Housing, stress and productivity : studies in growing and reproducing pigs

Commercial pig production presents the animals with a multitude of potentially stressful challenges. Distress is a threat to animal welfare and may impair productivity. This research aimed to investigate productivity of pigs in relation to some common practices of pig production known to be stressful, to estimate the amount of stress or the level of welfare of the animals, and to establish relationships between stress or animal welfare measures and productivity. To address these issues, four studies were carried out. Studies I and II investigated effects of moderate enrichment on behaviour, basal cortisol secretion, health and daily gain in growing pigs (0-21 weeks of age). Effects of both current and early environmental enrichment were investigated. Small groups with siblings were accommodated in pens either barren or enriched with a moderate amount of chopped straw and wood shavings. Six enrichment regimes were used involving a stable environment or changes in enrichment status at 5 and/or 9 weeks of age. Enriched as compared to barren housing increased average daily gain and decreased post-weaning diarrhoea in the nursery. Current housing, as well as the early environment (0-4 or 0-9 weeks of age), affected stress physiology as measured by behaviour and basal cortisol secretion. Barren housing or experience thereof caused signs suggestive of chronic stress. Stress indicators were not associated with productivity. These results support the use of enrichment for pigs in early life, especially if bedding is scarce later in life. Study III compared the fertility of sows housed either individually or in groups on deep litter from weaning to four weeks of pregnancy. Stall housing decreased the odds for early disruption of pregnancy and increased the odds for pregnancy at day 28 post-service. The causes remained undisclosed, but social stress during short periods of time around oestrus and early pregnancy was proposed. Behavioural indicators showed clear signs of stress in stalls, but behaviour was not associated with fertility. The level or type of stress in stalls may have been insufficient to affect reproduction. These results emphasize the need for a better understanding of factors impairing fertility in sow groups. In Study IV the welfare status of pigs on commercial farms was assessed using an environment-based index comprising several subscales. Welfare scores were regressed on fertility measures. Good-quality floors and stockmanship were the most influential predictors of good fertility, providing some evidence of an association between higher levels of animal welfare (i.e. low levels of distress) and good reproductive performance.Nykyaikaiseen eläintuotantoon liittyy lukuisia tekijöitä, jotka saattavat olla eläimille stressaavia. Stressi uhkaa eläinten hyvinvointia ja heikentää myös niiden tuotosta. Tutkimuskokonaisuuden tavoitteina oli selvittää tiettyjen ympäristötekijöiden vaikutuksia sikojen tuotokseen, arvioida sikojen kokeman stressin määrää tai hyvinvoinnin tasoa sekä tutkia stressin tai hyvinvoinnin tason roolia havaittujen tuotosvaikutusten välittäjinä. Kuivikkeen puutteen tiedetään stressaavan sikoja. Osaritiläkarsinoihin ja lietelannanpoistoon sopivan, niukan kutteri silputtu olki kuivituksen tehoa stressin vähentäjänä tukittiin eri kasvatusvaiheissa annettuna. Kuivitus paransi kasvua välikasvattamossa ja vähensi vieroitusripulia. Kuivikkeen käyttäminen vähensi stressin oireita kuten hännänpurentaa. Varhainen ympäristö vaikutti myöhempään stressifysiologiaan. Kuivittaminen porsituskarsinassa vähensi häiriökäyttäytymistä lihasikalassa. Tulosten perusteella voidaan suositella porsituskarsinoiden kuivittamista myöhemmän häiriköinnin vähentämiseksi. Kuivitetuista karuihin karsinoihin siirtäminen saattaa toisaalta lisätä hännänpurentaa. Varhaistiineyden pito-olosuhteidan vaikutuksia emakoiden hedelmällisyyteen tutkittiin vieroittamalla joko joutilashäkkeihin tai 20 emakon väljiin, runsaasti olkikuivitettuihin ryhmiin ruokintahäkeillä. Tiineyden mahdollisuus 28. päivänä siemennyksestä oli häkeissä 2,3 kertaa suurempi kuin ryhmissä, ja alkaneen tiineyden keskeytymisen riski ryhmissä 4,6 kertaa suurempi kuin häkeissä. Tulokset viittaavat voimakkaan stressin ja/ tai huomattavien energiansaantierojen lyhytaikaiseen esiintymiseen ryhmissä kiiman ja/ tai alkutiineyden aikana. Stressin mittaamiseksi tehdyt käyttäytymishavainnot kokeen loppuvaiheessa osoittivat häkkiemakoiden olevan selvästi stressaantuneita, mutta oireilla ja hedelmällisyydellä ei ollut yhteyksiä. Emakoiden hyvinvoinnin yhteyksiä hedelmällisyyteen tutkittiin toimivilla tiloilla. Hyvinvointia mitattiin olosuhteita painottavalla indeksillä. Emakoiden rotu huomioiden kokonaispistemäärä ei assosioitunut hedelmällisyyteen. Hyvänlaatuiset lattiat ja korkea eläinten hoidon taso kuitenkin nopeuttivat tuotantokiertoa. Emakoiden hedelmällisyyttä koskeneet tutkimukset osoittivat alkutiineyden ryhmäkasvatukseen liittyvän riskejä sekä tuottavuuden että hyvinvoinnin osalta. Toimiva tiloja tarkasteltaessa erot kasvatusmuotojen välillä olivat kuitenkin pienet, todennäköisesti pitkäjänteisen tuotannon kehittämisen seurauksena. Häkeissä pitoon liittyneet stressin oireet kertovat heikentyneestä hyvinvoinnista ja muistuttavat osaltaan tarpeesta löytää toimivia ratkaisuja alkutiineiden emakoiden ryhmäkasvatukseen

Hans Luther, ett hundraårsminne

Vol 92 Yearbook 2016.Hans Edmund Luther (July 2, 1915 - June 9, 1982) was Professor in Botany (chair with Swedish as statutory language) at Helsinki University 1961-1978. Hans Luther's main topic was the ecology and distribution of brackish water macrophytes of the Baltic Sea, mainly in the Pojoviken - Tvärminne area on the southwestern coast of mainland Finland. He studied also algae, e.g. the Xanthophyceae, fungi and terrestrial vascular plants, especially some of polemochorous origin and other ruderals. This paper by two of his pupils describe his career as a scientist and university teacher. Some anecdotes about him are also dealt with. A list of Hans Luther's publications is included.Peer reviewe

Hans Luther, ett hundraårsminne

Vol 92 Yearbook 2016.Hans Edmund Luther (July 2, 1915 - June 9, 1982) was Professor in Botany (chair with Swedish as statutory language) at Helsinki University 1961-1978. Hans Luther's main topic was the ecology and distribution of brackish water macrophytes of the Baltic Sea, mainly in the Pojoviken - Tvärminne area on the southwestern coast of mainland Finland. He studied also algae, e.g. the Xanthophyceae, fungi and terrestrial vascular plants, especially some of polemochorous origin and other ruderals. This paper by two of his pupils describe his career as a scientist and university teacher. Some anecdotes about him are also dealt with. A list of Hans Luther's publications is included.Peer reviewe

Miten parasetamoli vaikuttaa verihiutaleiden toimintaan yksin ja yhdessä diklofenaakin tai parekoksibin kanssa?

Aim: To characterize the inhibition of platelet function by paracetamol in vivo and in vitro, and to evaluate the possible interaction of paracetamol and diclofenac or valdecoxib in vivo. To assess the analgesic effect of the drugs in an experimental pain model. Methods: Healthy volunteers received increasing doses of intravenous paracetamol (15, 22.5 and 30 mg/kg), or the combination of paracetamol 1 g and diclofenac 1.1 mg/kg or valdecoxib 40 mg (as the pro-drug parecoxib). Inhibition of platelet function was assessed with photometric aggregometry, the platelet function analyzer (PFA-100), and release of thromboxane B2. Analgesia was assessed with the cold pressor test. The inhibition coefficient of platelet aggregation by paracetamol was determined as well as the nature of interaction between paracetamol and diclofenac by an isobolographic analysis in vitro. Results: Paracetamol inhibited platelet aggregation and TxB2-release dose-dependently in volunteers and concentration-dependently in vitro. The inhibition coefficient was 15.2 mg/L (95% CI 11.8 - 18.6). Paracetamol augmented the platelet inhibition by diclofenac in vivo, and the isobole showed that this interaction is synergistic. Paracetamol showed no interaction with valdecoxib. PFA-100 appeared insensitive in detecting platelet dysfunction by paracetamol, and the cold-pressor test showed no analgesia. Conclusions: Paracetamol inhibits platelet function in vivo and shows synergism when combined with diclofenac. This effect may increase the risk of bleeding in surgical patients with an impaired haemostatic system. The combination of paracetamol and valdecoxib may be useful in patients with low risk for thromboembolism. The PFA-100 seems unsuitable for detection of platelet dysfunction and the cold-pressor test seems unsuitable for detection of analgesia by paracetamol.Väitöskirja kumoaa lääketieteellisiin oppikirjoihin juurtuneen tiedon siitä, ettei kipu- ja kuumelääke parasetamoli vaikuta verihiutaleiden toimintaan perinteisten tulehduskipulääkkeiden tavoin. Väitöskirjatutkimuksessa annettin terveille vapaaehtoisille koehenkilöille parasetamolia annoksina 15, 22,5 ja 30 mg/kg, jonka jälkeen todettiin annoksen myötä kasvava häiriö verihiutaleiden toiminnassa. Suurinkin parasetamoliannos häiritsi kuitenkin verihiutaleiden toimintaa vähemmän kuin perinteinen tulehduskipulääke diklofenaaki. Parasetamolia ja perinteisiä tulehduskipulääkkeitä voidaan myös käyttää samanaikaisesti, jolloin kipua lievittävä vaikutus voimistuu. Väitöskirja osoittaa, että lääkeyhdistelmä aiheuttaa verihiutaleiden toimintahäiriön joka on voimakkaampi kuin kumpikaan lääke yksin käytettynä. Parasetamolia ja tulehduskipulääkkeitä käytetään usein leikkausten jälkeen vahvojen morfiinin kaltaisten kipulääkkeiden tarpeen vähentämiseksi. Koska verihiutaleet osallistuvat veren hyytymiseen, tulehduskipulääkkeiden käyttö voi altistaa verenvuodolle leikkauksen yhteydessä. Jos veren hyytymisjärjestelmä on normaali, tämä kipulääkkeiden aiheuttama verihiutaleiden ohimenevä toimintahäiriö muodostuu harvoin ongelmaksi. Sen sijaan, jos potilas käyttää esi-merkiksi verenohennuslääkitystä, kuten varfariinia tai pienimolekyylistä hepariinia, tai mikäli hänellä on synnynnäinen verenvuototaipumus, kipulääkkeiden verenvuotovaaraa lisäävä vaiku-tus voi korostua. Verihiutaleiden toiminnan hillitsemisestä voi olla myös hyötyä. Leikkauksen jälkeen veren hyytymisjärjestelmä aktivoituu jolloin laskimo- ja keuhkoveritulppariski kasvaa. Pieni annos asetyylisalisyylihappoa vähentää verihiutaleiden toimintaa useiden päivien ajaksi, estämällä pysyvästi syklo-oksigenaasientsyymin toimintaa. Muiden tulehduskipulääkkeiden vaikutus on samanlainen, mutta nopeammin ohimenevä. Väitöskirjatyössä parasetamolin vaikutus todettiin samankaltaiseksi. Asetyylisalisyylihapon käyttö on todettu vähentävän veritulppavaaraa leikkauksen jälkeen, mutta samalla lisäävän leikkauksen aikaista verenvuotoa. Verenvuotovaaran lisäksi perinteisten tulehduskipulääkkeiden sivuvaikutuksena on myös vatsaärsytys. Tämän takia on kehitetty uuden sukupolven tulehduskipulääkkeitä, koksibeja, jotka eivät ärsytä vatsaa yhtä paljon, eivätkä vaikuta verihiutaleiden toimintaan. Viime vuosina on kuitenkin käynyt ilmi, että nämä lääkkeet aiheuttavat hyytymisjärjestelmän lievän yliaktivoitumisen ja voivat altistaa sydänveritulppien syntymiselle. Väitöskirjatutkimuksessa yhdistettiin koksibi parasetamoliin, jolloin parasetamoli aiheutti lievän verihiutaleiden toimintahäiriön. On mahdollista, että tämä parasetamolin vaikutus vähentää koksibien aiheuttamaa sydänveritulppavaaraa.Doktorsavhandligen kullkastar den allmänt spridda uppfattninen att värkmedicinen paracetamol, i motsats till av traditionella antiinflammatoriska värkmediciner, inte påverkar blodplattornas funktion. I avhandlingsarbetet fick friska frivilliga försökspersoner intravenöst paracetamol i doser om 15, 22,5 och 30 mg/kg, varefter blodplattornas funktion avtog med stigande paracetamoldoser. Även efter den största paracetamoldosen förblev dock funktionsrubbningen mindre än efter det traditionella antiinflammatoriska värkmedlet diklofenak. Paracetamol och traditionella antiinflammatoriska värkmedel kan även kombineras för att uppnå en effektivare smärtlindring. Avhandlingen visar att blodplattornas funktion avtar mera då dessa mediciner kombi-neras än efter bara den ena medicinen. Paracetamol och antiinflammatoriska värkmediciner används ofta efter operationer för att minska behovet av kraftiga morfinliknande mediciner. Eftersom blodplattorna deltar i blodets levring, kan dock de antiinflammatoriska värkmedicinerna öka risken för blödning i samband med ope-rationen. Om blodets levringsförmåga är normal utgör detta fenomen sällan något problem, men exempelvis bloduttunnande medicinering, så som varfarin eller lågmolekylärt heparin, eller en medfödd blödningstendens kan förstärka de antiinflammatoriska värkmedicinernas negativa effekt på blodets levringsförmåga. Minskad funktion hos blodplattorna kan även vara till nytta. Efter en operation aktiveras blodets levringsfunktion vilket ökar risken för blodproppar i benen och lungorna. En liten dos acetylsalicylsyra minskar blodplattornas funktion för flere dagar genom att permanent stänga av enzymet cyklooxygenas i blodplattorna. Effekten av de övriga antiinflammatoriska värkmedicinerna är likadan, men mycket snabbare övergående. I doktorsavhandlingen konstaterades en liknande effekt av parasetamol. Acetylsalicylsyra minskar risken för blodpropp efter en operation, men ökar risken för blödning under operationen. En annan bieffekt hos de antiinflammatoriska värkmedicinerna är irritation av magsäckens slemhinna. En ny generation av värkmediciner, coxiber, har därför utvecklats. Coxiberna irriterar inte magslemhinnan lika mycket och påverkar inte blodplattornas funktion. De senaste åren har dock visat att coxiberna orsakar en viss överaktivering av blodets levringsförmåga, vilket kan öka risken för blodpropp i hjärtat. I doktorsavhandlingen kombinerades en coxib och para-cetamol, varvid paracetamolet orsakade en svag störning av bloplattornas funktion. Det är möjligt att denna effekt av paracetamol i viss mån kan motverka den höjda risken för blodpropp i hjärtat i samband med coxibbehandling

Penal transformation in post-devolution Scotland: change and resistance

This thesis seeks to understand and theorise the process of penal transformation, using changes in penal policy within post-devolution Scotland as a case study. It is based on an in-depth analysis of the evolution, passage and implementation of the Management of Offenders etc. (Scotland) Act 2005, including interviews with key players at each stage of the process (politicians, civil servants, practitioner groups) and documentary analysis. The thesis draws on Kingdon’s multiple streams framework to explain how rapid changes in policy can occur. Kingdon argued that the greatest changes occur when a policy window is opened which allows three independent streams which run through policy at any one time, politics, problems and policies, to become joined (1995). However the thesis argues that to account fully for transformation, this framework needs to be developed to incorporate analysis of institutional structures which provide the most compelling explanation for the factors which lead to, escalate and impede change. Although structures are central in this analysis however, this thesis shows how both structure and agency are important in penal change: institutional structure forms the parameters in which political choice is made. Pre-devolution policy-making was carried out in partnership between civil servants and agencies and the rate of change was incremental. Post-devolution criminal justice policy-making has been thrust into a volatile and politicised environment, although this has varied under the different administrations thus far. The primary reason for the accelerated rate of change that occurred following devolution was because of the creation of new democratic structures which provided the means and the incentives to create rapid change but it also involved explicitly political choices by key members of the Scottish Executive. Somewhat paradoxically, once change was instigated, the structure of post-devolution political institutions became critical in mitigating the pace and rate of change. The existence of PR electoral arrangements together with the relative decentralisation of power (in relation to the ownership of criminal justice services) meant that change had to be achieved through negotiation and compromise. Institutional structure is also important in the extent of the Parliament’s ability to form any meaningful veto point on executive power. Overall it was new democratic structures combined with a political capacitybuilding project and the availability of a politicised approach to law and order from England and Wales which could be easily translated to Scotland, which together, explain the period of rapid change in Scotland during this time

Registrert nedbygd jordbruksareal. Kartbasert måling basert på registreringar i perioden 2020 - 2021

Basert på registreringar i sentrale kartbasar for vegar og bygningar er det gjort målingar for å talfeste nedbygd jordbruksareal. Tidlegare undersøkingar tilseier at 75 % av nedbygginga skuldast vegar og bygningar. Resultata frå undersøkinga kan sjåast som førebels tal på årleg nedbygging. Rapporten viser også kva som er årsak til nedbygginga, samt den agronomiske kvaliteten på dei nedbygde areala. I arbeidet er det også lagt vekt på å undersøke feilkjelder og etterslep ved registreringane.publishedVersio

Novel saliva biomarkers for stress and infection in pigs : Changes in oxytocin and procalcitonin in pigs with tail-biting lesions

There is a need for feasible and reliable measures to improve and evaluate production animal health and welfare. Oxytocin is a promising novel stress-related biomarker and procalcitonin may be a measure of sepsis. Both have potential for use in pigs and can be measured from saliva, which allows on-farm sampling with minimal impact on the animals. The current study sought to further validate these measures using a spontaneous situation that causes both stress and an increased risk for infections in pigs, namely a tail-biting outbreak. Grower pigs on a commercial farm belonging to three different phenotype groups were selected: control pigs from control pens (CC, N = 30), control pigs (CTB, N = 10), and pigs with tail lesions from pens with a tail-biting outbreak (LTB, N = 27). A single sample of saliva was collected from each pig and analysed for a range of biomarkers related to stress, infection, inflammation, and immune activation. Oxytocin tended to be higher in CC pigs than in LTB pigs, while cortisol was higher in CTB than CC pigs. Procalcitonin tended to be higher, and haptoglobin was higher in LTB than in CC pigs. Adenosine-deaminase levels were similar between phenotypes. These results provide further evidence for the link between stress and tail biting, and indicate that tail-biting lesions are potential routes for systemic spread of bacteria. Further research into saliva oxytocin as a stress biomarker and saliva procalcitonin as a sepsis biomarker in pigs is warranted.Peer reviewe