Euroopan unionin laajentuminen itään : Saksan politiikan motiivit Puolan tapauksessa

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkimus käsittelee Saksan suhtautumista Euroopan unionin itälaajentumiseen Puolan tapauksessa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kahden eri koulukunnan näkemysten avulla voidaan tulkita Saksan yhteiskunnallisia, taloudellisia ja turvallisuuspoliittisia motiiveja Puolan EU-jäsenyydelle. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu kahdella tasolla. Puitteet viitekehykselle rakennetaan neoliberaalin institutionalismin sekä realistisen tutkimusperinteen avulla. Neoliberaalia institutionalismia täydennetään keskinäisriippuvuusmallilla. Neoliberalismin ja neorealismin välisen vuoropuhelun kautta lähestytään tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen toista tasoa, koulukuntien näkemyksiä Saksan normaliteetista. Markovitsilaisuus edustaa neoliberaalia teoriaa käsittämällä Saksan kauppavaltiona, joka on ajautunut pulmatilanteeseen: toisaalta sen tulisi kantaa voimakkaammin vastuuta Euroopan kehittämisestä, mutta omien motiivien edistäminen herättää epäilyjä uudesta valta-aseman noususta. Katzensteinilaisuudessa yhdistyy piirteitä neoliberaalista institutionalismista ja neorealismista. Se toteaa yhdistyneen Saksan aseman vaikuttaneen eurooppalaisen yhteistyön luonteeseen. Saksan materiaalisten intressien korostuminen on vaikuttanut myös Saksan ja Ranskan väliseen yhteistyöhön. Katzensteinilaisuus kuitenkin korostaa Saksan politiikan olevan sidottua monenväliseen yhteistyöhön. Tutkimuksessa havaitaan, että Saksan itälaajentumismotiiveissa on piirteitä neoliberaalista institutionalismista, keskinäisriippuvuusmallista sekä neorealistisesta tutkimusperinteestä. Yhteiskunnallisissa motiiveissa korostuu suhteellisten voittojen tavoittelu. Puolan demokratian kehittämisen sijasta Saksa on keskittynyt vaatimaan työvoiman liikkuvuutta sääteleviä rajoituksia Keski-ja Itä-Euroopan maista. Taloudellisten motiivien tarkastelussa huomataan, että Saksa on jo ennen itälaajentumisen toteutumista saavuttanut vakaan osuuden Puolan markkinoista. Taloudellisen hegemonian uhkaa ei ole havaittavissa jäsenyyden myötä. Turvallisuuspoliittisten motiivien yhteydessä esitellään uudet turvallisuuskäsitteet, joista erityisesti paneudutaan sosiaalisen turvallisuuskäsitteen tulkintaan. Tutkimuksen primääriaineistona on käytetty EU:n ja Saksan sekä Saksan ja Puolan suhteita koskevia akateemisia julkaisuja. Toisena empiirisen tiedon lähteenä on käytetty Saksan ulkopolitiikan johtajien kirjoituksia ja puheita. Tutkimuksen teoreettinen aineisto perustuu Andrei Markovitsin ja Simon Reichin sekä Peter Katzensteinin, Simon Bulmerin ja Jeffrey Andersonin kirjoituksiin. Lisäksi tutkimuksen teoreettisessa aineistossa on perehdytty Robert O. Keohanen tutkimuksiin. Tutkimuksen kvantitatiivinen aineisto koostuu EU:n julkaisemista tilastoista

Opetus- ja kasvatushenkilöstön ja lastensuojelun välinen suhde:kokemuksia lapsen pahoinvoinnin tunnistamisesta, ilmoittamisesta ja moniammatillisesta yhteistyöstä

Tiivistelmä. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää opetus- ja kasvatushenkilöstön ja lastensuojelun välistä suhdetta. Keskityn erityisesti tarkastelemaan varhaiskasvatushenkilöstön kokemuksia liittyen lapsen pahoinvoinnin tunnistamiseen, ilmoittamiseen sekä lastensuojelun kanssa käytävään moniammatilliseen yhteistyöhön. Vertailupohjaksi olen ottanut koulukontekstissa ilmenevät kokemukset, ja lisäksi huomioin myös lastensuojelun näkökulman liittyen lastensuojelutyöhön ja moniammatilliseen yhteistyöhön. Kaiken keskiössä on lapsen etu ja hyvinvointi. Tutkielma toteutetaan kuvailevana narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka avulla tutkittavaa ilmiötä voidaan käsitellä laajemmin ja väljemmillä tutkimuskysymyksillä. Tutkimuskysymykseni käsittävät tutkielman kolme keskeistä teemaa: pahoinvoinnin tunnistamisen ja ilmoittamisen, moniammatillisen yhteistyön sekä edellä mainittujen vertailun varhaiskasvatuksen ja opetustoimen välillä. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen luo fenomenologinen tutkimus, joka tarkoittaa kokemuksen tutkimusta. Kokemuksella tarkoitetaan esimerkiksi tuntemuksia, ajatuksia ja tapahtumia, mutta myös tietoja ja taitoja esimerkiksi työkokemusta. Fenomenologinen tutkimus pyrkii selittämään ja jäsentämään tiettyyn kontekstiin liittyvää kokemusta, jolloin tutkittavien kokemusten kontekstin tulee olla samankaltaiset. Tutkielman tutkittavien kokemusten kokijat työskentelevät kaikki opetuksen ja kasvatuksen parissa, jolloin kontekstit ovat samanlaiset. Lähtökohtaisesti varhaiskasvatuksesta tehdään vähemmän lastensuojeluilmoituksia verrattuna kouluun. Tulokset osoittavat, että varhaiskasvatushenkilöstö suhtautuu kielteisemmin yhteistyöhön lastensuojelun kanssa kuin opetustoimi. Yleisin opetus- ja kasvatushenkilöstön kokemus on epävarmuus liittyen pahoinvoinnin merkkien tunnistamiseen ja ilmoituksen tekemiseen. Epävarmuuteen liittyy monesti myös pelkoa lapsen kohtalosta sekä vanhempien mahdollisesti aggressiivisesta reaktiosta. Lisäksi työkokemuksella ja koulutuksella näyttää olevan merkitystä esimerkiksi ilmoitusherkkyyteen

Lastensuojelullisen huolen diskursseja varhaiskasvatuksessa

Tiivistelmä. Jokaisella lapsella on oikeus kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, ja lapsen hyvinvoinnista ovat vastuussa ensisijaisesti hänen huoltajansa. Kun huoltajan kyky huolehtia lapsestaan ei ole riittävä, on perheellä oltava mahdollisuus ulkopuoliseen apuun ja tukeen. Lastensuojelullisella huolella tarkoitetaan huolta, joka syntyy, kun perheessä havaitaan sosiaalisia haasteita, jotka saattavat heijastua esimerkiksi lapsen perushoidon puutteellisuuteen. Yleensä lastensuojelullinen huoli syntyy sellaisilla henkilöillä, jotka ovat lapsen kanssa paljon tekemisissä hänen kotinsa ulkopuolella, esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja koulun henkilöstöllä. Tällaisilla henkilöillä on myös lain sanelema velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, jos he havaitsevat, että lapsen etu ja hyvinvointi ovat vaarassa. Tarkastelen tässä pro gradu -tutkielmassa varhaiskasvatuksen ammattilaisten lastensuojelullisen huolen diskursseja päiväkotikontekstissa järjestettävässä varhaiskasvatuksessa. Haluan hahmottaa varhaiskasvatuksen kentän monipuolisuuden sen ammattilaisten kautta, ja siksi olen päätynyt tutkimaan kokonaisvaltaisesti varhaiskasvatuksen ammattilaisten kokemuksia heidän lastensuojelullisesta huolestaan. Lähtökohtaisesti lastensuojelullista huolta ei olla viime vuosina kovinkaan paljoa tutkittu yksittäisiä opinnäytetöitä lukuun ottamatta, minkä vuoksi useimmat tutkimukset aiheeseen liittyen ovat peräisin 2010-luvun alkupuolelta. Sen sijaan lapsen oikeudet ja hyvinvointi ovat jo usean vuosikymmenen ajan olleet merkittävässä osassa yhteiskuntamme muutoksia. Toteutan tutkielmani diskurssintutkimuksena, jossa tarkastellaan kielenkäytön ja kontekstin vaikutuksia ja seurauksia. Samalla se on tutkimusta kielenkäytön ja yhteiskunnan välisestä suhteesta, jossa kielenkäyttö on sosiaalinen toiminta ja sen seurauksena syntyneet diskurssit tilannekohtaisia. Tutkielmani analyysimenetelmänä on diskurssianalyysi, jolla tutkitaan kieltä ja sen käytön yhteyksiä yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin rakenteisiin. Diskurssit itsessään ovat monipuolinen joukko lausumia, joilla luodaan käsitys siitä, millainen jokin asia on. Tutkimusaineistoni perusteella on havaittavissa kolme eri lastensuojelullisen huolen diskurssia, jotka käyvät ilmi varhaiskasvatuksen ammattilaisten vastauksissa: fyysisen hyvinvoinnin, sosioemotionaalisen hyvinvoinnin ja vanhemmuuden diskurssi. Fyysisen hyvinvoinnin diskurssi pitää sisällään lapsessa havaittavat fyysisen väkivallan sekä fyysiseen laiminlyöntiin viittaavat merkit. Sosioemotionaalisen hyvinvoinnin diskurssiin puolestaan liittyvät lapsen käytöshäiriöt, poikkeava käytös, kehitys- ja oppimishaasteet sekä puheet ja kertomukset. Vanhemmuuden diskurssissa sen sijaan on nähtävillä lapsen huoltajasta lähtöisin olevia huolen aiheita kuten huoltajan hyvinvointi, mahdollinen päihteiden (väärin)käyttö ja mielenterveyden haasteet sekä huoltajan ja lapsen välinen huolestuttava vuorovaikutus

Bacterial meningitis in adults : a retrospective study among 148 patients in an 8-year period in a university hospital, Finland

BackgroundBacterial meningitis (BM) causes significant morbidity and mortality. We investigated predisposing factors, clinical characteristics, spectrum of etiological bacteria, and clinical outcome of community-acquired and nosocomial BM.MethodsIn this retrospective study we analyzed data of 148 adults (age > 16 years) with BM treated in Turku University Hospital, Southwestern Finland, from 2011 to 2018. Besides culture- or polymerase chain reaction (PCR)-positive cases we also included culture-negative cases with laboratory parameters strongly suggestive of BM and those with meningitis-related findings in imaging. We used Glasgow Outcome Scale (GOS) score 1-4 to determine unfavorable outcome.ResultsThe median age of patients was 57 years and 48.6% were male. Cerebrospinal fluid (CSF) culture for bacteria showed positivity in 50 (33.8%) cases, although pre-diagnostic antibiotic use was frequent (85, 57.4%). The most common pathogens in CSF culture were Streptococcus pneumoniae (11, 7.4%), Staphylococcus epidermidis (7, 4.7%), Staphylococcus aureus (6, 4.1%) and Neisseria meningitidis (6, 4.1%). Thirty-nine patients (26.4%) presented with the triad of fever, headache, and neck stiffness. A neurosurgical procedure or an acute cerebral incident prior BM was recorded in 74 patients (50%). Most of the patients had nosocomial BM (82, 55.4%) and the rest (66, 44.6%) community-acquired BM. Ceftriaxone and vancomycin were the most used antibiotics. Causative pathogens had resistances against the following antibiotics: cefuroxime with a frequency of 6.8%, ampicillin (6.1%), and tetracycline (6.1%). The case fatality rate was 8.8% and the additional likelihood of unfavorable outcome 40.5%. Headache, decreased general condition, head computed tomography (CT) and magnetic resonance imaging (MRI), hypertension, altered mental status, confusion, operative treatment, neurological symptoms, pre-diagnostic antibiotic use and oral antibiotics on discharge were associated with unfavorable outcome.ConclusionsThe number of cases with nosocomial BM was surprisingly high and should be further investigated. The usage of pre-diagnostic antibiotics was also quite high. Headache was associated with unfavorable outcome. The frequency of unfavorable outcome of BM was 40.5%, although mortality in our patients was lower than in most previous studies.Peer reviewe

Simultaneous BK Polyomavirus (BKPyV)-associated nephropathy and hemorrhagic cystitis after living donor kidney transplantation

BK polyomavirus (BKPyV) commonly reactivates after kidney transplantation, and can cause polyomavirus-associated nephropathy (PyVAN), whereas after allogeneic stem cell transplantation the most frequent manifestation of BKPyV is polyomavirus-associated hemorrhagic cystitis (PyVHC). Despite high-level BKPyV replication in both, the pathogenesis and manifestation of both BKPyV entities appears to differ substantially. We describe an unusual case of simultaneous PyVAN and PyVHC presenting with acute symptoms in a BKPyV-IgG positive recipient eight months after kidney transplantation from a haploidentical living donor, who was BKPyV-IgG negative. Symptoms of cystitis and viremia subsided rapidly after reduction of immunosuppression. (C) 2015 Elsevier B.V. All rights reserved.Peer reviewe

High-level JCPyV viruria after kidney transplantation-Clinical and histopathological findings

Background:The significance of JC polyomavirus (JCPyV) after kidney transplantation ranges from irrelevant to full-blown nephropathy or PML. Objectives: To investigate the clinical significance of high-level JCPyV viruria and JCPyV primary infections after kidney transplantation. Study design: JCPyV viruria was detected in routine screening by quantitative real-time PCR in 40/238 kidney transplant recipients and was high-level (> 10(7)copies/ml) in 17 patients. A protocol biopsy at the time of JCPyV viruria was available from 10 patients. Results: Peak urine viral loads were 1.0 x 10(7)-2.5 x 10(9)copies/ml in the 17 high-level viruria patients. 6/15 (40%) patients with high-level JCPyV viruria with pretransplant sera available were JCPyV IgG negative suggesting that JCPyV viruria resulted from the donor graft in most cases. No acute graft dysfunction was associated with JCPyV viruria. No positive SV40 staining was detected in protocol biopsies, and nospecific histopathology was associated with high-level viruria; JCPyV nephropathy was not found. No differences were seen in histopathology or graft function at 3 years in patients with high-level viruria compared to non-JCPyV viruric patients transplanted during the same time period, and outcome was similar in patients with presumably primary and reactivated JCPyV. The mean estimated GFR at last follow-up was 44 ml/min (range 12-60 ml/min). One graft with high-level viruria was lost 9 years posttransplant due to recurrent IgA nephropathy Conclusions: High-level JCPyV viruria seems to be associated with primary JCPyV infection reflecting the average seroprevalence of 60%, but is not stringently associated with inferior graft function or survival, or histopathological changes. c 2016 Elsevier B.V. All rights reserved.Peer reviewe

Registered psychiatric service use, self-harm and suicides of children and young people aged 0-24 before and during the COVID-19 pandemic : a systematic review

Background The COVID-19 pandemic has impacted on psychiatric symptoms of children and young people, but many psychiatric services have been disrupted. It is unclear how service use, self-harm and suicide has changed since the pandemic started. To gain timely information, this systematic review focused on studies based on administrative data that compared psychiatric service use, self-harm and suicide before and during the pandemic among children and young people. Methods and finding A systematic review of studies published in English from 1 January 2020 to 22 March 2021 was conducted, using the Web of Science, PubMed, Embase and PsycINFO databases. Increases or reductions in service use were calculated and compared using percentages. Of the 2,676 papers retrieved, 18 were eligible for the review and they provided data from 19 countries and regions. Most studies assessed changes during the early phase of the COVID-19 pandemic, from March to July 2020, and three assessed the changes until October 2020. Fifteen studies reported a total of 21 service use outcomes that were quantitively examined. More than three-quarters of the 21 outcomes (81%) fell by 5-80% (mean reduction = 27.9%, SD = 35%). Ten of the 20 outcomes for psychiatric emergency department (ED) services reduced by 5% to 80% (mean = 40.1%, SD = 34.9%) during the pandemic. Reductions in service use were also recorded for ED visits due to suicide ideation and self-harm, referrals to secondary mental health services, psychiatric inpatient unit admissions and patients receiving treatment for eating disorders. However, there were also some increases. Suicide rate and the number of ED visits due to suicide attempts have increased, and there was an increase in the number of treatment sessions in a service that provided telemedicine. Conclusion Most of the studies showed reductions in the use of psychiatric services by children and young people during the early phase of the pandemic and this highlighted potential delays or unmet needs. Suicide rate has increased during the second wave of the pandemic. Further studies are needed to assess the pattern of service use in the later phases of the COVID-19 pandemic.Peer reviewe

A systematic review of the mental health changes of children and young people before and during the COVID-19 pandemic

There is increasing knowledge that the COVID-19 pandemic has had an impact on mental health of children and young people. However, the global evidence of mental health changes before compared to during the COVID-19 pandemic focusing on children and young people has not been systematically reviewed. This systematic review examined longitudinal and repeated cross-sectional studies comparing before and during COVID-19 pandemic data to determine whether the mental health of children and young people had changed before and during the COVID-19 pandemic. The Web of Science, PubMed, Embase and PsycINFO databases were searched to identify peer-reviewed studies that had been published in English and focused on children and young people between 0 and 24 years of age. This identified 21 studies from 11 countries, covering more than 96,000 subjects from 3 to 24 years of age. Pre-pandemic and pandemic data were compared. Most studies reported longitudinal deterioration in the mental health of adolescents and young people, with increased depression, anxiety and psychological distress after the pandemic started. Other findings included deteriorated negative affect, mental well-being and increased loneliness. Comparing data for pandemic and pre-pandemic periods showed that the COVID-19 pandemic may negatively impact the mental health of children and young people. There is an urgent need for high-quality research to address the impact, risks and protective factors of the pandemic on their mental health, as this will provide a good foundation for dealing with future health emergencies and other crises

Registered psychiatric service use, self-harm and suicides of children and young people aged 0–24 before and during the COVID-19 pandemic: a systematic review

BackgroundThe COVID-19 pandemic has impacted on psychiatric symptoms of children and young people, but many psychiatric services have been disrupted. It is unclear how service use, self-harm and suicide has changed since the pandemic started. To gain timely information, this systematic review focused on studies based on administrative data that compared psychiatric service use, self-harm and suicide before and during the pandemic among children and young people.Methods and findingA systematic review of studies published in English from 1 January 2020 to 22 March 2021 was conducted, using the Web of Science, PubMed, Embase and PsycINFO databases. Increases or reductions in service use were calculated and compared using percentages. Of the 2,676 papers retrieved, 18 were eligible for the review and they provided data from 19 countries and regions. Most studies assessed changes during the early phase of the COVID-19 pandemic, from March to July 2020, and three assessed the changes until October 2020. Fifteen studies reported a total of 21 service use outcomes that were quantitively examined. More than three-quarters of the 21 outcomes (81%) fell by 5–80% (mean reduction = 27.9%, SD = 35%). Ten of the 20 outcomes for psychiatric emergency department (ED) services reduced by 5% to 80% (mean = 40.1%, SD = 34.9%) during the pandemic. Reductions in service use were also recorded for ED visits due to suicide ideation and self-harm, referrals to secondary mental health services, psychiatric inpatient unit admissions and patients receiving treatment for eating disorders. However, there were also some increases. Suicide rate and the number of ED visits due to suicide attempts have increased, and there was an increase in the number of treatment sessions in a service that provided telemedicine.ConclusionMost of the studies showed reductions in the use of psychiatric services by children and young people during the early phase of the pandemic and this highlighted potential delays or unmet needs. Suicide rate has increased during the second wave of the pandemic. Further studies are needed to assess the pattern of service use in the later phases of the COVID-19 pandemic.</p

Ohjaus-DVD kaihileikkaukseen tulevalle potilaalle

Opinnäytetyömme aiheena oli tuottaa ohjaus-DVD kaihileikkaukseen tulevalle potilaalle. DVD:n tarkoitus oli esitellä lyhyesti kaihileikkauspotilaan hoitopolku silmätautien yksikössä ja painottaa potilasohjaustilanteita. Aiheemme saimme Mikkelin Keskussairaalan silmätautien yksiköstä, jonne valmiin tuotoksen luovutamme. Tuotos oli tärkeää saada silmätautien yksikköön, koska yksikössä oli meneillään kaihileikkauspotilaiden kehittämisprojekti ja aikaisemmin käytetty video oli vanhentunut. Kaihi on yleinen silmäsairaus ikääntyvillä, ja sen yleisyys kasvaa koko ajan valtaväestön ikääntyessä. Kaihissa on kyse mykiön samentumisesta, mikä haittaa potilaan näkökykyä. Usein se havaitaan, kun potilas menee silmälääkäriin uusimaan silmälasejaan tai huonontunut näkö haittaa päivittäisistä asioista selviytymistä. Vaikka kaihi on yleinen silmäsairaus, siihen ei ole keksitty lääkkeellistä hoitoa, vaan kaihin ainoa hoitomuoto on leikkaus. Kaihileikkaus tehdään yleensä päiväkirurgisesti yhden päivän aikana. Potilas tulee aamulla leikkaukseen ja pääsee samana päivänä takaisin kotiin. Potilasohjaus ja neuvonta ovat tärkeitä, jotta leikkauksesta toivuttaisiin hyvin ja suunnitellusti sekä vältyttäisiin leikkauksen jälkeisiltä komplikaatioilta. Potilaanohjaus on oleellinen osa potilaan hoitoa sekä hoitoon sitoutumista. Potilas saa ohjauksen kautta tarvittavat taidot siitä, kuinka hän pystyy itse hoitamaan omaa sairauttaan tai vaivaansa. Ohjauksen tulisi olla selkeää ja aina potilaslähtöistä. Ohjausta on ollut hoitotyössä aina, mutta viime aikoina ohjaukseen on kiinnitetty huomiota jokaisella erikoisalalla ja ohjauksesta on tehty erilaisia tutkimuksia, jotta saataisiin selville mitä laadukas ohjaus on. DVD ohjausvälineenä on uusi, mutta yleistyvä tapa antaa potilasohjausta nykypäivänä. Potilaat hankkivat itselleen tietoa enemmän mediasta kuin aikaisemmin ja siksi esimerkiksi DVD:n käyttö yleistyy hoitoalalla. Sen avulla voidaan tehostaa suullista ja kirjallista ohjausta. Sen ääni ja elävä kuva vaikuttavat katsojaan ja voivat näin parantaa ohjauksen laatua.The topic of our thesis was to make a control video for patients who come to a cataract surgery. The purpose of this DVD was to shortly demonstrate the care path of a cataract surgery patient in an eye disease unit and to prioritize patient education situations. We got our topic from the eye disease unit of the central hospital of Mikkeli, where we hand this output. It was important to get this output for the eye disease unit because they had an improvement project going on for cataract surgery patients and their earlier video was out of date. Cataract is a common eye disease of aging people and the prevalence of it is increasing all the time when the majority population is aging. Cataract is opacities –disease of a lens which harms patients’ vision. It is usually detected when a patient goes to an oculist to renew his eye glasses or when a patients vision has gotten worse so that it bothers his or hers daily activities. Even though cataract is a common eye disease, a medical cure hasn`t been invented. The only treatment is surgery. A Cataract surgery is usually performed on day surgery and the patient is discharged the same day. In order for a patient to recover well and as planned and to avoid any complications after the surgery, patient education and guidance are in a leading role. Patient education is a relevant part of taking care of a patient and engaging to the treatment. Through the education a patient receives the knowledge and information needed for him or her to treat his condition or disease. Education should be clear and patient-centered. There has always been education in nursing but recently it has been invested in every specialities and many studies have been made of patient education to find out what a high quality education really is. A DVD as an instrument of education is new but ever more common way to give patient education these days. Patients get more information from the media than before and therefore for example the use of a DVD is more common in nursing. You can intensify oral and literal education with it. The voice and living image of it influence the viewer.Ohjaus-DV