Katveessa : nuorten kokemuksia työttömyydestä

Pro gradu-tutkielmani tavoitteena on selvittää miten nuoret kokevat työttömyyden ja aktivoinnin elämänkulussaan sekä mitkä ovat nuorten selviytymiskeinot työttömyydestä. Lisäksi kuvasin yksilön ja yhteiskunnan toiminnan tasojen yhteen kietoutumista nuorten elämänkulussa. Tutkimusote on laadullinen ja tutkimukseni viitekehys on fenomenologinen tutkimus. Aineisto koostuu kuuden nuoren teemahaastatteluista. Analyysi on teorialähtöinen sisällönanalyysi. Nuorten koulutukselliset siirtymät sisälsivät jojo-siirtymän piirteitä työttömyyden, aktivoinnin, koulutuksen ja työelämän vaihdellessa nuorten elämänkulussa yksilöllisesti. Siirtymät ovat osin lukkiutuneet paikoilleen ja nuoret tarvitsevat tukea sosiaaliselta verkostoltaan sekä viranomaisilta selviytyäkseen työttömyydestä. Vakituinen työ on kaikkien kuuden nuoren tulevaisuuden haave. Ammatillisen koulutuksen ja työelämäkokemuksen vajeet nousevat pääsyiksi työttömyydelle. Lisäksi terveydelliset syyt ja päihderiippuvuudet hidastavat työelämään siirtymistä. Deprivaatio- ja insentiiviteorian valossa nuoret asemoituvat lähelle selviytymisparadigmaa. Aktivointi lisää nuorten toiminnallisuutta ja hyvinvointia työttömyysaikana. Ammatilliseen koulutukseen panostaminen on tärkeää sekä yksilöllisesti että yhteiskunnallisesti. Työelämän on muuttumassa koko ajan vaativammaksi edellyttäen jatkuvaa sopeutumista, mikä tekee unelmatyön löytymisen haastavaksi. Elämänkulku edellyttää yksilöllistä kehittymistä ja elinikäistä oppimista. Nuorten työelämään ohjautumiseen vaikuttavat yksilölliset ja yhteiskunnalliset asiat. Opiskelu- ja työkuntoisuuden ylläpitäminen vaatii toiminnallisuutta ja hyvinvointiin panostamista. Perinteisistä elämänkuluistaan vapaat yksilöt ovat edelleen riippuvaisia institutionaalisista prosesseista. Haastateltujen nuorten heterogeeniset polut ovat johtaneet kolmeen eri aktiivisuustyyppiin, joissa nuoret tähtäsivät avoimille työmarkkinoille, palvelu-uralle tai työmarkkinoiden ulkopuoliseen toimintaan. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tutkimukseni nuoret pyrkivät sopeutumaan ympäröivään yhteiskuntaan ja työ on heille merkityksellinen asia. Nuorten selviytymiskeinoja työttömyydestä ovat realististen tavoitteiden laatiminen, kannustava sosiaalinen verkosto ja oman jaksamisen rajaaminen. Nuoret näkivät työn, koulutuksen ja aktivoinnin olevan keinoja selviytyä työttömyydestä ja tavoitteeseen pääsemisen vaativan innovatiivisia ja yksilöllisiä ratkaisuja elämänkulussa

Spectrum, Volume 13, Number 3

Highlights include: WWPT will soon be transmitting a low power, on campus only, radio wave which can run continuously for 24 hours. WWPT currently broadcasts on 90.3. The new frequency is likely to be 91.5 pending further testing --Opening soon in former room SI 10, next to the radio station, is The Marche, which will offer a variety of grill and fast food items --The GE Scholar Program consists of students from a wide variety of ethnic backgrounds, many of whom are commuter students. Each scholar is awarded $2,000 per year and each participant in turn, contributes to the community --After seeing limited time in the Pioneer back field last season behind four-year starter Ron Stopkoski, Brian Ihlefeld has arrived as a strong and elusive runner this season as well as a big play maker for the SHU gridders --The varsity crews have their first competition this Sunday in Mystic, CT, where they will compete in the Great Pawcktuck Paddle or Row Race --The men’s soccer team is on a tear after winning 4 in a row --Women’s field hockey team has increased the win column to 4-1 with their recent victories over Manhattenville, Albany and Keene State

Ympäristöministeriön hallinnonalan sopeutumisohjelman arviointi

Suomen ensimmäinen kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumisstrategia valmistui vuonna 2005 ja vastuu strategian toimeenpanosta annettiin kaikille hallinnonaloille. Ympäristöhallinnossa toimenpiteet kirjattiin ympäristöministeriön toimintaohjelmaan vuonna 2008 jota myöhemmin täydennettiin vuonna 2011. Toimintaohjelmat kattavat toimenpiteitä ympäristöhallinnon kaikilla vastuualueilla: luonnon monimuotoisuus, rakennettu ympäristö (alueidenkäyttö ja yhdyskunnat sekä rakennukset ja rakentaminen), ympäristönsuojelu sekä vesivarojen käyttö ja hoito. Selvityksessä on arvioitu ympäristöhallinnon sopeutumisen toimintaohjelman toteutuksen tilaa ja sen toimenpiteiden vaikutusta sopeutumiskykyyn ja haavoittuvuuteen ilmastonmuutokselle kullakin osa-alueella. Lisäksi on arvioitu toimenpiteiden mahdollisia sivuvaikutuksia, seurannan tarpeita sekä yhtymäkohtia muiden osa-alueiden ja hallinnonalojen sopeutumistoimenpiteisiin. Osa-alueiden yleistä sopeutumisen tilaa on arvioitu hyödyntämällä kansallisen sopeutumisstrategian arvioinnissa kehitettyä viisiportaista asteikkoa sopeutumisen ja sopeutumiskyvyn tasoista. Sopeutumisen toimintaohjelmassa käsitellyistä sektoreista sopeutumiskyky on kehittynein vesivarojen käytön ja hoidon ja rakennetun ympäristön alueella. Molemmilla alueilla yleinen tietoisuus on hyvällä tasolla ja toimenpiteisiin on ryhdytty. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen ja ympäristönsuojelun alueella konkreettisia toimenpiteitä sopeutumiskyvyn lisäämiseksi on toistaiseksi ollut vähän eivätkä sopeutuminen ja sopeutumiskyky ole juurikaan muuttuneet toimintaohjelman ansiosta. Selvityksen mukaan ympäristöhallinnon sopeutumisen toimintaohjelma edustaa pääosin sopeutumisen valtavirtaistamista hallinnonalan toimiin ja yksinomaan sopeutumista edistäviä toimenpiteitä on verrattain vähän. Tämä on useimmissa tapauksissa järkevää, mutta lisäksi olisi perusteltua laatia erillinen haavoittuvuus- ja riskitarkastelu, joka auttaisi tunnistamaan erityisten sopeutumistoimien tarpeita ja kohdentamaan voimavaroja esimerkiksi alue- ja paikallistason toiminnassa. Keskeistä olisi myös kehittää ilmastonäkökulman huomioonottamista eri seurantamekanismeissa. Yhdistämällä seuranta- ja tutkimustietoa skenaariotarkasteluihin on mahdollista arvioida toimenpiteiden riittävyyttä ja ajanmukaisuutta. Tämä on välttämätöntä tulevien toimenpiteiden suuntaamiseksi ja resurssien kohdentamiseksi oikein

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ympäristöhallinnon toimialalla : Toimintaohjelman toimeenpanon edistyminen vuosina 2016-2019

Ympäristöhallinnon ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimintaohjelma 2022 laadittiin vuonna 2016. Toimintaohjelma toteuttaa osaltaan Suomen Kansallista ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmaa 2022 (Valtioneuvoston periaatepäätös 20.11.2014). Tämä raportti kokoaa seurannan havainnot toimeenpanon edistymisestä sekä tunnistetuista haasteista ja kehittämiskohteista ympäristöhallinnon vastuualueiden sekä hallinnon yhteisten toimien osalta. Raporttiin on sisällytetty ympäristöhallinnon toimenpiteiden lisäksi myös maa- ja metsätalousministeriön ohjaamat vesitaloustoimenpiteet, jotta SYKEn ja ELY-keskusten y-vastuualueen toimintaa voidaan tarkastella kokonaisuutena. Seurantatulokset osoittavat, että lähes kaikkien toimintaohjelmassa kuvattujen aikataulutettujen toimenpiteiden toteutus on edennyt suunnitellusti ja ne ovat valmistuneet. Ohjauskeinojen kehittämisessä on edistytty sopeutumistarpeiden huomioon ottamisessa, mutta ohjauksen johdonmukaisuudessa on edelleen parannettavaa. Tieto ilmastonmuutoksen mahdollisista vaikutuksista on kasvanut, mutta sopeutumistoimien suunnitteluun ja tietopohjaan tulee vielä kiinnittää huomiota. Ekosysteemipalveluiden muutosten seuraukset niistä riippuvaisille elinkeinoille ja elämäntavoille tunnetaan edelleen puutteellisesti

Luokanopettajien valmiudet seksuaalikasvatukseen

Tiivistelmän nimeke: Luokanopettajan valmiudet seksuaalikasvatukseen Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella millaisia valmiuksia opettajilla on opettaa seksuaalikasvatusta Maailman terveysjärjestön laatimien standardien sisältöjen ja tavoitteiden mukaan, sekä saavatko opettajat koulutusta seksuaalikasvatukseen luokanopettajakoulutuksessa. Luokanopettajien käytännön valmiuksia seksuaalikasvatukseen tutkittiin toteuttamalla kuuden viikon pituinen seksuaalikasvatuksen opetusjakso Tampereella sijaitsevan alakoulun viidennellä luokalla. Opetus pohjautui sovellukseen, jossa Maailman terveysjärjestön standardien sisällöt ja tavoitteet sijoitettiin Greenbergin, Bruessin ja Mullenin seksuaalisuuden nelikenttään. Nelikenttä muodostuu neljästä ulottuvuudesta, joita ovat biologinen, psyykkinen, kulttuurillinen ja eettinen. Sovelluksen avulla tarkasteltiin, onko nelikentän ulottuvuuksissa eroja seksuaalikasvatuksen opettamisessa alakoulussa. Luokanopettajakoulutuksen antamia valmiuksia tarkasteltiin tutkimalla, ovatko Tampereen yliopiston opetussuunnitelma ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet yhteneväisiä seksuaalikasvatuksen sisältöjen osalta. Tutkimus toteutettiin laadullisena toimintatutkimuksena, jossa käytettiin menetelmätriangulaatiota. Tutkimusaineisto hankittiin kuuden viikon seksuaalikasvatuksen opetusjakson aikana havainnoimalla, tarkastelemalla opetusmateriaaleja sekä keräämällä oppilaiden tuotoksia. Tutkimusaineistona toimi myös Tampereen yliopiston opetussuunnitelma ja perusopetuksen opetussuunnitelma. Tutkimusaineisto analysoitiin toimintatutkimuksen aineiston osalta teoriasidonnaisesti ja opetussuunnitelmien osalta teorialähtöisesti sisällönanalyysia käyttäen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että suurin osa biologisen, psyykkisen ja eettisen ulottuvuuden aiheista, olivat opettajien mielestä helppoja opettaa, kun taas suurin osa kulttuurillisen ulottuvuuden aiheista oli opettajien mielestä haastavia opettaa. Jokaisesta ulottuvuudesta löytyi kuitenkin sekä helppoja, että haastavia opettavia aiheita. Suurin osa, jotka olivat opettajien mielestä haastavia opettaa, liittyivät jollain tavalla seksiin tai seksuaalisuuden ilmentämiseen. Helpot opettavat aiheet käsittelivät murrosiän fyysistä ja psyykkistä kehitystä, tunteita, ihmissuhteita, suvaitsevaisuutta ja vastuullisuutta. Haastavuuteen vaikutti opettajien riittämättömät tiedot ja taidot käsitellä sisältöjä oppilaiden ikätaso huomioiden. Aiheiden haastavuuteen vaikutti myös opetusmateriaalin puute.                      Tutkimuksessa ilmeni, että opettajat eivät olleet saaneet riittävästi koulutusta seksuaalikasvatuksesta, vaikka perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet velvoittaa opettajia antamaan seksuaalikasvatusta. Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, millaista tietoa opettajat tarvitsisivat itselleen, jotta voisivat antaa laadukasta seksuaalikasvatusta, ja millaista tuntimateriaalia opettajat kaipaisivat seksuaalikasvatuksen tunneille. Asiasanat: seksuaalikasvatus, seksuaalisuus, seksuaaliterveys, toimintatutkimu

Framing Smart Meter Feedback in Relation to Practice Theory

Smart metering is advancing rapidly and consumption feedback from smart meters is expected to help residents to reduce their energy and water consumption. In recent years, more critical views have been expressed based on theories of social practice, arguing that smart meter feedback ignores the role of various mundane practices where energy and water are consumed and instead targets individuals as active decision-makers. We present a review of qualitative studies on smart meter feedback and results of a survey to European smart metering projects. We argue that theories of social practice can be used to reframe the challenges and potentials of smart meter feedback that have been identified in the literature and our survey. This presents challenges of smart meter feedback as resulting from normalised resource intensive practices rather than from uninterested and comfort-loving individuals. Potentials of improving the effectiveness of smart meter feedback relate to supporting communities and peer-learning and combining smart meter feedback with micro-generation of renewable energy. This has implications for how domestic energy and water consumption is targeted by policy.Peer reviewe