Ehdotus haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi EU-luettelon toisen täydennysluettelon lajeille

Vieraslajit ovat ihmisen mukana uusille alueille tahattomasti tai tarkoituksella levinneitä lajeja. EU:n vieraslajiasetuksen mukaan vieraslajia pidetään haitallisena, jos sen tuonnin tai leviämisen on todettu uhkaavan tai haittaavan luonnon monimuotoisuutta. Haitallisten vieraslajien leviämistä ja runsastumista pyritään estämään. Luonnonvarakeskuksen toteuttamassa EU-HAVI3-hankkeessa (EU:n haitallisten vieraslajien 2. täydennyslistan lajien levinneisyys, leviämisväylät, riskit ja torjuntatoimien priorisointi) selvitettiin EU:n vieraslajiluettelon toisen täydennysluetteloon (voimaan 15.8.2019) kuuluvien 17 haitallisen vieraslajin esiintymistä Suomessa ja koottiin suositukset siitä, mihin toimenpiteisiin lajien osalta pitäisi ryhtyä. Samassa yhteydessä tehtiin EU:n vieraslajiasetuksen mukaisesti analyysi lajeja koskevista tahallisista ja tahattomista leviämisväylistä sekä laadittiin em. tiedon pohjalta toimintasuunnitelmaehdotus. Selvityksessä sovellettiin samaa lähestymistapaa ja samoja menetelmiä kuin aiemmissa EU-HAVI- ja EU-HAVI2-hankkeissa. Toimenpidesuosituksissa pyrittiin kohdentamaan haitallisten vieraslajien torjunta ja leviämisen ehkäisy kustannustehokkaasti kiireellisimpiin ja tärkeimpiin kohteisiin. Hankkeen tulokset ja toimenpidesuositukset muodostavat ehdotuksen vieraslajilain 9 pykälässä mainituille vieraslajien hallintatoimenpiteitä koskevalle suunnitelmalle (EU:n vieraslajiasetuksen 19 artikla) ja vieraslajien leviämisväyliä koskevalle toimintasuunnitelmalle (EU:n vieraslajiasetuksen 13 artikla). Lajien levinneisyyden, leviämisriskin ja tarvittavien ensisijaisten hallintatoimenpiteiden perusteella lajit jaettiin kolmeen ryhmään: 1) Vakiintuneet lajit – välittömät torjuntatoimenpiteet (aurinkoahven) , 2) Suomessa tavatut puutarha- ja akvaariokasvit – valistus maahantuontikiellosta ja ympäristöön päästämiskiellosta sekä kasvustojen hävittäminen (haisujumaltenpuu, japaninhumala, brasilianvesiasteri) ja 3) Pienen leviämisriskin lajit – levinneisyyden seuranta ja valistus (ilmapalloköynnös, kampakiipijäsaniainen, kapinnyppyheinä, kiinanpensasapila, kiinantalipuu, meksikonmeskite, oranssivarrasheinä, poimukellussaniainen, rusopampaheinä, siniakaasia, juovakorallimonni, pihamaina ja uudenseelanninlattana). Ensimmäiseen ryhmään kuuluvalle aurinkoahvenelle on esitetty tarkemmat tiedot levinneisyydestä sekä lajikohtaiset priorisoidut hallintatoimenpiteet. Tiedotus ja valistus riskeistä, haitallisia vieraslajeja koskevista rajoituksista ja niiden perusteluista on tärkein yleinen vieraslajien hallintatoimenpide. Toimenpide-ehdotukset on lueteltu raportin alussa laajennetussa tiivistelmässä. Raportti sisältää hallintatoimenpide-ehdotusten taustatiedot riskien, leviämisväylien ja nykylevinneisyyden sekä käytettävissä olevien hallintatoimien osalta

Mielentilatutkimusten väheneminen ja väkivaltarikollisten psykiatrinen hoito

Hankkeessa selvitettiin mielentilatutkimusten vähenemisen syitä ja seurauksia, alentuneesti syyntakeisten hoidon toteutumista vankilassa sekä psykiatrisista syistä keskeytettyjen vankeusrangaistuksen määriä. Aikaisempia havaintoja vahvistaen mielentilatutkimusten määrä vaikuttaa laskeneen sen seurauksena, että alentunut syyntakeisuus -kategorian käyttö on supistunut marginaaliseksi. Tutkimusten määrään näyttävät vaikuttaneen myös oikeudenkäymiskaareen vuonna 2006 tehty muutos sekä henkirikosten määrän väheneminen. Alentuneen syyntakeisuuden kategoria puolestaan on vähentynyt lääketieteellisissä diagnoosikäytännöissä ja persoonallisuushäiriöiden arvioinneissa tapahtuneiden muutosten takia. Syyntakeisuussäännösten soveltamiskäytäntöä kiristivät myös korkeimman oikeuden ennakkoratkaisut etenkin 2000-luvulla.Alentuneesti syyntakeisiksi katsotut henkilöt vaikuttivat hyötyvän mielentilatutkimuksesta. Alentunutta syyntakeisuutta ei kuitenkaan tunnisteta erityisen kohtelun syyksi vankilassa, mutta ryhmän rangaistusajan suunnitelmissa terveydellisiä tavoitteita huomioitiin. Heillä oli myös muita vankeja enemmän terveyteen liittyviä käyntejä vankilan ulkopuolella. Alentuneesti syyntakeisten tarpeenmukainen hoito tulee turvata vankilassa sekä lisätä keinoja hoitoon sitouttamiseksi. Vankeusrangaistuksia on keskeytetty lisääntyvästi psykiatrisen tahdosta riippumattoman hoidon tarpeen vuoksi

Comparative analysis of COVID-19 vaccine responses and third booster dose-induced neutralizing antibodies against Delta and Omicron variants

Vaccination shows efficacy in protecting from COVID-19, but regime and dosing optimization is still ongoing. Here the authors show that BNT162b2, mRNA-1273, or their combination with ChAdOx1 induces similar antibody responses, and those receiving three doses of BNT162b2 induce neutralizing antibodies against the Omicron variant. Two COVID-19 mRNA (of BNT162b2, mRNA-1273) and two adenovirus vector vaccines (ChAdOx1 and Janssen) are licensed in Europe, but optimization of regime and dosing is still ongoing. Here we show in health care workers (n = 328) that two doses of BNT162b2, mRNA-1273, or a combination of ChAdOx1 adenovirus vector and mRNA vaccines administrated with a long 12-week dose interval induce equally high levels of anti-SARS-CoV-2 spike antibodies and neutralizing antibodies against D614 and Delta variant. By contrast, two doses of BNT162b2 with a short 3-week interval induce 2-3-fold lower titers of neutralizing antibodies than those from the 12-week interval, yet a third BNT162b2 or mRNA-1273 booster dose increases the antibody levels 4-fold compared to the levels after the second dose, as well as induces neutralizing antibody against Omicron BA.1 variant. Our data thus indicates that a third COVID-19 mRNA vaccine may induce cross-protective neutralizing antibodies against multiple variants.Peer reviewe

Persistent T cell-mediated immune responses against Omicron variants after the third COVID-19 mRNA vaccine dose

IntroductionThe prime-boost COVID-19 mRNA vaccination strategy has proven to be effective against severe COVID-19 disease and death. However, concerns have been raised due to decreasing neutralizing antibody levels after COVID-19 vaccination and due to the emergence of new immuno-evasive SARS-CoV-2 variants that may require additional booster vaccinations.MethodsIn this study, we analyzed the humoral and cell-mediated immune responses against the Omicron BA.1 and BA.2 subvariants in Finnish healthcare workers (HCWs) vaccinated with three doses of COVID-19 mRNA vaccines. We used enzyme immunoassay and microneutralization test to analyze the levels of SARS-CoV-2 specific IgG antibodies in the sera of the vaccinees and the in vitro neutralization capacity of the sera. Activation induced marker assay together with flow cytometry and extracellular cytokine analysis was used to determine responses in SARS-CoV-2 spike protein stimulated PBMCs.ResultsHere we show that within the HCWs, the third mRNA vaccine dose recalls both humoral and T cell-mediated immune responses and induces high levels of neutralizing antibodies against Omicron BA.1 and BA.2 variants. Three weeks after the third vaccine dose, SARS-CoV-2 wild type spike protein-specific CD4+ and CD8+ T cells are observed in 82% and 71% of HCWs, respectively, and the T cells cross-recognize both Omicron BA.1 and BA.2 spike peptides. Although the levels of neutralizing antibodies against Omicron BA.1 and BA.2 decline 2.5 to 3.8-fold three months after the third dose, memory CD4+ T cell responses are maintained for at least eight months post the second dose and three months post the third vaccine dose.DiscussionWe show that after the administration of the third mRNA vaccine dose the levels of both humoral and cell-mediated immune responses are effectively activated, and the levels of the spike-specific antibodies are further elevated compared to the levels after the second vaccine dose. Even though at three months after the third vaccine dose antibody levels in sera decrease at a similar rate as after the second vaccine dose, the levels of spike-specific CD4+ and CD8+ T cells remain relatively stable. Additionally, the T cells retain efficiency in cross-recognizing spike protein peptide pools derived from Omicron BA.1 and BA.2 subvariants. Altogether our results suggest durable cellmediated immunity and protection against SARS-CoV-2

Neutralizing antibodies to Omicron after the fourth SARS-CoV-2 mRNA vaccine dose in immunocompromised patients highlight the need of additional boosters

IntroductionImmunocompromised patients have been shown to have an impaired immune response to COVID-19 vaccines.MethodsHere we compared the B-cell, T-cell and neutralizing antibody response to WT and Omicron BA.2 SARS-CoV-2 virus after the fourth dose of mRNA COVID-19 vaccines in patients with hematological malignancies (HM, n=71), solid tumors (ST, n=39) and immune-rheumatological (IR, n=25) diseases. The humoral and T-cell responses to SARS-CoV-2 vaccination were analyzed by quantifying the anti-RBD antibodies, their neutralization activity and the IFN-γ released after spike specific stimulation.ResultsWe show that the T-cell response is similarly boosted by the fourth dose across the different subgroups, while the antibody response is improved only in patients not receiving B-cell targeted therapies, independent on the pathology. However, 9% of patients with anti-RBD antibodies did not have neutralizing antibodies to either virus variants, while an additional 5.7% did not have neutralizing antibodies to Omicron BA.2, making these patients particularly vulnerable to SARS-CoV-2 infection. The increment of neutralizing antibodies was very similar towards Omicron BA.2 and WT virus after the third or fourth dose of vaccine, suggesting that there is no preferential skewing towards either virus variant with the booster dose. The only limited step is the amount of antibodies that are elicited after vaccination, thus increasing the probability of developing neutralizing antibodies to both variants of virus.DiscussionThese data support the recommendation of additional booster doses in frail patients to enhance the development of a B-cell response directed against Omicron and/or to enhance the T-cell response in patients treated with anti-CD20

Kasvilajien ja biohiilen kyky vaikuttaa huleveden määrään ja laatuun

201

Understanding stroke survivors’ preferences regarding wearable sensor feedback on functional movement: a mixed-methods study

Abstract Background In stroke rehabilitation, wearable technology can be used as an intervention modality by providing timely, meaningful feedback on motor performance. Stroke survivors’ preferences may offer a unique perspective on what metrics are intuitive, actionable, and meaningful to change behavior. However, few studies have identified feedback preferences from stroke survivors. This project aims to determine the ease of understanding and movement encouragement of feedback based on wearable sensor data (both arm/hand use and mobility) for stroke survivors and to identify preferences for feedback metrics (mode, content, frequency, and timing). Methods A sample of 30 chronic stroke survivors wore a multi-sensor system in the natural environment over a 1-week monitoring period. The sensor system captured time in active movement of each arm, arm use ratio, step counts and stance time symmetry. Using the data from the monitoring period, participants were presented with a movement report with visual displays of feedback about arm/hand use, step counts and gait symmetry. A survey and qualitative interview were used to assess ease of understanding, actionability and components of feedback that users found most meaningful to drive lasting behavior change. Results Arm/hand use and mobility sensor-derived feedback metrics were easy to understand and actionable. The preferred metric to encourage arm/hand use was the hourly arm use bar plot, and similarly the preferred metric to encourage mobility was the hourly steps bar plot, which were each ranked as top choice by 40% of participants. Participants perceived that quantitative (i.e., step counts) and qualitative (i.e., stance time symmetry) mobility metrics provided complementary information. Three main themes emerged from the qualitative analysis: (1) Motivation for behavior change, (2) Real-time feedback based on individual goals, and (3) Value of experienced clinicians for prescription and accountability. Participants stressed the importance of having feedback tailored to their own personalized goals and receiving guidance from clinicians on strategies to progress and increase functional movement behavior in the unsupervised home and community setting. Conclusion The resulting technology has the potential to integrate engineering and personalized rehabilitation to maximize participation in meaningful life activities outside clinical settings in a less structured environment