Sphaleriittirikasteiden liukenemiskinetiikka

In the literature part of the thesis, an overview of the mechanisms and kinetics of oxidative sphalerite dissolution was given. The factors affecting the rate of dissolution and some methods of study were briefly described. In the experimental part various methods were used. In batch dissolution experiments with manganese dioxide and ferric ions as the oxidising species, it was found that MnO2 affects the dissolution of a sphalerite concentrate by two mechanisms: by directly oxidising the sulphur in the mineral and by regenerating the active ferric species. The results also suggested further oxidation of the elemental sulphur layer by the manganese species. The dissolution behaviour of two sphalerite concentrates was studied by batch dissolution experiments using ferric ions as the oxidant. Fractions with particle sizes of  37 µm were used. The measurement parameters were chosen to match those in industrial scale dissolution. The average zinc conversions for the fractions were from 45 to 74 mass percent after 3 hours dissolution. The conversions were strongly effected by the size fraction of the concentrate, temperature and the concentration of iron in the solution. The effects of the sulphuric acid and zinc concentrations were on average negligible. As expected, the concentrate fraction with the largest surface area per gram had the highest conversion and the conversions decreased with decreasing surface area. The average conversion divided by the surface area of the concentrate was 15 m-% higher for the concentrate with a higher concentration of iron in the lattice. A rotating ring disc electrode was constructed, in which a pressed concentrate pellet was used as the disc. The Fe2+ ions formed by the dissolution of ZnS in the disc were detected on the platinum ring by oxidising them back to the ferric form. The measured current was used to determine the rate of dissolution. The method is fast and thus can be used for rapid comparison of the dissolution characteristics of different concentrate fractions under varying conditions. In addition, the method allows for the effects of kinetics and transport processes on the current to be separated, allowing a closer study of the factors affecting the kinetics of the reaction. Theoretical calculations of the rate of mass transfer showed, that kinetics are rate limiting under these conditions. Increasing the mass transport in the solution will not increase the rate of the dissolution process; the conditions have to be made more favourable for faster kinetics. A mineral-carbon paste electrode was constructed by mixing sphalerite concentrate with fine carbon powder and oil. Cyclic voltammetric measurements showed the carbon-oil paste electrode to be inert under the conditions used. The voltammetric and potentiostatic measurements conducted on the modified mineral electrode showed the effect of the electrode potential on the rate of dissolution. The oxidation of the sulphide began above 0.8 V vs. Ag/AgCl and the rate was increased with increasing potential until a maximum was reached at 1.2 V vs. Ag/AgCl.Työn kirjallisuusosassa annetaan yleiskuva sphaleriitin hapettavan liuotuksen mekanismeista ja kinetiikasta. Liukenemisen nopeuteen vaikuttavat tekijät sekä joitain tutkimuksessa käytettäviä menetelmiä esitellään lyhyesti. Työn kokeellisessa osassa käytettiin useita tutkimusmenetelmiä. Suoraliuotuskokeissa, joissa käytettiin mangaanidioksidia sekä ferri-ioneita hapettajina, todettiin MnO2:n vaikuttavan sphaleriittirikasteen liukenemiseen kahdella tavalla: se suoraan liuottaa sulfidimineraalia sekä regeneroi hapettavaa ferri-ionia. Tulokset myös viittaavat siihen, että mangaanidioksidi hapettaa partikkelien pinnalle muodostavaa elementääririkkikerrosta. Kahden rikasteen liukenemiskinetiikkaa tutkittiin suoraliuotuskokeissa, joissa käytettiin ferrirautaa hapettimena rikkihappoliuoksissa. Rikasteet oli jaettu fraktioihin  37 µm ja koeolosuhteet oli valittu vastaamaan teollista tuotantoa. Rikastefraktioiden keskimääriset sinkkikonversiot kolmen tunnin liuotuksen jälkeen olivat 45:stä 74:än massaprosenttiin. Rikasteen kokofraktio sekä liuoksen lämpötila ja ferrirautapitoisuus vaikuttivat voimakkaasti konversioihin. Hapon konsentraatiolla ja sinkkippitoisuudella ei ollut huomattavaa vaikutusta. Odotetusti konversio oli suurinta rikastefraktiolla, jolla oli suurin ominaispinta-ala ja konversiot laskivat pienenevän pinta-alan mukaisesti. Konversiot olivat keskimäärin 15 massaprosenttia korkeampia sillä rikasteella, jonka hilassa oli enemmän rautaa, kun keskimääräiset konversiot jaettiin rikasteiden ominaispinta-aloilla. Tutkimusta varten tehtiin pyörivä rengas-levy-elektrodi, jossa käytettiin levyelektrodina rikasteesta puristettua nappia. Ferrorauta, jota syntyi kun ferrirauta hapetti rikastetta, detektoitiin platinaisella rengaselektrodilla hapettamalla se takaisin ferrimuotoon. Rengaselektrodin virran avulla määritettiin liuekenemisnopeus. Menetelmä on nopea ja sopii rikasteiden liukenemisominaisuuksien vertailuun eri olosuhteissa. Lisäksi menetelmän avulla saadaan erotettua aineensiirron ja kinetiikan vaikutukset, jolloin voidaan tarkemmin tutkia reaktiokinetiikkaan vaikuttavia tekijöitä. Teoreettiset aineensiirtolaskut osoittivat, että kinetiikka on reaktionopeutta rajoittava vaihe. Parantamalla aineensiirtoa liuoksessa ei voida nopeuttaa liukenemista, vaan olosuhteita tulee muuttaa kineettisten vaiheen nopeuttaiseksi. Mineraali-hiilipastaelektrodi tehtiin sekoittamalla sphaleriittirikastetta hienon hiilijauheen ja öljyn kanssa. Mitatut sykliset voltamogrammit osoittavat, että hiili-öljypastaelektrodi oli inertti käytetyissä olosuhteissa. Modifioidulla mineraalielektrodilla tehdyillä voltametrisillä ja potentiostaattisilla mittauksilla tutkittiin potentiaalin vaikutusta liukenemisnopeuteen. Sulfidin liukeneminen alkoi 0,8 V:n (vs. Ag/AgCl) potentiaalissa ja reaktionopeus kasvoi potentiaalin noustessa 1,2 volttiin (vs. Ag/AgCl) saakka

People with memory illnesses and their spouses as actors in the hybrid care model

Objective: The study analysed how its participants positioned themselves and other people as actors in daily life, and what matters they portrayed as meaningful in seeking and receiving support in daily life.Background: Family care has traditionally played an important role in elder care in Finland. Current policy goals will further increase the importance of family care, yet research on how people with memory illnesses and their spouses perceive care arrangements is scarce. Method: The study drew from theory of relational agency and positioning theory. The data came from semi-structured, in-depth interviews (10) of home-dwelling people diagnosed with a memory illness and their spouses. The interviewees’ age varied from 62 to 88. The analysis focused on the participants’ self-descriptions and descriptions of their experiences and actions in relation to informal and formal care arrangements. Results: The participants with a memory illness positioned themselves together with their spouses as a couple, as satisfied service recipients, as active and knowledgeable service users, or even as consumers who critically evaluated social and health care services. People with memory illnesses are capable of expressing their self-reflexive agentic self and adopting different positions to that of a person with dementia. Conclusion: There is need to better acknowledge agency of people with memory illnesses and to develop different data collection and analysis methods that enable them to convey their views

Yhteisöllinen ateria : Omavaraistalous ja ruoka marilaisessa Untšon kylässä 2000-luvun alussa

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee omavaraistaloutta ja ruokaa marilaisessa Untšon kylässä Venäjällä 2000-luvun alussa. Tutkielman aineisto on kerätty osana Turun ja Helsingin yliopistojen yhteistä tutkimus- ja kenttätyöhanketta, jonka aiheena oli marilaisen naisen arki ja modernisaatio. Tutkimus on luonteeltaan empiirinen, ja keskeiset aineiston keruussa käytetyt kenttätyömenetelmät ovat osallistuva havainnointi ja teemahaastattelut. Untšolaista ruokataloutta lähestytään tutkielmassa kulttuurin ja yhteisön käsitteiden kautta. Teoreettisena lähtökohtana on ruokakulttuurin järjestelmä, jonka ytimessä on ateria. Tämän mukaisesti tutkielmassa huomioidaan ruuan materiaalisen puolen lisäksi ruuan nauttimiseen liittyvät sosiaaliset tilanteet. Tutkimuksessa käsitellään ruokaa myös osana naisen arkea. Haastatteluissa on haluttu selvittää, miten untšolaiset naiset ovat oppineet ruuanlaiton. Lisäksi työssä on tarkasteltu arkipäiväistä ruokailua ja sen vaikutuksia naisten arkipäivään. Omavaraistaloudessa elävän yhteisön ja ympäristön vuorovaikutussuhde tulee tutkielmassa näkyväksi kulttuuriekologisen näkökulman kautta. Pro gradu -tutkielmassa selvitetään millaisissa rakennuksissa ja tiloissa ruuanlaitto tapahtui Untšossa. Lisäksi kartoitetaan kyläläisten ruokatalouteen kuuluvia ruoka- ja juoma-aineita, niiden kasvatusta, hankintaa, säilytystä ja valmistustapoja. Työssä on huomioitu arkipäiväisen ruokailun vastakohtana myös juhla ja vieraanvaraisuus. Tutkielmassa on lisäksi selvitetty marilaisina pidettyjä ruokalajeja ja ruuan asemaa luontouskontoon liittyvässä vainajien muistojuhlassa sekä perinteisessä marilaisessa hääjuhlassa. Untšossa suurin osa kylän talouksista oli 2000-luvun alussa yhdistelmä omavaraistaloutta ja markkinataloutta. Tutkielmassa todetaan sosiaalisella pääomalla ja yhteisöllisyydellä olevan tärkeä merkitys kyläläisille, mikä näkyy omavaraisuuteen kuuluvassa vaihdantataloudessa ja naapuriavussa. Työssä tulee myös ilmi ruuan keskeinen asema sekä ruokaan liittyvät uskomukset ja tavat osana vieraanvaraisuutta, luontouskontoon liittyviä rituaaleja ja hääperinteitä. Naisten kokemukset arkipäiväisestä ruuanlaitosta sekä ruuanlaiton oppimisesta tuovat esille ruuanlaiton yksilöllisen ja kokemuksellisen tason. Lisäksi tutkielmassa tuodaan näkyville ruuanlaittoon liittyvä kokemusperäinen ja kehollinen tieto

Sinkkisulfidirikasteiden sähkökemiallinen liukeneminen

The literature part of this thesis reviewed the theory of atmospheric oxidative dissolution of zinc sulphide concentrates in ferric sulphide media. The electrochemical reactions involved in this dissolution and the rate equations and mechanisms associated with sulphide mineral dissolution in general were presented and the factors affecting the rate of dissolution were discussed. The methods and results of several electrochemical studies on sulphide minerals were summarized. The experimental part of this work consists of 6 hour dissolution experiments carried out in oxygen-free sulphuric acid solutions containing ferric sulphide. Four size fractions of one Outokumpu Pyhäsalmi concentrate were used and the experiments were conducted at temperatures 60°C, 70°C, 80°C and 90°C. Other variables under study were the rate of stirring and the concentrations of zinc and ferric ions in the solution. The results of the experiments show, that increasing the temperature from 60°C to 70°C increases the rate of dissolution considerably. Raising the temperature further to 80°C or 90°C had only a slight effect on the rate of dissolution and conversions reached. This would suggest a change in the reaction mechanism. The effect of particle size on the rate of dissolution was not surprising, the rate increased with the decease of particle size. As the iron content in the solution was raised from 33 mM to 52 mM, a significant increase in the conversion was noted, while a further increase to 75 mM had practically no effect. At temperatures 70°C, 80°C and 90°C, the effect of 100 g/l of dissolved zinc in the solution was a 15 % decrease in conversions, at 60°C a decrease of 67 % was unexpectedly seen. No significant change in conversions was reached by decreasing the rate of stirring from 1000 rpm to 500 rpm. Two rate equations were fitted to the experimental data, and the results suggest that the rate of dissolution is first controlled by the reaction taking place at the mineral surface, the diffusion through a product layer becoming the rate-determining step at latter stages of the dissolution. A potentiometric method for the in-situ monitoring of the dissolution process, based on the potential of the ferric/ferrous ion couple, was suggested and tested. During the dissolution experiments, the potential difference between a platinum electrode and a Ag/AgCl reference electrode was measured and conversion of zinc sulphide to dissolved zinc was calculated. To evaluate the accuracy of the potentiometic method, conversions were also calculated from the results of atomic absorption spectroscopy analysis. The parallel analysis show a consistent difference of about 20 % between the conversions indicated by the two methods of analysis. This discrepancy could be explained by the oxidation of elemental sulphur to sulphate, which would affect the ferric/ferrous ion equilibrium in the solution. Further research has to be carried out in order to verify this hypothesis.Diplomityön kirjallisuusosa käsittelee sinkkisulfidin atmosfääristä, hapettavaa liuotusta ferrisulfaattia sisältävissä rikkihappoliuksissa. Työssä esitellään sinkkisulfidin liuotukseen liittyviä sähkökemiallisia reaktioita sekä yleisesti sulfidimineraalien liuotukseen liittyviä nopeusyhtälöitä ja reaktiomekanismeja. Tässä osassa tutustutaan myös erilaisten muuttujien vaikutukseen liukenemisnopeuteen. Lisäksi esitetään kirjallisuudesta löytyvien sinkkisulfidia koskevien sähkökemiallisten tutkielmien tutkimusmenetelmiä ja tuloksia. Työn kokeellinen osa sisälsi kuuden tunnin liuotuskokeita jotka suoritettiin hapettomissa, ferrisulfaattia sisältävissä rikkihappoliuksissa. Tutkittavana oli yhtä Outokummun Pyhäsalmen rikastetta, joka oli eritelty neljään kokofraktioon. Tutkimukset suoritettiin 60°C, 70°C, 80° ja 90°C:n lämpötiloissa ja myös sekoitusnopeuden sekä liuenneen sinkin ja raudan konsentraatioden vaikutusta reaktionopeuteen tutkittiin. Mittaustuloksista nähdään, että lämpötilan nosto 60°C:sta 70°C:een nopeuttaa huomattavasti liukenemisreaktiota. Kun lämpötilaa nostetaan edelleen 80°C ja 90°C, näin suurta muutosta ei ole huomattavissa, mikä viittaa siihen, että reaktionopeutta rajoittava vaihe vaihtuu. Kuten oli odotettavissa, liukenemisnopeus oli sitä suurempi, mitä pienempi partikkelikoko oli kyseessä. Liuoksen ferrirauta konsentraation nostaminen 33 mM:sta 52 mM:in nosti selvästi myös reaktionopeutta ja konversiota. Kuitenkin konsentraation nostaminen edelleen 75 mM:in sai aikaan vain hienoisen nousun konversiossa. Liuokseen lisätyn liuenneen sinkin (100 g/l) vaikutus lämpötiloissa 70°C, 80°C ja 90°C näkyi 15 % konversion laskuna. Kuudessakymmenessä asteessa konversio yllättäen putosi 67 %. Sekoitusnopeuden muuttamisella 1000 rpm:sta 500 rpm:n ei saatu aikaan huomattavaa muutosta liukenemisnopeudessa. Kaksi nopeusyhtälöä sovitettiin mittausten tuloksiin, ja tulokset viittaavat siihen, että liukenemisen alussa mineraalin pinnalla tapahtuva reaktio määrää liukenemisen nopeuden ja myöhemmissä vaiheissa diffuusio tuotekerroksen läpi on reaktionopeutta rajoittava tekijä. Liukenemisprosessin samanaikaseen seurantaan ehdotettiin potentiostaattista menetelmää, joka perustuu ferri- ja ferrorautaionien aiheuttaman potentiaalin mittaamiseen. Mittausten aikana mitattiin liuoksen potentiaalia platinaelektrodin ja Ag/AgCl-referenssielektrodin avulla ja konversio ajan funktiona laskettiin näistä tuloksisa. Menetelmän tarkkuuden määrittämiseksi analysoitiin sinkin määrä liuosnäytteissä atomiabsorptiospektrometriaa käyttäen, ja tuloksista laskettuja konversioita verrattiin potentiometrisen määrityksen tuloksiin. Eri menetelmillä lasketut konversiot erosivat toisistaan toistuvasti noin 20 %:lla, mikä saattaa viitata liuoksessa tapahtuvaan toiseen hapetusreaktioon. Elementäärisen rikin hapettuminen sulfaatiksi selittäisi nämä eroavuudet lasketuissa konversioissa. Jatkotutkimuksilla tullaan selvittämään tämän hypoteesin paikkaansapitävyys

Trends in long-term care use among Dutch older men and women between 1995 and 2016: is the gender gap changing?

publishedVersionPeer reviewe

Ikääntyneiden kuolinpaikat Suomessa ja Norjassa

Aims: This study aimed to find out how place of death varied between countries with different health and social service systems. This was done by investigating typical groups (concerning age, sex and end-of-life trajectory) of older people dying in different places in Finland and Norway. Methods: The data were derived from national registers. All those who died in Finland or Norway at the age of ⩾70 years in 2011 were included. Place of death was analysed by age, sex, end-of-life trajectory and degree of urbanisation of the municipality of residence. Two-proportion z-tests were performed to test the differences between the countries. Multinomial logistic regression analyses were performed separately for both countries to find the factors associated with place of death. Results: The data consisted of 68,433 individuals. Deaths occurred most commonly in health centres in Finland and in nursing homes in Norway. Deaths in hospital were more common in Norway than they were in Finland. In both countries, deaths in hospital were more common among younger people and men. Deaths in nursing homes were commonest among frail older people, while most of those who had a terminal illness died in health centres in Finland and in nursing homes in Norway. Conclusions: Both Finland and Norway have a relatively low share of hospital deaths among older people. Both countries have developed alternatives to end-of-life care in hospital, allowing for spending the last days or weeks of life closer to home. In Finland, health centres play a key role in end-of-life care, while in Norway nursing homes serve this role.Aims: This study aimed to find out how place of death varied between countries with different health and social service systems. This was done by investigating typical groups (concerning age, sex and end-of-life trajectory) of older people dying in different places in Finland and Norway. Methods: The data were derived from national registers. All those who died in Finland or Norway at the age of ⩾70 years in 2011 were included. Place of death was analysed by age, sex, end-of-life trajectory and degree of urbanisation of the municipality of residence. Two-proportion z-tests were performed to test the differences between the countries. Multinomial logistic regression analyses were performed separately for both countries to find the factors associated with place of death. Results: The data consisted of 68,433 individuals. Deaths occurred most commonly in health centres in Finland and in nursing homes in Norway. Deaths in hospital were more common in Norway than they were in Finland. In both countries, deaths in hospital were more common among younger people and men. Deaths in nursing homes were commonest among frail older people, while most of those who had a terminal illness died in health centres in Finland and in nursing homes in Norway. Conclusions: Both Finland and Norway have a relatively low share of hospital deaths among older people. Both countries have developed alternatives to end-of-life care in hospital, allowing for spending the last days or weeks of life closer to home. In Finland, health centres play a key role in end-of-life care, while in Norway nursing homes serve this role.Peer reviewe

Muistisairautta sairastavan ikääntyvän puolison toimijuus parisuhteessa

Tässä laadullisessa tutkimuksessa selvitimme, miten muistisairautta sairastava ikääntyvä puoliso ja hänen puoliso-omaishoitajansa kuvaavat muistisairaan puolison toimijuutta parisuhteessa. Analysoimme aineiston sisällönanalyysin keinoin. Muodostimme aineistosta neljä pääteemaa. Puoliso-omaishoitajat kuvasivat muistisairaan toimijuutta eri tavalla kuin sairastavat itse.  Puoliso-omaishoitaja kuvasi muistisairaan puolison toimijuutta touhuamisena, mutta sairastavalla käyttäytymisen taustalla oli huoli kotitöistä. Kun muistisairas puoliso havaitsi, ettei kykene tekemään jotakin, mielenkiinto asiaa kohtaan väheni. Puoliso-omaishoitaja näki tilanteessa aloitekyvyttömyyttä. Parisuhteen yhteisissä sosiaalisissa tilanteissa muistisairautta sairastava oli tilanteesta ja ihmisestä riippuen aktiivisena toimijana tai aktiivisena tarkkailijana, itse toimintatapansa valiten. Puoliso-omaishoitajan näkökulmasta puoliso vetäytyi syrjään. Muistisairas puoliso vaikutti myös puoliso-omaishoitajan toimijuuteen vaatimalla läsnäoloa, jolloin tämä joutui osittain luopumaan omasta toimijuudestaan ja toimimaan puolisonsa ehdoilla. Muistisairauteen sairastuneet ovat aktiivisia toimijoita vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa omilla ehdoillaan tilanteesta riippuen. He hakevat toimijuuden jakamista puolisonsa kanssa niissä tilanteissa, joissa se on mahdollista, vaikka puoliso-omaishoitajan näkökulmasta kyse ei olisi vastavuoroisesta toimijuudesta. Jaettu toimijuus tukee muistisairautta sairastavan puolison yhteisessä arjessa selviytymistä. The agency of an ageing spouse with dementia This qualitative study examines how older spouses and their spouses with dementia describe the agency of a spouse with dementia in the relationship. Four themes were formed from the data. The caregiver spouses’ descriptions of the agency of a spouse with dementia differed from those of the spouse with dementia. From the perspective of a spousal carer, the agency of a person with dementia was described as hustling and bustling, but from the perspective of a spouse with dementia, behind the activity was the worry about doing housework. When a person with dementia found him/herself unable to do something anymore, he/she gave it up or his/her interest waned, while the spousal carer described it as inability to take initiative to act. In social situations shared by the couple, the spouse with dementia was, depending on the situation and the person, either an active actor or active observer without participating in the discussions. A spouse with dementia forced the spousal carer to partially relinquish his/her own agency and to act on the terms of the spouse with dementia and to be always present. Persons with dementia are not just passive targets. Their agency is active in interacting with other people on their own terms, depending on the situation. They actively share their agency with their spouse in situations where it is possible, even if it is not reciprocal from the point of view of the spousal caregiver