Kilpailuoikeudelliset vahingonkorvausjoukkokanteet Suomessa : asfaltti- ja puukartellikanteiden vertailu

Suomessa on viimeisten vuosien aikana ollut kaksi todella laajaa kilpailuoikeudellista vahingonkorvausjoukkokannetta, joissa kantajat ovat vaatineet korvausta kartellien aiheuttamista vahingoista. Tapaukset tunnetaan nimillä asfaltti- ja puukartellikanteet ja ne ovat eräitä suurimmista riita-asioista, joita tuomioistuimissamme on koskaan käsitelty. Kartellit aiheuttavat yhteiskunnalle ja yksilöille valtavia kustannuksia, mutta niihin perustuvien vahingonkorvauskanteiden ajaminen on osoittautunut äärimmäisen vaikeaksi. Tutkielmassani pyrin jäsentämään niihin liittyvää lainsäädäntöä sekä havainnollistamaan oikeustilaa mainittujen kartellitapausten avulla. Tutkielmani lukeutuu ensisijaisesti prosessioikeudelliseen tutkimukseen, jossa se edustaa access to justice ¬–tutkimussuuntausta, jonka kohde on oikeuden tosiasiallinen saatavuus. Kollektiivinen oikeussuoja on mielestäni keino, jolla oikeuden tosiasiallista saatavuutta pystyttäisiin parantamaan ja se on tutkielmassani keskiössä. Prosessioikeudellisen tutkimuksen lisäksi tutkielmani käsittelee myös luonnollisesti kilpailu- ja vahingonkorvausoikeutta soveltuvin osin. Tutkielmassani käsittelen kilpailuoikeudellisen vahingonkorvauksen riita-prosessiin liittyviä ominaispiirteitä sekä kollektiiviseen oikeuteen ja siinä erityisesti joukkokanteisiin liittyvää teoriaa ja lainoppia. Tuon tutkielmassani ilmi kilpailuoikeudellisen vahingonkorvauksen liittyviä systeemisiä ongelmia kuten todistelussa olevat sisäänrakennetut vaikeudet. Lainopin ja teorian lisäksi olen kerännyt asfaltti- ja puukartellien oikeudenkäyntiaineistoa, jota analysoimalla olen pyrkinyt muun muassa vastaamaan kysymykseen: ”Miksi tapauksissa oli erilaiset lopputulemat?”. Lisäksi aineisto tuo tietynlaisen, law in action, näkökulman ja empiirisen kosketuspinnan tutkielmalleni. Tutkielmani osoittaa, että kollektiivisen oikeussuojan kehittämisen tarve yhteiskunnassamme on merkittävä ja nykyinen järjestelmämme ei pysty vastaamaan tämän päivän laajamittaisissa riita-asioissa oleviin haasteisiin tyydyttävällä tavalla. Lisäksi tutkielma tuo ilmi nimenomaisesti kilpailuoikeudelliseen vahingonkorvaukseen liittyviä ongelmia sekä kritisoi tietyiltä osin käräjäoikeuden ratkaisua puukartelliasiassa. Lopuksi, olen pyrkinyt esittämään ehdotuksia vallitsevan oikeustilan kehittämiseksi kuten esimerkiksi discovery instituution käyttöönottamisen ja ryhmäkanteen soveltamisalan laajennuksen

Monialaiset maatilat maatalouden rakennemuutoksessa

Non peer reviewe

Detailed plan for the COMET WP3 initial research activity - list of research projects and goals, participants and timing

Detailed plan for the COMET Work Package (WP) 3

HeMoHes - Parantavat ja modulaariset terveydenhuollon tilat

Terveyspalveluiden tarjonta muuttuu ammattilais- ja tuottajalähtöisestä kohti yksilöä tukevan ja parantavan ympäristön luomista lähelle asiakasta. Samalla monimutkaisia hoitoja keskitetään entistä suurempiin sairaalakeskuksiin. Hoitoympäristöjen ja tilojen suunnittelussa ja rakentamisessa ei ole riittävästi huomioitu henkilöstön näkemyksiä eikä joustoa näiden palveluita keskittävien ja hajauttavien tekijöiden välillä. Keskeinen ongelma ovat vanhanaikaiset ja joustamattomat tilaratkaisut. Investoinnit ovat monimutkaisia, kalliita, aikaa vieviä ja paikallisilla voimilla suunniteltuja ja rakennettuja vaikka terveydenhuolto pohjimmiltaan on samanlaista globaalisti. Projektin lähtökohtana oli selvittää moduuliratkaisujen mahdollisuuksia terveydenhuollon palveluiden paikkariippumattomampaan ja joustavampaan tuottamiseen. Modulaarisuuden avulla tilainvestoinnit voidaan osittaa kokonaisuuksiin, joiden suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa niihin erikoistuneet kansainväliset toimijat ja toimijaverkostot. Hankkeessa tunnistettiin useita eri malleja modulaarisuuden hyödyntämiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon tilainvestoinneissa. Keskeistä on ensin tunnistaa ja määrittää hankkeen ja tilojen keskeiset tavoitteet, joihin innovatiivisilla suunnittelu- ja toteutusratkaisuilla pyritään. Tämän jälkeen voidaan päättää valittua tavoitetta edistävä modulaarisuutta hyödyntävä ratkaisutyyppi ja sitä tukevat menetelmät ja prosessit. Tutkimuksen mukaan modulaarisuudella voidaan tähdätä moniin eri tavoitteisiin, kuten tilojen muuntojoustavuuteen ja päivitettävyyteen, nopeaan aikatauluun, hyvään käytettävyyteen tai korkeaan rakentamisen laatuun. Näistä tavoitteista mm. sairaalahankkeissa keskeinen muuntojoustavuus ja nopea aikataulu jakautuvat edelleen tarkempiin tavoitteisiin, joihin tulee soveltaa erityyppisiä modulaarisia ratkaisuja

Suomalaisten keskimääräinen efektiivinen annos vuonna 2018

Tässä raportissa päivitetään tiedot suomalaisten vuosittain saamasta keskimääräisestä efektiivisestä annoksesta. Suomalaiset altistuvat niin luonnollisista kuin keinotekoisista lähteistä peräisin olevalle ionisoivalle säteilylle. Vuonna 2018 suomalaisten saama keskimääräinen efektiivinen annos oli 5,9 millisievertiä (mSv). Kaksi kolmasosaa tästä säteilyannoksesta, 4 mSv, on peräisin sisäilman radonista. Noin 1,1 mSv suomalaisten vuotuisesta efektiivisestä annoksesta aiheutuu luonnon taustasäteilystä (muu kuin sisäilman radon). Säteilyn lääketieteellinen käyttö aiheuttaa suomalaiselle keskimäärin 0,76 mSv vuotuisen efektiivisen annoksen

Den genomsnittliga effektiva dosen hos finländarna 2018

I den här rapporten uppdateras uppgifterna om den genomsnittliga effektiva dosen finländarna får årligen. Finländare exponeras för joniserande strålning från både naturliga och konstgjorda källor. År 2018 uppgick finländarnas genomsnittliga effektiva till 5,9 millisievert. Två tredjedelar av den här stråldosen, 4 mSv, härstammar från radon i inomhusluften. Cirka 1,1 mSv av finländarnas årliga effektiva dos beror på naturens bakgrundsstrålning (annat än radon i inomhusluften). Medicinsk användning av strålning orsakar finländare i genomsnitt en årlig effektiv dos på 0,76 mSv

Blood Transfusion and Outcome After Transfemoral Transcatheter Aortic Valve Replacement

Objective: To investigate the prognostic impact of red blood cell (RBC) transfusion on the outcome after transfemoral transcatheter aortic valve replacement (TAVR). Design: Nationwide, retrospective multicenter study. Setting: Five University Hospitals. Participants: The nationwide FinnValve registry included data from 2,130 patients who underwent TAVR for aortic stenosis from 2008 to 2017. After excluding patients who underwent TAVR through nontransfemoral accesses, 1,818 patients were selected for this analysis. Intervention: TAVR with or without coronary revascularization. Measurements and Main Results: RBCs were transfused in 293 patients (16.1%). Time-trend analysis showed that the rates of RBC transfusion decreased significantly from 27.5% in 2012 to 10.0% in 2017 (p <0.0001). Among 281 propensity score matched pairs, RBC transfusion was associated with higher 30-day mortality (7.1% v 0%, p <0.0001), late mortality (at 5-year, 59.1% v 43.3%, p = 0.008), as well as increased risk of acute kidney injury (17.0% v 4.4%, p <0.0001), renal replacement therapy (3.6% v 0.4, p <0.0001) and prolonged hospital stay (mean, 8.5 v 4.7 days, p <0.0001) compared with patients who did not receive blood transfusion. In the overall series, the risk of adverse events increased significantly with the increasing amount of transfused RBC units and when operation for excessive bleeding was necessary. Consistently with these findings, postoperative hemoglobin drop and nadir level were associated with higher early and late mortality. Conclusions: Patients who received blood transfusion after TAVR had an increased risk of early and late adverse events. These adverse effects were particularly evident with increasing amount of RBC transfusion and operations for excessive bleeding. (C) 2019 Elsevier Inc. All rights reserved.Peer reviewe

Prototype of multi-hazard early warning from EUNADICS-AV systems to trigger model forecasts of European airspace

info:eu-repo/semantics/nonPublishe

Materiaalit ja liittämismenetelmät 3D-tulostetulle venyvälle elektroniikalle

Tässä työssä kokeiltiin erilaisia filamenttimateriaaleja ja liittämismenetelmiä venyvän elektroniikan rakenteisiin. Lisäksi testattiin 3D-tulostettujen tukirakenteiden vaikutusta venyvän johtimen sähkömekaaniseen kestävyyteen. Käytetyistä filamenteista termoplastinen polyuretaani (TPU) osoittautui ylivertaiseksi venyvän elektroniikan tarkoituksiin. Vetokokeissa TPU-pohjaiset näytteet venyivät jopa 270 % ja niillä oli ylivertainen venyvyys muihin materiaaleihin verrattuna. TPU-materiaalin kovuutta vaihtamalla saatiin hyvin erilaisia tuloksia. Lisäksi työssä verrattiin kuoriutumiskokeiden avulla kahta erilaista menetelmää 3D-tulostetun rakenteen liittämiseksi substraattikalvolle. Ns. suoratulostusmenetelmässä rakenne tulostettiin suoraan kalvon päälle, jolloin sulan materiaalin lämpö kiinnitti rakenteen kalvoon. Tulostuslämpötila vaikutti menetelmällä saatuihin tuloksiin, mutta kaiken kaikkiaan menetelmä osoittautui käyttökelpoiseksi. Vaihtoehtoisena menetelmänä oli rakenteiden liittäminen tekstiiliprässin avulla. Prässäämällä saadut tulokset olivat suoratulosmenetelmää heikompia. Prässättyjen näytteiden kestämä keskimääräinen maksimivoima oli 40 N, siinä missä suoratulostetuilla näytteillä vastaava arvo oli 48 N. Lisäksi suoratulostuksen eduksi osoittautui sen yksinkertaisuus prässäämiseen verrattuna. Suoratulostusmenetelmää voidaan näin ollen suositella, kun tarkoituksena on 3D-tulostamalla valmistaa venyvän elektroniikan rakenteita ja lisätä niitä TPU-pohjaiselle substraattikalvolle. Lopuksi sovellettiin suoratulostusmenetelmää TPU-tukirakenteiden tulostamiseksi venyvälle johtimelle. Työn viimeisen vaiheen tulokset on esitetty ainoastaan erillisessä salassa pidettävässä liitteessä.In this work, several filament materials and two different adhering methods were tested for the purposes of stretchable electronics. In addition, the effects of 3D-printed support structures for stretchable interconnects were studied. Of the filaments tested, TPU was the material of choice for stretchable electronics. Tensile tests showed TPU-based filaments had the best stretchability among materials tested. Two different TPU filaments with different hardness produced clearly differing results. T-peel test was then used to compare two different adhering methods. In so-called direct printing method, structures were 3D-printed directly on a substrate and the heat of the melted material caused the adhesion between the structure and the substrate material. The adhesion achieved by the direct printing method was compared to using a textile press for connecting the printed structure to the film. The results were favorable to the direct printing method. This, combined with the simplicity of the method, suggests that the method could be used more widely. Finally, the direct printing method was tested in a practical application of printing support structures for stretchable interconnects. The results of these tests are only available in a separate confidential appendix