Psykoterapiakoulutuksen nykytila ja haasteet ja tarvittavat toimepide-ehdotukset. Selvitystyö

Psykoterapiakoulutuksen nykytila ja haasteet ja tarvittavat toimepide-ehdotukset. SelvitystyöPsykoterapia on ammatillinen ja tietoinen yritys psykologisin keinoin vaikuttaa häiriintynee-seen yksilöön. Sen tavoitteena on psyykkisen terveyden ja toimintakyvyn lisääminen. Psykoterapian määrällisessä ja laadullisessa riittävyydessä on pitkään ollut haasteita, kuten alueellista eriarvoisuutta ja vaikeutta päästä palvelujen piiriin. Tämä selvitystyö kohdistuu psykoterapeuttikoulutukseen. Työn tavoitteena on selvittää psykoterapian nykyisen koulutusrakenteen, koulutuksen ohjauksen sekä rahoituksen kehittämistarpeet suhteessa palveluiden sisältöön ja saatavuuteen. Tässä selvitystyössä selvitetään tarpeet ja mahdollisuudet 1) velvoittaa yliopistot järjestämään koulutus erikois-tumiskoulutuksena, 2) rahoittaa koulutuksen järjestäminen nykyisestä poikkeavalla tavalla sekä pienentää koulutuksen kustannuksia opiskelijalle, ja 3) arvioida muutoksen keskeisiä vaikutuksia koulutuksen ja palveluiden saatavuuteen sekä laatuun. Lisäksi selvitystyössä arvioidaan mahdollisiin muutoksiin liittyvät rahoitus-, lainsäädäntö- sekä ohjaustarpeet pääpiirteittäin. Selvitystyö on toteutettu keskustelemalla jokaisen psykoterapeuttikoulutusta järjestävän yliopiston vastuuhenkilöiden kanssa nykyisistä koulutusjärjestelyistä. Tässä selvitystyössä esitetyt näkemykset ovat selvityshenkilön omia näkemyksiä, eivätkä ne näin ollen edusta sosiaali- ja terveysministeriön virallista kantaa

Nuoruusiän vanhempisuhteiden, päihteidenkäytön ja koulukokemusten yhteys varhaisaikuisuuden mielenterveyteen

Seurantatutkimuksessa selvitettiin 14-vuotiaiden nuorten vanhempisuhteiden, päihteidenkäytön ja koulukokemuksien yhteyttä mielenterveyteen 24-vuotiaana. Ensimmäinen aineisto kerättiin vuonna 1996 strukturoidulla kyselylomakkeella Itä-Suomen läänissä yläkouluikäisiltä nuorilta (n=233). Mielenterveyttä kuvaava seuranta-aineisto kerättiin samoilta henkilöitä kyselylomakkeella (SCL-90–oiremittari) vuonna 2006 (n=150). Vastausprosentti oli 64,4. Mielenterveysoireet olivat yleisiä varhaisaikuisuudessa, naisilla kaikkia oireita oli miehiä enemmän. Poikien riitainen suhde äitiin ja isään sekä tupakointi 14-vuotiaana olivat yhteydessä mielenterveysoireisiin 24-vuotiaana. Tyttöjen äitisuhteessa luottamuksellisuus, välinpitämättömyys, riitaisuus, lämpö sekä kunnioitus, ja isäsuhteessa riitaisuus korreloivat mielenterveysoireisiin varhaisaikuisuudessa. Tutkimus vahvistaa vanhempisuhteiden tärkeyden nuorten elämässä ja näillä ihmissuhteilla on myös yhteys nuoren myöhempään mielenterveyteen

Varhaisen puuttumisen mallin vaikuttavuuden arviointia – tavoitteena nuorten päihteiden käytön ehkäiseminen

Tutkimuksessa arvioitiin varhaisen puuttumisen vaikuttavuutta 14–15-vuotiaiden nuorten (n=386) päihteiden käytön ehkäisemisessä interventio- ja vertailuryhmässä vuoden seuranta-ajalla. Arvioitava interventio sisälsi yksilöllisen terveyskeskustelun kouluterveydenhoitajan kanssa Nuorten päihdemittarilla (Adolescents' Substance Use Measurement, ADSUME) tunnistetun huolen mukaisesti. Aineisto koottiin puolistrukturoidulla kyselyillä. Tutkimuksen seurantavaiheeseen osallistui interventiokouluissa 160 (vastausprosentti 81) ja vertailukouluissa 132 nuorta (vastausprosentti 70). Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Nuorten arviot päihteisiin liittyvästä terveyskeskustelusta kouluterveydenhoitajan kanssa olivat myönteiset sekä interventio- että vertailuryhmissä. Kuitenkin päihteitä runsaasti käyttäneet nuoret arvioivat keskustelujen luottamuksellisuuden puutteelliseksi. Päihteiden käyttö lisääntyi seuranta-aikana molemmissa ryhmissä. Seurantatilanteessa tyttöjen päihteiden vaarallinen suurkulutus (32 %) oli yleisempää kuin poikien (25 %). Tarvitaan intervention sekä ryhmämuotoisten terveyskeskustelujen kehittämistä

A brief intervention is sufficient for many adolescents seeking help from low threshold adolescent psychiatric services

Peer reviewe

SIHTI-interventio : Nuoren ongelmien ja elämäntilanteen kokonaisvaltainen arviointi perustason ja erikoissairaanhoidon yhteistyönä

Tekijän nimi kannessa virheellisesti Kaisa Haataina

Changes in the serum metabolite profile correlate with decreased brain gray matter volume in moderate-to-heavy drinking young adults

Our aim was to analyze metabolite profile changes in serum associated with moderate-to-heavy consumption of alcohol in young adults and to evaluate whether these changes are connected to reduced brain gray matter volumes. These study population consisted of young adults with a 10-year history of moderate-to-heavy alcohol consumption (n = 35) and light-drinking controls (n = 27). We used the targeted liquid chromatography mass spectrometry method to measure concentrations of metabolites in serum, and 3.0 T magnetic resonance imaging to assess brain gray matter volumes. Alterations in amino acid and energy metabolism were observed in the moderate-to-heavy drinking young adults when compared to the controls. After correction for multiple testing, the group of moderate-to-heavy drinking young adults had increased serum concentrations of 1-methylhistamine (p = 0.001, d = 0.82) when compared to the controls. Furthermore, concentrations of 1-methylhistamine (r = 0.48, p = 0.004) and creatine (r = 0.52, p = 0.001) were negatively correlated with the brain gray matter volumes in the females. Overall, our results show association between moderate-to-heavy use of alcohol and altered metabolite profile in young adults as well as suggesting that some of these changes could be associated with the reduced brain gray matter volume. (C) 2018 Elsevier Inc. All rights reserved.Peer reviewe

Improvement in cognitive and psychosocial functioning and self image among adolescent inpatient suicide attempters

BACKGROUND: Psychiatric treatment of suicidal youths is often difficult and non-compliance in treatment is a significant problem. This prospective study compared characteristics and changes in cognitive functioning, self image and psychosocial functioning among 13 to 18 year-old adolescent psychiatric inpatients with suicide attempts (n = 16) and with no suicidality (n = 39) METHODS: The two-group pre-post test prospective study design included assessments by a psychiatrist, a psychologist and medical staff members as well as self-rated measures. DSM-III-R diagnoses were assigned using the SCID and thereafter transformed to DSM-IV diagnoses. Staff members assessed psychosocial functioning using the Global Assessment Scale (GAS). Cognitive performance was assessed using the Wechsler Adult Intelligence Scale, while the Offer Self-Image Questionnaire (OSIQ) was used to assess the subjects' self-image. ANCOVA with repeated measures was used to test changes from entry to discharge among the suicide attempters and non suicidal patients. Logistic regression modeling was used to assess variables associated with an improvement of 10 points or more in the GAS score. RESULTS: Among suicide attempter patients, psychosocial functioning, cognitive performance and both the psychological self and body-image improved during treatment and their treatment compliance and outcome were as good as that of the non-suicidal patients. Suicidal ideation and hopelessness declined, and psychosocial functioning improved. Changes in verbal cognitive performance were more pronounced among the suicide attempters. Having an improved body-image associated with a higher probability of improvement in psychosocial functioning while higher GAS score at entry was associated with lower probability of functional improvement in both patient groups. CONCLUSION: These findings illustrate that a multimodal treatment program seems to improve psychosocial functioning and self-image among severely disordered suicidal adolescent inpatients. There were no changes in familial relationships, possibly indicating a need for more intensive family interventions when treating suicidal youths. Multimodal inpatient treatment including an individual therapeutic relationship seems recommendable for severely impaired psychiatric inpatients tailored to the suicidal adolescent's needs

ADOLESCENT INPATIENTS WITH A DEPRESSIVE DISORDER: TREATMENT OUTCOMES AND PSYCHOPHARMACOLOGICAL MEDICATION

This study examined the efficacy of psychiatric inpatient treatment and the use of psychopharmacological medication in adolescents with a depressive disorder. The study sample consisted of 13–17 years old adolescents (n=256) treated due to a depressive disorder in the two adolescent psychiatric units of Kuopio University Hospital, Finland, during the ten years 2002–2011. The data concerning demographic and clinical characteristics, treatment outcomes and medication were collected from the patients’ medical records. Approximately 70% of hospitalizations terminated with satisfactory clinical results. Inpatient treatment was more beneficial for the patients with a non-psychotic depression, whereas every second adolescent with a psychotic depression had still low psychosocial functioning at discharge (median GAS scores at discharge 45 vs. 40, p=0.001). Psychotropic medication was utilized in 95% of all hospitalizations. Mirtazapine, selective serotonin reuptake inhibitors (SSRIs) and atypical antipsychotics were the most frequently prescribed medications. Antidepressants and antipsychotics induced adverse events rather frequently (23% and 31%, respectively), but serious side effects such as worsening of psychiatric symptoms, cardiac problems and metabolic changes were rare. Psychopharmacological medication has to be individually tailored and require frequent monitoring of the clinical response, side effects and safety. Both clinical and controlled trials investigating the utility of psychopharmacological treatments in young patients are needed