Taustamuistio kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen muuttamista varten

Tämän työn tavoitteena oli tuottaa ympäristöministeriölle tausta-aineistoa kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen muuttamiseksi siten, että siihen sisällytettäisiin rajoitukset orgaanisen aineksen sijoittamiselle sellaisille tavanomaisen jätteen kaatopaikoille, joille ei vielä ole säädettyjä raja-arvoja. Työssä ehdotetaan orgaanisen jätteen kaatopaikkakieltoa. Orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellolla voidaan vähentää oleellisesti kaatopaikkakaasun muodostumista, pienentää kaatopaikkavesien haittaominaisuuksia, lisätä kaatopaikan vakautta sekä näin helpottaa jälkihoitovaihetta. Orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto tehostaa jätteiden hyödyntämistä ja käsittelymenetelmien kehitystä. Lisäksi kaatopaikkakielto lisää kaatopaikkojen turvallisuutta ohjaamalla palavat ja syttyvät aineet käsittelyyn. Orgaanisen aineen indikaattorina käytetään kokonaisorgaanista hiiltä tai hehkutushäviötä ja raja-arvona 10 %. Orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto ohjaa n. 2 Mt jätettä vuodessa korvaavaan käsittelyyn jätteenkäsittelylaitoksiin ja tätä kautta enenevässä määrin materiaalina sekä energiana hyödynnettäviksi. Yhtenäinen menettely kannustaa kehittämään vähemmän jätettä tuottavia tuotantoketjuja, selkeämmin eroteltavia ja kierrätettäviä materiaaleja, uusia kierrätysmateriaaleja sekä tehokkaampia jätteenkäsittelymenetelmiä. Orgaanisen aineen kaatopaikkakielto on askel kohti kestävämpää elämäntapaa ja maapallon resurssien rajat tunnistavaa tuotantorakennetta

Dual Mechanisms of Regulation of Type I Iodothyronine 5\u27-Deiodinase in the Rat Kidney, Liver, and Thyroid Gland. Implications for the Treatment of Hyperthyroidism with Radiographic Contrast Agents.

Alterations in thyroid hormone status and the administration of radiographic contrast agents can markedly influence iodothyronine metabolism and, in particular, the activity of type I 5\u27-deiodinase (5\u27DI). In the present studies, the mechanisms responsible for these effects have been reassessed. As previously reported, the addition of iopanoic acid (IOP) to broken cell preparations resulted in a competitive pattern of 5\u27DI inhibition. However, the in vivo administration to rats of IOP or 3,3\u27,5\u27-triiodothyronine (rT3) resulted in a noncompetitive pattern of inhibition of 5\u27DI in the liver, kidney, and thyroid gland, whereby marked decreases in maximal enzyme velocity (V max) were noted, with no change in the value of the Michaelis-Menten constant. In rats rendered hyperthyroid by the injection of 3,5,3\u27-triiodothyronine (T3), 5\u27DI activity was significantly increased in the liver and the kidney. The administration of IOP to these thyrotoxic animals resulted in a rapid loss of enzyme activity characterized by an approximate 80% decrease in 5\u27DI V max values in both tissues. Furthermore, this inhibitory effect persisted for longer than 60 h after a single IOP injection. IOP administration also decreased 5\u27DI V max levels in the thyroid gland by 52%. In other experiments, treatment of intact Reuber FAO hepatoma cells with IOP or rT3 induced a rapid decrease in 5\u27DI V max levels. In cells treated with cycloheximide, these agents enhanced the rate of disappearance of enzyme activity by greater than 12-fold, indicating a predominant effect on accelerating the rate of enzyme inactivation and/or degradation. These studies demonstrate that iodothyronines and other iodinated compounds have complex regulatory effects on 5\u27DI that entail alterations in the rates of both enzyme activation and inactivation. The previously accepted concept that rT3 and IOP impair thyroxine (T4) to T3 conversion in vivo by acting as competitive inhibitors is an oversimplification. Rather, the clinically beneficial effects of administering these agents to patients with hyperthyroidism may result primarily from the rapid and prolonged inactivation of 5\u27DI which occurs in the thyroid gland and peripheral tissues

Purkukartoitus – opas laatijalle

Suomen tavoitteena on päästä rakennus- ja purkujätteissä EU:n jätedirektiivin asettamaan 70 %:n materiaalihyödyntämisasteeseen ensi vuoteen (2020) mennessä. Viimeisimmän arvion (v. 2017) mukaan hyödyntämisaste oli n. 54 %. Purkumateriaalien hyödyntäminen on rakentamisen kiertotalouden ydintä. 85 % rakennus- ja purkujätteistä syntyy korjaamisessa ja kokonaisten rakennusten purkamisessa, ja purkuprosessien hallintaan tulee kiinnittää entistä enemmän huomioita. Purkamisen roolia mm. uudisrakennushanketta edeltävänä hankkeena on syytä korostaa nykyistä enemmän. Purkukartoitus on uusi, vapaaehtoinen toimenpide purettavan rakennuksen materiaalien ja haitallisten aineiden kartoitukseen. Kartoituksen tarkoituksena on luoda hyvät edellytykset purkumateriaalien tarkoituksenmukaiselle hyödyntämiselle, ympäristö- ja terveysriskien välttämiselle ja laadukkaalle purkuprosessille kaikissa purkuhankkeissa. Purkukartoituksen taustalla on EU:n edistämä Pre-demolition audit. Opas on osa kolmen oppaan sarjaa, jonka tavoitteena on parantaa purkuhankkeiden laatua. Muut kaksi opasta käsittelevät koko purkuprosessin toteutusta sekä purkutyön hankintaa