Alien Registration- Laukkonen, Alma (Rockland, Knox County)

https://digitalmaine.com/alien_docs/16065/thumbnail.jp

Engaging business in development : experiences of Finnish companies from business partnership programme Finnpartnership

Siirretty Doriast

Suomen kaivosalan vaikuttavuuden kehitys ja haasteet vuosina 2010–2020

Kaivostoiminta on syklistä ja metallien ja mineraalien hintakehitys vaikuttaa suoraan kaivosten kannattavuuteen. Vuonna 2008 alkanut maailmanlaajuinen lama pudotti voimakkaasti raaka-aineiden maailmanmarkkinahintoja. Tämä on vaikuttanut Suomessakin kaivosten kannattavuuteen ja johtanut tuotannon keskeytyksiin. Pidemmällä aikavälillä metallien ja mineraalien maailman laajuisen kysynnän oletetaan kuitenkin kasvavan kaupungistumisen ja elintason kasvaessa. Tutkimuksessa oli mukana kymmenen kaivosta tai -hanketta: Suurikuusikko, Kevitsa, Talvivaara, Kylylahti, Pampalo, Laiva, Sokli, Hannukainen, Länttä ja Suhanko. Kaivosten aluetaloudellisen vaikuttavuuden tarkastelu tehtiin vuoteen 2020 saakka. Aluetaloudelliset vaikutukset laskettiin Ruralia-instituutissa kehitetyllä yleisen tasapainon RegFinDyn-aluemallilla. Laskelmien perustana olivat tiedot kaivosten ja -hankkeiden investointien suuruudesta ja vuosittaisista liikevaihdoista. Toimivista kaivoksista suurin aluetaloudellinen vaikuttavuus on Lapissa sijaitsevilla Kevitsan ja Suurikuusikon kaivoksilla. Kevitsan kaivos tuotti rakentamisen aloituksesta lähtien vuoteen 2013 mennessä Lapin vuotuiseen elintasoon keskimäärin 97 miljoonan euron lisäyksen ja työllisyys parani keskimäärin 745 henkilötyövuodella vuosittain. Vaikutus elintasoon on keskimäärin 146 miljoonaa euroa vuodessa ja keskimäärin 628 vuotuista henkilötyövuotta periodilla 2010-2020. Suurikuusikon kaivos on lisännyt Lapin elintasoa keskimäärin 102 miljoonalla eurolla vuodessa ja parantanut Lapin vuotuista työllisyyttä keskimäärin 685 henkilötyövuodella vuosina 2009–2013. Kaivoksen toiminta lisää Lapin elintasoa keskimäärin 97 miljoonalla eurolla vuosittain ja tuottaa vuosittain keskimäärin 421 henkilötyövuotta periodilla 2009-2020. Pienempien toimivien kaivosten aluetaloudellinen vaikuttavuus vaihtelee periodilla 2014-2020 vuotuisina keskiarvoina ilmaistuna elintason osalta 20 (Pampalo) - 21 (Kylylahti) miljoonaa euroa. Työllisyys parantuu vastaavasti keskimäärin 139 (Pampalo) – 324 (Kylylahti) henkilötyövuodella. Suunnitteilla olevista kaivoksista suurin aluetaloudellinen vaikuttavuus on Lapissa sijaitsevilla Suhangon, Hannukaisen ja Soklin kaivoshankkeilla. Suhangon kaivos lisäisi Lapin elintasoa keskimäärin 255 miljoonalla eurolla vuodessa ja parantaisi Lapin vuotuista työllisyyttä keskimäärin 1 214 henkilötyövuodella kymmenen ensimmäisen vuoden aikana. Hannukainen lisäisi vuosittain Lapin elintasoa keskimäärin 172 miljoonalla eurolla ja työllisyyttä keskimäärin 713 henkilötyövuodella kunakin vuotena. Soklille vastaavat luvut olisivat vuositasolla keskimäärin 115 miljoonaa euroa ja 707 henkilötyövuotta. Suuri kaivosinvestointi lisää paitsi alueen kuntien verotuloja myös nettomuuttoa alueelle. Kasvava väestö tuo tarpeen lisätä julkisten palveluiden tarjontaa. Kaivosten vaikutusten tarkastelujaksolla työtuloihin perustuva kunnallisveron efektiivinen kertymä kattaa 21–28 prosenttia lisääntyneestä julkisesta kulutuksesta. Kaivosten sijaintikuntien on kerättävä kiinteistöveroina, yhteisöjen tuloveron palautuksina ja valtionosuuksina tarpeeksi rahoitusta, joka kattaisi lisääntyvien julkisten palveluiden kustannukset pidemmällä tähtäimellä. Kaivosten investointivaihe on suhteellisen lyhyt, mutta toiminta-aika pitkä. Tehtyjen laskelmien mukaan maakuntien vienti alkaa kasvaa pian investointivaiheen päätyttyä samalla kun tuonti alkaa vähentyä. Kaupan tase kääntyy positiiviseksi muutaman vuoden jälkeen tuotannon saavutettua tavoitellun tason. Laskelmien tulokset osoittavat kaivostoiminnalla olevan mahdollisuus tuoda merkittävä lisä alue- ja kunnallistalouteen ja osaltaan vaikuttaa myönteisesti alueen väestökehitykseen

Tilintarkastuskertomus ja sen muutokset suomalaisen ammattilehtikirjallisuuden näkökulmasta vuosina 2006-2015

Tilintarkastuskertomukset ovat herättäneet keskustelua koko niiden olemassaolon ajan. Tilintarkastuskertomuksen uudistaminen on tällä hetkellä useiden kansainvälisten tahojen kiinnostuksen kohteena. Kansainvälinen tilintarkastuslautakunta IAASB aloitti toukokuussa 2011 tilintarkastuskertomuksen uudistusprojektin, jonka tarkoituksena on tilintarkastuskertomuksen informaatioarvon lisääminen. Uudistusprojektin myötä tilintarkastuskertomusta koskeva lakipykälä muuttuu Suomessa vuoden 2016 aikana ja uusien tilintarkastusstandardien mukaisia tilintarkastuskertomuksia annetaan 15.12.2016 ja sen jälkeen päättyvien tilikausien tilintarkastuksista. Tätä edeltävä suuri tilintarkastuskertomuksiin kohdistuva uudistus tapahtui vuonna 2007, kun voimaan astui tilintarkastuslaki 459/2007. Samana ajankohtana astuivat voimaan tilintarkastuskertomuksia koskevat tilintarkastusstandardit. Tällöin uuden lain ja uusien tilintarkastusstandardien vaatimusten myötä tilintarkastuskertomuksen tuli muuttua muodoltaan ja sisällöltään olennaisesti. Tässä tutkielmassa käsitellään tilintarkastuskertomusta aluksi voimassa olevan lainsäädännön pohjalta ja sen jälkeen suomalaisen ammattilehtikirjallisuuden näkökulmasta. Tämän tutkielman tavoitteena on analysoida, millaista tilintarkastuskertomuksesta ja sen muutoksista käyty keskustelu on ollut ammattilehtikirjallisuudessa julkaistujen artikkeleiden perusteella valitun ajanjakson eli vuosien 2006-2015 aikana. Analyysin avulla on tarkoitus muodostaa käsitys siitä, mitä tilintarkastuskertomuksen muutoksista ja uudistuksista on ajateltu ja miten tilintarkastuskertomus on muovautunut nykyiseen muotoonsa. Tarkasteltavat artikkelit on valittu BALANSSI raportointi & hyvä hallinto sekä Tilintarkastus-Revision -lehdistä. Ammattilehtitekstit on analysoitu teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tilintarkastuskertomuksista käyty keskustelu ammattilehtikirjallisuudessa on ollut kohtuullisen vilkasta viimeisen 10 vuoden ajanjakson ajan. Yleisin keskustelussa esiintynyt aihepiiri on ollut tilintarkastuskertomuksia koskevat uudistukset. Ne jakavat mielipiteitä sekä puolesta että vastaan. Tilintarkastuskertomuksen lukijoista etenkin sijoittajat ovat sitä mieltä, että kertomuksen informaatioarvoa tulisi parantaa ja läpinäkyvyyttä lisätä, sillä nykyinen vakiomuotoinen tilintarkastuskertomus koetaan niukaksi raportiksi, joka ei anna minkäänlaista lisäarvoa sen lukijalle. Artikkeleissa on esitetty mielipiteitä siitä, että uudistetulle ja laajennetulle kertomukselle on tarvetta, mutta toisaalta nykymuotoisessakin kertomuksessa nähdään omat etunsa. Kirjoittelussa paistaa huoli siitä, osaavatko kertomuksen lukijat tulkita uudistetussa kertomuksessa lausuttuja asioita oikein

Place identity and environmentally responsible behaviour in Eko-Viikki sustainable neighbourhood

Ihmisten käyttäytyminen on suuressa roolissa ympäristökriisin ratkaisussa. Teknologiset ratkaisut tai poliittiset päätökset eivät auta, jos ihmiset eivät ota ratkaisuja käyttöön tai suuntaavat toimintansa vain toiseen ympäristöä kuormittavaan vaihtoehtoon. Lisäksi jo nyt suurin osa energiankulutukseen liittyvistä hiilidioksidipäästöistä aiheutetaan kaupungeissa ja kaupunkien väkilukujen kasvaessa myös päästöt kasvavat jatkuvasti. On siis löydettävä keinoja kaupunkilaisten ympäristökäyttäytymisen muuttamiseksi ympäristövastuullisemmaksi. Paikkaidentiteetin on tutkittu vaikuttavan positiivisesti ympäristökäyttäytymiseen, mutta aiempaa tutkimusta ekoasuinalueiden paikkaidentiteetistä ei ole. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää millainen Eko-Viikin asukkaiden paikkaidentiteetti on sekä millaista on eko-viikkiläisten ympäristövastuullinen käyttäytyminen. Lisäksi pohditaan paikkaidentiteetin ja ympäristövastuullisen käyttäytymisen yhteyttä ekoasuinalueen kontekstissa. Tutkielman viitekehyksenä käytetään paikkaidentiteetin osalta rakenneyhtälömallia, jossa paikkaidentiteetti rakentuu paikkaan sitoutumisesta sekä siihen vaikuttavista viidestä osa-alueesta: kiintymys, henkilökohtaisen menneisyyden jatkuvuus, tuttuuden tunne, sosiaalinen hyväksyttävyys ja yhteenkuuluvuus. Mallin mukaan paikkaidentiteetti vaikuttaa sekä itsenäisesti että asenteiden kautta ympäristövastuulliseen käyttäytymiseen. Ympäristövastuullista käyttäytymistä tarkastellaan kolmen suurimman yksilön ympäristövaikutuksia synnyttävän toiminnan, eli asumisen, liikkumisen ja syömisen, kautta. Tutkielman aineistona on seitsemän kasvokkain ja kaksi puhelimitse tehtyä puolistrukturoitua teemahaastattelua sekä yksi sähköpostihaastattelu. Asukkaiden paikkaidentiteettiin liittyen metodiksi on valittu teoriasidonnainen sisällönanalyysi, jossa keskitytään paikkaidentiteetin muodostaviin osatekijöihin teoriaan pohjautuen. Asukkaiden ympäristökäyttäytymistä analysoidaan aineistolähtöisesti sisällönanalyysiä hyväksi käyttäen. Tulosten perusteella haastateltavien paikkaidentiteettiä määrittää paikkaidentiteetin osa-alueista eniten kiintymys, henkilökohtaisen menneisyyden jatkuvuus, tuttuuden tunne sekä yhteenkuuluvuus. Haastateltavat ovat selvän kiintyneitä asuinalueeseensa eivätkä haluaisi muuttaa sieltä pois. Erityisesti alueen luonnonläheisyyttä sekä naapurisuhteita arvostetaan. Lisäksi alue on ollut haastateltaville tuttu jo ennen sinne muuttoa ja monet ovat haaveilleet alueella asumisesta. Alue näkyy haastateltavien menneisyydessä, nykyhetkessä sekä tulevaisuuden suunnitelmissa. Eko-Viikin asukkaiden joukosta löytyi neljä ympäristökäyttäytymisen tyyppiä: Realisti, Tunnollinen, Liioittelija ja Vähättelijä. Realisti ei itse koe käyttäytyvänsä ympäristövastuullisesti eikä hänen kuvailemansa teotkaan puhu ympäristövastuullisuuden puolesta. Tunnollinen kokee itse käyttäytyvänsä ympäristövastuullisesti ja hänen kuvailemansa ympäristökäyttäytyminen tukee tätä kokemusta. Liioittelija kokee itse käyttäytyvänsä ympäristövastuullisesti, mutta hänen kuvailemansa ympäristökäyttäytyminen ei tue kokemusta. Vähättelijä ei koe käyttäytyvänsä riittävän ympäristövastuullisesti, mutta hänen kuvailemansa käyttäytyminen ei vastaa tätä kokemusta. Puolet haastatelluista kokee asumisen Eko-Viikissä vaikuttaneen heidän ympäristökäyttäytymiseen vähintään jonkin verran, mutta syitä tähän ei osata kertoa. Puolet haastatelluista ei koe Eko-Viikin vaikuttaneen lainkaan. Suurin osa heistä, jotka kokevat alueen vaikuttaneen käyttäytymiseensä, kuuluvat Realisteihin tai Liioittelijoihin, kun taas suurin osa heistä, jotka eivät koe alueen vaikuttaneen omaan ympäristökäyttäytymiseen kuuluvat Tunnollisiin ja Vähättelijöihin. Tulevaisuudessa olisi tärkeää seurantatutkimuksen keinoin saada selville, vaikuttaako ekoasuinalueella asuminen siellä asuvien ihmisten ympäristökäyttäytymiseen positiivisesti ja aiheutuuko tämä muutos asuinalueeseen syntyneestä paikkaidentiteetistä. Lisäksi vertailevaa tutkimusta ekoasuinalueiden sekä niin sanottujen tavanomaisten asuinalueiden välillä tarvitaan, jotta on mahdollista selvittää, vaikuttaako ekoasuinalueeseen syntynyt paikkaidentiteetti siellä asuvien ympäristökäyttäytymiseen voimakkaammin kuin tavanomaiseen asuinalueeseen syntynyt paikkaidentiteetti.Changing human behaviour has an important role in solving the planet’s environmental crisis. Neither technological innovations nor political incentives have any effect if people don’t start using them or just direct the saved resources into another environmentally harmful activity. In addition, cities account for most of the energy related carbon dioxide emissions already today and the populations in cities continue growing. Hence, we have to find ways of enhancing environmentally responsible human behaviour comprehensively. Place identity has been noticed to have a positive effect on environmental behavior. However, there is no research on the place identity of sustainable neighbourhoods. This master’s thesis’ aim is to find out what is the place identity and environmentally responsible behaviour like in a sustainable neighbourhood of Eko-Viikki. And to reflect the relationship of place identity and environmentally responsible behaviour in in the context of sustainable neighbourhoods. The framework for the place identity part of the thesis is a structural equation model where place identity is formed through commitment to place and five dimensions that impact commitment to place: attachment, continuity with personal past, perception of familiarity, cohesion and social acceptance. The model indicates that place identity affects people’s environmentally responsible behavior both independently and through attitudes. Environmentally responsible behaviour is examined through three human activities that have the biggest impact on the environment: housing, transportation and eating. The data of the thesis is nine semistructured theme interviews and one email interview. The data was analysed by qualitative content analysis using the dimensions of place identity and the three activities with the biggest impact on the environment. The results suggest that attachment, continuity with personal past, perception of familiarity and cohesion define the place identity of the interviewees the most. The interviewees are clearly attached to their neighbourhood and would like to live there as long as possible. Neighbourhood’s closeness to nature and neighbour relations are valued the most. Additionally, the interviewees have known the neighbourhood already before choosing to move there and many have dreamt of living there one day. The neighbourhood has its part in the past, present and future of the interviewees. Furthermore, four types of environmental behaviour were identified: The Realist, the Diligent, the Overestimator and the Underestimator. The Realist doesn’t perceive their behaviour as environmentally responsible and their described behaviour matches the perception. The Diligent perceives their behaviour as environmentally responsible and their described behaviour also matches the perception. The Overestimator perceives their behaviour as environmentally responsible but the described behaviour doesn’t match the perception. The Underestimator doesn’t perceive their behaviour as environmentally responsible enough but the described behaviour also doesn’t match the perception. Half of the interviewees think that the neighbourhood has had a positive effect on their environmental behavior at least to some extent but have no examples to show. The other half doesn’t think the neighbourhood has had any effects. Most of the interviewees that think the neighbourhood has had a positive effect on their behaviour are either Realists or Overestimators whereas most of the interviewees that don’t think the neighbourhood has had an effect are Diligents and Underestimators. In the future, more research is needed to examine the relationship of the place identity in sustainable neighbourhoods and environmental behaviour. Future research should focus on finding out if living in a sustainable neighbourhood has an effect on the residents’ environmental behaviour and if the effect is caused by their place identity. In addition, comparative research between sustainable neighbourhoods and so called ordinary neighbourhoods is needed to find out if there is a difference in how the place identity of a sustainable neighbourhood affects the behaviour compared to the place identity of a so called ordinary neighbourhood

Titaanidioksidin rutiloitumisesta sulfaattiprosessin kalsinoinnissa

Titaanidioksidin rutiloitumista on tutkittu Kemira Pigments Oy:n ja Vaasan Yliopiston yhteisessä Tikka- tutkimusprojektissa. Työn tavoitteena on tuotantoprosessin laadullinen optimointi. Tässä työssä keskitytään tutkimaan sitä, voidaanko kalsinointiuunin kapasiteettia nostaa ja samalla säilyttää tuotteen korkea laatu. Selvityksen kohteina ovat myös eräiden asetusparametrien, kuten lämpötilan ja ilmapuhalluksen, vaikutus tuotteen laatuun. Työssä käytettyjä tutkimusmenetelmiä ovat elektronimikroskopia, röntgendiffraktio, TSM-menetelmä sekä termiset tutkimukset. Elektronimikroskopialla selvitetään anataasi- ja rutiilikiteiden muotoa ja diffuntoitumista. Röngendiffraktiolla selvitetään näytteen rutiilipitoisuutta. TSM-menetelmällä selvitetään kiteiden pintadiffuusi/tilavuusdiffuusio suhdetta, ja termisillä mittauksilla saadaan selville mm veden ja sulfaatin poistumisajankohdat näytteistä. TSM-menetelmällä saaduista jauhautuvuuskuvista on laskettu suhdeluvut, jotka kuvaavat aggregoitumista eli tilavuusdiffuusiota. Tuloksista nähdään, että mitä suurempi ilmapuhallusnopeus näytteessä on ollut, sitä suurempi on laskettu suhdeluku. Mitä suurempi on suhdeluku, sitä vähäisempää on aggregoituminen, ja suurempia kiteitä on enemmän kuin pienemmillä suhdeluvuilla. Myös lämpötila ja rutiilipitoisuus vaikuttavat suhdelukuun. Mitä korkeampi on lämpötila, sitä pienempi on suhdeluku, ja mitä korkeampi rutiilipitoisuus, sitä pienempi on suhdeluku. Jatkotutkimuksia tulisi suorittaa eri lämpötiloissa ja eri ilmapuhallusnopeuksilla, jotta saataisiin selvitettyä optimaaliset arvot, jossa tuotantokapasiteetti olisi mahdollisimman korkea, mutta tuotteen tasainen laatu voitaisiin samalla säilyttää.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format

Tilintarkastuskertomus ja sen muutokset suomalaisen ammattilehtikirjallisuuden näkökulmasta vuosina 2006-2015

Tilintarkastuskertomukset ovat herättäneet keskustelua koko niiden olemassaolon ajan. Tilintarkastuskertomuksen uudistaminen on tällä hetkellä useiden kansainvälisten tahojen kiinnostuksen kohteena. Kansainvälinen tilintarkastuslautakunta IAASB aloitti toukokuussa 2011 tilintarkastuskertomuksen uudistusprojektin, jonka tarkoituksena on tilintarkastuskertomuksen informaatioarvon lisääminen. Uudistusprojektin myötä tilintarkastuskertomusta koskeva lakipykälä muuttuu Suomessa vuoden 2016 aikana ja uusien tilintarkastusstandardien mukaisia tilintarkastuskertomuksia annetaan 15.12.2016 ja sen jälkeen päättyvien tilikausien tilintarkastuksista. Tätä edeltävä suuri tilintarkastuskertomuksiin kohdistuva uudistus tapahtui vuonna 2007, kun voimaan astui tilintarkastuslaki 459/2007. Samana ajankohtana astuivat voimaan tilintarkastuskertomuksia koskevat tilintarkastusstandardit. Tällöin uuden lain ja uusien tilintarkastusstandardien vaatimusten myötä tilintarkastuskertomuksen tuli muuttua muodoltaan ja sisällöltään olennaisesti. Tässä tutkielmassa käsitellään tilintarkastuskertomusta aluksi voimassa olevan lainsäädännön pohjalta ja sen jälkeen suomalaisen ammattilehtikirjallisuuden näkökulmasta. Tämän tutkielman tavoitteena on analysoida, millaista tilintarkastuskertomuksesta ja sen muutoksista käyty keskustelu on ollut ammattilehtikirjallisuudessa julkaistujen artikkeleiden perusteella valitun ajanjakson eli vuosien 2006-2015 aikana. Analyysin avulla on tarkoitus muodostaa käsitys siitä, mitä tilintarkastuskertomuksen muutoksista ja uudistuksista on ajateltu ja miten tilintarkastuskertomus on muovautunut nykyiseen muotoonsa. Tarkasteltavat artikkelit on valittu BALANSSI raportointi & hyvä hallinto sekä Tilintarkastus-Revision -lehdistä. Ammattilehtitekstit on analysoitu teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tilintarkastuskertomuksista käyty keskustelu ammattilehtikirjallisuudessa on ollut kohtuullisen vilkasta viimeisen 10 vuoden ajanjakson ajan. Yleisin keskustelussa esiintynyt aihepiiri on ollut tilintarkastuskertomuksia koskevat uudistukset. Ne jakavat mielipiteitä sekä puolesta että vastaan. Tilintarkastuskertomuksen lukijoista etenkin sijoittajat ovat sitä mieltä, että kertomuksen informaatioarvoa tulisi parantaa ja läpinäkyvyyttä lisätä, sillä nykyinen vakiomuotoinen tilintarkastuskertomus koetaan niukaksi raportiksi, joka ei anna minkäänlaista lisäarvoa sen lukijalle. Artikkeleissa on esitetty mielipiteitä siitä, että uudistetulle ja laajennetulle kertomukselle on tarvetta, mutta toisaalta nykymuotoisessakin kertomuksessa nähdään omat etunsa. Kirjoittelussa paistaa huoli siitä, osaavatko kertomuksen lukijat tulkita uudistetussa kertomuksessa lausuttuja asioita oikein

Talvivaaran kaivoksen kriisin vaikutukset Kainuun aluetalouteen ja väestön määrään

Nykyisen Talvivaaran kaivoksen kriisin tilanteessa on perusteltua pohtia Kainuun aluetalouden tilannetta, vaikka kukaan ei kykene tätä kirjoitettaessa ennakoimaan saneeraussuunnittelun saati sitten yrityssaneerauksen onnistumista. Tutkimuksessa arvioitiin Talvivaaran kaivoksen vaikutusta erityisesti Kainuun alueelliseen BKT:hen ja työllisyyteen. Tutkimuksessa tarkasteltiin miten Kainuulle kävisi eri skenaarioissa, jotka kuvaavat saneerausmenettelyn eriasteista onnistumista. Talvivaaran vaikutus erotettiin aluemallin keinoin muista aluetalouteen vaikuttavista tekijöistä. Laskelmien perustana oli arvio nikkelin tuotannon kehittymisestä vuoden 2020 loppuun mennessä yhtiön kahden eri aikoina ilmaiseman tuotantotavoitteen mukaan. Lisäksi on arvioitu kaivosyhtiön velkojen mahdollisen uudelleen järjestelyn vaikutusta. Arviointitulokset hahmottavat Kainuun aluetalouden sopeutumiskykyä suhteessa kaivosyhtiön yrityssaneerauksen eriasteiseen onnistumiseen. Arviointitulosten mukaan Kainuun aluetalous voisi sopeutua suhteellisen hyvin kaivoksen lyhytaikaiseen rahoituskriisiin pois lukien vuodet 2015 ja 2017, jolloin suurimmat velkaerät tulevat maksuun. Näinä vuosina tarvitaan velkojen uudelleen järjestelyä joko lainojen takaisin maksuaikaa pidentämällä tai lainojen alaskirjaamisella. Molemmat velkajärjestelyn tavat ovat tehokkaita vuosina jolloin velkarasitus on korkea tai kasvussa. Jos Talvivaaran yrityssaneeraus onnistuisi yli odotusten ja nikkelin vuosituotanto kasvaisi tasolle 50 000 tonnia vuoden 2020 loppuun mennessä, Kainuun elintaso voisi kasvaa keskimäärin 2,5 prosenttiyksiköllä yli perusuran ja työllisyys vastaavasti 0,8–1,0 prosenttiyksiköllä. Vaihtoehdossa jossa saneeraus onnistuu ja tuotantotavoite on 30 000 tonnia, elintason kasvu voisi olla 1,7 prosenttiyksikköä yli perusuran ja työllisyys vastaavasti 0,5–0,6 prosenttiyksikköä. Näistä jälkimmäinen edustaa mielestämme realistisinta tilannetta ottaen huomioon Talvivaaran nykyisen kriisin taustalla olevat ongelmat. Näitä arvioita voidaan verrata aluetilinpidon mukaiseen Kainuun elintason keskimääräiseen kasvuun, joka oli 3,1 % vuodessa viiden vuoden periodilla ennen kaivosinvestoinnin aloittamista. Vastaava työllisyyden kasvu oli keskimäärin 0,2 % vuodessa. Elintason skenaarioiden 1 ja 2 mukainen kasvu kehittyisi selvästi heikommin kuin ennen kaivosinvestoinnin aloittamista. Työllisyyden osalta tilanne on paljon parempi. Kaksi muuta tulevaisuuden kuvaa, joissa nikkelin tuotantotavoite jäisi 15 000 tonniin, toisivat paljon pienemmät elintason ja työllisyyden kasvuluvut. Joinain vuosina työllisyys heikkenisi, joten tulokset edustavat yrityssaneerauksen osittaista onnistumista tai epäonnistumista. Talvivaaran yrityssaneerauksen suunnittelu etenee kevään 2014 aikana. Suosittelemme Kainuun aluetaloudellisen aseman seurantaa suunnittelun edetessä. Saneeraussuunnitelman mukaisen vaikuttavuuden tutkimus on erityisen suositeltava