Behavioral Signs Associated With Equine Cheek Tooth Findings

Equine dental diseases are often underdiagnosed and their signs inadequately reported. Many horse owners have difficulties in recognizing pain-related behavioral signs and in associating them with dental pain. Our objective was to determine what type and degree of dental findings may cause behavioral signs associated with dental pain. In this cross-sectional study, dental examination was performed on 183 adult horses and cheek tooth findings were scored. Owners filled in an internet-based questionnaire including 35 questions concerning eating behavior, bit behavior, and general behavior of the horse. Descriptive statistics and logistic regression analyses were performed. Broadened or darkened fissures [odds ratio (OR) 2.4, 95% confidence interval (CI) 1.04–5.7), complicated fractures (OR 2.3, CI 1.01–5.2) and secondary dentine defects of at least the second degree (OR 3.1, CI 1.2–7.7) were associated with the expression of at least five behavioral signs in the univariable binomial logistic regression analyses. Horses with at least one of these potentially painful cheek tooth findings expressed more signs related to eating behavior, bit behavior, and general behavior than did the other horses. The results suggest that cheek tooth findings indicated by this study as being potentially painful, i.e. broadened or darkened fissures, complicated fractures and secondary dentine defects of at least the second degree, may require intervention, particularly if the horse expresses any behavioral signs that might be related to dental pain.Peer reviewe

Hevosen yleisimmät hammassairaudet Suomessa ja niihin liittyvät oireet

Hevosten hammassairaudet ovat alidiagnosoituja ja niiden oireisto on hatarasti raportoitua. Hevosen kivun arviointi on vaikeaa ja usein subjektiivista, vaikka ilmeisiin perustuvia luokituksia onkin viime aikoina julkaistu. Hevosten omistajat eivät kuitenkaan aina tunnista oireita tai yhdistä niitä suuperäiseen kipuun. Hevosten hammassairauksiin liittyvä tutkimus on tähän asti keskittynyt pääasiassa erilaisten patologioiden kehittymiseen ja niiden aiheuttamiin muutoksiin. Kattavaa tutkimusta ongelmiin liittyvistä oireista ei ole tehty. Työn tarkoituksena oli selvittää yleisimpiä hammassairauksia ja niihin mahdollisesti liittyviä oireita suomalaisessa hevospopulaatiossa. Alkuperäistutkimus sisälsi kyselytutkimuksen ja eläinlääkärin suorittaman hevosen suun tutkimuksen. Aineiston 167 hevosta olivat tavallisia kliinisiä potilaita, eikä niille tehty mitään ylimääräistä tästä tutkimuksesta johtuen. Eläinlääkärikäynnin yhteydessä omistajia pyydetiin vastaamaan kyselyyn hevosen syömis-, kuolain- ja muuhun käyttäytymiseen liittyvistä oireista. Kyselytutkimus toteutettiin Helsingin Yliopiston e-lomakepalvelun kautta ja siitä saadut vastaukset käsiteltiin Microsoft Excel-taulukkolaskentaohjelmalla. Suun tutkimuksen diagnoosit lisättiin taulukkoon potilaskertomuksista. Tulosten käsittelyn helpottamiseksi diagnoosit jaoteltiin kliinisesti merkityksellisiin ja ei kliinisesti merkityksellisiin. Tulosten käsittelyssä käytettiin lisäksi IBM SPSS -tilasto-ohjelmaa ja tilastolliseen testaukseen ristiintaulukointia sekä khiin neliö -testiä. Koko aineistosta 23 %:lla oli yksi ja 72 %:lla useampi kuin yksi kliinisesti merkityksellinen diagnoosi (yhteensä 95 %:lla). Kaikilla muillakin aineiston hevosilla todettiin vähintään yksi muutos hampaissaan, mutta niitä pidettiin kliinisesti merkityksettöminä (5 % aineistosta). Kaikilla aineiston hevosilla oli vähintään yksi kysytyistä oireista. 95 %:lla oli vähintään yksi syömiskäyttäytymiseen liittyvä oire, 78 %:lla kuolainkäyttäytymiseen liittyvä oire ja muita oireita oli 94 %:lla. Hevosilla, joilla oli perifeeristä kariesta, oli useammin infundibulaarista kariesta (p<0,001), diastemoja (p<0,001), pulpavaurioita (p<0,001) ja fissuuroita (p<0,001). Tutkimuksen alkuperäisenä tarkoituksena oli selvittää, mitkä oireet liittyvät mihinkin diagnooseihin ja vakavuusasteisiin, mutta sitä ei pystytty testaamaan tilastollisin menetelmin, koska terveitä verrokkeja ei ollut riittävästi. Jatkotutkimuksia ajatellen verrokkeja tulee kerätä lisää. Tutkimuksesta käy kuitenkin ilmi, että suomalaisilla hevosilla on verrattain paljon hammassairauksia, vaikka potilasaineisto ei täysin vastaakaan suomalaista hevospopulaatiota. Myös hammaskipuun liittyvät oireet ovat yleisiä

Has the prevalence of creaky voice increased among Finnish university students from the 1990’s to the 2010’s?

publishedVersionPeer reviewe

Sleep apnoea is a risk factor for severe COVID-19

Background Obstructive sleep apnoea (OSA) is associated with higher body mass index (BMI), diabetes, older age and male gender, which are all risk factors for severe COVID-19.We aimed to study if OSA is an independent risk factor for COVID-19 infection or for severe COVID-19.Methods OSA diagnosis and COVID-19 infection were extracted from the hospital discharge, causes of death and infectious diseases registries in individuals who participated in the FinnGen study (n=260 405). Severe COVID-19 was defined as COVID-19 requiring hospitalisation. Multivariate logistic regression model was used to examine association. Comorbidities for either COVID-19 or OSA were selected as covariates. We performed a meta-analysis with previous studies.Results We identified 445 individuals with COVID-19, and 38 (8.5%) of them with OSA of whom 19 out of 91 (20.9%) were hospitalised. OSA associated with COVID-19 hospitalisation independent from age, sex, BMI and comorbidities (p-unadjusted=5.13×10−5, OR-adjusted=2.93 (95% CI 1.02 to 8.39), p-adjusted=0.045). OSA was not associated with the risk of contracting COVID-19 (p=0.25). A meta-analysis of OSA and severe COVID-19 showed association across 15 835 COVID-19 positive controls, and n=1294 patients with OSA with severe COVID-19 (OR=2.37 (95% 1.14 to 4.95), p=0.021).Conclusion Risk for contracting COVID-19 was the same for patients with OSA and those without OSA. In contrast, among COVID-19 positive patients, OSA was associated with higher risk for hospitalisation. Our findings are in line with earlier works and suggest OSA as an independent risk factor for severe COVID-19

Evidence of a causal effect of genetic tendency to gain muscle mass on uterine leiomyomata

Uterine leiomyomata (UL) are the most common tumours of the female genital tract and the primary cause of surgical removal of the uterus. Genetic factors contribute to UL susceptibility. To add understanding to the heritable genetic risk factors, we conduct a genome-wide association study (GWAS) of UL in up to 426,558 European women from FinnGen and a previous UL meta-GWAS. In addition to the 50 known UL loci, we identify 22 loci that have not been associated with UL in prior studies. UL-associated loci harbour genes enriched for development, growth, and cellular senescence. Of particular interest are the smooth muscle cell differentiation and proliferation-regulating genes functioning on the myocardin-cyclin dependent kinase inhibitor 1A pathway. Our results further suggest that genetic predisposition to increased fat-free mass may be causally related to higher UL risk, underscoring the involvement of altered muscle tissue biology in UL pathophysiology. Overall, our findings add to the understanding of the genetic pathways underlying UL, which may aid in developing novel therapeutics.Peer reviewe

Genetic architecture of human plasma lipidome and its link to cardiovascular disease

Abstract Understanding genetic architecture of plasma lipidome could provide better insights into lipid metabolism and its link to cardiovascular diseases (CVDs). Here, we perform genome-wide association analyses of 141 lipid species (n = 2,181 individuals), followed by phenome-wide scans with 25 CVD related phenotypes (n = 511,700 individuals). We identify 35 lipid-species-associated loci (P &lt;5 ×10−8), 10 of which associate with CVD risk including five new loci-COL5A1, GLTPD2, SPTLC3, MBOAT7 and GALNT16 (false discovery rate&lt;0.05). We identify loci for lipid species that are shown to predict CVD e.g., SPTLC3 for CER(d18:1/24:1). We show that lipoprotein lipase (LPL) may more efficiently hydrolyze medium length triacylglycerides (TAGs) than others. Polyunsaturated lipids have highest heritability and genetic correlations, suggesting considerable genetic regulation at fatty acids levels. We find low genetic correlations between traditional lipids and lipid species. Our results show that lipidomic profiles capture information beyond traditional lipids and identify genetic variants modifying lipid levels and risk of CVD