La Formación pedagógica para los profesores universitarios en Finlandia

[EN] In Finland, teachers’ pedagogical education is required at all levels from kindergarten to polytechnics except at the university level. In the 2010s, most Finnish universities are aiming at raising teachers’ level of pedagogical competence. Pedagogical training has organised systematically since 1990s and at the moment most universities have preparedness to offer pedagogical education for all new university teachers, and also to the permanent teachers, who are willing to participate.[ES] En Finlandia la formación pedagógica es un requerimiento para todos los niveles de la profesionalidad docente, desde la Escuela Infantil hasta las Escuelas Politécnicas, exceptuada la universidad. En 2010 la mayor parte de las universidades finesas expresaron su intención de alcanzar mayores niveles de competencia pedagógica. La formación pedagógica se ha ido organizando de manera sistemática desde los años noventa y en la actualidad la mayoría de universidades se han preparado para ofrecer una formación pedagógica a todos los nuevos profesores universitarios, así como para los profesores permanentes, los cuales muestran interés en participar. Murtonen, M.; Lappalainen, M. (2013). Pedagogical education for university teachers in Finland. REDU. Revista de Docencia Universitaria. 11(3):65-72. https://doi.org/10.4995/redu.2013.5520OJS6572113Komiteanmietintö (1979). Korkeakouluopettajien pedagoginen koulutus. Korkeakoulupedagogisen koulutuksen suunnittelutoimikunnan mietintö. [Pedagogical training in Higher Education. Committee report.] 1979: 24. Helsinki.Ministry of Education (2009). Strategy for the Internationalisation of Higher Education Institutions in Finland 2009-2015. Publications of the Ministry of Education, Finland. 2009:23. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2009/liitteet/opm23. pdf?lang=enMurtonen, M. (2012). Yliopistopedagogiset koulutukset vakiinnuttamassa asemaansa. Pääkirjoitus, Yliopistopedagogiikka 2/2012. [Editorial: University pedagogical education consolidating its role. Journal of University Pedagogy 2/2012.]Nummenmaa, A-R. (2007). University pedagogy from the 1970s to the 2000 century, directions and prospects. Oral presentation at the meeting of the Network for university pedagogy teachers and developers of Peda-forum, March 23, Tampere.Peurasaari, M., Tenhula, T. & Lappalainen, M. (2008). The TieVie project and the snowball effect - from a local idea to a national training programme. In Peurasaari, M. (ed.) 2008. Training University Personnel for the Information Society - the Finnish TieVie Project. Publications of the Finnish Virtual University 4/2008. Helsinki: Multiprint Oy, 15-29. http://tievie.oulu.fi/julkaisut/Training_University_Personnel_for_the_Informatio n_Society-The_Finnish_TieVie_Project_2008_Peurasaari_ed.pdfSnellman, J.V. [1840] (2000). Akateemisesta opiskelusta., Kootut teokset, Osa II. Opetusministeriö, [About Academic education. Complete works, part II. Ministry of Education.] , R. Savolainen (ed.). Helsinki: Edita, 452-476.Tenhula, T. (2007). Valtakunnallisesti vaikuttavaa koulutusta. Selvitys valtakunnallisen TieVie-virtuaaliyliopistohankkeen vaikuttavuudesta. Suomen virtuaaliyliopiston julkaisuja. [Nationally effective training. Report of the effect of the national TieVie-project. Publications of Finnish Virtual University.] 2/2007.Tenhula, T., Peurasaari, M., Lappalainen, M. & Närhi, M. (2008). Prerequisites and challenges of TieVie networking. In Peurasaari, M. (ed.). Training University Personnel for the Information Society - the Finnish TieVie Project. Publications of the Finnish Virtual University 4/2008. Helsinki: Multiprint Oy, 30-40. http://tievie.oulu.fi/julkaisut/Training_University_Personnel_for_the_Informatio n_Society-The_Finnish_TieVie_Project_2008_Peurasaari_ed.pd

Kansainvälisiin kriisitilanteisiin liittyvien strategioiden ja niihin perustuvien peliasetelmien hahmottamisesta eräiden esimerkkien valossa

Johdannossa kuvataan kansainvälisten suhteiden laaja-alaisuutta ja monimuotoisuutta. "Kansainvälinen kanssakäyminen on ollut ja tulee vastaisuudessa olemaan toisaalta yhteistyötä, toisaalta konflikteja. Tähän jakoon perustuen voidaan myös tärkein kansainvälistä politiikkaa koskeva teorianmuodostus ryhmittää toisaalta concensu- ja integraatioteorioihin , toisaalta konfliktiteorioihin." Seuraavassa luvussa tarkastellaan kansainvälisen politiikan tutkimuksen kenttää. Tutkimuskentän luonteen todetaan olevan niin syy- ja seuraussuhteiden kyllästämä, että sen selkeä hahmottaminen tuottaa ongelmia. Lisäksi tarkastelussa ovat konfliktien tutkimus ja valtioitten keskinäisten suhteiden teorianmuodostus. Kolmannessa luvussa tarkastellaan kansainvälisten kriisitilanteiden perustekijöiden, niihin liittyvien strategioiden ja pelimallien hahmottamista eräiden esimerkkien valossa. Esimerkkeinä on käsitelty muun muassa Reininmaan kriisiä, Tshekkoslovakian vuoden 1938 kriisiä, kylmän sodan peliasetelman piirteitä ja Kuuban kriisiä. Luvun lopussa on lisäksi tarkasteltu eräitä muita toisen maailmansodan jälkeiseen kansainvälispoliittiseen asetelmaan liittyviä pelitilannehahmotelmia, kuten esimerkiksi kilpavarustelun ja aseiden riisunnan ongelmia pelihahmotelmakysymyksinä. Neljäs luku käsittelee valtioiden käyttäytymistä erilaisissa kriisitilanteissa koskevien mallien ja sääntösarjojen hahmottamiseen vaikuttavia tekijöitä. Artikkelin yhdistelmässä on muun muassa esitetty kaaviona kansainvälisen politiikan kenttään liittyvien toimintamallien rakentamiseen liittyviä tehtäviä.There is summary in English at the end of the article

Antoine-Henri Jomini - Napoleonin profeetta. Nykyaikaisen sotateorian toisen "kantaisän" merkityksestä ja vaikutuksesta

Artikkelin johdannossa luodaan historiallinen katsaus sotateoreettisen ajattelun kehittymiseen ja sen piirissä vaikuttaneisiin henkilöihin. "Kun näihin kysymyksiin etsitään vastausta, ei voida modernin sotateorian osalta sivuuttaa "Napoleonin profeetaksi" mainittua sveitsiläissyntyistä Antoine-Henri Jominia (1779-1869), hänen sotateoreettista perintöään ja henkisiä perijöitään." Toisessa luvussa todetaan, että hän oli sotateoreetikkoa ja käytännön sotilas samassa persoonassa. "Jominilla oli ilmiömäinen kyky paitsi itse nähdä ja suunnitella operaatioiden optimaalinen kulku, kyky ennustaa Napoleonin sotatoimia." Kirjoittajan mukaan Jomini otti elämäntehtäväkseen sotateorian kehittämisen, tutkien sotahistoriaa ja soveltaen sitä omiin kokemuksiinsa Napoleonin sotien ajalta. Lisäksi tarkasteluun tuodaan Jominin periaateajattelun jatkuvuus ja hänen perusajatustensa myöhempiä vaikutuksia. Artikkelin lopussa pohditaan sodankäyntiin vaikuttavien periaatteiden syntyyn ja muotoutumiseen vaikuttaneita tekijöitä sekä kysymystä; löysikö Jomini sodankäynnin viisastenkiven?ISBN: 951-99871-3-

Vieläkö lisä Napoleonin arvostettuihin tulkitsijoihin? Itävallan arkkiherttua Kaarlen panoksesta sotataidon ja sotatieteiden rintamassa

Artikkelin alussa tarkastellaan yleisellä tasolla Napoleonin aikakauden sotateoreetikkoja. Yhtenä havaintona pohditaan " onko von Clausewitzin ja Jominin rinnalle tai ainakin heidän edustamaansa voimakaksikkoon kytkettävä vielä kolmas linkki? Kyseessä on Itävallan arkkiherttua Kaarle (Karl tai Carl Ludwig Johann), keisari Leopold II:n poika (1771-1847) ja keisari Frans II:n veli. Kaarlen ansiot sotapäällikkönä napoleonilaissodissa ovat kohtuullisen tunnetut. Vähemmän tunnettua on hänen sotatieteellinen ajattelunsa ja sen tuloksena syntynyt varsin mittava arkisto ja kohtuullinen määrä julkaisuja. Sotateoreetikkoja esittelevä kirjallisuus näyttää Itävaltaa lukuun ottamatta paljolti unohtaneen hänet." Artikkelin toisessa osassa pohditaan teemaa "Elääkö Kaarlekin eräänlaista renessanssia? Siinä todetaan muun muassa " Kaarle kuului kieltämättä niihin vielä varsin harvoihin sotapäälliköihin ja -teoreetikoihin, jotka oivalsivat lineaaritaktiikan aikakauden olevan ohitse, että taktiikkaa ja sen käsitesisältöä oli voimaperäisesti kehiteltävä." Artikkelin loppuosassa tarkastellaan Kaarlen julkaisutoimintaa, hänen pyrkimyksiään uudistaa maansa sotalaitosta ja upseeriston kouluttamista sekä hänen sotatieteellistä ajatteluaan ja sen pysyvyyttä.ISBN: 952-90106-8-

A phosphorus retention model and its application to Lake Päijänne.

Fosforimalli ja sen soveltaminen Päijänteeseen

Kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman mallirunko

Kalastuslaki velvoittaa maamme 118 kalatalousaluetta laatimaan vuoden 2020 loppuun mennessä ehdotuksen aluettaan koskevaksi kalavarojen käyttö- ja hoitosuunnitelmaksi (KHS). Suunnitelman hyväksyy elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus. Tämä käyttö- ja hoitosuunnitelman (KHS) mallirunko on laadittu kalatalousalueiden KHS-ehdotusten valmistelun apuvälineeksi. Ensisijainen ohjenuora ehdotuksen laadinnassa on kalastuslaki, joka määrittelee käyttö- ja hoitosuunnitelman sisällön ja sen laadinnassa huomioon otettavat seikat. Mallirunko on tutkijoiden näkemys siitä, miten kalastuslain käyttö- ja hoitosuunnitelmalta edellyttämät asiat on suunnitelmassa tarkoituksenmukaista järjestää ja käsitellä. Sen noudattaminen on vapaaehtoista. Mallirunkoa laadittaessa perustana oli kalastuslain 36 §:n yhdeksänkohtainen luettelo käyttö- ja hoitosuunnitelmassa käsiteltävistä asioista. Tätä perusrunkoa järjestettiin ja täydennettiin niin, että se tukee paremmin käytön ja hoidon tavoitteellista, nk. ohjauspyörämallin mukaista suunnittelua ja toteutusta. Kyseinen suunnittelumalli on esitelty Luonnonvarakeskuksen julkaisemassa opaskirjoissa Kalavarojen käyttö ja hoito ja Nyttjande och vård av fiskresurserna. Moniin kalatalousalueisiin kuuluu olosuhteiltaan erilaisia osa-alueita, joiden osalta tavoitteet ja toimenpiteet voi olla tarpeen määritellä erikseen. Tämän vuoksi runkoon sisällytettiin mahdollisuus tehdä suunnitelman ydinosat osa-alueittain. Järkeviä osa-alueita voisivat kalatalousalueen sijainnin ja olosuhteiden mukaan olla esimerkiksi (1) keskusjärvi (merellä rannikko), (2) virtaavat vedet ja (3) pienet järvet. Kuhunkin mallirungon otsikkoon liitettiin ohjeteksti, jossa kuvataan mitä asioita ja millä tavoin kyseisen otsikon alla olisi hyvä käsitellä. Ohjeet perustuvat pääasiassa edellä mainittujen opaskirjojen teksteihin ja kalastuslain perusteluihin (HE 192/2014, Hallituksen esitys eduskunnalle kalastuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi). Työn aikana mallirungon luonnosversioista ja laadinnan periaatteista saatiin kommentteja maa- ja metsätalousministeriöltä, ELY -keskuksilta, Kalatalouden keskusliitolta ja Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestöltä. Runkoluonnosta esiteltiin myös suomen- ja ruotsinkielisillä kalastusaluepäivillä ja kalatalouden alueellisissa yhteistyöryhmissä. Mallirungon valmistelun kustansivat yhdessä maa- ja metsätalousministeriö ja Luonnonvarakeskus. Mallirungon valmistuttua sen toimivuutta kokeiltiin käytännössä laatimalla sen pohjalta ehdotus Porvoon - Sipoon kalatalousalueen merialueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaksi (Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus, 53/2019). Kokeilun perusteella mallirunkoon tehtiin vielä joitakin muutoksia ja lisäyksiä.201

Pedagogical education for university teachers in Finland

In Finland, teachers’ pedagogical education is required at all levels from kindergarten to polytechnics except at the university level. In the 2010s, most Finnish universities are aiming at raising teachers’ level of pedagogical competence. Pedagogical training has organised systematically since 1990s and at the moment most universities have preparedness to offer pedagogical education for all new university teachers, and also to the permanent teachers, who are willing to participate.En Finlandia la formación pedagógica es un requerimiento para todos los niveles de la profesionalidad docente, desde la Escuela Infantil hasta las Escuelas Politécnicas, exceptuada la universidad. En 2010 la mayor parte de las universidades finesas expresaron su intención de alcanzar mayores niveles de competencia pedagógica. La formación pedagógica se ha ido organizando de manera sistemática desde los años noventa y en la actualidad la mayoría de universidades se han preparado para ofrecer una formación pedagógica a todos los nuevos profesores universitarios, así como para los profesores permanentes, los cuales muestran interés en participar

Suurvaltojen strategiset doktriinit

"Valtion ja liittoutuman strategisella doktriinilla voidaan katsoa tarkoitettavan niitä periaatteita ja suuntaviivoja, joille aseellisen voiman kehittäminen ja käyttösuunnitelmat lähinnä perustuvat." Artikkelissa pyritään luomaan lyhyt katsaus Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton sotilaallisiin doktriineihin, koska kyseiset suurvallat ovat kirjoittajien mukaan turvallisuuspolitiikassa keskeisiä toimijoita nykymaailmassa. Heidän mukaansa "Kansainvälisen yleistilanteen muutosten ja asetekniikan kehityksen myötä doktriinit ovat toisen maailmansodan jälkeisenä aikana kehittyneet. Niissä on ollut havaittavissa eroavuuksia, mutta on ilmeistä, että suuntaus on ollut kohti tiettyjä yhdenmukaisiakin piirteitä."Ensimmäisessä luvussa käsitellään Yhdysvaltojen doktriinia. Doktriinin kehitystä käsiteltäessä, tarkastellaan ensin ulkopoliittista taustaa ja sitten Trumanin oppia, massiivisen kostoiskun doktriinia ja McNamaran doktriinia. Ajankohtaisen doktriinin puitteissa tarkastellaan Nixonin oppia ja realistista pelotetta, ydinasedoktriinia ml. taktiset ydinaseet sekä tavanomaisia voimia koskeva doktriini, esitellen muun muassa asevoimat ennen ja jälkeen Vietnamin. Seuraavassa luvussa otetaan tarkasteluun Neuvostoliitto, käsitellen ensin politiikan, strategisen doktriinin ja sotaopin yhteyksiä. Tämän jälkeen esitellään "konventionaalista" doktriinia ja Hrutevin strategista oppia. Lopuksi tarkastellaan ajankohtaista doktriinia todeten muun muassa, että "Neuvostoliiton nykyisen asevoimien kehittämisen voidaan katsoa osoittavan pyrkimystä turvalliseen ylivoimaan USA:han nähden.