Taustamuistio kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen muuttamista varten

Tämän työn tavoitteena oli tuottaa ympäristöministeriölle tausta-aineistoa kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen muuttamiseksi siten, että siihen sisällytettäisiin rajoitukset orgaanisen aineksen sijoittamiselle sellaisille tavanomaisen jätteen kaatopaikoille, joille ei vielä ole säädettyjä raja-arvoja. Työssä ehdotetaan orgaanisen jätteen kaatopaikkakieltoa. Orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellolla voidaan vähentää oleellisesti kaatopaikkakaasun muodostumista, pienentää kaatopaikkavesien haittaominaisuuksia, lisätä kaatopaikan vakautta sekä näin helpottaa jälkihoitovaihetta. Orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto tehostaa jätteiden hyödyntämistä ja käsittelymenetelmien kehitystä. Lisäksi kaatopaikkakielto lisää kaatopaikkojen turvallisuutta ohjaamalla palavat ja syttyvät aineet käsittelyyn. Orgaanisen aineen indikaattorina käytetään kokonaisorgaanista hiiltä tai hehkutushäviötä ja raja-arvona 10 %. Orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto ohjaa n. 2 Mt jätettä vuodessa korvaavaan käsittelyyn jätteenkäsittelylaitoksiin ja tätä kautta enenevässä määrin materiaalina sekä energiana hyödynnettäviksi. Yhtenäinen menettely kannustaa kehittämään vähemmän jätettä tuottavia tuotantoketjuja, selkeämmin eroteltavia ja kierrätettäviä materiaaleja, uusia kierrätysmateriaaleja sekä tehokkaampia jätteenkäsittelymenetelmiä. Orgaanisen aineen kaatopaikkakielto on askel kohti kestävämpää elämäntapaa ja maapallon resurssien rajat tunnistavaa tuotantorakennetta

Jätteiden kaatopaikkakelpoisuuden toteaminen

Valtioneuvoston päätöstä kaatopaikoista (861/1997) on muutettu niin, että se vastaa EY:n neuvoston päästöstä (2003/33/EY) kaatopaikalle sijoitettavien jätteiden kelpoisuusmenettelystä ja perusteista. Tämä opas on tarkoitettu helpottamaan täsmentyneen kaatopaikkasäädöksen tulkintaa sekä tarkentamaan jätteiden kelpoisuustutkimusten sisältöä ja opastamaan kelpoisuusarvioinnin toteuttamisessa. Työssä on luotu kaikkien alan toimijoiden (viranomaiset, kaatopaikan pitäjät, jätteen tuottajat) käyttöön kansallinen menettelytapaopas jätteiden kaatopaikkakelpoisuuden osoittamiseksi

Kaivosten stressitestit 2013

Talvivaaran kaivoksella marraskuussa 2012 sattuneen vesistövahingon jälkeen Suomen hallitus päätti, että kaivoksille tehdään stressitestit. Ympäristöministeriö asetti tammikuussa 2013 kaivosten ympäristöturvallisuus -viranomaistyöryhmän (KYTU), jonka tehtävänä oli arvioida viranomaisten tehtäviä, toimivaltaa, ohjauskeinoja ja yhteistyötä kaivosten ympäristövahinkojen ehkäisemisen kannalta. Eräänä työkaluna KYTU-työryhmällä oli kaivosten stressitestit. Stressitestauksen ensimmäisessä vaiheessa kaivokset arvioivat itse toimintaansa kysymyslomakkeen avulla. Tämän jälkeen ympäristöministeriön nimeämä asiantuntijaryhmä kävi läpi kaivosten itsearvioinnit ja antoi niistä palautetta. Stressitestien kysymyslomakkeessa oli kuvattu seitsemän riskitilannetta, joihin liittyi yhteensä 15 kysymystä. Testattaviksi riskitilanteiksi valittiin mm. poikkeuksellisen suuri sadanta, joka vaikeuttaa vesien käsittelyä, varastointia ja poisjohtamista sekä patoaltaiden rakenteet, jotka eivät kestä poikkeuksellisen suuren vesimäärän aiheuttamaa rasitusta. Stressitestikysely lähetettiin 21 kaivokselle ja rikastamolle. Testattavaksi tulivat kaikki metallimalmikaivokset ja metallimalmirikastamot sekä niiden lisäksi myös muutamia teollisuusmineraalikaivoksia ja -rikastamo sekä karbonaattikaivoksia, jotka käsittelevät runsaasti kemikaaleja tai joiden jäte- tai vesiallaspadot voisivat onnettomuuden sattuessa aiheuttaa vaaraa ihmiselle tai ympäristölle. Vastaukset saatiin asetettuun määräaikaan mennessä 20 kohteesta. Vastaukset sisälsivät myös kuvauksia olemassa olevista hyvistä käytännöistä ja kehittämisehdotuksia. Stressitestin perusteella esitettyihin poikkeustilanteisiin on kokonaisuudessaan paneuduttu ja varauduttu kaivoksilla suhteellisen hyvin. Erityisesti patorakenteiden valvonta, pato- ja pohjavaurioiden hätäkorjaukseen varautuminen, haitallisten päästöjen tunnistaminen, sähkökatkoksiin ja ilkivaltaan varautuminen sekä poikkeustilanteista tiedottaminen tuntuivat olevan lähes kaikilla hyvin hallinnassa. Sen sijaan vesien hallinnassa, pohjarakenteiden valvonnassa, poikkeuksellisten päästöjen havaitsemisessa ja hallinnassa sekä kaivannaisjätteiden kemiallisen muuttumisen tunnistamisessa, ymmärtämisessä ja tarkkailussa oli puutteita. Vesimäärien hallinnassa on tärkeää ennakointi mm. sää- ja vesistöennusteiden sekä säähavaintojen perusteella. Vara-allaskapasiteettia tulee olla riittävästi, ettei tulva- yms. tilanteissa jää ylimääräisen veden ainoaksi hallintakeinoksi vesien juoksuttaminen vesistöön. Vaatimus prosessinomaisesta vedenpuhdistuksesta olisi tarpeen etenkin uusia kaivoksia luvitettaessa. Jokaisella toimijalla tulisi olla käytössään toimivat varajärjestelmät pato- ja pohjavuotojen varalle. Tarkkailuun on suositeltavaa sisällyttää pato- ja pohjarakenteiden toimivuuden valvomiseksi suotoveden määrän seurannan ohella kemiallisen laadun seurantaa ja lisätä pohjaveden laadun tarkkailua jätealtaan tai haitallisia aineita sisältävien vesialtaiden ympäristöstä. Uusien jätealtaiden pohjarakenteiden valvontaan tulee kehittää ja ottaa käyttöön päivittäisten tarkkailukierrosten lisäksi ennakoivia seurantajärjestelmiä, joilla mahdolliset kalvojen rikkoontumiset ja vuodot voidaan havaita varhain. Tässä raportissa esitettyjen yleisten ja kaivoskohtaisten huomioiden sekä kaivosten omissa vastauksissa esiintuotujen parantamisehdotusten tarkastelua suositellaan hyödynnettäväksi kaivosten omien kehittämissuunnitelmien sekä viranomaisyhteistyössä käytävien keskustelujen pohjana

Towards a breakthrough in nutrient recycling : State-of-the-art and recommendations for developing policy instruments in Finland

The report has been complemented on 11.9.2018This report describes the state-of-the-art in phosphorus and nitrogen recycling in Finland and looks at basic data on the volumes and geographical distribution of biomasses and their nutrients. Based on this data, the report makes proposals for measures aiming to promote nutrient recycling. This report was prepared collaboratively by experts at the institutions making up the Finnish Partnership for Research on Natural Resources and the Environment (LYNET) to underpin a national action plan on nutrient recycling. Of all sectors in Finland, agriculture is the largest user and recycler of phosphorus and nitrogen. Different biomasses contain an annual total of approximately 26,000 t of recyclable phosphorus, which exceeds the fertilisation needs of grasslands and cereal crops in the entire area of Finland. The volume of nitrogen contained in biomasses is approximately 95,000 t. Still, approx. 11,000 t of phosphorus and 152,000 t of nitrogen are annually used in Finland as conventional inorganic fertilisers. There is a regional imbalance between manure production and crop nutrient requirements. The breakthrough in nutrient recycling means increased implementation of manure processing, thus making manure nutrients easier to transport and reducing the use of conventional inorganic fertilisers. At minimum 20% of the entire volume of manure generated in Finland will require advanced processing to enable long-distance transport of the manure phosphorus to areas in need of it. This requires separation of water. The highest demand for advanced processing is experienced in the regions of Ostrobothnia (approx. 60% at minimum), South Ostrobothnia and Satakunta (approx. 30 %) and Southwest Finland (13%). In the agricultural sector, fertilisation is currently guided by a wide array of different policy instruments, which make up an incoherent and unstructured whole. The instruments cause considerable amounts of regulatory burden, but appear to do little to promote sustainable nutrient recycling. This report proposes a total reform of the policy instruments to boost the recycling of nutrients. All legal standards related to fertilisation should be merged into a single statute, for example by developing the Nitrate Decree. At the same time, the current policy that controls nutrient use via the EU agri-environmental scheme should be abandoned, and the role of the environmental permit for livestock installations and its relationship with general regulatory instruments be clarified. A field plot specific nutrient database should be created to support guidance. The knowledge base of nutrient recycling should be developed by creating and maintaining a comprehensive data system on the quantities, properties and locations of nutrient-rich biomasses and ashes and their current processing methods. The report also proposes setting regional processing targets for livestock manure. Key objectives should include reducing excessive fertilisation in crop production. The goal of normative guidance should be nutrient use according to the crop needs.201

Selvitys eräiden jätteiden ja rejektien käsittelykapasiteetin sekä muutaman jäteperäisen materiaalin markkinan tilanteesta Suomessa

Tässä työssä selvitettiin ympäristöministeriön toimeksiannosta eräiden keskeiseksi arvioitujen orgaanispitoisten jätteiden ja rejektien käsittelykapasiteetin sekä muutaman jäteperäisen kierrätysmateriaalin markkinan tilannetta Suomessa. Tarkastelu kohdistui tässä lähinnä jätteiden ja materiaalien ominaisuuksiin sekä yleisellä tasolla käsittelytavan teknistaloudellisiin reunaehtoihin sekä niiden vaikutuksiin käsittelymahdollisuuksien kannalta. Selvityksen perusteella runsaasti orgaanista ainesta sisältävien, erityisesti energia-hyödyntämiseen tai kemialliseen kierrätykseen soveltuvien teollisuuden ja kaupan jätteiden käsittelykapasiteettiin liittyy tällä hetkellä Suomessa merkittäviä haasteita. Näiden jätteiden kotimainen vastaanotto- ja varastointikapasiteetti on maksimissaan, mikä edellyttää lyhyellä tähtäimellä viennin lisäämistä ja energiahyödyntämiskapasiteetin kasvattamista. Myös uusia kierrätyssovelluksia tulisi alkaa aktiivisemmin kehittää ja ottaa käyttöön. Nykyisin kierrätysmarkkinoilla olevien jäteperäisten kierrätysmateriaalien kysyntä on sekä energiantuotannossa että kierrätysraaka-ainemarkkinoilla erittäin heikkoa. Vuoden vaihteessa 2018 Kiina lisäksi kielsi jätemuovin tuonnin ulkomailta. Osa Suomenkin kaupan ja teollisuuden muovipakkausjätteitä on aiemmin kuljetettu Kiinaan kierrätettäväksi. Heikko teollisuuden ja kaupan jätteistä valmistettujen kierrätysmateriaalien kysyntätilanne heijastuu käsittelykeskuksissa varastointitarpeen kasvuna, mitä on edelleen lisännyt talouden elpymisestä sekä vilkkaasta rakentamisesta ja korjausrakentamisesta johtuva kasvava käsittelyyn tulevan jätteen määrä ja näin myös tuotetun kierrätysmateriaalien määrää

Kohti ravinteiden kierrätyksen läpimurtoa : Nykytila ja suositukset ohjauskeinojen kehittämiseksi Suomessa

Julkaisua täydennetty 11.9.2018Raportti kuvaa fosforin ja typen kierrätyksen nykytilanteen Suomessa ml. perustiedot biomassojen ja niiden sisältämien ravinteiden määristä sekä alueellisesta jakaumasta. Esitettyjen tietojen pohjalta annetaan toimenpide-ehdotuksia ravinteiden kierrätyksen edistämiseksi. Luonnonvara- ja ympäristötutkimuksen yhteenliittymä LYNET:iin kuuluvien laitosten asiantuntijoiden yhteistyönä toteutettu selvitys tehtiin taustaksi kansalliselle ravinteiden kierrätyksen toimintaohjelmalle. Suomessa maatalous on yksittäisistä toimialoista suurin fosforin ja typen käyttäjä ja myös kierrättäjä. Erilaiset biomassat sisältävät vuositasolla kierrätettävissä olevaa fosforia yhteensä noin 26 000 tonnia, mikä on enemmän kuin koko Suomen nurmien ja viljojen lannoitustarve. Typpeä biomassat sisältävät noin 95 000 tonnia. Kuitenkin Suomessa käytetään vuosittain perinteisinä epäorgaanisina lannoitteina noin 11 000 t fosforia ja 152 000 t typpeä. Noin 20 % Suomen lantafosforista muodostuu alueilla, joilla sen määrä on suurempi kuin kasvien tarve. Lantafosforia tulisi siten kuljettaa muille alueille korvaamaan perinteisiä epäorgaanisia fosforilannoitteita. Kuljettaminen edellyttää yleensä prosessointia, mm. veden poistoa. Myös muiden biomassojen käsittelyssä on tarpeen ottaa käyttöön ravinteita tehokkaammin kierrättäviä teknologioita. Maataloussektorilla lannoitusta ohjataan useiden ohjauskeinojen palapelillä, josta on muodostunut epäyhtenäinen ja jäsentymätön kokonaisuus. Nykyisellään ohjaus aiheuttaa huomattavaa sääntelytaakkaa, mutta sen merkitys kestävän ravinnekierrätyksen edistäjänä vaikuttaa heikolta. Raportissa ehdotetaan mm. ravinteiden käytön ohjauskeinojen kokonaisuudistusta, jossa luotaisiin yleinen kaikkea viljelyä ja lannoittamista koskeva säädös esim. nitraattiasetusta kehittämällä. Samalla luovuttaisiin ympäristökorvausjärjestelmän nykyisenkaltaisesta ravinteiden käytön ohjauksesta ja selkeytettäisiin eläinsuojan ympäristöluvan roolia ja suhdetta yleiseen normiohjaukseen. Ohjauksen tueksi luotaisiin peltolohkokohtainen ravinnetietokanta. Ravinteiden kierrätyksen tietopohjaa tulisi kehittää luomalla kattava ja päivitettävä tietojärjestelmä ravinnerikkaiden biomassojen ja tuhkan syntypaikoista, määristä, ominaisuuksista ja nykykäsittelyistä. Tuotantoeläinten lannoille ehdotetaan asetettavaksi alueelliset prosessointitavoitteet. Keskeisenä tavoitteena tulisi olla ylilannoituksen vähentäminen kasvintuotannossa ja siirtyminen kasvien tarpeen mukaiseen lannoitukseen.201