Verkkoroolipelaaminen ja sosialisaatio : World of Warcraft -pelit osakulttuurisena toimintana sosialisaation näkökulmasta

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin moninpelattavan verkkoroolipelin World of Warcraftin osakulttuurisia piirteitä ja niiden yhteyttä sosialisaatioon. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuoda esiin näkökulma, joka haastaa ongelmakeskeisen näkökulman verkkoroolipelien vaikutuksista pelaajilleen. Tutkimuksen tuottama tieto oli suunnattu erityisesti sosiaalialalla työskenteleville, jotka työssään kohtaavat verkkoroolipelejä aktiivisesti pelaavia henkilöitä. Tutkimusaineisto kerättiin verkkokyselylomakkeella pääosin neljältä suomalaiselta World of Warcraftin pelikillalta. Vastaajan pelaamista taustoittaneiden kysymysten lisäksi kysely muodostui Likertasteikollisista väittämäkysymyksistä. Aineisto koostui 98 vastauksesta ja niitä analysoitiin ristiintaulukoimalla, faktorianalyysilla ja ryhmittelyanalyysilla. Lisäksi aineistossa oli avovastauksia, jotka tukivat tilastotieteellisiä analyysimenetelmiä. Ryhmittelyanalyysi tuotti kolme erilaista pelitaparyhmää: harrastajat, uppoutujat ja ajanviettäjät. Ryhmistä harrastajat ja uppoutujat edustivat vahvempaa sitoutumista pelaamiseen kuin ajanviettäjät. Tutkimustulosten mukaan sosialisaatiota edistävät piirteet pelaamisessa näyttäytyivät vahvasti harrastajien ja uppoutujien pelitaparyhmissä verrattuna ajanviettäjiin. Tutkimuksessa havaittiin, että vastaajan mieltäessä verkkoyhteisöpelaamisen osakulttuuriseksi toiminnaksi vahvistuu pelaamisen asema sosialisaatioagenttina. Pelin välityksellä muodostuu kaveri- ja parisuhteita sekä aiempia ihmissuhteita voidaan ylläpitää. Pelaaminen kehittää tietoisesti tai tiedostamattomasti pelaajan moraalista käsityskykyä ja ryhmätyötaitoja, joita pelaaja hyödyntää elämänsä muillakin osa-alueilla. Tutkimus osoitti, että pelikulttuurin ja yhteiskunnan välillä on ristiriitoja, jotka nähtiin pinnallisten ennakkoluulojen aiheuttamiksi. Tutkimuskysymysten vastauksina todettiin verkkoroolipelaamisen edistävän pelaajan sosialisaatiota ja pelaamisen sisältävän vahvoja merkityksiä pelaajilleen. Johtopäätöksissä pohdittiin yleisen diskurssin valtaa, miten se voi tuottaa ongelmallisia käsityksiä sosiaalityöntekijöillekin uusista ilmiöistä ja niiden aktiivisista harrastajista. Lisäksi todettiin, että yhteisöpelaamisen sosiaaliseen potentiaaliin ei ole vielä osattu kiinnittää huomiota ammatillisessa auttamis- ja koulutustoiminnassa

Intracellular signaling pathways in human intracranial aneurysms

Background and purpose: Intracranial aneurysm (IA) rupture causes subarachnoid hemorrhage (SAH), which has high mortality and morbidity. Treatment methods for IAs (microneurosurgical clipping and endovascular coiling) are invasive and may carry considerable risks. Some predisposing factors for IA rupture, such as smoking, hypertension, and large IA size, are known. However, these factors do not differentiate rupture-prone IAs sufficiently well. Better predictors for IA rupture and less invasive treatment methods for IAs are required. An IA wall shows signs of vascular remodeling, and the wall degeneration is associated with IA rupture. Loss of mural cells seems to be a crucial step in wall degeneration. Despite previous research on IA pathobiology, the cell signaling pathways involved in wall remodeling and the mechanisms of cell death in IA wall remain largely unknown. This study aimed to characterize cell signaling pathways associated with IA rupture and size and shape indices at the protein level as well as to determine possible cell death pathways in the IA wall. Materials and methods: The localization of signaling molecules (c-Jun N-terminal kinase (JNK), p38, extracellular signal-regulated kinase (ERK), Akt, mammalian target of rapamycin (mTOR), cyclic AMP response element binding protein (CREB), and Bcl-associated death protein (Bad)) was studied using immunofluorescence staining in ruptured and unruptured IA samples, collected during microneurosurgical clipping. The levels of phosphorylated and total forms of signaling molecules were determined semi-quantitatively from IA tissue homogenates using Western blotting (WB). Altogether, 40 ruptured and 37 unruptured IA samples were investigated. IA size and shape indices were determined using 3D remodeling, and the associations between the levels of signaling molecules and IA rupture status and morphology were analyzed. The JNK signaling pathway was characterized further with c-Jun and pro-MMP-9 (MMP, matrix metalloproteinase) WB. Cell death in the IA wall was studied using terminal deoxynucleotidyl transferase (dUTP) nick end labeling (TUNEL) and cleaved caspase-3 immunostaining and caspase-3 WB. The activation of caspase cascades (caspase-9, intrinsic apoptosis; caspase-8, extrinsic apoptosis) was investigated using WB. The role of oxidative stress in IA wall degeneration was studied using heme oxygenase-1 (HO-1). Potential sources of oxidative stress were revealed using endogenous peroxidase stainings. Results: All signaling molecules (JNK, p38, ERK, Akt, mTOR, CREB, and Bad) were found in the IA wall in immunofluorescence staining. Stress-activated kinases (phospho-p38 and phospho-JNK) were associated with size and rupture, probably indicating that stress signaling contributes to IA growth and rupture. Pro-MMP-9 levels were increased in ruptured IAs. Of well-known growth-promoting factors, phospho-Akt was associated with size, but not with rupture, indicating active cell proliferation in large IAs. On the other hand, phospho-mTOR levels were downregulated in ruptured IAs suggesting that cell proliferation signaling is decreased in ruptured IAs. Phospho-CREB levels were associated with the non-sphericity and ellipticity indices, whereas a negative association between total CREB levels and the undulation index was observed. On the other hand, phosphorylated levels of p38 and Akt correlated negatively with the undulation index, and total levels of CREB correlated positively with size indices, suggesting a complex role of signaling molecules in IA remodeling. Furthermore, TUNEL staining was associated with rupture. A few cleaved caspase-3-positive cells were also detected. Intrinsic activation of apoptosis (cleaved caspase-9) was observed in WB, mainly in ruptured samples, but cleaved caspase-8 was not detected. Unphosphorylated Bad levels, a regulator of the intrinsic apoptotic pathway, were also associated with rupture. HO-1 was associated with wall degeneration and rupture, and endogenous peroxidase staining localized mainly in polymorphonuclear cells of the intraluminal thrombus. Conclusions: This study revealed associations of several intracellular signaling molecules with IA morphology and rupture and also suggested oxidative stress as an important factor in the degeneration of an IA wall. Characterization of signaling pathways in the human IA wall may aid in finding biomarkers differentiating rupture-prone IAs and in developing less invasive treatment methods for IAs. However, the role of signaling pathways in IA growth and rupture must first be evaluated with appropriate experimental models.Signaalireittien aktivoituminen suhteessa aivovaltimoaneurysman seinämän heikkenemiseen ja puhkeamiseen Aivovaltimoaneurysmat ovat aivovaltimoiden pussimaisia pullistumia. Aneurysmien kantajia arvioidaan olevan Suomessa n. 100 000. Noin tuhat aneurysmaa puhkeaa Suomessa vuosittain aiheuttaen lukinkalvonalaisen verenvuodon, johon liittyy korkeaa kuolleisuutta sekä invaliditeettia. Vuotamattomia aneurysmia löydetään sattumalöydöksinä mm. muiden syiden vuoksi tehtyjen aivojen kuvantamisien yhteydessä. Vuotaneiden ja vuotamattomien aneurysmien hoitovaihtoehdot (mikrokirurginen klipsaus ja endovaskulaarinen koilaus) ovat invasiivisia toimenpiteitä, joihin liittyy riskejä. Korkeassa vuotoriskissä olevia aneurysmia ei kuitenkaan osata yksiselitteisesti tunnistaa. Aiemmat aneurysman seinämää koskevat tutkimukset ovat osoittaneet, että seinämän heikentyminen sekä krooninen tulehdusreaktio liittyvät aneurysman puhkeamiseen. Seinämän heikentymiseen johtavat mekanismit tunnetaan kuitenkin huonosti. Tämä tutkimus pyrki selvittämään eri signalointireittien aktivoitumista ihmisen aivovaltimoaneurysman seinämässä. Tutkimus osoitti, että stressin aktivoimat proteiinikinaasit JNK ja p38 liittyvät aneurysman kokoon ja vuotoon. Solujen kasvua edistävien signaalimolekyylien osalta Akt:n aktivaatio liittyi aneurysman kokoon kun taas mTOR-proteiinin aktivaatio oli selvästi vähentynyt vuotaneissa aneurysmissa. Toisaalta epäsäännöllisen muotoisissa aneurysmissa olivat aktivoituneet erilaiset signaaliproteiinit kuin suurissa aneurysmissa. Tulokset myös viittasivat, että ohjelmoitu solukuolema eli apoptoosi etenee seinämässä sisäisen aktivaatioreitin kautta. Kuitenkin aktiivisen kaspaasi-3:n suhteen positiivisia soluja havaittiin selvästi vähemmän kuin TUNEL-positiivisia soluja, joten mahdollisesti enemmistö soluista kuolee aneurysmassa ennemmin nekroosin kuin apoptoosin kautta. Oksidatiivinen stressi voi aktivoida sisäistä apoptoosireittiä, ja etenkin suurista ja vuotaneista aneurysmista löytyi paljon hemioksigenaasi-1-entsyymiä, jota hapettuminen lisää. Aneurysmaan liittyvä trombi sisälsi myös paljon kudoksen hapettumista lisäävää endogeenista peroksidaasia. Tutkimuksessa löytyi erovaisuuksia signaalimolekyylien aktivaatiossa verrattuna aneurysman kokoon ja muotoon sekä myös vuotamattomien ja vuotaneiden aneurysmien välillä. Signaalireittien tarkempaa roolia seinämän muokkautumisessa tulisi jatkossa tutkia kokeellisilla malleilla. Seinämän heikkenemiseen vaikuttavien biologisien mekanismien tuntemus voi jatkossa olla hyödyksi kehitettäessä kajoamattomampia aneurysmien hoitovaihtoehtoja sekä uusia menetelmiä korkeassa vuotoriskissä olevien aneurysmien tunnistamiseen

Involvement of mitogen-activated protein kinase signaling in growth and rupture of human intracranial aneurysms

Peer reviewe

Kuulonäkövammaisten kuntoutusohjaus - tarve, toteutus ja haasteet sairaanhoitopiireittäin

Opinnäytetyö pohjautui tilaajatahon Suomen Kuurosokeat ry:n tarpeeseen kartoittaa sairaanhoitopiirien kuulonäkövammaisten lapsi- ja aikuisasiakkaiden kuntoutusohjauksen tarve, toteutus ja haasteet. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin lomakekyselyä, jonka kysymykset suunniteltiin ja tuotettiin yhdessä tilaajatahon Suomen Kuurosokeat ry:n yhteyshenkilöiden kanssa. Kyselylomakkeet toimitettiin sairaanhoitopiirien kuulonäkövammaisten asiakkaiden kuntoutusohjauksesta vastaaville ammattilaisille. Vastauksia tarkasteltiin laadullisen sekä määrällisen tutkimusmenetelmiä käyttäen. Kyselylomakkeeseen vastattiin viidestä sairaanhoitopiiristä ja yksittäisiä vastauksia kyselyyn tuli yhteensä kahdeksan. Tulosten mukaan kaikissa vastanneissa sairaanhoitopiireissä eriteltiin kuulon- ja näönkuntoutusohjaus. Vastaajien suurimmat asiakasryhmät olivat kuulonäkövammaiset aikuiset ja näkövammaiset aikuiset. Kuulonäkövammaisia asiakkaita vastaajilla oli alle kymmenestä yli kolmeenkymmeneen asiakkaaseen. Vastaajilla oli enemmän kuulonäkövammaisia aikuisasiakkaita kuin kuulonäkövammaisia lapsiasiakkaita. Kaikki vastaajat ilmoittivat tekevänsä yhteistyötä sairaanhoitopiirinsä ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Kuntoutusohjauksen toteutumista koskevissa avoimissa vastauksissa nousivat esille kuulon- ja näönkuntoutuksen yhteistyö, yksilöllisyys, yhteistyö muiden toimijoiden kanssa, käynnit asiakkaan omissa toimintaympäristöissä sekä ostopalveluina tuotettu kuntoutusohjaus. Kuulonäkövamman ja sitä aiheuttavien sairauksien tunnistamisen koki haastavaksi puolet vastaajista. Kehittämistarpeina vastaajien vastauksissa nousivat kommunikaatio- ja vuorovaikutus ja kuntoutusohjauksen jakautuminen kuulon- ja näönkuntoutukseen. Vastauksista nousi esille, että yhteistyötä vastaajat tekivät Suomen Kuurosokeat ry:n kanssa ICT-palveluiden, palveluasiantuntijoiden ja kuntoutuspalveluiden saralla. Vastaajat myös ilmaisivat kiinnostusta yhteistyön jatkumiselle tulevaisuudessa

Musiikillisten karakterien metamorfoosi : transformaatio- ja metamorfoosiprosessit Usko Meriläisen tuotannossa vuosina 1963-86

Jouko Laaksamo tutkii Usko Meriläisen tuotantoa vuodesta 1963 alkaen, jolloin säveltäjä siirtyi rivimusiikista kohti vapaammin hahmottuvia musiikillisia rakenteita. Laaksamo tarkastelee musiikkianalyysin keinoin teosten muotorakenteita sekä musiikin eri elementtien (melodis-motiivinen työskentely, harmonia, rytmi, sointi) välistä tasavertaisuutta. Hän myös selvittää, kuinka Meriläinen säveltää, ja kuinka hänen sävellystyylinsä muuttuu tarkasteltavan ajanjakson aikana. Laaksamon tutkimuksessa analysoimien teosten valossa Usko Meriläinen näyttäytyy modernia sävelkieltä ilmaisukeinonaan käyttävänä säveltäjänä, joka kuitenkin rakentaa teoksensa yllättävän perinteisin keinoin.Vaikka Meriläisen sävelkieltä voidaan pitää modernina, niin hänen teostensa muotorakenteet nojaavat yllättävän suuressa määrin perinteisiin käytäntöihin. Meriläinen aloittaa sävellyksensä poikkeuksetta musiikillisen alkumateriaalin esittelyllä, josta vähitellen kehittyy koko teoskokonaisuus. Teoksen aikana alkumateriaali kokee muutoksia, joka käytäntönä suurin piirtein vastaa perinteisen klassis-romanttisen musiikin kehittelyä. Monissa teoksissa alkumateriaali kokee myös enemmän tai vähemmän täydellinen muodonmuutoksen, jolloin sen yhteys alkumateriaaliin voidaan havaita vain edeltänyttä muutosprosessia seuraamalla. Tämän kaltainen tapa rakentaa kokonainen sävelteos alkutahdeissa esiteltyjen aiheiden pohjalta osoittaa Meriläisen sävellysten yhteydet traditioon. Perinteisestä motiivitekniikasta käytäntö eroaa selkeimmin siinä, että rytmi ja sointi kietoutuvat tavallisesti jopa yhtä olennaisiksi alkumateriaalin osatekijöiksi kuin melodis-motiiviset ainekset.The object of this study are the works of Finnish composer Usko Meriläinen (b. 1930), from his early neo classical compositions of the late fifties to his mature post serialistic style of the eighties. The study representsscore-centered analysis in which the main research materials are the scores of Meriläinen's compositions. The main hypothesis for the analyses is that Meriläinen constructs his compositions by means of gradual ransformation and metamorphosis of the basic material which is introduced in the very beginning of each composition. In Meriläinen's works this basic materialcovers elements of pitch organisation, harmony, rhythm and timbre and so the analysis must cover all parameters of music instead of only one which usually is pitch organisation and / or harmony. The main object of theanalyses are the structures as well as the equality of musical parametres in Meriläinen's compositions. The study defines how the small constituents of the compositions are made up (micro analysis), how these constituents unite in larger sections (middle analysis), and finally how these sections together form a harmonious whole - i.e. a composition (macro analysis). In other words this study seeks an answer to a question how Meriläinen compose. The analyses shows that the works of Meriläinen are very coherent and of high standand. Stylistical changes are not abrupt but gradualshiftings from one stylistic conception to an other. He uses no pre-calculated schemes but instead relies on his intuition. The analyses shows that each composition by Meriläinen is structurally unique and no identical structures exist among his compositions. The transformation and metamorphosis technique of musical characters becomes a norm on his Second Piano Sonata (1966) at the latest but as early as in his Concerto forOrchestra (1956) there are signs of this technique. The tone language of Meriläinen's works is modern (post serial) but the structures of his compositions are indisputably tied up with tradition

Masennuksen pariterapian vaikuttavuuden erot tutkimusyksiköiden välillä ja niitä välittävät tekijät

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää masennuksen pariterapian vaikuttavuuden eroja tutkimusyksiköiden välillä ja niitä välittäviä tekijöitä. Näitä tavoitteita varten tutkittiin myös, onko pariterapia vaikuttavaa masennuksen hoidossa. Tutkimusyksiköiden välisiä eroja pariterapian tuloksellisuudessa on tutkittu vain vähän. Lisäksi tekijöitä, jotka välittävät tutkimusyksiköiden välisiä eroja masennuksen pariterapian tuloksellisuudessa ei ole ilmeisesti tutkittu. Kuitenkin masennuksen pariterapian tuloksellisuutta on tutkittu ja sen on todettu olevan tuloksellista (Kung, 2000). Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin Länsi-Pohjan ja Pohjois-Savon tutkimusyksiköiden välisiä eroja masennuksen hoidon ja masennuksen pariterapian vaikuttavuudessa kahden vuoden seurannan aikana. Lisäksi tutkittiin, välittävätkö demografiset, yksilölliset sekä suhteisiin, terapiaan ja terapeuttiin liittyvät tekijät tutkimusyksiköiden välisiä eroja masennuksen pariterapian vaikuttavuudessa. Tutkimus on osa Dialogiset ja narratiiviset prosessit (DINADEP) masennuksen pariterapiassa -projektia, joka toteutettiin vuosina 2005–2011 kolmessa sairaanhoitopiirissä. Tutkimuksen lopullinen aineisto koostui 46 tutkittavasta. Masennusoireita mitattiin Beck Depression Inventory (BDI)- ja Hamilton Depression Rating Scale (HDRS)-mittareilla. Analyysimenetelminä olivat Mann-Whitney U-testi, toistettujen mittausten varianssianalyysi (ANOVA) ja mediaattorimallit. Tutkimuksen mukaan pariterapia oli vaikuttavaa masennuksen hoidossa koko aineistolla ja Länsi-Pohjan tutkimusyksikössä verrattuna yleisiin masennuksen lieventymistä kuvaaviin raja-arvoihin. Pariterapian vaikuttavuuteen liittyen havaittiin, ettei se eronnut tavanomaisen hoidon vaikuttavuudesta. Selvitettäessä tutkimusyksiköiden välisiä eroja masennuksen hoidon vaikuttavuudessa Länsi-Pohjan tutkimusyksikössä masennuksen todettiin laskevan enemmän kuin Pohjois-Savon tutkimusyksikössä sekä BDI- että HDRS-mittareilla mitattuna. Masennuksen hoito sisälsi sekä pariterapian että tavanomaisen hoidon. Kuitenkin tutkittaessa eroja pariterapian vaikuttavuudessa havaittiin, että tutkimusyksiköt erosivat toisistaan vain BDI-mittarin suhteen. Länsi-Pohjassa BDI-mittarin arvot laskivat enemmän kuin Pohjois-Savossa. Välittäviä tekijöitä tarkasteltaessa ainoastaan psykoterapian kesto ja yleisen toimintakyvyn taso välittivät tutkimusyksiköiden välisiä eroja masennuksen pariterapian vaikuttavuudessa. Tutkimuksen mukaan tutkimusyksiköiden välillä on havaittavissa eroja pariterapian vaikuttavuudessa. Lisäksi on löydettävissä eroja välittäviä tekijöitä. Hyödyntämällä tietoa tutkimusyksiköiden välisistä eroista ja niihin vaikuttavista tekijöistä on mahdollista löytää toimivia hoitokäytäntöjä, joiden avulla voidaan kehittää masennuksen pariterapiaa.The aim of this study was to investigate the differences between research units in the effectiveness of couple therapy for depression and the factors that mediate those differences. For these aims it was also examined whether couple therapy is effective in the treatment of depression. The differences between research units in the effectiveness of couple therapy have been studied only little. In addition, it seems that factors that mediate the differences between research units in the effectiveness of couple therapy for depression have not been studied. However, the effectiveness on couple therapy for depression has been studied and it has been found to be effective (Kung, 2000). In this study the differences between two research units in Northern Savo and Western Lapland were examined regarding the effectiveness of depression treatment and the effectiveness of couple therapy for depression during two-year follow-up. Furthermore, it was studied whether the demographic and individual factors and factors associated with relationships, therapy and therapist mediate the differences between research units in the effectiveness of couple therapy for depression. This study is part of Dialogical and Narrative Processes in Couple Therapy for Depression (DINADEP) project that was conducted in 2005-2011 in mental health outpatient clinics in three hospital districts. The final data of this study consisted of 46 participants. Depressive symptoms were measured with Beck Depression Inventory (BDI) and Hamilton Depression Scale (HDRS). The statistical methods used were Mann-Whitney U test, Repeated Measures Analysis of Variance (ANOVA) and mediation models. Couple therapy for depression was found to be effective in this study when examined with entire data and also in Western Lapland. It was also discovered that the effectiveness of couple therapy does not differ from the effectiveness of treatment-as-usual. When the differences between research units in the effectiveness of depression treatment were studied, BDI and HDRS scores were found to decrease more in Western Lapland than in Northern Savo. The depression treatment included both couple therapy and treatment-as-usual. However, when the differences in effectiveness of couple therapy were examined it was discovered that the research units differed only in BDI scores. The BDI scores decreased more in Western Lapland than in Northern Savo. When the mediating factors were studied, only the duration of psychotherapy and ability to function mediated the differences between research units in the effectiveness of couple therapy for depression. This study suggests that differences between research units in the effectiveness of couple therapy can be discovered. Also factors that mediate the differences can be found. When the information about differences between research units and factors that have an influence on them is used, it is possible to found useful treatment practices that can be used when developing couple therapy for depression

Etsivän vanhustyön käynnistäminen Kirkkonummella: Työpajatyöskentelyn valmistelu ja toteutus

Tämän kehittämispainotteisen opinnäytetyön tarkoitus oli käynnistää etsivä vanhustyö Kirkkonummella. Työelämäyhteistyökumppanina oli Kirkkonummen kunnan vanhuspalvelut. Tavoite oli kolmeosainen: innostaa ja ohjata paikallinen vanhustyön verkosto etsivän vanhustyön pariin, käynnistää etsivän vanhustyön kehittämisprosessi ja jättää vanhustyön verkostolle työskentelyn tuotoksena kahdesta kolmeen yhdessä ideoitua ja arvioitua etsivän vanhustyön toimintamalli-ideaa. Tämä kehittämistoiminta toteutettiin toukokuussa 2022 kokoontumalla kolmeen yhteiskehittämisen työpajaan. Kehittämistoiminnan prosessi eteni luovan ongelmanratkaisun prosessia mukaillen aiheen selkeyttämisestä ratkaisujen ideointiin ja ratkaisujen syventämiseen. Opinnäytetyön tekijät olivat ensimmäisessä työpajassa asiantuntijaroolissa ja kahdessa viimeisessä fasilitaattoreina. Ensimmäisessä työpajassa selkeytettiin etsivää vanhustyötä ja kehittämistoiminnan päämäärää osallistujille. Toisessa työpajassa ideointi tuotti aivoriihityöskentelyn avulla ensin kaksikymmentäyksi ideaa, jotka ryhmittelyn päätteeksi tiivistettiin kolmeentoista ideaan, joista jokaiseen löydettiin kolme myönteistä piirrettä. Viimeisessä työpajassa kolmentoista toimintamalli-idean puutteita arvioitiin myönteisten miten-kysymysten avulla. Lopuksi keskustellen päädyttiin kahteen toteuttamiskelpoisimpaan toimintamalli-ideaan eli Hoksauta minut -yhteydenottokorttiin ja kerhotoimintaan. Työpajojen onnistumisesta kerättiin palautetta ja osallistujilta otettiin vastaan kehittämisideoita. Palaute ja kehittämisideat otettiin huomioon kehittämistoiminnan aikana. Palaute toi ilmi työpajojen onnistumisen. Kehittämistoiminnalle asetetut tavoitteet saavutettiin työpajatyöskentelyn päätteeksi: etsivästä vanhustyöstä oli innostuttu Kirkkonummella, kehittämisprosessi oli käynnistynyt ja vanhustyön verkostolle oli jäänyt kaksi toteuttamiskelpoisinta etsivän vanhustyön toimintamalli-ideaa