Yrityksen ja kansalaisjärjestön yhteistyö vastuullisuusprojektissa

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sektorien välistä yhteistyötä yrityksen ja kansalaisjärjestön välisessä vastuullisuusprojektissa. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella erityisesti sitä, miten yhteistyötä näiden kahden sektorin välillä voidaan toteuttaa. Lisäksi tarkoituksena on tunnistaa, millaisia merkityksiä vastuullisuusprojektilla on yhteistyöhön osallistuville organisaatioille ja laajemmin koko yhteiskunnalle. Yhteistyötä yritysten ja kansalaisjärjestöjen välillä vastuullisuuden kontekstissa on tutkittu myös aiemmin, mutta tutkimusta tarvitaan lisää. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että sektorien välistä yhteistyötä tulisi hyödyntää enemmän yritysvastuun ja kestävän kehityksen kysymyksissä. Tämän tutkimuksen tavoitteisiin pyritään löytämään vastaukset tutkimalla Keskon ja WWF:n yhteistyötä syksyllä 2017 alkaneessa K-kalapolut -projektissa. Tämä tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan tutkimusaihetta koskevaa aikaisempaa tieteellistä tutkimusta yrityksen ja kansalaisjärjestön näkökulmasta. Aiemman tutkimuksen perusteella sektorien välisestä yhteistyöstä tunnistetaan neljä ulottuvuutta: yhteistyön sisältö, motiivit ja tavoitteet, haasteet sekä mahdollisuudet. Näitä ulottuvuuksia on hyödynnetty myöhemmin tätä tutkimusta ohjaavana ajatuksena aineistonkeruussa, analyysissa ja johtopäätöksissä. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmäksi on valittu teemahaastattelut. Empiirinen haastatteluaineisto on analysoitu teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla. Johtopäätöksissä empiirisen aineiston perusteella tehtyjä keskeisiä tuloksia tarkastellaan suhteessa kirjallisuuskatsauksessa tunnistettuihin aikaisempiin löydöksiin. Lisäksi johtopäätöksissä esitetään tutkimuksen käytännön merkityksiä yrityksen ja kansalaisjärjestön osalta, sekä avataan mahdollisia jatkotutkimusehdotuksia. Tutkimuksen keskeiset johtopäätökset esitetään kolmen proposition avulla. Ensinnäkin vastuullisuusprojektissa organisaatioita kiinnostavat yhteistyön kautta saadut resurssit. Lisäksi yhteistyössä on mahdollista edistää yrityksen liiketoiminnallisia ja kansalaisjärjestön luonnonsuojelullisia tavoitteita. Toiseksi sektorien välisessä yhteistyössä eniten haasteita aiheuttavat organisaatioiden erilaiset toimintatavat ja erisuuruiset resurssit. Kolmanneksi sektorien välisessä yhteistyössä on mahdollista jakaa toisiaan täydentäviä resursseja, osallistaa sidosryhmiä, levittää tietoisuutta sekä edistää kestävää kehitystä ja luonnonsuojelua. Tämän tutkimuksen keskeiset tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Käytännössä tutkimuksen tuloksista on hyötyä niin yrityksille kuin kansalaisjärjestöille, kun ne arvioivat mahdollisia nykyisiä ja tulevia yhteistyösuhteitaan

Arterial pulse waves measured with EMFi and PPG sensors and comparison of the pulse waveform spectral and decomposition analysis in healthy subjects

The purpose of this study is to show the time domain and frequency domain analysis of signals recorded with Electromechanical Film (EMFi) and Photoplethysmographic (PPG) sensors in arterial elasticity estimation via pulse wave decomposition and spectral components obtained from left forefinger, wrist, and second toe arteries. ECG and pulse waves from the subjects were recorded from 7 persons (30‐60 y) in supine position. Decomposition of the pulse waves produces five components: percussion, tidal, dicrotic, repercussion, and retidal waves. Pulse wave decomposition parameters between EMFi and PPG are compared to detect variables for information on person’s arterial elasticity. Results show that elasticity information in the form of pulse wave decomposition from PPG and EMFi waves is obtainable and shows clear shortening between percussion wave and tidal wave peak time in PPG waveforms with age. The spectral information obtained with frequency domain analysis could also be valuable in assessment of the arterial elasticity. In addition, both PPG and EMFi measurements are absolutely non‐invasive and safe. In PPG measurement, the sensors are on the opposite sides of the finger tip, however, EMFi measurement needs the good skilled operator attaching the sensor on the patient’s wrist by touching gently to obtain accurate waveforms

ROS-mediated TNF-α and MIP-2 gene expression in alveolar macrophages exposed to pine dust

BACKGROUND: Respiratory symptoms, impaired lung function, and asthma have been reported in workers exposed to wood dust in a number of epidemiological studies. The underlying pathomechanisms, however, are not well understood. Here, we studied the effects of dust from pine (PD) and heat-treated pine (HPD) on the release of reactive oxygen species (ROS) and inflammatory mediators in rat alveolar macrophages. METHODS: Tumour necrosis factor-alpha (TNF-α) and macrophage inflammatory protein-2 (MIP-2) protein release, TNF-α and MIP-2 mRNA expression, and generation of ROS were studied as end points after treatment of rat alveolar macrophages with PD or HPD. In a separate series of experiments, the antioxidants glutathione and N-acetyl-L-cysteine were included in combination with wood dust. To determine the endogenous oxidative and antioxidant capacity of wood dusts, electron spin resonance (ESR) spectroscopy was used. RESULTS: After 4 h incubation, both PD and HPD elicited a significantly (p < 0.05) increased mRNA expression of TNF-α and MIP-2 as well as a concentration-dependent release of TNF-α and MIP-2 protein. Interestingly, PD induced a significantly higher TNF-α and MIP-2 production than HPD. Moreover, a significantly increased ROS production was observed in alveolar macrophages exposed to both PD and HPD. In the presence of the antioxidants glutathione and N-acetyl-L-cysteine, the PD- and HPD-induced release of ROS, TNF-α, and MIP-2 was significantly reduced. Finally, electron spin resonance analyses demonstrated a higher endogenous antioxidant capacity of HPD compared to PD. Endotoxin was not present in either dust sample. CONCLUSION: These results indicate that pine dust is able to induce expression of TNF-α and MIP-2 in rat alveolar macrophages by a mechanism that is, at least in part, mediated by ROS

Endotoxemia is associated with an adverse metabolic profile

Our aim was to analyze whether endotoxemia, i.e. translocation of LPS to circulation, is reflected in the serum metabolic profile in a general population and in participants with cardiometabolic disorders. We investigated three Finnish cohorts separately and in a meta-analysis (n = 7178), namely population-based FINRISK97, FinnTwin16 consisting of young adult twins, and Parogene, a random cohort of cardiac patients. Endotoxemia was determined as serum LPS activity and metabolome by an NMR platform. Potential effects of body mass index (BMI), smoking, metabolic syndrome (MetS), and coronary heart disease (CHD) status were considered. Endotoxemia was directly associated with concentrations of VLDL, IDL, LDL, and small HDL lipoproteins, VLDL particle diameter, total fatty acids (FA), glycoprotein acetyls (GlycA), aromatic and branched-chain amino acids, and Glc, and inversely associated with concentration of large HDL, diameters of LDL and HDL, as well as unsaturation degree of FAs. Some of these disadvantageous associations were significantly stronger in smokers and subjects with high BMI, but did not differ between participants with different CHD status. In participants with MetS, however, the associations of endotoxemia with FA parameters and GlycA were particularly strong. The metabolic profile in endotoxemia appears highly adverse, involving several inflammatory characters and risk factors for cardiometabolic disorders.Peer reviewe

Structural and functional characteristics of xenavidin, the first frog avidin from Xenopus tropicalis

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>Avidins are proteins with extraordinarily high ligand-binding affinity, a property which is used in a wide array of life science applications. Even though useful for biotechnology and nanotechnology, the biological function of avidins is not fully understood. Here we structurally and functionally characterise a novel avidin named xenavidin, which is to our knowledge the first reported avidin from a frog.</p> <p>Results</p> <p>Xenavidin was identified from an EST sequence database for <it>Xenopus tropicalis </it>and produced in insect cells using a baculovirus expression system. The recombinant xenavidin was found to be homotetrameric based on gel filtration analysis. Biacore sensor analysis, fluorescently labelled biotin and radioactive biotin were used to evaluate the biotin-binding properties of xenavidin - it binds biotin with high affinity though less tightly than do chicken avidin and bacterial streptavidin. X-ray crystallography revealed structural conservation around the ligand-binding site, while some of the loop regions have a unique design. The location of structural water molecules at the entrance and/or within the ligand-binding site may have a role in determining the characteristic biotin-binding properties of xenavidin.</p> <p>Conclusion</p> <p>The novel data reported here provide information about the biochemically and structurally important determinants of biotin binding. This information may facilitate the discovery of novel tools for biotechnology.</p

Metsälain ja metsätuholain muutosten arviointi

Arvioinnin tavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva metsälain muutoksen ja metsätuhojen torjunnasta annetun lain toimivuudesta ja lakimuutosten tavoitteiden toteutumisesta. Lisäksi tarkasteltiin lainsäädäntöä suhteessa toimintaympäristön muutoksiin. Kysymyksenasettelu noudatti maa- ja metsätalousministeriön tarjouspyynnön arviointikysymyksiä. Arvioinnissa käytettiin muun muassa Luonnonvarakeskuksen ja Suomen metsäkeskuksen tietoaineistoja, tilastoja ja seurantatietoja sekä olemassa olevia tutkimuksia ja selvityksiä. Hanke muodostui viidestä osa-alueesta: 1) Toimintaympäristön muutos suhteessa lakimuutosten tavoitteisiin, 2) Metsälain muutoksen tavoitteiden toteutuminen, 3) Metsätuholain tavoitteiden toteutuminen, 4) Metsälain ja metsätuholain säännösten vaikutukset hallintoon ja lainvalvontaprosesseihin, 5) Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset. Toimintaympäristön muutoksina nousivat keskeisinä esiin globaalin kysynnän seurauksena muutos entistä selluvaltaisempaan metsäteollisuuteen Suomessa, kysymys puun riittävyydestä potentiaalisille uusille investoinneille, biodiversiteetin heikkenemisen jatkuminen, kestävä hakkuumäärä, kun huomioidaan ilmastonmuutoksen ehkäisyyn ja sopeutumiseen liittyvät toimet ja ilmastopolitiikka, muut kestävyyden näkökulmat sekä suometsiin liittyvät erityiskysymykset, sekä poikkeuksellisen kevyt rahapolitiikka ja sen vaikutukset muun muassa finanssipolitiikkaan. Metsälain uudistamisen jälkeen metsien uudistamisikä on laskenut, mutta uudistamisjäreys kasvanut metsien aiempaa nopeamman kasvun seurauksena. Uudistaminen tehdään kuitenkin VMI-havaintojen mukaan edelleen selkeästi myöhemmin (ikä, läpimitta) kuin mitkä olivat alimmaisrajat uudistamisrajojen ollessa vielä voimassa. Metsälakimuutoksen mahdollistama eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus on lähtenyt hyvin hitaasti liikkeelle. Vuonna 2018 jatkuvan kasvatuksen ilmoitukset metsänkäyttöilmoituksissa kuitenkin jo yleistyivät. Jatkuvan kasvatuksen hakkuiden vähäisyydestä johtuen ei ole vielä mahdollista tehdä yleistettäviä arvioita siitä, miten menetelmää on käytännössä toteutettu ja millaisiin kohteisiin sitä on sovellettu. Metsänomistaja 2020 -tutkimuksen (2019) alustavien tulosten mukaan lain suoma valinnanvapaus on lisännyt metsänomistajien tyytyväisyyttä nykyisiä metsänhoito- ja hakkuutapoja kohtaan, mutta samalla niiden metsänomistajien osuus, jotka ovat epävarmoja soveltaisivatko jatkuvan kasvatuksen menetelmää omissa metsissään, on lisääntynyt. Uudistettu metsälaki on parantanut metsänomistajan mahdollisuuksia reagoida kohtaamaansa taloudelliseen ympäristöön, kuten puumarkkinoihin, korkotasoon, luotonsaantirajoituksiin ja verotukseen. Eri-ikäis- ja tasaikäishakkuista tehtyjen kannattavuustarkastelujen perusteella jatkuvan kasvatuksen vähäinen määrä ja metsänomistajien epävarmuus saattavat johtua myös puunostajien eri-ikäisleimikoista melko yleisesti tarjoamasta harvennushakkuiden hintatasosta. Se parantaa tasaikäishakkuiden suhteellista kannattavuutta myös eri-ikäisrakenteisissa metsissä. Jos hintataso on harvennushakkuiden hintatasoa korkeampi, eri-ikäishakkuiden kannattavuus paranee. Arvioinnin tulosten mukaan metsänhoitorästit ovat vuodesta 2015 alkaen hieman vähentyneet ja metsänhoidollinen tila varttuneissa taimikoissa ja nuorissa kasvatusmetsissä hieman kohentunut. Kehitys on kuitenkin todennäköisesti seurausta lisääntyneistä hakkuista ja puun kysynnästä eikä sillä ole suoraa yhteyttä lakimuutokseen. Myös vuonna 2015 voimaan tulleen uuden kestävän metsätalouden rahoituslain painotukset ovat jossain määrin voineet vaikuttaa taimikoiden ja nuorten metsien hoitoon. Lakimuutoksen metsänhoidollisten ja puuntuotannollisten vaikutusten arvioimiseksi kuuden vuoden tarkastelujakso on kuitenkin liian lyhyt. Metsien monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden kehittymistä arvioitiin VMI-aineistolla tarkastelemalla lahopuuston ja säästöpuuston määrän ja rakenteen kehitystä sekä metsä-lainuudistuksessa lisättyihin tärkeisiin elinympäristöihin kohdistuneita toimenpiteitä ja muutoksia. VMI-aineistolla tarkasteltiin myös toimenpidemuutoksia vähätuottoisilla ojitusalueilla. Suomen metsäkeskuksen metsänkäyttöilmoitusten 2010–2018 perusteella tarkasteltiin toimenpiteitä niillä metsänkäsittelykuvioilla, joilla oli ilmoitettu olevan erityisen tärkeä elinympäristö sekä erityisen tärkeiden elinympäristöjen pienialaisuuden ja puuston luonnontilaisuuden tulkintaa ennen ja jälkeen lakimuutoksen. Muutoksia metsälakikohteiden osuudessa leimikoiden alasta, keskipinta-alassa, keskipuustossa ja käsittelyssä tarkasteltiin vertaamalla luonnonhoidon laadun arvioinnin tuloksia ennen ja jälkeen metsälakimuutoksen. Kuolleen puun määrä on jatkanut kasvuaan Etelä-Suomen metsämaalla 2010-luvulla. Pohjois-Suomessa kuolleen puun määrä on edelleen vähentynyt, mutta negatiivinen kehitys näyttää tasaantuneen. Kuolleen puun määrä puuntuotannon maalla varsinkin Etelä-Suomessa on vielä niin alhainen, että sen määrää on aiheellista kasvattaa. Vanhojen metsien määrä Etelä-Suomessa on jatkanut selvää vähenemistään metsälain muutoksen jälkeenkin. Valtaosa metsälain 10 §:ssä mainituista suotyyppikohteista sijaitsee jo ennestään suojelualueilla tai rajoitetun puuntuotannon alueilla. Ennen ja jälkeen lakimuutoksen toteutettujen inventointien (VMI11–VMI12) välillä suotyyppien osuudet suojelualueilla, rajoitetun puuntuotannon ja puuntuotannon alueilla pysyivät samankaltaisina. Hakkuita tällaisilla kasvupaikoilla oli tehty vähän, mutta ko. suotyyppien tila oli kuitenkin heikentynyt lievästi. Metsälain muutos edellyttää, että metsälakikohteen on aina oltava joko pienialainen tai metsätaloudellisesti vähämerkityksellinen ollakseen laissa tarkoitettu erityisen tärkeä elinympäristö. Luonnonhoidon laadun arviointitulosten mukaan lakikohteiden rajaamisessa tai käsittelyssä ei olisi tapahtunut merkitseviä muutoksia. Tulosten tulkinnassa on kuitenkin otettava huomioon pienestä otoskoosta johtuva tunnuslukujen suuri keskivirhe. Metsäkeskuksen tekemän tarkastelun perusteella voidaan arvioida, että metsälakimuutoksen seurauksena metsälakikohteiden pinta-ala on pienentynyt noin 27 000 hehtaaria. Näistä huomattava osa on vähäpuustoisia soita, mutta puustoisilla kohteilla, kuten metsälakipuronvarsissa, rehevissä korvissa ja lehdoissa, metsälakikohteen statuksen poistolla voi olla ekologisesti merkittäviä negatiivisia vaikutuksia melko lyhyelläkin tähtäimellä. Lain yhtenä tavoitteena oli parantaa monimuotoisuuden turvaamista, mutta metsälakikohteiden vähentymisen vaikutus on päinvastainen. Metsälakikohteiden määrittelyä, tulkintasuosituksia, rajaamista sekä poistojen merkitystä suhteessa monimuotoisuuden turvaamisen tavoitteisiin olisi tarpeen tarkastella tarkemmin erillisessä hankkeessa. Metsätuholain tavoitteena on varmistaa, että metsänkäsittelyssä, puunkorjuussa ja puutavaran varastoinnissa ei heikennetä metsien terveydentilaa. Tätä arvioitiin kirjanpainajan ja ytimennävertäjän osalta liittyen metsätuholaissa säädettyihin puutavaran poistopäivämääriin ja niiden käytännön toimivuuteen eri puolille maata säädetyillä vyöhykkeillä (A-, B- ja C- vyöhykkeet, etelästä pohjoiseen). Päivämäärät perustuvat lämpösummiin, joiden tiedetään ennustavan kaarnakuoriaisten aikuistumista. Kirjanpainajan osalta vyöhykkeellä B lämpösummat ovat täyttyneet suurelta osin samassa tahdissa vyöhykkeen A kanssa, joten takaraja 24.7 on B-vyöhykkeelle selvästi liian myöhäinen. Vyöhykkeen A takaraja (15.7) on sen sijaan toiminut useammin kuin ollut ei-toimiva. Kuorellisen kuusipuutavaran poistamisen takarajaa (nykyään 24.7) tulisi vyöhykkeellä B aikaistaa yhdeksällä päivällä, eli samaan takarajaan vyöhykkeen A kanssa (15.7). Ytimennävertäjän kohdalla poistopäivämäärät eivät ole olleet riittäviä lähestulkoon minään vuonna 2000-luvulla, mutta ko. laji ei aiheuta valtakunnan tasolla merkittäviä tuhoja. Näin ollen muutoksia lakiin on perusteetonta ehdottaa tuhojen vähyyden ja kunnollisen tutkimusaineiston puutteessa. Jatkotoimenpiteenä esitämmekin pinoinventoinnin ja kasvaintuhojen mittaamisen toistamista laajemmalla aineistolla eri puolilla Suomea, sekä kasvutappioiden mittaamista ja arviointia terminaalivarastojen ja tehdasalueiden ympärysmetsissä. Näiden perusteella voitaisiin numeerisesti arvioida sitä minkä kokoiset mäntypinot aiheuttavat merkittäviä riskejä ympärysmetsille sekä saada arvio ytimennävertäjien aiheuttamien kasvutappioiden vakavuudesta. Ennen näitä selvityksiä nykyisiä säädöksiä on perusteetonta muuttaa. Metsätuholain muutos teki juurikäävän torjunnasta velvoittavaa. Arvioinnissa selvitettiin, tulisiko torjuntavelvoite laajentaa koskemaan myös turvemailla kasvavia männiköitä ja onko kantokäsittelyn nykyinen maantieteellinen rajaus tarkoituksenmukainen. Lain muutoksen yhteydessä säädettiin ammattimaisille toiminnanharjoittajille omavalvontavelvollisuus, jonka toimivuutta myös tarkasteltiin. Alueellinen rajaus kesäaikaisen juurikäävän torjunnan pakollisuudesta on lähtökohtaisesti kohtuullisen onnistunut. Vapaaehtoinen kantokäsittely voi kuitenkin olla perusteltua myös parhaiten tuottavissa rajan pohjoispuolella sijaitsevissa metsissä. Lisäksi juurikäävän pakollisen torjunnan rajausta olisi ilmastonmuutoksen takia tarkasteltava uudelleen esimerkiksi kymmenen vuoden välein. Kantokäsittelyn edellyttäminen myös mäntyvaltaisilla turvemailla tehdyissä kesähakkuissa on tarpeen ainakin sellaisilla kasvupaikoilla, joilla sen kustannukset alittavat tuoton. Rajaus voitaisiin tehdä esimerkiksi metsätyypin mukaan. Juurikäävän torjunnan muuttuminen pakolliseksi ja siihen liittyvä omavalvonnan korostuminen näyttäisivät parantaneen kantokäsittelyn laatua. Tämä johtopäätös on lyhyen seuranta-ajan takia epävarma, joten kantokäsittelyn laadun kehitystä on seurattava myös jatkossa. Arvioinnissa selvitettiin myös hallinnon ja lainvalvonnan näkökulmasta taimikon perustamisilmoituksesta luopumisen vaikutuksia, metsärikkomuskynnyksen nostamisen vaikutusta seuraamusjärjestelmän tehokkuuteen, digitalisaation ja metsävaratiedon kehittymisen vaikutuksia sekä omavalvonnan riittävyyttä juurikäävän ja hyönteistuhojen torjunnan laadun takaamiseksi. Hallinnon ja valvonnan kannalta metsälain ja metsätuholain uudistus on toteuttanut pääsääntöisesti sille asetetut tavoitteet. Hallinnollisen taakan keventämisen taustalla tulisi olla kokonaisvaltainen kustannus-hyötyanalyysi. Esimerkiksi taimikon perustamisilmoituksista luopuminen on vähentänyt hallinnollista taakkaa, mutta varjopuolena heikentänyt metsävaratiedon laatua, jota ei tältä osin ole todennäköisesti onnistuttu korvaamaan muilla tiedonkeruumenetelmillä. Metsälain ja metsätuholain rikkomusten sanktioinnissa tulisi harkita sakkorangaistuksen sijasta hallinnollista seuraamusmaksua. Maastotarkastuksista tulisi siirtyä digitaalisiin menetelmiin, mikä edellyttää kehittämispanostuksia. Metsätuholaissa ammattimaisen toiminnanharjoittajan määritelmää tulisi täsmentää siten, että se kattaisi myös puun välitystoimintaa harjoittavat tahot. Metsälain ja metsätuholain muutosten voimaantulosta on kuusi vuotta, mikä on vielä liian lyhyt aika arvioida lakien todellisia vaikutuksia, koska lainsäädännöllisten muutosten lisäksi monet muutkin tekijät vaikuttavat metsien käsittelyyn ja metsätuhojen esiintymiseen. Esimerkiksi alhaiset reaalikorot ja metsäteollisuuden korkeasuhdanne ovat luoneet poikkeuksellisen toimintaympäristön, mikä on vaikuttanut muun muassa hakkuiden voimakkuuteen, metsien kannattavuuteen sijoituskohteena ja todennäköisesti myös uudistamisiän alenemiseen ja uudistamisripeyden paranemiseen. Metsälaki on osaltaan vaikuttanut muutosten toteutumiseen ja joissakin tapauksissa mahdollistanut muutoksen, mutta se ei ole ollut ainoa muutosta aiheuttava tekijä. Lakimuutosten tavoitteina oli lisätä metsänomistajien valinnanvapautta, parantaa metsätalouden kannattavuutta, turvata monimuotoisuus ja metsien terveys, selkeyttää säännöksiä ja tehostaa viranomaistoimintaa. Säännösten selkeyttämisen ja viranomaistoiminnan näkökulmasta uudistus on ollut onnistunut kokonaisuus. Metsänomistaja 2020 -tutkimuksen alustavien tulosten mukaan myös metsänomistajien tyytyväisyys metsänhoitomenetelmiin on kasvanut, vaikka toisaalta myös epätietoisuus siitä, millä tavalla metsiä kannattaisi käsitellä, on lisääntynyt. Pelot negatiivisesta kehityksestä metsänhoidossa eivät toistaiseksi ole osoittautuneet aiheellisiksi. Muutokset metsissä ovat kuitenkin vielä pieniä ja metsänhoidon näkökulmasta lakimuutosten onnistumista on syytä arvioida uudelleen joidenkin vuosien kuluttua, jolloin vaikutuksista voidaan eliminoida muun muassa talouden suhdanteista ja sään vuotuisista vaihteluista johtuvat vaikutukset. Niillä toimenpiteillä, joilla lain valmistelun yhteydessä esitettiin olevan suotuisia monimuotoisuusvaikutuksia laajoilla alueilla (vähätuottoisten turvemaiden uudistamisvelvoitteen poisto, eri-ikäiskasvatuksen salliminen, puulajivalinnan vapautuminen) on tähän mennessä ollut vain vähän havaittavissa olevia monimuotoisuusvaikutuksia. Nämä toimenpiteet koskevat toistaiseksi varsin pieniä pinta-aloja, ja mahdolliset positiiviset monimuotoisuusvaikutukset ilmenevät vasta pitkällä aikavälillä. Metsälain muutoksen kautta voimaan tulleella metsälain 10 §:n kohteiden supistamisella ja poistoilla on kuitenkin suora negatiivinen vaikutus monimuotoisuuteen. Lakikohteiden käsittely vaikuttaa välittömästi monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpiin metsiin. Vaikutuksia tulisi selvittää tarkemmin, kuin mitä tässä arvioinnissa on ollut mahdollista tehdä. Myös metsien uudistamisiän aleneminen (syystä riippumatta) vaikuttaa todennäköisesti negatiivisesti monimuotoisuuteen. Metsätuholaki on ollut juurikäävän torjunnan osalta suhteellisen onnistunut, mutta hyönteistuhojen torjunnan näkökulmasta laki ei ole nykyisellään kaikilta osin toimiva. Laajamittaisten tuhojen estämiseksi ilmaston lämmetessä puutavaran poistopäivämääriä olisi ainakin kuusen osalta osin aikaistettava. Metsälain ja metsätuhojen torjunnasta annetun lain vaikutusarvioinnin laatimista tuki ohjausryhmä, johon kuuluivat Marja Kokkonen (ohjausryhmän puheenjohtaja, MMM), Anu Islander (Metsäteollisuus ry), Simo Jaakkola (Koneyrittäjät ry), Lea Jylhä (MTK ry), Panu Kunttu (WWF), Maarit Loiskekoski (YM), Kai Merivuori/Jussi Joensuu (Sahateollisuus ry), Anna Rakemaa (Suomen metsäkeskus), Satu Rantala (MMM) ja Tatu Torniainen (MMM). Arviointiraportin kirjoittajat haluavat kiittää ohjausryhmää asiantuntevasta ja rakentavasta palautteesta sekä erityisesti vilkkaasta, eri näkökulmia avaavasta keskustelusta, jonka toivomme välittyvän myös tämän raportin lukijalle.202

Modification of the loops in the ligand-binding site turns avidin into a steroid-binding protein

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>Engineered proteins, with non-immunoglobulin scaffolds, have become an important alternative to antibodies in many biotechnical and therapeutic applications. When compared to antibodies, tailored proteins may provide advantageous properties such as a smaller size or a more stable structure.</p> <p>Results</p> <p>Avidin is a widely used protein in biomedicine and biotechnology. To tailor the binding properties of avidin, we have designed a sequence-randomized avidin library with mutagenesis focused at the loop area of the binding site. Selection from the generated library led to the isolation of a steroid-binding avidin mutant (sbAvd-1) showing micromolar affinity towards testosterone (K_d~ 9 μM). Furthermore, a gene library based on the sbAvd-1 gene was created by randomizing the loop area between <it>β</it>-strands 3 and 4. Phage display selection from this library led to the isolation of a steroid-binding protein with significantly decreased biotin binding affinity compared to sbAvd-1. Importantly, differential scanning calorimetry and analytical gel-filtration revealed that the high stability and the tetrameric structure were preserved in these engineered avidins.</p> <p>Conclusions</p> <p>The high stability and structural properties of avidin make it an attractive molecule for the engineering of novel receptors. This methodology may allow the use of avidin as a universal scaffold in the development of novel receptors for small molecules.</p