Mikrobinäytteet osana betonijulkisivun kuntotutkimusta

Opinnäytetyön tilaaja oli Insinööritoimisto Lauri Mehto. Työn tavoitteena oli selvittää, paljonko kuntotutkimusten yhteydessä otetuissa mineraalivillanäytteissä havaitaan kosteusvaurioon viittaavia mikrobeja ja mikä vaikutus poikkeavilla mikrobilöydöksillä on lisätutkimus- ja korjausehdotuksiin. Työn rajaamiseksi päätettiin keskittyä kohteisiin, joiden ulkoseinärakenne on betonia. Vaikka sandwich-elementtien lämmöneristeestä otetuissa näytteissä havaitaan harvoin kosteusvaurioon viittaavia mikrobeja, Insinööritoimisto Lauri Mehto on halunnut pitää mikrobianalyysit osana julkisivujen kuntotutkimusta, koska tutkimuksissa on aiemmin tullut vastaan muutamia kohteita, joissa on havaittu poikkeavia mikrobipitoisuuksia. Kahden esimerkkikohteen avulla havainnollistettiin, miten jatkotutkimusten kanssa oli edetty, kun kuntotutkimuksen yhteydessä mineraalivillasta oli löytynyt poikkeavia mikrobipitoisuuksia. Tutkimuksessa käytiin läpi 73 kuntotutkimusraporttia. 25 kohdetta jätettiin pois analyysistä, koska niistä ei ollut otettu mikrobinäytteitä tai niiden julkisivut eivät olleet betonisandwich-elementtejä. Tutkituissa kohteissa mikrobinäytteitä oli otettu yhteensä 162. Poikkeava mikrobipitoisuus havaittiin 13 kohteessa, yhteensä 20 näytteessä. Kustakin näytteestä arvioitiin erikseen homesienten, kosteusvaurioindikaattorien, bakteerien ja sädesienten pitoisuudet, ja jokaisessa näytteessä ainoastaan yhden mikrobiryhmän tulos oli yli normaalirajan. Yhdessäkään näytteessä ei havaittu poikkeavan korkeita homesienipitoisuuksia. Poikkeavat mikrobitulokset oli esitetty jokaisessa kuntotutkimusraportissa, mutta ainoastaan kolmessa oli suositeltu lisätutkimuksia. Tässä tutkimuksessa kosteusvaurioon viittaavia mikrobipitoisuuksia havaittiin 11,7 %:ssa näytteistä. Tällä hetkellä Insinööritoimisto Lauri Mehdolla on laatukäsikirjassaan hyvä ohje mineraalivillanäytteiden ottamisesta, mutta ohje mikrobitulosten tulkinnasta ja lisäselvitysten tekemisestä ongelmatilanteissa puuttuu. Mikäli jatkossakin otetaan mikrobinäytteitä kuntotutkimuksen yhteydessä, kannattaisi tulosten tulkinnasta ja lisätutkimuksista koota selkeät toimintaohjeet.This thesis was commissioned by Engineering Office Lauri Mehto. The aim was to determine firstly the amount of microbes indicative of moisture damage in mineral wool samples taken during condition investigations and secondly whether abnormal microbial growth in the samples influences the additional analyses and repairs that are suggested. In this study only buildings with concrete exterior wall were considered. Even though microbes indicative of moisture damage are rarely found in the mineral wool of sandwich panels, Engineering Office Lauri Mehto has taken samples for microbial analysis routinely as part of the condition investigation. The reason for this are buildings investigated previously where high quantities of microbes were found in the samples. Using two buildings with abnormal microbial findings as examples, the procedure with additional analyses is described. In this study 73 condition investigation reports were inspected. 25 buildings were excluded from the analysis because either microbial samples were not taken or the exterior walls were not of concrete. A total of 162 mineral wool samples were taken from the remaining 48 buildings. Abnormal microbial growth was found in 13 buildings, 20 samples altogether. The quantity of fungi, bacteria, microbes indicative of moisture damage, and actinomycetes was analysed. In each of the samples only one group of microbes was present in abnormal quantities. The level of fungi was not atypically high in any of the samples. The microbial findings were presented in all of the condition investigation reports but additional analysis were recommended in only three. In this study microbial levels indicating moisture damage were found in 11.7 % of the samples. At the moment the sampling of mineral wool is described distinctly in the quality manual of Engineering Office Lauri Mehto but there are no instructions for interpreting the results of microbial analysis or investigating the possible moisture damage further. If routine analyses of mineral wool samples during condition investigations are continued with, it might be advantageous to include such instructions in the quality manual

TCF7-transkriptiotekijän merkitys T-auttajasolujen erilaistumisessa

Kaikki verisolut kehittyvät luuytimen hematopoieettisista kantasoluista. Kypsyessään solut ohjelmoituvat tiettyyn kehityslinjaan ympäristöstään saamiensa signaalien ohjaamana. T-lymfosyytit kypsyvät kateenkorvassa saaden signaaleja kateenkorvan epiteelin soluilta. Usean kehitysvaiheen aikana soluista valitaan ne, jotka tunnistavat vieraat antigeenit, eivätkä sitoudu liian voimakkaasti omien solujen rakenteisiin. Kypsyttyään naiivit T-auttajasolut (Th) vapautetaan elimistöön, jossa ne antigeeninsä kohdattuaan aktivoituvat ja erilaistuvat Th1- tai Th2-soluiksi ympäristöstään saamiensa sytokiinisignaalien ohjaamaana. T-auttajasolujen tuottamat sytokiinit ohjaavat muita immuunipuolustuksen soluja. Th1 solut stimuloivat mm. makrofageja ja tappaja-T-soluja ja Th2-solut stimuloivat B-soluja. T-auttajasoluilla on merkittävä rooli myös immunivälitteisissä taudeissa, kuten autoimmuunitaudeissa, allergiassa ja astmassa. Kun erilaistuvia Th1- ja Th2-soluja on aiemmin tutkittu mikrosiruilla, on transkriptiotekijä TCF7:n havaittu ilmenevän vähemmän Th2-soluissa kaksi vuorokautta erilaistumiskasvatuksen alettua. Havainto pitää paikkaansa myös proteiinitasolla. TCF7:n tiedetään olevan tärkeä T-solujen kehitykselle kateenkorvassa ja on ajateltu, että se voisi säädellä myös solujen erilaistumista kateenkorvan ulkopuolella. TCF7 on osa Wnt-signaalinvälitysreittiä, joka on olennainen monien kudosten ja solujen kehitykselle. Aikuisella TCF7 ilmenee vain T-lymfosyyteissä. TCF7-proteiinista on monta eri isoformia, joiden merkityksestä ei ole juurikaan tietoa. Jokaisesta isoformista on sekä lyhyt että pitkä muoto. Pitkät muodot sitovat beta-kateniinia, joka yhdessä TCF7:n kanssa aktivoi Wnt-kohdegeenien transkription, kun taas lyhyiden muotojen on ajateltu estävän transkriptiota. Tutkiaksemme TCF7:n isoformien tehtäviä T-auttajasolujen erilaistumisessa halusimme liittää TCF7:n 2S- ja 2L-isoformit vektoriin yli-ilmenemiskasvatuksia varten. Lisäksi tahdoimme erotella 2D-immunoblottauksen avulla, mitkä isoformit ilmenevät Th1- ja Th2-soluissa. Tutkimistamme näytteistä ei saatu monistettua 2L-muotoa. 2S-muotoa kloonatessa monistettiin pätkä, joka sisälsi 2S-muodon alun ja lopun. Tästä syntyvä proteiini olisi pituudeltaan vain 110 aminohappoa, eikä sisältäisi edes kokonaan proteiiniperheelle tyypillistä DNA:ta sitovaa aluetta. Kloonattu muoto tuskin on toimiva TCF7-proteiinin isoformi ja puuttuvat eksonit ovat todennäköisesti poistettu jo mRNA:sta. 2D-immunoblottauksessa TCF7-vasta-aine ei antanut signaalia, joten emme pystyneet selvittämään, mitä isoformeja Th1- ja Th2-soluissa ilmennetään. TCF7:n merkitystä T-auttajasolujen erilaistumisessa selvitettiin hiljentämällä TCF7:n ilmeneminen siRNA:n avulla. Soluja kasvatettiin rinnakkain kontrollisolujen kanssa ja niille annettiin joko Th1- tai Th2-signaaleja. Viikon kasvatuksen aikana kerätyistä RNA-näytteistä mitattiin reaaliaikaisen kvantitatiivisen PCR:n avulla sekä TCF7:n ilmeneminen että merkkigeenejä, jotka ilmenevät enemmän joko Th1- tai Th2-soluissa. Lisäksi viimeisenä kasvatuspäivänä mitattiin virtausytometrillä paljonko solut tuottavat IFN-gammaa ja IL4:ää. Jokaisessa kasvatuksessa TCF7 oli selvästi hiljennetty kahden ensimmäisen vuorokauden aikana, mutta kasvatuksen lopussa hiljeneminen oli loppunut. Geenit, jotka kertovat T-auttajasolujen erilaistumisesta Th1-suuntaan, ilmenenivät TCF7-hiljennettyjen näytteiden Th1-soluissa vähemmän kasvatuksen kahden ensimmäisen vuorokauden aikana, mutta enemmän kasvatuksen lopussa. Th1-solut myös tuottivat hieman enemmän IFN-gammaa kuin kontrollinäytteiden Th1-solut. Th2-solujen geenien ilmenemiseen tai sytokiinituottoon ei TCF7:n hiljentämisellä näyttänyt olevan juurikaan merkitystä. Näyttäisi siltä, että kun TCF7 on hiljennetty, solujen erilaistuminen Th1-soluiksi hidastuu