Kaksi erilaista vertaistukiryhmää – vuorovaikutusrakenteiden vertailu

Artikkeli käsittelee vuorovaikutusta mielenterveyspotilaiden omaisten vertaistukiryhmissä. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten ja millaiseksi vertaistuki rakentuu omaisten ja ohjaajien välisen vuorovaikutuksen tuloksena. Aineistona ovat videonauhoitteet kahdesta ryhmästä. Artikkeli esittelee näille ryhmille ominaisia vuorovaikutuskäytänteitä ja niiden eroja. Ensimmäisessä vertaistukiryhmässä vuorovaikutus rakentuu omaisten toisiaan seuraavien puheenvuorojen ja toisessa ryhmässä ohjaajan antamien tehtävien ympärille. Vuorovaikutus on tehtäväryhmässä epäsymmetrisempää kuin omaisten puheenvuoroihin keskittyvässä ryhmässä, jossa ohjaajan vuorovaikutustoiminta on samankaltaista kuin ryhmäläisten. Tehtäväkeskeisessä vuorovaikutuksessa ohjaaja kysyy ja ryhmäläinen vastaa. Vertaistukiryhmiä järjestävien onkin tärkeätä harkita tehtävien tekemisen ja kokemuskeskeisen puheen osuutta ryhmätoiminnassa

Mielenterveyspotilaiden omaisten vertaisryhmätoiminnan hyvinvointivaikutukset

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, onko omaisten vertaisryhmään osallistumisella havaittavia hyvinvointivaikutuksia vuoden seurannan aikana. Tutkimusaineiston muodostivat oman kiinnostuksen mukaan neljään eri vertaisryhmään osallistuneet omaiset (n = 82) ja heille valitut henkilökohtaiset verrokit (n = 142). Tutkimuksessa havaittiin, että vertaisryhmiin osallistuneiden omaisten koettu hyvinvointi oli ennen ryhmien alkua alhaisempaa kuin heidän verrokeillaan. Vertaisryhmiin osallistumisen jälkeisinä mittausajankohtina omaisten koettu hyvinvointi oli kohentunut verrattuna havaintoihin ennen ryhmätoiminnan alkamista. Kaikkina mittausajankohtina verrokkien kokema hyvinvointi oli korkeampi kuin vertaisryhmiin osallistuneiden omaisten hyvinvointi. Koska vertaisryhmiin osallistuneiden omaisten koetussa hyvinvoinnissa näyttää kuitenkin tapahtuneen kohentumista seuranta-aikana, näyttää siltä, että omaisten vertaisryhmillä on hyvinvointivaikutuksia

What Is the Capacity of Individuals with Schizophrenia and Bipolar Disorder to Make Healthcare Decisions? An Exploratory Study of the Views of Patients, Psychiatrists, and Family Caregivers—A Survey on Decisional Capacity in Mental Health

Background: Research on the decisional capacity of schizophrenia and bipolar disorder patients mostly reflects the hospital context. Aim: To describe the views of patients, psychiatrists, and caregivers on the capacity of individuals with schizophrenia and bipolar disorder to make everyday decisions on their care related to their illness. Methods: A survey was conducted among schizophrenia and bipolar disorder patients, psychiatrists, and caregivers (June 2019 to January 2020; seven countries). A questionnaire was emailed to members of the Global Alliance of Mental Illness of Advocacy Network—Europe (GAMIAN; patients) and the European Federation of Families of People with Mental Illness (EUFAMI; caregivers) and to psychiatrists who voluntarily agreed to participate. Questions referred to patients’ involvement and capacity for healthcare decision making, and to barriers to and opportunities for autonomous decision making. Frequency, agreement, and importance were rated on Likert scales. Descriptive statistics were conducted. Results: 21 schizophrenia or bipolar disorder patients (52.3% female; mean age (years) ± SD: 50.71 ± 12.02), 11 psychiatrists (18.2% female), and 15 caregivers (86.6% female; 100% family related) participated in the survey. In total, 86% of patients felt frequently involved in decisions about everyday care and medications, and 91% of psychiatrists and 40% of caregivers perceived the same; 38% of patients felt frequently involved in decisions about the use of acute symptom medications, and 57% on care planning, and 55% and 82% of psychiatrists, and 40% and 53% of caregivers, respectively, believed the same; and 86% of patients, 91% of psychiatrists, and 47% of caregivers agreed on the capacity of schizophrenia or bipolar disorder patients to value the implications of taking medicines to prevent acute psychotic crises. Poor understanding and training are barriers, while advocacy and increasing interest in patients’ needs are opportunities for increasing autonomous decision making. Conclusions: Stakeholders concur that schizophrenia and bipolar disorder patients have the capacity to make everyday decisions around their care related to their illness, including acute symptom management. Barriers and opportunities exist to foster autonomous decisions among mental illness individuals

"Yhteiseen juhlaan" : elämäni muutosvaiheessa kirjoitettu päiväkirja ja suhteeni päiväkirjaan nyt

Tutkimus on autoetnografinen ja käsittelee kokemuksen muutosta. Tutkimuksen aineistona on elämäni viisivuotisen muutosjakson aikana kirjoittamani päiväkirja, ja ennen kaikkea suhteeni tuohon päiväkirjaan tutkimuksen tekemisen hetkellä. Tutkimuksessa ei analysoida yksittäisiä päiväkirjaan kirjoitettuja tekstejä, vaan siinä käsitellään ainoastaan suhdettani kirjoittamaani päiväkirjaan kokonaisuutena. Mietittyäni suhdetta päiväkirjaani alkoi eletty ja kirjoitettu elämänjakso saamaan metaforisen muodon - näyttäytymään juhlana, eikä enää niinkään haastavia ja tummempia sävyjä sisältävänä elämänjaksona. Tämän kokemuksen juhlasta saavutin hahmottaessani suhdetta päiväkirjaani kokonaisuutena. Päiväkirjan avulla konkretisoitui muun muassa elämänjakson mitta ja osaltaan sen myötä syntyi kokemus saavutuksesta. Juhla-metaforaan yhdistyy joitakin elämänjaksoni yksittäisiä sisältöjä, muistoja ja mielleyhtymiä. Osa näistäkin esitetään tuloksissa metaforan muodossa. Metaforinen kirjoittamisen tapani lähestyy tässä luovaa kirjoittamista ja siten tuo tähän kirjoittamisen tutkimukseen kokeilevan, jopa taiteellisen ulottuvuuden. Tutkimuksessa esitetty suhde päiväkirjaani-lähestymistapa tuotti kohdallani pitkäkestoisia muutoksia omiin merkitysrakenteisiini ja kokemuksiini elämänjakson mielekkyydestä. Näin päiväkirjan kirjoittaminen, ja ennen kaikkea kirjoitetun päiväkirjan kokonaisuuden hahmottamisella ja sen reflektoinnilla oli kyky tuottaa positiivista yksilöllistä muutosta

Severe mental illness and European COVID-19 vaccination strategies

The EU advises prioritising vaccination for people whose health makes them particularly at risk for severe COVID-19, but leaves it to member states to decide which medical conditions get prioritised. Ethical, neuroscientific, and public health considerations have been used to prioritise individuals with severe mental illness (ie, psychotic disorders, bipolar disorders, and severe major depressive disorders).1, 2, 3 We systematically reviewed national COVID-19 vaccine deployment plans across 20 European countri

New insights into the genetic etiology of Alzheimer’s disease and related dementias

Characterization of the genetic landscape of Alzheimer’s disease (AD) and related dementias (ADD) provides a unique opportunity for a better understanding of the associated pathophysiological processes. We performed a two-stage genome-wide association study totaling 111,326 clinically diagnosed/‘proxy’ AD cases and 677,663 controls. We found 75 risk loci, of which 42 were new at the time of analysis. Pathway enrichment analyses confirmed the involvement of amyloid/tau pathways and highlighted microglia implication. Gene prioritization in the new loci identified 31 genes that were suggestive of new genetically associated processes, including the tumor necrosis factor alpha pathway through the linear ubiquitin chain assembly complex. We also built a new genetic risk score associated with the risk of future AD/dementia or progression from mild cognitive impairment to AD/dementia. The improvement in prediction led to a 1.6- to 1.9-fold increase in AD risk from the lowest to the highest decile, in addition to effects of age and the APOE ε4 allele

New insights into the genetic etiology of Alzheimer’s disease and related dementias

Characterization of the genetic landscape of Alzheimer’s disease (AD) and related dementias (ADD) provides a unique opportunity for a better understanding of the associated pathophysiological processes. We performed a two-stage genome-wide association study totaling 111,326 clinically diagnosed/‘proxy’ AD cases and 677,663 controls. We found 75 risk loci, of which 42 were new at the time of analysis. Pathway enrichment analyses confirmed the involvement of amyloid/tau pathways and highlighted microglia implication. Gene prioritization in the new loci identified 31 genes that were suggestive of new genetically associated processes, including the tumor necrosis factor alpha pathway through the linear ubiquitin chain assembly complex. We also built a new genetic risk score associated with the risk of future AD/dementia or progression from mild cognitive impairment to AD/dementia. The improvement in prediction led to a 1.6- to 1.9-fold increase in AD risk from the lowest to the highest decile, in addition to effects of age and the APOE ε4 allele