Preoperative measures predicting outcome after pancreatic resection in aged patients

Background and objective: High-risk surgery on aged patients raises challenging ethical and clinical issues. The aim of this study was to analyze the preoperative factors associated with severe complications and returning home after pancreatic resection among patients aged ⩾ 75 years. Patients and methods: Patients aged ⩾ 75 years undergoing pancreatic resection in 2012–2019 were retrospectively searched from the hospital database. Preoperative indices (Clinical Frailty Scale, Skeletal Muscle Index, Geriatric Nutritional Risk Index, Charlson Comorbidity Index, and National Surgical Quality Improvement Program risk for severe complications) were determined. Postoperative outcome was evaluated by incidence of Clavien–Dindo 3b-5 complications, rate of returning home, and 1-year survival. Results: A total of 95 patients were included. American Society of Anesthesiologists Class 3–4 covered 50%, Clinical Frailty Scale > 3 22%, Charlson Comorbidity Index > 6 53%, and a sarcopenic Skeletal Muscle Index 51% of these patients. The National Surgical Quality Improvement Program risk for severe complications was higher than average among 21% of patients. Geriatric Nutritional Risk Index showed high risk among 3% of them. In total, 19 patients (20%) experienced a severe (Clavien–Dindo 3b-5) complication. However, 30- and 90-day mortality was 2.1%. Preoperative indices were not associated with severe complications. Most patients (79%) had returned home within 8 weeks of surgery. Not returning home was associated with severe complications (p = 0.010). Conclusions: The short-term outcome after pancreatic resection of fit older patients is similar to that of younger, unselected patient groups. In these selected patients, the commonly used preoperative indexes were not associated with severe complications or returning home.publishedVersionPeer reviewe

Robotics in Care Services : A Finnish Roadmap

Julkaisu löytyy myös osoitteesta; http://roseproject.aalto.fi/images/publications/Roadmap-final02062017.pd

Optisten tietoliikenneverkkojen fyysisen tason simulointiohjelmisto

Verkko-operaattorit siirtyvät kohti optisia verkkoja kahdesta syystä: eri sovellusten kuten internet, video, multimedia ja muiden digitaalisten palveluiden vaatima kapasiteetti ja optisten ratkaisujen ylivoimaisen pienet siirtokustannukset. Optinen vahvistin voi yhdenaikaisesti vahvistaa usean terahertzin kaistan, mikä onkin suuresti edistänyt optisten verkkojen käyttöä. Optinen kytkin tuo konfiguroitavuuden optisella tasolla. Transmissioverkkojen alimmalla tasolla optiikka näyttää luontevimmalta valinnalta. Nykyisissä standardoiduissa siirtoverkoissa käytetään kehittyneitä tietorakenteita ja signalointimekanismeja mahdollistaen laajojen verkkojen tehokkaan operoinnin. Optiset signaalit eivät sinänsä tarjoa samanlaisia helppoja menetelmiä verkon hallintaan, koska optisia transistoreja tai logiikkapiirejä ei ole olemassa. Täysin optisen toiminnan saavuttamiseksi jokainen optisen tason yhteys on tarkastettava. Fyysisen tason simulointi voi antaa riittävän tarkkoja tuloksia, mutta verkkojen monimutkaisuudesta johtuen niiden suunnittelijoiden pitää olla perehtyneitä simulointeihin ja fysiikkaan sen takana, tai heillä pitää olla työkalu, joka kätkee ongelman kompleksisuuden. Tässä diplomityössä kuvataan fyysiset ja funktionaaliset mallit optisille komponenteille, alijärjestelmille ja verkkoelementeille kirjallisuuslähteisiin perustuen sekä esitetään kehitetty simulointityökalu graafisella käyttöliittymällä, millä voidaan arvioida siirtoverkon optisen tason toimintaa. Lisäksi diplomityössä käytetään työkalua vahvistimien lukumäärän eli kustannusten optimoimiseen todellisessa optisesti varmistetussa kaupunkiverkossa. Bittivirhesuhde määritellään fyysisten parametrien perusteella kaikille yhteyksille varmistavat reitit mukaan lukien. Havaitut laatutason alitukset korjataan asettamalla vahvistimia verkkomalliin, jonka jälkeen uudella simulaatiolla varmistetaan kaikkien yhteyksien toimivan. Simulointityökalu on implementoitu kaupallisella Simulink-ohjelmistolla, joka tukee hierarkkista arkkitehtuuria. Työkaluun kuuluu kattava joukko malleja optisen verkon elementeistä. Niiden suorittamat funktiot on kätketty elementtitasolta, jolla puolestaan voidaan tehdä kytkentöjä verkkoelementtien muodostamiseksi. Diplomityön ajankohtaisuutta ja merkittävyyttä voisi perustella sillä, että työkalun kehitysvaiheen lopulla kaksi eri yritystä toivat samankaltaisen ohjelmiston kaupallisille markkinoille