ARA-vuokratalokanta murroksessa. Rajoituksia vapautuneiden talojen käyttö ja omistajien suunnitelmat vapautuville taloille

Suomessa on tuotettu runsaat 360 000 asuntoa julkisen vallan järjestämän rahoitustuen avulla. Vuosina 2008–2018 noin viidennes näistä asunnoista on vapautumassa käyttö- ja luovutusrajoituksista, joiden tarkoitus on ollut säilyttää asunnot vuokrakäytössä ja pitää asumiskustannukset kohtuullisina. Tässä työssä selvitetään sekä näiden lähitulevaisuudessa vapautuvien että sääntelystä jo vapautuneiden vuokra-asuntojen käyttöä sääntelyn päättymisen jälkeen. Tutkimus perustuu vuokratalokohteiden haltijoille lähetettyyn kyselyyn. Kyselyssä selvitettiin mm. ovatko jo vapautuneet vuokra-asunnot säilyneet vapautumisen jälkeen vuokra-asuntoina vai onko käyttötarkoitusta muutettu, ja onko vapautumisella ollut vaikutusta vuokratasoon. Vastaavasti selvitettiin sitä, minkälaisia omistajapoliittisia linjauksia ja käyttöä lähitulevaisuudessa sääntelystä vapautuvien vuokratalojen omistajat ovat vuokrataloille suunnitelleet. Selvityksessä analysoidaan myös rajoituksista vapautumisen ja vapauttamisen mahdollisia vaikutuksia alueen tai kunnan vuokra- ja asuntomarkkinoihin

Kuntien, talonomistajien ja hakijoiden mielipiteet 2011-2012

Asumisoikeusasumisella tarkoitetaan asumismuotoa, jossa asumisoikeudella luovutetaan yksityishenkilölle oikeus hallita asuinhuoneistoa asumisoikeustalossa. Asumisoikeusasuntoja voidaan rakentaa sekä valtion tuella että vapaarahoitteisesti.  Vuoden 2011 lopulla valtion tuella rakennettuja asumisoikeusasuntoja oli 35 400 kappaletta yhteensä 48 eri kunnassa. Tämä selvitys koskee hakumenettelyä valtion tukemiin eli aravalainoitettuihin ja korkotuettuihin asumisoikeusasuntoihin. Asumisoikeuden hakumenettelyä koskevat säännökset sisältyvät asumisoikeuslakiin (650/1990). Hakumenettelyssä toimivia tahoja ovat kunnat, asumisoikeustalojen omistajat sekä asumisoikeuden hakijat. Hakumenettelyssä kunta antaa ensin asumisoikeuden hakijalle järjestysnumeron ja hakija ilmoittautuu talonomistajalle ja esittää tälle asuntoa koskevat tarpeensa ja toiveensa. Tämän jälkeen talonomistaja tarjoaa hakijalle asuntoa. Lopuksi kunta hyväksyy talonomistajan esityksen perusteella asumisoikeuslain mukaiset ehdot täyttävän henkilön asumisoikeuden haltijaksi. Selvitys perustuu kunnille, asumisoikeustalojen omistajille ja asumisoikeuden hakijoille tehtyihin web-kyselyihin. Kyselyjen avulla selvitettiin sitä, minkälaiseksi asumisoikeuden hakumenettely on muotoutunut eli miten hakumenettely käytännössä etenee kuntien, talonomistajien sekä asukkaiden ja asunnonhakijoiden näkökulmasta. Selvitys koski myös sitä, ovatko asumisoikeuslain asukasvalintaa koskevat määräykset riittävät ja selkeät ja, onko hakumenettely kokonaisuudessaan tarkoituksenmukainen ja toimiva

Kaupungin omistamien vuokra-asuntojen hakijoiden asumisen seuranta Helsingissä syyskuu 2005 - syyskuu 2006

Siinä, missä vähenevän väestön alueilla mietitään tyhjenevien aravavuokratalojen kohtaloa, on Helsingin kaupungilla maan suurimpana vuokranantajana omat ongelmansa. Kaupungin palveluvaltainen elinkeinoelämä vetää pienituloisia ja vähävaraisia eli sosiaalisen vuokra-asukkaan kriteerit täyttäviä työn- ja asunnonhakijoita. Samanaikaisesti vuokrataloihin ja vuokratalokeskittymiä sisältäviin asuinalueisiin kohdistuu kielteistä arvostelua ja kaupungin asuntopoliittisessa keskustelussa pohditaan, onko vuokrataloja liikaa vai liian vähän ja pitäisikö kaupungin saada vapaasti valita omat vuokralaisensa. Kritiikistä huolimatta Helsingin kaupungin omistamat vuokra-asunnot ovat kysyttyjä ja niitä vapautuu hakuun hitaasti: vuonna 2005 rekisteröitiin hakijoiksi 26 000 kotitaloutta, joista asunnon sai vain vajaat 14 %. Todennäköisesti hakijoiden määrää kasvattaa sähköisen haun helppous, sillä samalla ovat kasvaneet myös hakijajoukosta nopeasti poistuvat kotitaloudet ja ne, jotka eivät ota vastaan tarjottua asuntoa. Hakijajoukko vaihtuu tavalla, joka on herättänyt kysymyksen: minne hakijat lähtevät? Missä ja millaiset ovat ne asuntomarkkinat, jotka vetävät pienituloisia ja vähävaraisia kotitalouksia? Ovatko myös pienituloiset yltäneet omistus- tai asumisoikeusasuntoihin? Tämä raportti seuraa syyskuussa 2005 kaupungin vuokra-asuntoa hakeneiden asumisen kehittymistä yhden vuoden aikana. Se kertoo, minkälaisia asuntoratkaisuja voivat tehdä ne, joilla asema työmarkkinoilla, tulot ja varallisuus rajaavat toimia. Se kertoo myös, mitä mieltä asunnonhakijat ovat sähköisestä hakumenettelystä, asuntojen jakamisen oikeudenmukaisuudesta ja vuokrataloista, kaikkine ilon ja harmin aiheineen

Senioritalo ikääntyneen asumisvaihtoehtona. Kysely- ja haastattelututkimus Joensuussa, Kuopiossa ja Tampereella vuonna 2005

Onko senioritalo rakennusalan uusi markkinarako? Mitä se tarjoaa asukkailleen? Ovatko he tyytyväisiä valintaansa? Senioritalot suunnitellaan ikäihmisen esteetöntä liikkumista ja heikentyvää toimintakykyä ajatellen. Senioritaloasumisen lähtökohtana on pyrkimys tukea ikääntyneiden asukkaidensa selviytymistä kodissaan senkin jälkeen, kun tarvitaan liikkumista tukevia apuvälineitä ja kotiin tuotavia palveluja, vaikka taloissa itsessään ei yleensä ole jurikaan palveluja. Ne rakennetaan kuitenkin useimmiten palvelujen läheisyyteen. Tässä raportissa kuvataan kyselyn ja haastattelujen avulla kolmen erilaisen senioritalon asukkaiden asunnon valintaa ja kokemuksia sekä viihtymistä: Tampereelta on omistusasuntokohde, Kuopiosta asumisoikeustalo ja Joensuusta vuokratalo

Evaluation of the Finnish National Biodiversity Action Plan 1997-2005

The results of the evaluation of the Finnish National Biodiversity Action Plan 1997-2005 indicate clear changes towards better consideration of biodiversity in the routines and policies of many sectors of the administration and economy. There are many indications that actors across society have recognized the need to safeguard biodiversity and have begun to adjust their practices accordingly. Several concrete measures have been undertaken in forests, agricultural habitats and in other habitats significantly affected by human activities. Biodiversity research has expanded significantly and the knowledge of Finland´s biological diversity has increased. In general, the Action Plan has supported public discussion of the need to safeguard biodiversity and this discussion has resulted in more positive attitudes towards nature conservation.So far, however, the implemented measures have not been sufficiently numerous or efficient to stop the depletion of original biological diversity. Many habitats remain far from their original state. More species will become endangered in the immediate future unless more effective and far-reaching measuresare taken. The objective of the EU to halt the decline of biodiversity by 2010 will not be achieved given the current development. Although the deterioration in biodiversity may have slowed down in several cases, many economic activities continue to have a negative impact on biodiversity. The scale of these activities is normally greater than that of the measures taken to manage and restore biodiversity.The evaluation focused on detecting changes in the administration of key sectors, analysing the recent development of biodiversity and observing interlinkages between these two. The analysis of administrative measures was based on interviews and on examining policy documents, reports and other relevant literature. The analysis covered changes in the administration of nature conservation, forestry,  agriculture, land use and regional and development cooperation. The analysis of the development of biodiversity was based on employing 75 pressure, state, impact and response indicators. There were 5 to 15 indicators for each of the nine major habitat types of Finland.Three separate case studies were made to provide further insights into some key issues: 1) A GISanalysis was made of the development of land use patterns in North Karelia and south-west Finland between 1990 and 2000, 2) two scenarios on the development of forest structure in North Karelia until 2050 were developed using a special MELA-model and 3) the cost-effectiveness of the agri-environmental support scheme was examined by comparing different land allocation choices and their effects on biodiversity on an average farm in southern Finland. The evaluation also paid special attention to the role of research in safeguarding biodiversity and reflected Finnish experiences against an international background

Construction work and education: occupational health and safety reviewed

An overview is given of occupational safety and health and of training in the construction sector, summarizing the findings of different researchers. The studies discussed emphasize safety instruction and on the job training at sites, especially the teaching of first aid skills and accident prevention. Construction workers regard occupational training as important in maintaining work ability. Present developments of vocational training with new flexible pathways are described. Rehabilitation needs are found to be a further important target of work ability promotion. The study provides support for comprehensive occupational health and safety measures. New feedback safety measures (LIIKKUVA, TR- safety audit), which are based on goal setting and a follow up in collaboration, seem to improve considerably both the safety and the development of construction work.Safety Instruction, On The Job Training, Vocational Education, Occupational Safety And Health, Construction Occupations,