Aineettoman pääoman uudistuminen : tapaustutkimus it-alan yrityksessä

Summary: Renewal of intellectual capital : case study in an it-compan

Naiseus, kunnallinen työntekijyys ja yhteisöllisyyden kokemus : KTV:n naisjäsenten muistelukerrontaa

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkielma käsittelee KTV:n ruohonjuuritason naisjäsenten ay-jäsenyyskokemuksia ja niiden merkityksiä muistelukerronta-aineistossa. Aineistona on käytetty KTV:n muistitietokeräykseen vuonna 2000 kertyneitä naisjäsenten kirjoituksia. Analysoitavaksi on valittu sellaiset, joissa käsiteltiin ammattiyhdistysjäsenyyttä ja toimintaa 1970-luvulla KTV:n jäsenkunnan naisvaltaistumisen kaudella. Täydentävänä aineistona on käytetty aiempia tutkimuksia ja tilastomateriaalia. Aineistoa on käsitelty ATLAS ti -ohjelmalla väljästi tulkitun grounded theoryn periaatteita soveltaen. Aineistolähtöisen analyysin avulla on pyritty ymmärtämään ja selittämään KTV:n naisten omakuvaa ja muisteluissaan tulkitsemia kokemusmaailmoja. Teoreettisina apuvälineinä tulkinnassa on käytetty identiteetin ja sosiaalisen pääoman käsitteitä. Identiteetit on tulkittu liittyviksi ay-jäsenyyskokemuksessa yksilön tarpeeseen sosiaalistua ja kokea olevansa osa symbolista ryhmää 'me', johon kuuluminen tarjosi jäsenilleen turvallisuuden ja yhteisöllisyyden tunteita, mutta toisaalta edellytti rajanvetoja ja erontekoja suhteessa 'toisiin'. Ammattiyhdistysliikkeen kollektiiviset toiminnalliset resurssit on oletettu riippuvaisiksi kollektiivisesta identiteetistä, johon vähintäänkin aktiivijäsenet samastuvat. Sosiaalinen pääoma on tulkittu ay-jäsenyyskokemusten merkityksissä kytkeytyväksi yksilön resursseihin, jotka voimistuivat jäsenen kiinnittyessä ammattiyhdistykseensä. Sosiaalinen pääoma näytti tutkimusaineistossa kasautuneen pitkään ammattiyhdistyksensä luottamustehtävissä toimineille aktiiveille. Muistelmien perusteella ei voida puhua kaikilta osin jaetuista kokemuksista ja merkityksistä. Yhdistäviä olivat naiseuteen liittyvät kokemukset, eräänlainen kunnallinen työntekijyys ja yhteisöllisyyden kaipuu. Yhteisöllisyyteen liittyi erilaisia yhteensitovia ja ulossulkevia erontekoja, jotka jakoivat kertojia aktiiveihin ja satunnaisosallistujiin. KTV:n paikallisyhdistysten toimintakulttuuri näytti 1970-luvun naisvaltaistumiskehityksestä huolimatta muuttuneen melko hitaasti. Naisia oli valittu luottamustehtäviin vähemmän kuin heidän suhteellinen määränsä olisi edellyttänyt. Muistelukerronnan valossa näyttää siltä, että naisten oli pitänyt sopeutua KTV:n vanhaan toimintakulttuuriin päästäkseen mukaan aktiiviseen toimintaan ja vaikuttajan rooliin. Poikkeuksen muodostivat uudet KTV:n yhdistykset, joita naiset olivat olleet perustamassa. Paikallisia yhteisöllisyyttä rakentaneita toimintamuotoja olivat muistelukerronnan mukaan olleet virkistys- ja koulutustoiminta, jotka satunnaisemminkin osallistuneet olivat kokeneet omakseen. Sen sijaan erityisesti kokoukset rutiineineen näyttäytyivät muistelukerronnassa aiheuttaneen ulkopuolisuuden kokemuksia. Aineiston perusteella jäsensuhde näyttää kehittyneen prosessina, jossa myönteiset ja kielteiset kokemukset olivat keskeisiä. Vastaanotto paikallisen yhdistyksen kokouksissa oli vaikuttanut naisten tulevaan rooliin toiminnassa, sillä positiiviset kokemukset näyttivät vahvistaneen todennäköisyyttä päätyä ammattiyhdistysaktiiviksi

Personal Appraisal Participation and Supervisory Procedural Justice Experiences among Finnish Employees : A Study Based on the Quality of Work Life Survey 2003

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.The purpose of the study was to examine Finnish employees’ work related attitudes. The study was based on a Quality of Work Life Survey 2003, which is an extensive face-to-face survey conducted by Statistics Finland. The study employed above 4000 randomly sampled Finnish salary earners. Several comparisons based on employees’ working sector, working position and gender was done. It was examined how personal appraisals/performance appraisals (PAs) conducted in organisations between superiors and subordinates influenced employees working conditions, and whether PA participation or non-participation affected employees’ work related attitudes, opportunities to receive non-economical rewards and possibilities to influence on ones work. Employees’ experiences of supervisory procedural justice in relation to PA participation and other work related attitudes were also examined. It was found that half of the Finnish employees had participated in a PA during 2002-2003. PAs were most popular practises in the state sector and among those employees who worked as superiors. Employees were mainly satisfied with the PA, significant differences between sectors, working positions and gender were not found. As hypothesised, those employees who had participated in a PA had better opportunities to receive professional training, advance in their career and self-develop than did the employees who had not participated in a PA. PA participants had also better opportunities to influence different aspects of their job. Furthermore, PA participants showed higher work satisfaction and satisfaction toward superior than did non-PA participants. The ones who had not taken part in a PA were more willing to change their job than were those who had taken part in a PA. Supervisory procedural justice (SPRJ) was examined as recommended by Blader and Tylor (2003), Taylor and Lind (1988, 230-240) and Tyler (2000) stressing superiors’ trustworthiness, neutrality and standing. Employees who participated in a PA experienced that their superior acted in a more procedurally just way than did the employees who had not taken part in a PA. This kind of experience was especially evident among superiors and male employees. In summary, the results obtained supported the hypothesis, and it can be concluded that PA participation was related to several attitudes essential for organisations’ success and employees’ well-being. The findings are discussed in relation to human resource management practices and procedural justice theories. It is also considered how the organisational culture and supervisor-subordinate relationship influence the outcomes

Kun 1960-luvun uusvasemmistolainen liikehdintä haastoi vanhan

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkielma lähestyy 1960-luvun uusvasemmistolaista liikehdintää yksilölliseltä, ideologis-poliittiselta ja kansainväliseltä tasolta. Päälähteenä ovat 1960-luvun uusissa liikkeissä toimineiden uusvasemmistolaisten aktiivien haastattelut. Haastateltavien nimet nousivat esiin Kansan Arkiston ja Työväen Arkiston aikalaismateriaaleista, järjestöjen pöytäkirjoista, lentolehtisistä ja lehtileikkeistä. Haastatellut aktiivit olivat organisoimassa 1960-luvun protesteja keskeisesti liikkeiden ytimessä. Muina lähteinä on käytetty esim. 1960-lukulaisten kirjoittamia elämäkertamuistelmia. Tutkimusaineiston analyysissä käytetään elämäkertatutkimusta ja muistelukerrontametodia. Haastattelujen avulla selvitetään 1960-luvun yhteiskunnallisissa liikkeissä toimineiden keskeisten aktiivien toimintamotiiveja. Miten haastateltavien ajatukset muuttuivat 1960-luvun kuluessa, ja mikä siihen vaikutti? Haastattelujen kautta piirtyy esiin toimijoiden henkilökohtaisten motiivien lisäksi kuva monivivahteisesta 1960-luvun järjestökentästä. Punaisina lankoina tutkimuksessa on kaksi pääteemaa "uusvasemmisto" sekä "sota ja väkivalta". Niiden avulla hahmotetaan toimijoiden aatteellisia motiiveja ja toimintakeinoja. Tutkielmassa pohditaan miten kansainväliset kysymykset heijastuivat suomalaisten liikkeiden keskusteluun. Mitä mahdollisuuksia ne loivat ja mitä raja-aitoja ne synnyttivät? Liikkeiden teoretisoinnin yhteydessä kootaan yhteen eri tutkijoiden näkökulmia 1960-luvun liikehdinnästä ja verrataan niitä suomalaiseen 1960-luvun liikehdintään. Tutkielman yksi johtopäätös oli, että uusien liikkeiden synty ja niiden kehittyminen 1960-luvulla näyttää liittyneen keskeisesti yhteiskunnalliseen ja poliittiseen murrokseen. 1960-lukulaisen uusvasemmistolaisen liikkeen synty pohjasi sodan jälkeen syntyneisiin suuriin ikäluokkiin, koulutuksen laajentumiseen ja taloudelliseen muutokseen kohti teollisuusyhteiskuntaa. Vanhan Suomen oikeistolainen ja konservatiivinen ilmapiiri murentui: vanhan hegemonian haastamisen henki näkyi haastateltavien toiminnassa läpi 1960-luvun. 1960-luvun liikkeille vuosikymmenen loppuun asti oli tyypillistä, että raja-aidat järjestöjen välillä olivat matalat. Uusvasemmistolaiset olivat oppineet toimimaan yhdessä. Monet 1960-luvun alkupuolen toimijoista olivat löytäneet toisensa yliopiston kuppilaparlamentissa keskustelemassa elokuvista tai vasemmistolaisista ajatussuunnista. Miksi sitten raja-aidat alkoivat kasvaa 1960-luvun lopulla? Miksi taistolaisuus nousi hallitsevaksi voimaksi 1970-luvun alkupuolella? Aineiston pohjalta 1960-luvun liikehdinnän kulminaatiopisteeksi näyttää muodostuvan vuosi 1968 ja etenkin Prahan miehitys. Uusvasemmistolaiset, jotka olivat jo vuosia pohtineet vaihtoehtoa Neuvostoliiton ja lännen välille, tuomitsivat miehityksen. Puolestaan niille nuorille, jotka olivat politisoituneet vasta 1960-luvun lopulla Vietnamin sodan myötä, ei pasifistinen ajattelu ollut yhtä lailla selkärangassa. Aineiston perusteella näyttää, että taistolaisen liikkeen nousussa vuoden 1968 jälkeen oli kyse tavallaan uudesta sukupolvesta, joka politisoitui omanlaisekseen 1970-luvun liikehdinnässä, ja jonka yhdeksi kulmakiveksi muodostui sanoutuminen irti 60-lukulaisten ”virheellistä” kannoista, kuten Tshekkoslovakian miehityksen tuomitsemisesta. Vanhan vasemmiston herääminen talviuniltaan vei tilaa uusvasemmistolaiselta liikkeeltä. Radikaaleimmat 1960-luvun uusvasemmistolaiset tunsivat olonsa yksinäiseksi, kun liike oli kadonnut heidän ympäriltään. Aiemmin heidän keskeinen asemansa aktivistiverkostoissa oli antanut merkittävän roolin niin liikkeen ideologisessa keskustelussa kuin myös toiminnallisen linjan määrittelyssä

Luokanopettajien ja rehtorien näkemyksiä pedagogisesta johtajuudesta

Tässä tutkielmassa tarkastelemme sitä, millaisia näkemyksiä luokanopettajilla ja rehtoreilla on pedagogisesta johtajuudesta. Tarkastelemme näkemyksiä palautteen saamisen, palautteen antamisen ja tiimityöskentelyn kautta. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus, jonka haastatteluaineistona on käytetty Growing Mind - Koulutukselliset transformaatiot kestävän yksilöllisen, sosiaalisen ja institutionaalisen uudistumisen tueksi – hankkeen litteroituja haastatteluaineistoja. Tämän tutkimuksen pohjana on käytetty 28: n luokanopettajan haastatteluista ja yhdeksän rehtorin ja/tai apulaisrehtorin haastatteluja. Haastattelut on kerätty Helsingistä, Turusta ja Tampereelta, kahdesta alakoulusta sekä kahdesta yhtenäiskoulusta. Tulosten perusteella tiimityöskentely nähdään kuormittavana, turhauttavana ja ajankäytöllisesti haastavana, mutta myös antoisana ja suhteiden luomisen mahdollistajana luokanopettajan sekä rehtorin työssä. Koulun johdolta toivottaisiin laajempaa tukea ja palautetta, niin tiimityöskentelyyn, kuin palautteen antoonkin liittyen. Haastateltavat kokivat saavansa palutetta monelta eri taholta, kuten kollegoilta, koulun johdolta, vanhemmilta ja oppilailta. Tutkimuksessa nousi kuitenkin esiin, että palautetta erityisesti koulun johdolta, kuten rehtoreilta kaivattaisiin enemmän

Aktiivisuutta ja osallistumista tukeva fysioterapia aivoverenkiertohäiriöön sairastuneiden alkuvaiheen kuntoutuksessa : Satunnaistettu seurantatutkimus

Satunnaistettu seurantatutkimus Aktiivisuutta ja osallistumista tukeva fysioterapia aivoverenkiertohäiriöön (AVH) sairastuneiden alkuvaiheen kuntoutuksessa toteutettiin vuosina 2008–2013. Tutkimuksessa selvitettiin laaja-alaisia toimintakyvyn muutoksia ja kuntoutujien ja heidän omaistensa kokemuksia sekä terveys- ja sosiaalipalvelujen käyttöä aktivoivassa ja perinteisessä fysioterapiassa. 108 osallistumiskriteerit täyttänyttä kuntoutujaa satunnaistettiin aktivoivan ja perinteisen fysioterapian ryhmiin. Aktivoivan fysioterapian ryhmän kuntoutus tuki kuntoutujien aktiivista osallistumista ja kotiutumista. Seurannan aikana molempien ryhmien toimintakyky parani eikä ryhmien välillä ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Aktivoiva ryhmä käytti perinteiseen ryhmään verrattuna puolet vähemmän perusterveydenhuollon laitoshoitopäiviä, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Perusterveydenhuollon kuntoutujakohtaiset kustannukset vuodessa olivat aktivoivassa ryhmässä 1 200 € perinteistä ryhmää pienemmät. Alkuvaiheen kuntoutuksen intensiivisyys, suunnitelmallinen seuranta ja moniammatillinen työote molemmissa ryhmissä on saattanut vaikuttaa tuloksiin. Aktiivisuutta tukeva fysioterapiaote oli vakiintunut fysioterapeuttien toimintatavaksi, mikä vähensi intervention vertailtavuutta ryhmien välillä. Kuntoutujien kokemukset haastavat fysioterapeutit syventämään moniammatillista yhteistyötä ja siirtämään painopistettä kuntoutujan elinympäristöön ja sosiaaliseen osallistumiseen. Tulevaisuudessa AVH-kuntoutusta tulisi tutkia myös tarkastelemalla, voidaanko kuntoutuksella ehkäistä sairauden uusiutumista ja siten vaikuttaa AVH:sta johtuviin terveydenhuollon kokonaiskustannuksiin.25,00 euro

Myynnin tukijärjestelmien kehittäminen liiketoimintaa tukevaksi kokonaisuudeksi

Diplomityössä tutkittiin myynnin tukijärjestelmien kehittämistä liiketoimintaa tukevaksi kokonaisuudeksi. Aiheen valinta osoittautui kokonaisuutta käsittelevänä ja liiketoiminnan hyötynäkökulman ottavana onnistuneeksi. Työssä haastateltiin kohdeyrityksestä sekä liiketoiminnallisen että informaatioteknologisen puolen edustajia. Haastatteluilla kerättiin tietoa yrityksen ongelmista, haasteista ja vaatimuksista myyntivaiheen tukijärjestelmiin liittyen. Työn tulokset ovat kolmiosaisia: Ensimmäiseksi määriteltiin haastattelujen perusteella merkittävimmiksi liiketoiminnan tarpeiksi tuotemoduloinnin ja -vakioituvuuden kehittäminen, myyntiprosessin yksinkertaistaminen, tehostaminen ja yhdenmukaistaminen sekä konsernin osien yhteistyön edistäminen. Toiseksi, näistä tarpeista johdettiin korkean tason kehityskohteet, joista tärkeimmät ovat: liiketoimintahenkilöstön ottaminen mukaan tietojärjestelmien kehittämiseen, organisaatiorajat ylittävän yhteistoiminnan parantaminen sekä liiketoiminta- että IT-henkilöstön osalta ja tiedon hyväksikäytön sekä uudelleenkäytettävyyden edistäminen myynti- ja toimitusprosessissa. Kolmanneksi, korkean tason kehityskohteista johdettiin konkreettisia kehitystoimenpide-ehdotuksia. Tärkein niistä on tietojärjestelmien integroiminen siten, että liiketoimintaprosessissa aiemmin syötetty tieto pystytään täysin hyödyntämään prosessin myöhemmissä vaiheissa ja pystytään näin mm. poistamaan päällekkäisiä työvaiheita. Lisäksi määriteltiin useita muita kehitystoimenpiteitä kohdistuen sekä tiettyihin tietojärjestelmiin että niiden kehittämiseen yleisesti. Erityisen tärkeäksi yleiseksi kehityskohteeksi määriteltiin käytettävyyden ja käyttäjäkeskeisyyden painottaminen tietojärjestelmien kehittämisessä. Kiinnostavimmat jatkotutkimuskohteet ovat langattomien yhteyksien ja mobiilipäätelaitteiden kehittyminen, internetselainpohjaisten sovellusten offline-käytön mahdollistavat teknologiat sekä yrityksen ikäjakauman muutos ja sen vaikutukset. Työssä onnistuttiin asetettujen tavoitteiden mukaisesti selvittämään yrityksen nykytilanne, tavoitetilanne sekä siihen pääsemiseksi tarvittavat toimenpiteet

Parempi osaaminen, parempi asiakaskokemus : spontaani palaute ketterän oppimisen välineenä

Erinomaisen asiakaskokemuksen tuottaminen asiakkailleen on yritykselle menestymisen edellytys. Sosiaalisessa mediassa asiakaskokemukset leviävät vauhdilla ja asiakkaat etsivät tietoa verkosta. Erinomaisia asiakaskokemuksia voi tuottaa vain, jos yritys pystyy sopeutumaan nopeasti eli ketterästi muuttuvaan toimintaympäristöön ja asiakkaiden tarpeisiin. Ketterästi toimiminen edellyttää ketterää oppimista. Muodollinen oppiminen on jo liian hidasta. Asiakkaat myös kertovat yritykselle jatkuvasti mielipiteitään ja näkemyksiään asiakaskohtaamisissa sekä sosiaalisessa mediassa. Tässä opinnäytetyössä tutkitaan, miten suomalaisen finanssiyrityksen saamaa spontaania palautetta voidaan hyödyntää oppimisessa ja osaamisen kehittämisessä. Tutkimuksessa tutkimusmenetelminä on käytetty osallistuvaa havainnointia sekä teemahaastatteluja. Yrityksen saamia spontaaneja palautteita ja niiden aiheita on seurattu noin vuoden ajan ja havaintojen perusteella poimittu kolme teemaa, josta on haastateltu yrityksen omia asiantuntijoita. Haastattelut ovat litteroitu ja analysoitu faktanäkökulmasta. Spontaanin palautteen hyödyntämisen ensimmäinen haaste on se, että sitä ei läheskään aina kirjata järjestelmiin. Sen käsittelylle, raportoinnille eikä hyödyntämiselle ole selkeitä toimintamalleja ja sen vaikuttavuus jää usein epäselväksi. Spontaanin palautteen vapaamuotoisuus ja epäsäännöllisyys asettaa omat haasteensa sen analysoimiselle ja hyödyntämiselle. Jotta spontaania palautetta voidaan hyödyntää oppimisessa, niistä tulee käydä keskusteluja. Opit palautteista tulisi pystyä hyödyntämään läpi koko organisaation, tähän tarvitaan oikeanlaisia rakenteita, toimintatapoja sekä toimivaa vuorovaikutusta. Jotta yksilö, tiimi ja organisaatio voivat oppia ketterästi, on pystyttävä jakamaan osaamista ja hyviä käytäntöjäProviding customers an excellent customer experience is a prerequisite for a company to succeed. In social media, there is a lot of discussion about experiences and customers are keen to search for information online. To provide excellent customer experiences is possible only if the company is able to adapt swiftly to the changing environment and customer needs. To act agilely requires the ability to learn agilely. Formal learning is still also needed but it forms only the base for agile learning. Nowadays customers are actively sharing their opinions and experiences in social media and by contacting the company. The present master’s thesis focuses on exploring how spontaneous feedback received by a Finnish financial company can be utilized in agile learning. The research methods used in this study are participant observation and theme interviews. The spontaneous feedback received by the company has been monitored for about a year. Based on the monitoring, three themes were picked for the interviews with the company’s own experts. The interviews are transcribed and analyzed. The first challenge in utilizing spontaneous feedback is that it is not always entered in the follow-up system. The effectiveness of the feedback often remains unclear and, in addition, the ways to handle, report and exploit spontaneous feedback are missing. Moreover, the form of spontaneous feedback varies which is another challenge from the point of view of analyzing and utilizing it. A prerequisite for utilizing spontaneous feedback in agile learning is that discussions about it are conducted on a regular basis. The information that feedback provides and what can be learned from it should be distributed throughout the organization. This requires the right kinds of structures, procedures and effective interaction. It must be possible to share the knowledge and the best practices in order to enable the individuals, the teams and the whole organization to learn agilely.Työn osat 4.2 - 4.4. ovat salattu ja esitetty vain liitteenä arkistokappaleess