Automated Journalism as a Source of and a Diagnostic Device for Bias in Reporting

In this article we consider automated journalism from the perspective of bias in news text. We describe how systems for automated journalism could be biased in terms of both the information content and the lexical choices in the text, and what mechanisms allow human biases to affect automated journalism even if the data the system operates on is considered neutral. Hence, we sketch out three distinct scenarios differentiated by the technical transparency of the systems and the level of cooperation of the system operator, affecting the choice of methods for investigating bias. We identify methods for diagnostics in each of the scenarios and note that one of the scenarios is largely identical to investigating bias in non-automatically produced texts. As a solution to this last scenario, we suggest the construction of a simple news generation system, which could enable a type of analysis-by-proxy. Instead of analyzing the system, to which the access is limited, one would generate an approximation of the system which can be accessed and analyzed freely. If successful, this method could also be applied to analysis of human-written texts. This would make automated journalism not only a target of bias diagnostics, but also a diagnostic device for identifying bias in human-written news.Peer reviewe

Noticing Musical Becomings: Deleuzian and Guattarian Approaches to Ethnographic Studies of Musicking

In this article, we expand conceptually upon approaches in cultural musicology and ethnomusicology that conceive of music in terms of shifting textual signs and performances of cultural meaning.1 Our aim is to propose some new ways of considering music in terms of relational events, doing, and becoming. We ask: what if music does more than symbolically mediate and represent worlds? What if music constantly comes into being and does things as part of intrinsically messy realities that consist of relations between a variety of processes and things: vibrations, sounds, sensations and feelings, human bodies and minds, non–human entities, words and meanings, spaces, movements and materialities, (re)arrangements of social organization and power, and more? How might our conceptions of music, on the one hand, and our methodological stances, on the other, reconfigure if we harness this kind of relational and inherently heterogeneous occurring as a starting point? Our questions are inspired by the process thinking of French philosophers Gilles Deleuze and Félix Guattari and by the work of latter–day theorists who develop this thinking, such as Rosi Braidotti, Claire Colebrook, Rebecca Coleman, Elizabeth Grosz, and Brian Massumi. Deleuze and Guattari’s work can be regarded as an effort to contest transcendent ways of thinking. Deleuze and Guattari pursue this aim by aspiring to an ontology that is not grounded upon being but upon the processuality or primary dynamism of reality. In his early sole–authored work Difference and Repetition, Deleuze equates being with becoming by stating that identities only emerge from repetition as difference: “Returning is thus the only identity . . . ; the identity of difference, the identical which belongs to the different, or turns around the different” (1994, 41). This to say that things—whether human subjects, philosophical ideas, or musical formations—are not founded on an essence. Their being, or identity, consists in their processual, and thereby inevitably varying, situationally actualizing, open–ended existence. Being is the effect of (the return of) difference rather than difference being the effect of being (see, for e.g., Deleuze 1994, 41, 55). The order between being and becoming gets overturned. Better put, the category of being loses explanatory power and dissolves into becoming. It is, indeed, becoming that will figure and be elaborated as the guiding concept of our theoretical reflections in this article, illuminated by examples drawn from our recent ethnographic work.</p

Mikrobikasvuston selvittämiseen käytettävät menetelmät kosteusvauriokohteissa : kirjallisuuskatsaus

Hyvä sisäilma tukee toimintakykyä ja terveyttä. Hyvän sisäilman lisäksi myös tilojen tulee olla hyvinvointia, työntekoa ja oppimista edistäviä. Tämän vuoksi rakennusten kosteus- ja mikrobivaurioita tulisi ennaltaehkäistä ja korjata. Rakennuksessa olevan mikrobikasvuston osoittamiseen tarvitaan siihen soveltuvia ja luotettavia menetelmiä, silloin kun mikrobikasvu ei ole aistinvaraisesti todettavissa. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää tutkimuskirjallisuuden perusteella asumisterveysasetuksen soveltamisohjeen mukaisten sekä muiden tutkimuskäytössä olevien mikrobikasvustoa ja -lähteitä osoittavien menetelmien käytettävyyttä rakennusten mikrobikasvuston osoittamisessa. Katsaus rajattiin koskemaan ainoastaan kansainvälisiä, vertaisarvioituja julkaisuja, joissa näytteitä oli otettu kosteusvaurioituneista rakennuksista

Altistuminen sisäympäristössä : yleisyys Suomessa ja Pohjoismaissa

Tässä katsauksessa keskitytään sellaisiin sisäympäristön altisteisiin, joiden tiedetään voivan aiheuttaa terveyshaittoja väestötasolla. Vuonna 2020 julkaistun arvion mukaan elinympäristön altisteista eniten terveyshaittaa Suomessa aiheuttivat ulkoilman pienhiukkaset, sisäilman radon, sisäilman hiukkaset, ympäristömelu, auringon UV-säteily ja altistuminen tupakansavulle (Hänninen ym. 2020). Näistä altistumista sisäilmassa aiheuttavat radon ja sisäilman hiukkaset sekä epäsuorasti ulkoilman pienhiukkaset (sisäilman välityksellä). Esimerkkeinä muista sisäilmaan liittyvistä, väestön tautitaakan osalta riskiltään vähäisemmistä sisäympäristöaltisteista oli arviossa mukana kotien kosteusvauriot. Suomen tilanteen lisäksi, tässä katsauksessa käydään läpi myös muiden Pohjoismaiden tilannetta kirjallisuuden ja asiantuntijahaastattelujen pohjalta. Pienhiukkaspitoisuudet ovat Suomessa samaa tasoa kuin muissa Pohjoismaissa ja eurooppalaista tasoa pienemmät, kun taas radonpitoisuudet ovat Euroopan suurimpia. Riittämätön ilmanvaihto asunnoissa ja kouluissa on yhtä yleistä tai yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa vaikuttaisi olevan vähemmän kosteusvaurioita kuin muualla Euroopassa. Terveydelle merkityksellisten altisteiden yleisyyden eroista maiden välillä tarvitaan kuitenkin lisää vertailukelpoista tietoa. Tämä katsaus on tehty osana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kansallinen sisäilma ja terveys -ohjelman valmistelua. Katsaus tukee osaltaan myös vuosina 2018 ja 2019 toteutettua valtioneuvoston kanslian hanketta Sisäilma ja terveys: kehitys, nykytilanne, seuranta ja vertailu eri maiden sekä julkisen ja yksityisen sektorin välillä (VNK 777/48/2018)