedding: it was found in 82 % of the samples taken after the first dose, it was the only genotype found in long-term shedding continuing up to eight months of age. Children who became long-term shedders were found with more severe symptoms after the first dose of the vaccine, whereas similar association was not found when comparing the possible vdG1P[8] combination to other genotypes. Altogether these results suggest that the five-strain- containing RotaTeq vaccine functions in a similar manner as the single human G1P[8] strain vaccine, Rotarix. RV was added as part of the microbe strain collection in Finland in 2013, and all laboratory confirmed RV cases from the entire country covering all age groups were collected for genotyping. This material was used to study the long-term effects of the RotaTeq vaccine on circulating RV genotypes in a high vaccine coverage setting for five consecutive RV seasons from September 2013 to August 2018. The total number of RV cases remained stable and at a low level throughout the follow-up, indicating that the RotaTeq vaccine has remained highly efficacious. In children, diversification and redistribution of circulating genotypes, similar to other RotaTeq- using countries, was detected, as G1P[8], G2P[4] and G4P[8] were replaced by G12P[8], G9P[4] and G9P[8]. Two distinct age clusters were also identified, as in addition to children, RV was detected in the elderly more frequently than expected. The genotypes of this age group differed from those of the children, as G2P[4] was predominant during most of the follow-up period. The changes in the circulating genotypes were detected in the elderly a season later, suggesting transmission of the disease from children to older age groups. Overall, this period is long enough to suggest that wild-type RVs cannot be eliminated from circulation even with a high-coverage vaccination using a highly efficacious live oral RV vaccine