Suuret seurat suurennuslasin alla

Jäsenmäärältään suurin kymmenesosa maan seuroista tavoittaa lähes puolet kaikista seurajäsenistä. Tässä raportissa syvennetään näkemystä suomalaisesta seuratoiminnasta isojen yli 800 jäsenen seurojen näkökulmasta. Työssä hyödynnetään vuonna 2017 maan liikunta- ja urheiluseuroilta kerättyä määrällistä tutkimusaineistoa, joka koskee vuoden 2016 tilannetta seuroissa. Lisäksi on kerätty haastatteluaineisto 15:stä yli 800 jäsenen seurasta sekä kahdeksalta lajiliittojen ja kaupunkien ulkopuoliselta asiantuntijalta. Tutkimuksessa haettiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1. Mitkä ovat suuren seuran erot ja erityispiirteet keskisuuriin ja pieniin seuroihin verrattuna? 2. Mihin suuntaan suurten seurojen arvioidaan kehittyvän tulevaisuudessa? 3. Kuinka suurten seurojen roolia ja asemaa arvioidaan ulkoisten asiantuntijoiden näkökulmasta? 4. Mikä rooli ja asema suurilla seuroilla on liikunta- ja urheilukulttuurissa sekä yhteiskunnassa nyt ja tulevaisuudessa? Pienempiin seuroihin verrattuna isot seurat toimivat useammin suurissa kasvavissa kaupungeissa. Suurten seurojen talousluvut ovat kasvaneet, mutta ulkoisen varainhankinnan osuus kokonaisuudessa on vähentynyt. Isot seurat ovat hakeneet kehitystä pääosin palkkatyön ja ammattimaistumisen kautta. Suurten seurojen toiminnassa on yleistä kehittymisen halu ja kyky, toimintajärjestelmän ja johtamisen järjestelmällisyys sekä ”yritysmäinen” toimintalogiikka. Suurella seuralla ulkoinen yhteistyö on aktiivista ja monipuolista. Suurten seurojen erityishaasteina ovat vapaaehtoisten aktiivisuus sekä toiminnan olosuhteisiin liittyvät haasteet. On viitteitä, että tulevaisuudessa isojen seurojen osuus seuratoiminnan kokonaisvolyymista kasvaa edelleen. Suurille seuroille on tarjolla uudenlaisia mahdollisuuksia laajentaa toimintaansa sekä samalla vahvistaa suurten seurojen roolia ja asemaa yhteiskunnassa

Suomalaiset liikunta- ja urheiluseurat - tilanne, muutokset ja tulevaisuus

Suomalaiset liikunta- ja urheiluseurat muutoksessa 1986-2016 - tutkimusraportista on julkaistu tiivistelmä. Tässä raporttitiivistelmässä esitetään tutkimuksen keskeisimmät johtopäätökset ja seuratoiminnan mahdollinen suunta 2020-luvulla. Seurat ovat keskeisessä asemassa suomalaisessa liikuntakulttuurissa. Liikuntakulttuurin moninaistumisesta huolimatta seurat ovat organisoidun liikunta- ja urheilutoiminnan ydinyksiköitä. Niiden merkitys niin huippu- ja kilpaurheilun kuin harrasteliikunnankin näkökulmasta on suuri. Ennen kaikkea lasten ja nuorten liikuttajina ja liikuntaan sosiaalistajina seurojen rooli on nykytilanteessa jokseenkin korvaamaton

Yleisseurojen tilanne ja tulevaisuus Suomessa

Suomalaisia liikunta- ja urheiluseuroja on tutkittu jonkun verran, mutta vähintään kahden eri toiminnallisen jaoston yleisseurat ovat jääneet seuratoiminnan kehityksen tarkastelussa vähälle huomiolle. Yleisseurojen selvityksen ohjaavat kysymykset olivat: - Kuinka yleisseurojen määrä eri lajeissa ja maan eri osissa jakautuvat? - Miten yleisseurojen toimintamallit eroavat toisistaan? - Kuinka vahvat yleisseurat ovat menestyksensä luoneet? Miksi lajijaostot eroavat yleisseuroista? - Mitkä ovat yleisseurojen toimintamallien vahvuudet ja heikkoudet – uhat ja mahdollisuudet? Olemassa olevien tietolähteiden lisäksi tietoa kerättiin yleisseurojen seurakyselyllä (n=135) ja seurajohtajien ja seuratoiminnan asiantuntijoiden haastatteluilla (n=33). Yleisseuroja on Suomessa noin 1 000 eli noin 13 prosenttia kaikista seuroista. Yleisseurojen jäsenten ja vuositulojen määrä kattaa noin viidenneksen seuratoiminnan kokonaisuudesta. Yhden lajin erikoisseuroja perustaminen on yleistynyt ja näin yleisseurojen suhteellinen osuus seurojen kokonaismäärästä on vähentynyt. Kaksi kolmesta yleisseurasta pitää seuran nykytilannetta hyvänä tai erittäin hyvänä. Yleisseurojen välillä on suuria eroja. Osa yleisseuroista kasvaa ja kehittyy, mutta osa kuihtuu. Pääosaa suurista yleisseuroista johdetaan entistä ammattimaisemmin ja seuran jäsenmäärä ja vuositulot ovat kasvaneet. Hiipuvilla yleisseuroilla haasteet liittyvät pienissä ja maaseutumaisissa kunnissa toimintaedellytysten heikentymiseen ja kasvukeskuksissa myös seurojen välisen laatukilpailun kiristymiseen. Yleisseuroista 40 prosenttia arvioivat seuran elinvoiman pysyvän tulevaisuudessa ennallaan ja 38 prosenttia arvioivat elinvoiman parantuvan. Seuratoiminnan erikoistumisesta ja eriytymisestä huolimatta suuruuden synergiaedut ja yhteistyön monet mahdollisuudet antavat yleisseuroille kasvamisen mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Yleisseurojen kehittyminen on yksittäisten seurojen oman aktiivisuuden varassa. Yleisseurojen toimintamallin yleistä kehitystyötä ei tee Suomessa juuri kukaan

Suomalaiset liikunta- ja urheiluseurat muutoksessa 1986−2016

Seuratason näkökulmasta suomalaista liikunta- ja urheiluseurakenttää on analysoitu pitkäjänteisesti kymmenen vuoden välein 1980-luvulta alkaen. Tässä raportissa kuvataan keskeisimmät havainnot muutoksista ja trendeistä vuoden 2016 (n=835) tilannetta kuvaavia seuratietoja hyödyntäen. Vertailuja tehdään vuosien 1986 (n=835), 1996 (n=495) ja 2006 (n=550) tietoihin nähden. Aineistot on kerätty kyselyin. Kysely nojautuu Heinilän malliin liikuntaseurasta sosiaalisena organisaationa. Tutkimusongelmat, joihin vastausta haettiin, olivat: 1. Miten suomalaiset liikunta- ja urheiluseurat ja koko seurakenttä on muuttunut edeltäneen 30 vuoden aikana ja erityisesti viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana? 2. Millaiset olivat seurojen ominaispiirteet vuonna 2016? 3. Millaisia kehityskulkuja on tunnistettavissa seuratoimintaan liittyen? Seurakentän keskeisimmät trendit olivat eriytyminen, moninaistuminen, ammattimaistuminen ja kustannustason nousu. Kyseiset kehityslinjat olivat tunnistettavissa jo kymmenen vuotta sitten, mutta ne näkyivät tuoreimman aineiston kautta konkreettisesti seuratasolla entistä selkeämmin. Yleisesti ottaen seurojen kehitys oli kohentuneen osaamisen ja asiantuntemuksen myötä edennyt suuntaan, johon seurat ovat pyrkineetkin. Useimmiten esiintyneet ongelmat liittyivät vapaaehtoistoimijoihin, vaikka aktiivisimpien toimijoiden määrä seuraa kohden oli kasvanut.</p

Suomalaiset liikunta- ja urheiluseurat muutoksessa 1986−2016

Seuratason näkökulmasta suomalaista liikunta- ja urheiluseurakenttää on analysoitu pitkäjänteisesti kymmenen vuoden välein 1980-luvulta alkaen. Tässä raportissa kuvataan keskeisimmät havainnot muutoksista ja trendeistä vuoden 2016 (n=835) tilannetta kuvaavia seuratietoja hyödyntäen. Vertailuja tehdään vuosien 1986 (n=835), 1996 (n=495) ja 2006 (n=550) tietoihin nähden. Aineistot on kerätty kyselyin. Kysely nojautuu Heinilän malliin liikuntaseurasta sosiaalisena organisaationa. Tutkimusongelmat, joihin vastausta haettiin, olivat: 1. Miten suomalaiset liikunta- ja urheiluseurat ja koko seurakenttä on muuttunut edeltäneen 30 vuoden aikana ja erityisesti viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana? 2. Millaiset olivat seurojen ominaispiirteet vuonna 2016? 3. Millaisia kehityskulkuja on tunnistettavissa seuratoimintaan liittyen? Seurakentän keskeisimmät trendit olivat eriytyminen, moninaistuminen, ammattimaistuminen ja kustannustason nousu. Kyseiset kehityslinjat olivat tunnistettavissa jo kymmenen vuotta sitten, mutta ne näkyivät tuoreimman aineiston kautta konkreettisesti seuratasolla entistä selkeämmin. Yleisesti ottaen seurojen kehitys oli kohentuneen osaamisen ja asiantuntemuksen myötä edennyt suuntaan, johon seurat ovat pyrkineetkin. Useimmiten esiintyneet ongelmat liittyivät vapaaehtoistoimijoihin, vaikka aktiivisimpien toimijoiden määrä seuraa kohden oli kasvanut

Suuret seurat suurennuslasin alla

Jäsenmäärältään suurin kymmenesosa maan seuroista tavoittaa lähes puolet kaikista seurajäsenistä. Tässä raportissa syvennetään näkemystä suomalaisesta seuratoiminnasta isojen yli 800 jäsenen seurojen näkökulmasta. Työssä hyödynnetään vuonna 2017 maan liikunta- ja urheiluseuroilta kerättyä määrällistä tutkimusaineistoa, joka koskee vuoden 2016 tilannetta seuroissa. Lisäksi on kerätty haastatteluaineisto 15:stä yli 800 jäsenen seurasta sekä kahdeksalta lajiliittojen ja kaupunkien ulkopuoliselta asiantuntijalta. Tutkimuksessa haettiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1. Mitkä ovat suuren seuran erot ja erityispiirteet keskisuuriin ja pieniin seuroihin verrattuna? 2. Mihin suuntaan suurten seurojen arvioidaan kehittyvän tulevaisuudessa? 3. Kuinka suurten seurojen roolia ja asemaa arvioidaan ulkoisten asiantuntijoiden näkökulmasta? 4. Mikä rooli ja asema suurilla seuroilla on liikunta- ja urheilukulttuurissa sekä yhteiskunnassa nyt ja tulevaisuudessa? Pienempiin seuroihin verrattuna isot seurat toimivat useammin suurissa kasvavissa kaupungeissa. Suurten seurojen talousluvut ovat kasvaneet, mutta ulkoisen varainhankinnan osuus kokonaisuudessa on vähentynyt. Isot seurat ovat hakeneet kehitystä pääosin palkkatyön ja ammattimaistumisen kautta. Suurten seurojen toiminnassa on yleistä kehittymisen halu ja kyky, toimintajärjestelmän ja johtamisen järjestelmällisyys sekä ”yritysmäinen” toimintalogiikka. Suurella seuralla ulkoinen yhteistyö on aktiivista ja monipuolista. Suurten seurojen erityishaasteina ovat vapaaehtoisten aktiivisuus sekä toiminnan olosuhteisiin liittyvät haasteet. On viitteitä, että tulevaisuudessa isojen seurojen osuus seuratoiminnan kokonaisvolyymista kasvaa edelleen. Suurille seuroille on tarjolla uudenlaisia mahdollisuuksia laajentaa toimintaansa sekä samalla vahvistaa suurten seurojen roolia ja asemaa yhteiskunnassa. </p

Narcissus in City : A Study of a Consumer-Urbanite and Urban Public Space

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.The study examines interconnections between consumption, urban culture and public space. It consists of theorizing of modern urban interaction and three empirical case studies, as well as an applied section and a discussion which generalises the results of the study by deepening the theory and widening the cultural perspective. City of Helsinki, the capital of Finland is the concrete object of the study, especially the city centre and its commercial spaces. Both theoretically and empirically the study combines sociology of consumption with urban sociology and multidisciplinary urban studies. Theoretically the main conception comes from Georg Simmel, Erving Goffman, Richard Sennett, Marshall Berman, Colin Campbell and Roger Caillois and the way it has been utilized to urban interaction in modern public space which I term urban or city publicity. City as a place for public appearance of theatrum mundi is one of the basic ideas of urbanism. From this idea and by analysing empirical data I evidence that chance-taking and imitation or mimicry as elements of the social form of play are also key notions to understand fundamentals of urban culture at the street level. The action of consuming as pleasure-seeking shopping means circling and watching with fantasizing and mental probing and trying things on before purchasing. Also shopping forms an autonomic and autotelic playform which has become a generalized urban practice. This practice is enabled by the social order of urban public space as interaction of mere eye contact and avoidance between anonymous people. From the empirical data I infer the concepts of anticipating and mimetic self-relation that I further apply to the data. The main character of urban culture is attached to mimetic self-relation, i.e. the mode in which an individual who is stranger to other individuals in the city publicity projects her or his ideal self-image and opens up to new ways of performing herself or himself. The basic idea of society that Goffman had as “self-dramatization” and “impression management” turns inwards in the culture of urban consumption. Grounded on this, I develop a theory of modern consumption that is able to explain its insatiableness and expansion. Then I analyse and criticise the spatial order and the production of space in the present day city. Finally, I deepen the theory of urban play and widen the perspective to modern culture in general by showing its connections and effects on architecture, youth culture and the development of information technology. The production and reproduction of the practice of consumption and the urban publicity construct the main sphere of social transaction of our society

Narkissos kaupungissa : Tutkimus kuluttaja-kaupunkilaisesta ja julkisesta tilasta

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkimus tarkastelee kuluttamisen, kaupunkikulttuurin ja julkisen tilan yhteyksiä. Se muodostuu modernin kaupungin vuorovaikutuksen teoretisoinnista, kolmesta empiirisestä tapaustutkimuksesta, soveltavasta osuudesta sekä syventävästä ja yleistävästä loppukeskustelusta. Tutkimuksen kohde on Helsinki, erityisesti sen keskusta ja kaupalliset tilat. Tutkimus yhdistää sekä teoreettisesti että empiirisesti kulutussosiologiaa ja kaupunkisosiologiaa sekä monitieteistä kaupunkitutkimusta (urban studies). Se käsittelee kuluttamisen yleistynyttä kaupunkikäytäntöä, josta on tullut kaupungin näkyvin piirre. Tutkimus kontekstualisoi ja tilallistaa kuluttamisen kulttuurisen ilmiön lähestymällä sitä julkista kaupunkitilaa määräävänä toiminnallisuutena. Teoreettisesti tutkimus pohjaa lähinnä Georg Simmelin, Erving Goffmanin, Richard Sennettin, Marshall Bermanin, Colin Campbellin ja Roger Caillois’n käsitteellistyksiin kaupunkilaisten vuorovaikutuksesta modernissa julkisessa tilassa, jota kutsun kaupunkijulkisuudeksi. Kaupunki julkisena esiintymisen paikkana, theatrum mundina on yksi kaupunkitutkimuksen perusajatuksista. Tämän ja aineistojen avulla osoitan, että myös pelin tai leikin sosiaaliseen muotoon liittyvä sattumanvaraisuus ja jäljittely ovat kaupunkikulttuurin peruselementtejä. Kuluttaminen mielihyvähakuisena shoppailuna on kiertelyä ja katselua sekä haaveilua ja tavaroiden mentaalista tunnustelua ja sovittelua ennen ostamista. Yleistyneenä kaupunkikäytäntönä myös se muodostaa autonomisen ja itsetarkoituksellisen pelin tai leikin, jonka mahdollistaa julkisen tilan sosiaalinen järjestys anonyymien ihmisten välisenä katseenvaraisena ja välttämiskäyttäytymiseen perustuvana vuorovaikutuksena. Johdan empiiristen aineistojen kautta ennakoimattoman ennakoinnin ja mimeettisen itsesuhteen käsitteet, joita sovellan aineistoihin edelleen. Kulutuskeskeisen kaupunkikulttuurin perusluonne kiinnittyy mimeettiseen itsesuhteeseen eli tapaan, jolla toisilleen tuntemattomat yksilöt heijastavat oman ihannekuvansa kaupunkijulkisuudessa ja avautuvat uusille tavoille esittää itseä itselleen. Goffmanin perusajatus yhteiskunnasta ”itsen dramatisoimisena” ja ”mielikuvien hallintana” kääntyvät kulutuskulttuurissa sisäänpäin mimeettiseksi itsesuhteeksi. Tämän pohjalta esitän teorian modernista kulutuksesta, joka selittää sen kyltymättömyyden ja laajenemisen. Analysoin ja kritisoin nykykaupungin tilallista järjestystä ja tilan tuotantoa. Lopuksi syvennän urbaanin leikin teoriaa ja laajennan sen soveltamista yleisiin kaupunkikulttuurisiin ja nykyajan piirteisiin osoittamalla yhteyksiä ja vaikutussuhteita esimerkiksi arkkitehtuuriin, nuorisokulttuuriin ja teknologian kehitykseen. Kuluttamisessa toteutuva yksilön uusintuminen ja kaupunkijulkisuus muodostavat nyky-yhteiskunnalle perustavan vaihtosuhteen

Selvitys alueellisten liikuntaneuvostojen toiminnasta, tilanteesta ja tulevaisuudesta

Alueelliset urheilulautakunnat ja liikuntaneuvostot ovat toimineet Suomessa kohta 70 vuotta. Liikuntaneuvostojen toimintaympäristö ja organisoitumisen tavat ovat muuttuneet moneen kertaan. Tällä hetkellä toiminnassa on kuusi alueellista liikuntaneuvostoa ja niiden 71 jäsentä toimivat valtionhallinnon alueellisena asiantuntijaelimenä. Valtion aluehallintoon on tulossa merkittäviä uudistuksia vuoden 2019 alusta. Muuttuvassa tilanteessa haluttiin selvittää myös alueellisten liikuntaneuvostojen toimintaa, tilannetta ja kerätä ajatuksia tulevaisuuden kehittämisen pohjaksi. Selvitys tehtiin 9.1.–28.4.2017. Tietoa kerättiin kirjallisista lähteistä, liikuntaneuvostojen pöytäkirjoista, puheenjohtajien haastatteluista, sparrausryhmän kokouksista ja jäsenille suunnatusta Webropol-kyselystä. Olosuhdeasiat ja olosuhdehankkeet vievät alueellisten liikuntaneuvostojen kokousajasta noin 80 prosenttia. Muita aiheita käsitellään satunnaisesti ja lyhyesti. Kokousten välillä liikuntaneuvostojen toiminta on vähäistä. Liikuntaneuvostojen jäsenet ovat pääosin melko tyytyväisiä vallitsevaan tilanteeseen. 22 prosenttia jäsenistä pitää tilannetta huonona. Eniten tyytymättömyyttä on liikuntaneuvoston rooliin ja asemaan valtionhallinnon asiantuntijaelimenä sekä työn vaikuttavuuteen. Tulevaisuuden kehitysehdotuksissa eniten kannatusta saivat liikuntaneuvostojen toiminnan, roolin ja aseman laajentaminen, yhteistyön vahvistaminen, päätäntävallan lisääminen ja maakunnallisuuteen siirtyminen. Isona visiona ja mahdollisuutena nähtiin terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen mm. tuleviin sote-uudistuksiin liittyen. Alueellisten liikuntaneuvostojen roolin, aseman ja tehtävien uudistamiselle on olemassa ”ulkopoliittiset” ja myös ”sisäpoliittiset” perusteet. Toimintaympäristön yleiset muutokset, valtionhallinnon tulevat uudistukset ja nykyisten liikuntaneuvostojen jäsenten enemmistön mielipide antavat perusteet uudistumiselle. Uudistukset on hyvä tehdä laki- ja asetusteksteistä lähtie

Kansalaislähtöinen jakamistalous

Non peer reviewe