Elintapojen merkitys kohonneeseen muistisairauksien riskiin työikäisillä ja miksi riskiryhmään kuuluvat kieltäytyvät elintapaneuvonnasta

Väestön ikärakenteen muutoksen oletetaan lisäävän muistisairaiden määrää Suomessa tulevina vuosikymmeninä. Muistisairauksien ennaltaehkäisy on tärkeää sekä kansantaloudellisesti että inhimillisen kärsimyksen kannalta. Muistisairauksien riskitekijöitä ovat korkea ikä ja matala koulutus, mutta myös monet elintapoihin liittyvä tekijät nostavat muistisairauksien riskiä voimakkaasti. Pirkanmaan muistiyhdistys toteutti Muistisairauksien ennaltaehkäisyn ja varhaisen toteamisen edistäminen Pirkanmaalla- hankkeen (MEVA) vuosina 2011–2014. Hankkeessa kartoitettiin kahdentuhannen työikäisen muistisairauksien riski ja riskirajan ylittäneille tarjottiin elintapaohjausta joko ryhmässä tai yksilöohjauksena. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää onko kohonneiden riskipisteiden taustalla ennen kaikkea elintapa- vai demografisia tekijöitä ja miten työikäiset, joiden riski on kohonnut mieltävät riskitekijät ja mahdollisuutensa vaikuttaa niihin sekä mistä johtuu kieltäytyminen elintapaneuvonnasta. Tutkimuksen kvantitatiivisessa aineistossa oli 687 työikäistä MEVA-hankkeen yhteydessä muistisairauksien riskipistelomakkeen täyttänyttä. Kvantitatiivista aineistoa tarkasteltiin ristiintaulukoimalla ja multinomiaalisella logistisella regressioanalyysilla. Riippuvuustarkastelut tehtiin khiin neliötestillä. Lisäksi laskettiin elintapoihin liittyvien riskitekijöiden herkkyys ja tarkkuus. Kvalitatiivisessa aineistossa oli neljän riskipisterajan ylittäneen elintapaneuvonnasta kieltäytyneen haastattelut. Haastatteluaineisto analysoitiin sisällön analyysilla. Tässä aineistossa elintapatekijöiden merkitys kohonneen riskin taustalla oli selkeä. Erityisesti kohonnut verenpaine ja ylipaino vaikuttivat riskin nousuun yli riskirajan. Haastateltavat tunnistivat riskitekijöitä ja kokivat, että niihin tulisi ja voisi vaikuttaa, mutta moni koki elintapamuutosten tekemisen vaativan vaivaa, eikä siitä seuraava hyöty ollut välttämättä ilmeistä. Koska monet muistisairaudet kehittyvät pitkän ajan kuluessa, tulisi elintapaneuvontaa tarjota systemaattisesti työikäisille ja sekä neuvontaan, että sen tarjoamiseen potilaille tulisi luoda standardit. Potilaille tulisi useammin kuin kerran tarjota mahdollisuutta osallistua ja muuton paikkakunnalta toiselle tai toisen yksikön alueelle ei pitäisi aiheuttaa henkilön putoamista neuvonnan piiristä. Ohjausta elintapojen muuttamiseen tulisi tarjota laajemmin kuin vain korkeimmalle riskiluokalle, jotta vaikutukset väestötasolla olisivat ratkaisevia

Determinants in Colorectal Cancer Screening Attendance

Suolistosyöpä on Suomen toiseksi yleisin syöpä sekä miehillä että naisilla. Seulontaohjelman pääasiallinen tavoite on vähentää seulottavasta sairaudesta aiheutuvaa kuolleisuutta ja mahdollisesti myös sairastuvuutta. Koska seulontaohjelma kohdistuu lähtökohtaisesti terveisiin tai ainakin oireettomiin ihmisiin, on mahdollisten haitta- ja hyötyvaikutusten tasapaino erityisen tärkeää. Suolistosyövän seulonnan on osoitettu vähentävän suolistosyövästä aiheutuvaa kuolleisuutta tehokkaasti. Laadukkaan ja vaikuttavan seulontaohjelman kivijalka on hyvä osallistuminen. Aiemmissa tutkimuksissa useiden demografisten tekijöiden, kuten sukupuolen, siviilisäädyn tai koulutuksen, on osoitettu liittyvän seulontaan osallistumiseen. Ensimmäiseen kutsuun vastaaminen on ennustanut osallistumista myös jatkossa. Suolistosyöpäilmaantuvuus ja -kuolleisuus on miehillä naisia suurempaa. Suolistosyöpää esiintyy myös enemmän seulontaan osallistumattomilla kuin kontrolliväestöllä. Sosiodemografisten tekijöiden lisäksi myös psykososiaaliset näkökohdat ja yhteiskunnalliset rakenteet voivat vaikuttaa terveyteen liittyvään käyttäytymiseen. Pelko sairaudesta tai sairaudesta aiheutuvista hoitotoimenpiteistä, kyvyttömyys ymmärtää seulonnan käsitettä tai fatalismi voivat heikentää osallistumista. Toisaalta sosiaalinen aktiivisuus voi edistää positiivisesti terveyskäyttäytymistä. Tutkimuksen lähtöjoukon muodostivat ne 466 253 henkilöä, jotka satunnaistettiin suolistosyövän seulontaan vuosina 2004–2014 ja joista seulontaan kutsuttiin 233 211 henkilöä vuosina 2004–2016. Lähtöjoukon seulontatietoihin yhdistettiin psykososiaalisia tekijöitä kartoittava kyselytutkimus, joka lähetettiin 10 271 henkilölle vuotta ennen ja jälkeen tutkimusjoukon ensimmäistä seulontakutsua vuonna 2011, eli kyselyt tehtiin vuosina 2010 ja 2012. Lisäksi yhdistimme seulontaan kutsuttujen aineistoon THL:n aikuisväestön terveystutkimuskyselyn (ATH), jossa kysyttiin hyvinvoinnista, terveydestä, elämäntavoista, palveluista ja luottamuksesta yhteiskuntaan. Yhdistämällä nämä kaksi aineistoa muodostui 5 207 seulontaan kutsutun joukko, joilta oli myös vastaus ATH-kyselytutkimukseen vähintään seulontakutsua seuraavana vuonna tai sen jälkeen. Suolistosyövän seulontaan kutsuttujen 233 211 henkilön aineistossa tarkasteltiin demografisten tekijöiden yhteyttä osallistumiseen yleisen ennustemallin avulla. Erityinen mielenkiinto oli sukupuolten välisissä eroissa. Miehet, naimattomat, matalammin koulutetut ja maahanmuuttajataustaiset osallistuivat seulontaan harvemmin kuin naiset, naimisissa olevat, korkeasti koulutetut ja kantasuomalaiset. Seulontaan ensikierroksella osallistumattomilla miehillä oli osallistuvia miehiä useammin heikko elämänlaatu myöhemmin. Naisilla ei havaittu samaa. Seulontaan osallistumattomat miehet ja naiset käyttivät kulttuuripalveluita seulontaan osallistuvia vähemmän. Yhteyttä seulontakutsun ja itse koetun terveyden välillä arvioitiin. Kun seulontaan kutsuttuja verrattiin seulontaan kutsumattomiin verrokkeihin, ei havaittu yhteyttä seulontakutsun ja itse koetun terveydentilan välillä. Miesten ja naisten välillä havaittiin kuitenkin ero, kun tarkasteltiin seulontaan osallistumattomia: Naisilla seulontaan kutsutut mutta osallistumattomat kertoivat heikommasta terveydestä ja miespuoliset taas paremmasta terveydestä verrattuna samaa sukupuolta oleviin verrokkeihin. Kyselyyn vastanneet olivat samalla tavalla valikoituneita molemmilla kyselykierroksilla. Seulontaan osallistumisesta ja siihen liittyvistä hyödyistä ja haitoista tulisi antaa tietoa selkokielellä, jotta tieto olisi helpommin ymmärrettävää. Julkisen terveydenhuollon kautta tulee pyrkiä tavoittamaan niitä, jotka eivät osallistu seulontaan. Osa seulontaan osallistumattomista ei kuitenkaan käytä terveyspalveluita juuri ollenkaan. Hankalasti tavoitettavien ryhmien kohdalla on otettava innovatiivisempia lähestymistapoja ja pyrkiä löytämään luonnolliset kohtaamispaikat. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida suolistosyövän seulontaan osallistumiseen liittyviä tekijöitä. Pyrimme laajentamaan ymmärrystä seulontaan osallistumattomia yhdistävistä tekijöistä. Selvitimme myös yhteyttä suolistosyövän seulonnan ja itse raportoidun terveyden välillä.As the second most common cancer in Finland in both sexes, there is a need for colorectal cancer (CRC) mortality reduction. Screening programmes are primarily aiming to reach the at the time disease-free or at least symptomless people. Therefore, evaluating the effectiveness of the programmes is particularly important. CRC screening is effective in reducing CRC mortality. The foundation for a successful screening programme is high enough attendance. In previous studies, several demographic factors such as gender, marital status or education have been shown to be associated with screening attendance. Initial attendance has been predictive of future attendance in regional studies. CRC mortality is increased in men compared to women. CRC prevalence is higher in screening non-attendants than in controls. In addition to sociodemographic determinants, also psychosocial aspects and societal constructs can affect health-related behaviour. Fear of the disease or the treatment for the disease, inability to understand the concept of screening or fatalism can prevent one from attending. On the other hand, social participation can be beneficial for one’s health-related behaviour. The base population for this research were the 466,253 individuals randomised for CRC screening between 2004 and 2014, and 233,211 of them were invited to CRC screening between 2004 and 2016. To investigate the association between screening and self-rated health (SRH), a survey study on the psychosocial determinants of health was linked to the screening data. The questionnaire was sent to 10,271 individuals a year before and a year after their first ever screening invitation in 2011, in 2010 and in 2012. In addition, the National Survey Study of the Adult Finnish Population (ATH) study at the Finnish Institute for Health and Welfare was linked with the screening data. The survey consisted of questions of various aspects of life, such as well-being, health, lifestyle, services and trust in society. Altogether 5,207 individuals were invited to CRC screening and had answered the ATH-survey at the subsequent year following the first ever CRC invitation or later. A generalised estimating equation was used to analyse the association between demographic determinants and attendance in the population of 233,211 individuals invited to the screening. There were differences between sexes. We found that men, unmarried, less educated or of immigrant background had lower attendance than women, married, those with tertiary education or a native background. Men not attending the initial CRC screening had more often poor quality of life later compared to male attenders. The same was not seen in women. CRC screening non-attenders later reported to be more often culturally inactive than screening attenders in both men and women. When assessing the association between screening invitation or attendance and health, we did not find a difference in invitees compared to controls. However, female attenders reported worse and male attenders a better estimation of self-rated (SRH) compared to same sex controls. Survey respondents were self-selected similarly on both survey rounds. Clear recommendations in plain language should be provided in addition to information about the benefits and harms of attending screening to better serve the public. Public health care reaches some, but not all. A more innovative approach is needed to get the message across. We aimed to investigate the determinants associated with attendance at an organised CRC screening programme. The objective was to form a broader view of the non-attendants covering areas previously less investigated. In addition, we examined the association between CRC screening and perceived health

Iäkkäiden muistisairaudet tarvitsevat erikoisosaajia

On korkea aika varmistaa, että hyvinvointialueet sekä yliopistosairaalat saavat geriatrian yksiköt ja niihin riittävät resurssit.</p

Health-Related Quality of Life in Patients with Small Intestine Neuroendocrine Tumors

Background: The prevalence of small intestine neuroendocrine tumors (SI-NETs) is increasing. Disease progression is often slow and treatment options and long-term survival rates have improved, but little is known about health-related quality of life (HRQoL) in these patients. Objective: To assess HRQoL and its predictors in SI-NET patients receiving contemporary treatments. Methods: We measured HRQoL with 15D and SF-36 questionnaires in 134 SI-NET patients and compared the 15D results to those of an age- and gender-standardized sample of the general population (n = 1,153). In the patients, we studied the impact of treatments, Ki-67, liver metastases, circulating tumor markers, comorbidities, and/or socioeconomic factors on HRQoL with linear regression analysis. Results: The mean disease duration of the patients was 81 (4-468) months, 91% had metastatic disease, and 79% received somatostatin analog treatment. Hepatic tumor load was 0% in 44.8%, 25% in 11.2%, respectively. Mean fP-CgA and S-5HIAA concentrations were 15 (1.3-250) and 344 (24-7,470) nmol/L, respectively. Overall, HRQoL was significantly impaired in patients compared to controls (15D score 0.864 +/- 0.105 vs. 0.905 +/- 0.028, p <0.001). SI-NET patients scored worse on 9 of 15 dimensions: sleep, excretion (i. e., bladder and bowel function), depression, distress, vitality, sexual activity (p <0.001), breathing, usual activities, and discomfort and symptoms (p <0.01-0.05). SF-36 scores were impaired and highly correlated with 15D scores (p <0.001). HRQoL was impaired in patients with (n = 85) compared to patients without (n = 49) impaired excretion (0.828 vs. 0.933, p <0.001). In the patient group, number of medications predicted impaired HRQoL. Conclusions: Despite contemporary treatments, SI-NET patients have severely impaired HRQoL, including diarrhea, sleep, depression, vitality, and sexual activity. (c) 2018 S. Karger AG, BaselPeer reviewe

Arterial function, biomarkers, carcinoid syndrome and carcinoid heart disease in patients with small intestinal neuroendocrine tumours

Purpose Carcinoid heart disease (CHD) is a life-threatening complication of carcinoid syndrome (CS) characterised by tricuspid regurgitation (TR). However, there is an unmet need for earlier diagnosis of CHD. We cross-sectionally assessed the prevalence and potential predictive or diagnostic markers for CS and CHD in a contemporary cohort of patients with small intestinal neuroendocrine tumours (SI-NETs). Methods Biochemical characteristics, hepatic tumour load, measures of arterial and endothelial function, atherosclerosis, and transthoracic echocardiography were analysed in a prospective cross-sectional setting. Results Among the 65 patients studied, 29 (45%) had CS (CS+), and 3 (5%) CHD. CS+ was characterised by significantly higher hepatic tumour load, S-5-HIAA and fP-CgA, higher frequency of diarrhoea and flushing, and more frequent PRRT compared to CS- (for all, P < 0.05). Central systolic, central mean, and central end-systolic blood pressures were significantly higher in CS+ than in CS- (for all, P < 0.05). Subjects with grades 2-4 TR had higher hepatic tumour burden, fP-CgA, and S-5-HIAA compared to those with grades 0-1 TR, but measures of vascular function did not differ. fP-CgA (P = 0.017) and S-5-HIAA (P = 0.019) but not proBNP increased significantly according to the severity of TR. Conclusion Although CS is common, the prevalence of CHD was found to be lower in a contemporary cohort of SI-NET patients than previously anticipated. Measures of arterial or endothelial function or carotid atherosclerosis do not identify subjects with mild TR. Echocardiography remains the most sensitive means to diagnose CHD in CS patients with high tumour burden and elevated CgA and 5-HIAA.Peer reviewe

Toimimattomat haiman neuroendokriiniset kasvaimet

English summaryPeer reviewe

Kolorektaalisyövän seulonta uudistuu

Teema : syöpäseulonta. English summaryPeer reviewe

Kolorektaalisyövän seulonta uudistuu

Kolorektaalisyöpä on miesten eturauhassyövän ja naisten rintasyövän jälkeen yleisinsyöpäsairaus Suomessa. Se todetaan usein myöhäisessä vaiheessa, jolloin sairastuneidenmahdollisuudet selviytyä ovat huonot. Seulonnalla syöpä voidaan todeta varhain, jolloinkuolleisuutta sairauteen voidaan vähentää 10-40 %. Miehillä kolorektaalisyöpäkuolleisuudenväheneminen seulonnan myötä on ollut keskimäärin suurempaa kuin naisilla.</p

Human PSEN1 Mutant Glia Improve Spatial Learning and Memory in Aged Mice

The PSEN1 ΔE9 mutation causes a familial form of Alzheimer’s disease (AD) by shifting the processing of amyloid precursor protein (APP) towards the generation of highly amyloidogenic Aβ42 peptide. We have previously shown that the PSEN1 ΔE9 mutation in human-induced pluripotent stem cell (iPSC)-derived astrocytes increases Aβ42 production and impairs cellular responses. Here, we injected PSEN1 ΔE9 mutant astrosphere-derived glial progenitors into newborn mice and investigated mouse behavior at the ages of 8, 12, and 16 months. While we did not find significant behavioral changes in younger mice, spatial learning and memory were paradoxically improved in 16-month-old PSEN1 ΔE9 glia-transplanted male mice as compared to age-matched isogenic control-transplanted animals. Memory improvement was associated with lower levels of soluble, but not insoluble, human Aβ42 in the mouse brain. We also found a decreased engraftment of PSEN1 ΔE9 mutant cells in the cingulate cortex and significant transcriptional changes in both human and mouse genes in the hippocampus, including the extracellular matrix-related genes. Overall, the presence of PSEN1 ΔE9 mutant glia exerted a more beneficial effect on aged mouse brain than the isogenic control human cells likely as a combination of several factors

Piloting gender-oriented colorectal cancer screening with a faecal immunochemical test: population-based registry study from Finland

Objective To assess the feasibility and evaluate the performance of a relaunched colorectal cancer (CRC) screening programme with different cut-offs for men and women. Design Population-based registry study. Setting Nine municipalities in Finland which started CRC screening with faecal immunochemical test (FIT) in April 2019 with cut-off levels 70 mu g Hg/g faeces for men and 25 mu g Hg/g faeces for women. Participants Men (n=13 059) and women (n=14 669) aged 60-66 years invited to screening during the first programme year. Outcome measures Participation rates, positivity rates, detection rates of CRC and advanced adenoma (AA), and positive predictive values (PPV) of FIT for CRC and AA. Results Altogether 21 993 invitees returned stool samples. The participation rate of women (83.4%; 95% CI 82.8 to 84.0) was significantly higher than that of men (74.7%; 95% CI 73.9 to 75.4). The positivity rates were 2.4% (2.2 to 2.7) and 2.8% (2.5 to 3.1), respectively. In total, 37 CRCs and 116 AAs were detected. The detection rates of CRC and AA per 1000 participants were 1.8 (1.1 to 2.9) and 7.2 (5.6 to 9.1) for men and 1.6 (0.9 to 2.4) and 3.8 (2.8 to 5.0) for women. The PPVs per 100 positive tests were 6.6 (4.0 to 10.3) and 25.7 (20.6 to 31.4) for men and 6.4 (3.9 to 9.8) and 15.5 (11.6 to 20.2) for women. Conclusions The chosen FIT strategy narrowed the gap in the diagnostic performance between men and women especially in the detection of CRC. The participation rates were excellent. The levels of positivity and detection rates were moderate and need further action. The results indicate that gender-specific protocols can be introduced to organised CRC screening. It is yet to be seen whether they are more effective than a uniform screening protocol.</p