The Gender Equality in Research Scale: A tool for monitoring and encouraging progress on gender integration in research for and in development.

This brief discusses a monitoring and learning tool – the Gender Equality in Research Scale (GEIRS) – designed to assess the level of gender integration across a CRP’s research portfolio and at different stages of the research and development cycle

Gender matters in Forest Landscape Restoration: A framework for design and evaluation

This brief provides a framework and set of recommendations for enhancing gender equality and women’s rights in and through FLR initiatives. It presents key considerations for gender-responsive FLR, drawing on lessons from the wider gender and natural resource management literature, ongoing and past restoration, and relevant initiatives to alter local land uses for global conservation and development goals

2D-IR Study of a Photoswitchable Isotope-Labeled α-Helix

A series of photoswitchable, α-helical peptides were studied using two-dimensional infrared spectroscopy (2D-IR). Single-isotope labeling with 13C18O at various positions in the sequence was employed to spectrally isolate particular backbone positions. We show that a single 13C18O label can give rise to two bands along the diagonal of the 2D-IR spectrum, one of which is from an amide group that is hydrogen-bonded internally, or to a solvent molecule, and the other from a non-hydrogen-bonded amide group. The photoswitch enabled examination of both the folded and unfolded state of the helix. For most sites, unfolding of the peptide caused a shift of intensity from the hydrogen-bonded peak to the non-hydrogen-bonded peak. The relative intensity of the two diagonal peaks gives an indication of the fraction of molecules hydrogen-bonded at a certain location along the sequence. As this fraction varies quite substantially along the helix, we conclude that the helix is not uniformly folded. Furthermore, the shift in hydrogen bonding is much smaller than the change of helicity measured by CD spectroscopy, indicating that non-native hydrogen-bonded or mis-folded loops are formed in the unfolded ensemble

Eating behaviours, menstrual history and the athletic career : a retrospective survey from adolescence to adulthood in female endurance athletes

Aim To evaluate differences in menstrual and pubertal history and trends in eating behaviours among women with and without a competitive sports background. Additionally, we investigated if menstrual history and eating behaviours are associated with sports career-related factors.Methods This retrospective study was conducted on 100 women with a competitive endurance sports background and their age-matched, gender-matched and municipality-matched controls (n=98). Data were collected using a questionnaire using previously validated instruments. Generalised estimating equations were used to calculate associations of menstrual history and eating behaviours with outcome variables (career length, participation level, injury-related harms and career termination due to injury).Results Athletes reported higher rates of delayed puberty and menstrual dysfunction than controls. No differences between the groups were observed in the Eating Disorder Examination Questionnaire short form (EDE-QS) scores at any age. Previous disordered eating (DE) was associated with current DE in both groups. Among athletes, higher EDE-QS scores during the sports career were associated with a shorter career (B=-0.15, 95% CI -0.26 to -0.05). Secondary amenorrhoea was associated with lower participation level (OR 0.51, 95% CI 0.27 to 0.95), injury-related harms during the career (OR 4.00, 95% CI 1.88 to 8.48) and career termination due to injury (OR 1.89, 95% CI 1.02 to 3.51).Conclusion The findings indicate that DE behaviours and menstrual dysfunction, specifically secondary amenorrhoea, have a disadvantageous relationship with a sports career in women competing in endurance sports. DE during the sports career is associated with DE after the career.Peer reviewe

Carbon flux from decomposing wood and its dependency on temperature, wood N2 fixation rate, moisture and fungal composition in a Norway spruce forest

201

Suomen metsät 2004–2008 ja niiden kehitys 1921–2008

MetsävaratTässä julkaisusssa esitetään valtakunnan metsien 10. inventointiin (VMI10) perustuvat tiedot Suomen metsävaroista ja metsien tilasta. Maastotiedot on kerätty vuosina 1996–2004. Tulokset esitetään metsäkeskusalueittain, osa tuloksista myös puuntuotannon rajoitusten ja metsänomistajaryhmän mukaan jaoteltuna. Metsien kehitystä tarkastellaan vertailemalla tuloksia aiempien inventointien tuloksiin 1920-luvun alun VMI1:stä lähtien. Julkaisussa esitetään myös VMI10:ssä käytetyt mittaus- ja laskentamenetelmät. Suomen metsien puumäärä on jatkanut lisäystään. Puuston kokonaistilavuus on 2,2 miljardia kuutiometriä, kun 1920-luvun alussa nykyisen Suomen puuston määrä oli 1,4 miljardia kuutiometriä. Puuston vuotuinen kasvu oli inventointia edeltäneillä 5 vuoden mittausjaksoilla lähes 100 miljoonaa kuutiometriä. Suomen metsissä nuorien metsien osuus on suuri, mikä selittää puumäärän lisäystä ja puuston lisääntyvää kasvua. Soiden ojitus on lisännyt metsämaan alaa noin 1,5 miljoonaa hehtaaria, mikä myös selittää puuston määrän ja kasvun lisäystä. Edelliseen inventointiin verrattuna metsämaan ala on kuitenkin pienentynyt maanrakennustoiminnan vaikutuksesta. Metsien terveydentila on hyvä, vakavia tuhoja havaittiin inventoinnissa vain noin 4 %:lla metsä maan alasta. Metsähoidollinen tila on tyydyttävä – 73 % puuntuotannon metsämaan metsistä on metsänhoidolliselta tilataan hyviä tai tyydyttäviä. Nuorissa metsissä on kuitenkin aiempaa enemmän kiireelliä taimikonhoito- ja ensiharvennustarpeita. Metsä-, kitu- ja joutomaan alasta noin 2 %:lla on arvokkaita biotooppeja, jotka VMI:n maasto arvion mukaan todennäköisesti täyttävät metsälain 10 pykälän kriteerit lukuun alueellista yleisyyttä, johon VMI:n arvioinnissa ei ole otettu kantaa. Arvokkaat elinympäristöt on otettu hyvin huomioon metsien käsittelyssä. Lahopuuston määrä on edelliseen inventointiin verrattuna lisääntynyt Etelä-Suomessa, mutta näyttäisi hieman pienentyneen Pohjois-Suomessa

Suomen metsät 2009–2013 ja niiden kehitys 1921–2013

Tässä julkaisussa esitetään valtakunnan metsien 11. inventoinnin (VMI11) tulokset Suomen metsävaroista ja metsien tilasta. Maastotiedot on kerätty vuosina 2009–2013. Metsien kehitystä tarkastellaan 1920-luvulta lähtien vertailemalla VMI11:n tuloksia aiempien inventointien (VMI1–VMI10) tuloksiin. Julkaisussa esitetään myös VMI11:n menetelmät maastomittausten ja laskentamenetelmien osalta. Puuston määrä on 2,4 miljardia kuutiometriä. Edelliseen inventointiin verrattuna lisäystä on 150 miljoonaa kuutiometriä ja 1920-luvun puumäärään verrattuna noin miljardi kuutiometriä. Puuston määrästä 50 % on mäntyä, 30 % kuusta, 20 % koivua. 1920-lukuun verrattuna kaikkien em. puulajiryhmien kokonaistilavuus on lisääntynyt selvästi, esimerkiksi lehtipuun määrä on lisääntynyt puolitoistakertaiseksi. Puuston vuotuinen kasvu inventoinnin mittausvuosia edeltäneinä 5 vuotena on ollut keskimäärin 105,5 miljoonaa kuutiometriä. Puuntuotannon metsämaan metsistä 36 % on nuoria kasvatusmetsiä, 30 % varttuneita kasvatusmetsiä, 19 % taimikoita ja 13 % uudistuskypsiä metsiä. Puuttomia uudistusaloja sekä siemen- ja suojuspuustoja on yhteensä vajaat 2 % puuntuotannon metsämaan alasta. Mäntyvaltaisia metsiä on 64 % koko Suomen metsämaan alasta, kuusivaltaisia 25 % ja lehtipuuvaltaisia 10 %. Etelä-Suomen nuorissa metsissä kuusivaltaiset metsät ovat yleistymässä, mikä kertoo siitä, että kuusta suositaan metsän uudistamisessa. Metsikön laatua alentavia tuhoja on 25 %:lla puuntuotannon metsämaan alasta. Kuusivaltaisissa metsissä yleisimpiä tuhonaiheuttajia ovat tuuli ja lumi, mäntyvaltaisissa metsissä lumi ja hirvi, lehtipuuvaltaissa metsissä lahottajasienet ja hirvi. Metsien terveydentila on hyvä, sillä vakavia tuhoja esiintyy vain 3 %:lla puuntuotannon metsämaan alasta. Puuntuotannon metsämaan metsistä 28 % on metsänhoidolliselta tilaltaan hyviä ja 44 % tyydyttäviä. Vajaatuottoisia metsiä on 7 %. Vajaatuottoisten metsien määrä on pienentynyt edelliseen inventointiin verrattuna hieman ja aiempiin inventointeihin verrattuna selvästi. Tulevana 10-vuotiskautena metsänhoidollisia ensiharvennustarpeita on 1,9-kertaisesti ja taimikonhoitotarpeita 1,5-kertaisesti menneen 10-vuotiskauden suoritemääriin verrattuna. Metsien monimuotoisuudelle tärkeän lahopuuston määrän lisääntyminen on Etelä-Suomessa jatkunut. Pohjois-Suomessa lahopuuston määrä on vähentynyt. Pohjois-Suomessa lahopuuston keskitilavuus metsämaalla (8,0 m³/ha) on kuitenkin edelleen yli kaksinkertainen Etelä-Suomeen (3,8 m³/ha) verrattuna. Pysyvien koealojen avulla laskettu puuston vuotuinen luonnonpoistuma on 6,5 miljoonaa kuutiometriä. Tästä 0,9 miljoonaa kuutiometriä on korjattu hakkuissa. Puuston rakenteen ja lahopuuston sekä ihmisen vaikutuksen suhteen luonnontilaisen kaltaisia metsiä on 517 000 hehtaaria.201