Pro gradu-tutkielmani tavoitteena on selvittää miten nuoret kokevat työttömyyden ja aktivoinnin elämänkulussaan sekä mitkä ovat nuorten selviytymiskeinot työttömyydestä. Lisäksi kuvasin yksilön ja yhteiskunnan toiminnan tasojen yhteen kietoutumista nuorten elämänkulussa. Tutkimusote on laadullinen ja tutkimukseni viitekehys on fenomenologinen tutkimus. Aineisto koostuu kuuden nuoren teemahaastatteluista. Analyysi on teorialähtöinen sisällönanalyysi.
Nuorten koulutukselliset siirtymät sisälsivät jojo-siirtymän piirteitä työttömyyden, aktivoinnin, koulutuksen ja työelämän vaihdellessa nuorten elämänkulussa yksilöllisesti. Siirtymät ovat osin lukkiutuneet paikoilleen ja nuoret tarvitsevat tukea sosiaaliselta verkostoltaan sekä viranomaisilta selviytyäkseen työttömyydestä. Vakituinen työ on kaikkien kuuden nuoren tulevaisuuden haave. Ammatillisen koulutuksen ja työelämäkokemuksen vajeet nousevat pääsyiksi työttömyydelle. Lisäksi terveydelliset syyt ja päihderiippuvuudet hidastavat työelämään siirtymistä. Deprivaatio- ja insentiiviteorian valossa nuoret asemoituvat lähelle selviytymisparadigmaa. Aktivointi lisää nuorten toiminnallisuutta ja hyvinvointia työttömyysaikana.
Ammatilliseen koulutukseen panostaminen on tärkeää sekä yksilöllisesti että yhteiskunnallisesti. Työelämän on muuttumassa koko ajan vaativammaksi edellyttäen jatkuvaa sopeutumista, mikä tekee unelmatyön löytymisen haastavaksi. Elämänkulku edellyttää yksilöllistä kehittymistä ja elinikäistä oppimista. Nuorten työelämään ohjautumiseen vaikuttavat yksilölliset ja yhteiskunnalliset asiat. Opiskelu- ja työkuntoisuuden ylläpitäminen vaatii toiminnallisuutta ja hyvinvointiin panostamista. Perinteisistä elämänkuluistaan vapaat yksilöt ovat edelleen riippuvaisia institutionaalisista prosesseista. Haastateltujen nuorten heterogeeniset polut ovat johtaneet kolmeen eri aktiivisuustyyppiin, joissa nuoret tähtäsivät avoimille työmarkkinoille, palvelu-uralle tai työmarkkinoiden ulkopuoliseen toimintaan.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tutkimukseni nuoret pyrkivät sopeutumaan ympäröivään yhteiskuntaan ja työ on heille merkityksellinen asia. Nuorten selviytymiskeinoja työttömyydestä ovat realististen tavoitteiden laatiminen, kannustava sosiaalinen verkosto ja oman jaksamisen rajaaminen. Nuoret näkivät työn, koulutuksen ja aktivoinnin olevan keinoja selviytyä työttömyydestä ja tavoitteeseen pääsemisen vaativan innovatiivisia ja yksilöllisiä ratkaisuja elämänkulussa
