Kuolemantapaukset perusterveydenhuollon lyhytaikaisessa sairaalahoidossa

Maassamme kuolee yli 50 000 henkilöä vuosittain. Merkittävä osuus suomalaisista kuolee perusterveydenhuollon (PTH) sairaaloissa; silti tutkimusta aiheesta on tehty verrattain vähän. Tässä tutkimuksessa kuvataan PTH-sairaaloissa kuolemaan päättyneiden hoitojaksojen piirteitä Kuopion yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella (KYS erva-alue). Tutkimukseen osallistuivat kaikki KYS erva-alueen PTH-sairaalat. Tiedonkeruu toteutettiin strukturoitua tiedonkeruulomaketta käyttäen vuoden 2016 tammi–kesäkuussa. Tarkastelu rajattiin enintään 31 vuorokautta kestäneisiin hoitojaksoihin. PTH-sairaaloiden lyhytaikaisista hoitojaksoista (n = 13 869) 4 prosenttia (n = 625) päättyi potilaan kuolemaan. Kuolemaan päättyneistä hoitojaksoista 46 prosentissa hoidon pääasialliseksi syyksi oli määritelty elämän loppuvaiheen hoito. Sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet (29 %) sekä syöpäsairaudet (30 %) olivat yleisimmät päädiagnoosit kuolemaan päättyneillä hoitojaksoilla. Hoito PTH-sairaalassa kesti keskimärin 8,6 vuorokautta, mutta 20 prosentilla potilaista vain vuorokauden tai kaksi. Kuoleman läheisyyttä ei ollut tiedostettu yli puolessa PTH-sairaaloiden hoitojaksoista, jotka päättyivät potilaan kuolemaan. Lisäksi neljäsosa potilaista oli PTH-sairaalassa enintään kaksi vuorokautta ennen kuolemaansa. Pohdittavaksi jää, olisiko näiden potilaiden hoitoa voitu toteuttaa toisin

Iäkkäiden muistisairaudet tarvitsevat erikoisosaajia

On korkea aika varmistaa, että hyvinvointialueet sekä yliopistosairaalat saavat geriatrian yksiköt ja niihin riittävät resurssit.</p

Iäkkäiden Lääkehoidon Moniammatillinen Arviointi (ILMA). Vaikutukset kotihoidon asiakkaiden lääki-tykseen, toimintakykyyn ja elämänlaatuun sekä terveys- ja hoivapalveluiden käyttöön.

Järkevän lääkehoidon toteutumista edistäviä toimintatapoja tulisi kehittää ja ottaa käyttöön suomalaisessa terveydenhuollossa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, mitä vaikutuksia moniammatillisella lääkehoidon arvioinnilla (ILMA-malli) on kotihoidon asiakkaiden lääkitykseen, toimintakykyyn ja elämänlaatuun sekä terveys- ja hoivapalveluiden käyttöön. ILMA-tutkimus toteutettiin satunnaistettuna vertailukokeena viidessä tutkimuskeskuksessa (Itä-Savon sairaanhoitopiiri, Juva, Forssa, Lahti, Selänne). Kelpoisuuskriteerinä oli vähintään 65 vuoden ikä ja kotihoidon asiakkuus sekä vähintään kuuden lääkkeen käyttö tai huimausta/kaatumisia/ortostaattinen hypotensio. Interventioryhmässä (n=258) toteutettiin ILMA-mallin mukainen moniammatillinen lääkehoidon arviointi. Verrokkiryhmän (n=254) hoito jatkui kunkin tutkimuskeskuksen tavanomaisten hoitokäytäntöjen mukaan. Molemmissa ryhmissä toteutettiin alku (0 kk)- ja seurantamittaukset (6 kk) sekä rekisteriseuranta (12 kk). ILMA-mallilla toteutetulla arvioinnilla pystytään vaikuttamaan lääkehoidon sisältöön ja lääkehoidon riskeihin. Arvioinneissa päädyttiin yleisimmin vähentämään tutkittavan lääkitystä, aloittamaan uusi lääke tai muuttamaan lääkkeen ottoajankohtaa. Arvioinnilla ei havaittu vaikutusta tutkittavien toimintakykyyn ja elämänlaatuun eikä terveys- ja hoivapalveluiden käyttöön. Moniammatillisella lääkehoidon arvioinnilla pystytään edistämään järkevän lääkehoidon toteutumista kotihoidossa. Yksittäisen arvioinnin vaikutukset asiakkaiden toimintakykyyn ja elämänlaatuun sekä terveys- ja hoivapalveluiden käyttöön ovat vähäisiä. Siksi terveydenhuollon kehittämisessä olisi tärkeää omaksua moniammatillinen arviointi jatkuvaksi hoitokäytännöksi

Masennuslääkkeiden käyttö nivelreumaan sairastuville

Masennuslaakkeiden kaytto yleistyy selkeasti nivelreumaan sairastumisen yhteydessa. Muutaman vuoden kuluttua sairastumisesta masennuslaakkeiden kulutus kuitenkin tasaantuu muun vaeston tasolle. Reumapotilaan psyykkisen tilan arviointiin kannattaa kiinnittaa huomiota, varsinkin sairastumisen alkuvaiheessa

Health and physical function predicting strength and balance training adoption: a community-based study among individuals aged 75 and older

This study was conducted to determine the characteristics of health and physical function that are associated with not starting strength and balance training (SBT). The study population consisted of 339 community-dwelling individuals (75–98 years, 72% female). As part of a population-based intervention study they received comprehensive geriatric assessment, physical activity counseling, and had the opportunity to take part in SBT at the gym once a week. Compared with the SBT-adopters, the nonadopters (n = 157, 46%) were older and less physically active, had more comorbidities and lower cognitive abilities, more often had sedative load of drugs or were at the risk of malnutrition, had lower grip strength and more instrumental activities of daily living (IADL) difficulties, and displayed weaker performance in Berg Balance Scale and Timed Up and Go assessments. In multivariate models, higher age, impaired cognition, and lower grip strength were independently associated with nonadoption. In the future, more individually-tailored interventions are needed to overcome the factors that prevent exercise initiation.peerReviewe