Keskusteluja vuokratyöstä. Vuokratyön diskursiivinen rakentuminen Suomessa

1990-luvun alussa lainsäädäntö ja työmarkkinajärjestöt määrittelivät Suomessa, että vuokratyötä tuli käyttää vain tilapäiseen työvoimatarpeeseen, esimerkiksi sijaisuuksiin ja ruuhkahuippuihin. Joillakin aloilla vuokratyö oli työnantajien ja työntekijöiden yhteissopimuksella kielletty. Vaikka vuokratyösuhteet saivat jo 1980-luvulla niin Suomessa kuin kansainvälisestikin maineen työsuhdekeinotteluna, alkoi vuokratyön määrä Suomessa kasvaa 1990-luvun puolivälissä ja erityisesti tultaessa 2000-luvulle. Suomalaiset akateemiset tutkijat eivät ole juuri vuokratyöstä kiinnostuneet. Aiemmat, harvalukuiset tutkimukset ovat keskittyneet lähinnä työyhteisöjen ja työntekijöiden kokemuksiin sekä vuokratyön työehtoihin. Vuokratyö ymmärretäänkin edelleen lähinnä työntekijän subjektiivisena kokemuksena. Vuokratyössä on kuitenkin kysymys paitsi kokemuksista, myös yhteiskunnallisesta valtakamppailusta, jossa diskursiivisin keinoin pyritään vaikuttamaan ilmiöön nimeltä vuokratyö, laajemmin ilmiöön nimeltä työmarkkinat, sekä toisaalta kansalaisten käsityksiin työelämän ”normaalista”. Käsillä oleva tutkimus laajentaa ymmärrystä vuokratyöstä tarkastelemalla ilmiötä lainsäädännön, uutisoinnin ja markkinoinnin rakentamien julkisten käsitysten ja merkityksenantojen kautta. Teoreettisena viitekehyksenä käytän hallinnan ja työprosessin säätelyn teoriaperinteitä. Se, miten työmarkkinoiden muutosta ja uusia työsuhdemuotoja politiikassa, mediassa, lainsäädännössä, tai työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa perustellaan ja tehdään ymmärrettäväksi, on samalla työelämään kiinnitettävien arvojen, merkitysten ja toimijuuksien luomista, rajaamista ja kuvailua. Työelämäpuheessa ei siis ole kyse vain talouden lainalaisuuksista, kansantalouden toimivuudesta, tai yritysten kilpailukyvystä, vaan myös ja erityisesti niiden toimijoiden luomisesta, määrittelemisestä ja legitimoimisesta, jotka työelämän kentällä saavat toimia ja tulevat palkituiksi. Säätelyn ja hallinnan näkökulmasta on relevanttia tarkastella millaisilla käsitteillä ja merkityksillä vuokratyötä ilmiönä rakennetaan . Tutkimuskysymyksinä esitän: 1) Miten ja millä perusteilla vuokratyöstä rakennettiin Suomessa legitiimi tapa työllistää ja työllistyä? 2) Millaisia työntekijäideaaleja vuokratyöhön liittyvissä keskusteluissa rakennetaan? Tutkimusaineistona tarkastelen lainsäädäntöön liittyviä dokumentteja, Helsingin Sanomien uutisointia, vuokratyöyritysten markkinointimateriaaleja, sekä vuokratyöyritysten edustajien haastatteluita. Analyysimenetelmänä käytän kriittistä diskurssianalyysia. Tämä menetelmä mahdollistaa puheen ja dokumenttien tarkastelun sosiaalisena toimintana, jolla eri toimijat pyrkivät osallistumaan yhteiskunnassa hyväksyttyjen ja tunnustettujen käsitysten ja toimintavaihtoehtojen rakentamis-, tulkinta- ja määrittelyprosesseihin. Tutkimukseni päätuloksena esitän, että vuokratyöstä muodostui legitiimi tapa työllistää Suomessa 1990-luvulla, koska vuokratyö käsitteellistettiin sekä lainsäädännön että median diskursseissa ennen kaikkea ratkaisuksi työttömyyteen. Toisaalta vuokratyö käsitteellistettiin vain marginaalisten työntekijäryhmien (naiset ja opiskelijat) rooliksi, jolloin se ei liittynyt miesvaltaisten työpaikkojen arkeen. Ratkaisuna työttömyyteen vuokratyö myös samalla luonnollistettiin osaksi yleisempää työmarkkinakehitystä, jolle ”kukaan ei voi mitään”. 2000-luvulla vuokratyö jatkoi voittokulkuaan ja rakentui pysyväksi ilmiöksi, koska työlainsäädännön uudistus institutionalisoi vuokratyön työehtosopimusmenettelyyn, jolloin sen ”salonkikelpoisuus” ja normaalius vahvistettiin. Vaikka työehtosopimusasia oli ratkaisuna merkittävä, nousi vuokratyön osalta itse työehtosopimus tärkeämmäksi kuin sen sisältö. Työehtosopimuksilla ei kuitenkaan pystytty vaikuttamaan esimerkiksi vuokratyöntekijän olemattomaan työsuhdeturvaan. Lisäksi työnantajapuhe käsitteellistää vuokratyön 2000-luvulla ennen kaikkea työmarkkinavaihtoehdoksi, vapautta ja monipuolisia työkokemuksia tarjoavaksi työmarkkinoiden katalysaattoriksi. Vuokratyö on tässä merkitysavaruudessa työntekijöille ”vain” yksi tapa työllistyä ja löytää oma tiensä työmarkkinoille, ei suinkaan työnantajien sanelema pakko. Työntekijöihin kohdistuva hallintapuhe niin mediassa kuin työnantajien haastatteluissakin pyrkii puolestaan rakentamaan ideaalityöntekijäkuvaksi yrittäjämäisen oman elämänsä toimitusjohtajan. Työnantajien diskursseissa kaikuvatkin työntekijään kohdistuva vaatimus itse itsensä ohjaamisesta sekä työntekijäidentiteetin muotoilemisesta joustavuutta, sopeutuvuutta, vaihtelua ja jatkuvaa muutosta vähintäänkin sietäväksi, mutta mieluiten näitä ominaisuuksia jopa aktiivisesti hakevaksi ja arvostavaksi. Työmarkkinoiden toimijana on nimenomaisesti yksilö, jonka mahdollisuudet menestyä ovat vain ja ainoastaan hänen omissa käsissään. Työntekijän roolin korostaminen aktiivisena toimijana ja vuokratyöstä ”oikeita”, norminmukaisia sisältöjä löytävänä pärjääjänä on diskursiivisesti hallittua yritystä ohjata työntekijöitä näkemään sekä itsensä tietynlaisina toimijoina että työmarkkinat tietyllä tavalla toimivina. Vuokratyössä ei ole kyse vain työntekijöiden yksilöllisistä tai yksittäisistä kokemuksista. Vuokratyö on yhteiskunnallisen merkityskamppailun tulos, jossa käyttövoimana ovat toimineet hallinnalliset ja säätelyyn pyrkivät käsitteellistykset työllisyydestä, yksilön valinnasta ja koko yhteiskunnan edusta. Hallinnan ja säätelyn näkökulmasta katsottuna vuokratyö on myös merkinnyt säätelyn liukumista tasa-arvoa, yhdenmukaista kohtelua ja työntekijän suojelua korostavasta viranomaisten ja poliittisten toimijoiden suorittamasta työmarkkinoiden kollektiivisesta säätelystä työnantajien ylläpitämään työntekijän persoonan ja käyttäytymisen hegemoniseen, yksilölliseen säätelyyn.In the early 1990s, Finnish legislation and labour market organisations dictated that the hiring of temporary staff was to be used only to fill short-term needs, such as hiring substitutes and dealing with peak seasons. In some fields, temporary agency work was unequivocally prohibited. Even though Finland and the international community labelled temporary agency labour as a questionable employment policy as early as the 1980s, the proportion of temporary staff began to grow in Finland in the mid-1990s and especially in the early 2000s. The phenomenon has been the subject of relatively little study in Finland. Previous research has focused mainly on the experiences of the workers and the terms of employment. As a result, temporary agency labour is seen as something of a subjective experience on the part of the employee. However, besides experiences, the hiring of temporary labour is about social power struggles in which discursive means are employed in an attempt to influence the phenomenon, the wider labour market and the general public’s views about what is normal in working life. This study expands the understanding of temporary agency labour by examining the phenomenon through the public conceptions and meanings generated by legislation, news coverage and marketing. I utilise the traditions regarding control and the regulation of work processes as the theoretical framework of this study. How changes in the labour market and new forms of employment are justified and explained in politics, the media and legislation or coffee table discussions at the workplace are, at the same time, processes of creating, delineating and describing the values, meanings and agencies ascribed to working life. Therefore, all this talk about working life is by no means limited to the regularities of the economy, the functioning of the national economy or the competitiveness of companies. It also, and perhaps particularly, encompasses the creation, definition and legitimisation of those actors who are allowed to operate in the labour market and be remunerated for their efforts. From the perspective of regulation and control, it is relevant to examine the concepts and meanings that are used to formulate temporary agency labour as a phenomenon. I present the following as my research questions: 1) How and on what grounds was temporary labour hire established as a legitimate means of employing and being employed in Finland? 2) What kinds of employee ideas are constructed in discussions pertaining to temporary agency labour? As my research material, I will study documents related to legislation, newspaper coverage in Helsingin Sanomat, marketing materials of temporary labour companies and interviews with representatives of temporary labour companies. The method of analysis I will employ is critical discourse analysis. This method enables the examination of speech and documents as social activity with which various actors strive to engage themselves in the processes of constructing, interpreting and defining the conceptions and alternative methods that are accepted and acknowledged in society. As the primary results of my study, I suggest that the hiring of temporary labour became a legitimate mode of employment in Finland in the 1990s as a result of it being conceptualised in the discourses of legislation and the media first and foremost as a solution to unemployment. At the same time, temporary labour was conceptualised as a function fulfilled by marginal groups of workers (for example women and students), which meant that it was effectively divorced from the day-to-day activities of male-dominated workplaces. Moreover, as a solution to unemployment, temporary labour was established as a natural part of the more general labour market development that was “out of everyone’s hands”. In the 2000s, temporary labour hire continued its triumphant rise and established itself as a permanent phenomenon, thanks to labour legislation reform institutionalising the collective agreement procedure for temporary labour, thus confirming it as something normal and acceptable. Even though the collective agreement issue was significant as a decision, in terms of temporary labour, the collective agreement itself became more important than its actual contents. However, the collective agreements failed to have any impact on glaring problems, such as the non-existent employment security of temporary staff. The rhetoric of employers in the 2000s focused on building up temporary labour as a viable labour market alternative – a catalyst of the labour market that provides freedom and diverse employment experiences. In this semantic context, temporary labour is merely one means of gaining employment and finding one’s way into the labour market, instead of an obligatory arrangement imposed by employers. Furthermore, the controlling speech directed at employees in the media and the marketing and interviews of employers aims to create an entrepreneurial person, who is seen as the managing director of his or her own life, as the image of the ideal employee. Indeed, the discourse of employers reflects their requirement for employees to guide themselves and be flexible and adaptable and, at the very least, tolerate constant change but preferably be oriented towards and appreciative of these elements and attributes. This perspective presents individuals on the labour market as holding the opportunities for success in their hands alone. In summary, temporary labour is not merely about the personal or individual experiences of employees. Rather, it is first and foremost the result of a social battle of semantics fuelled by control-oriented conceptualisations of employment, individual choice and the good of society that aim towards shifting responsibility from employers to employees. From the viewpoint of control and regulation, temporary agency labour also denotes a transition from collective labour market regulation conducted by authorities and political bodies for the purpose of protecting employees, towards a culture where employers engage in the moral regulation and control of employees’ personality and behaviour.Siirretty Doriast

What you say and what you do: Exploring the link between consumers’ perception of portion size norms and reported behaviour for consumption of sweets and crisps

Portion size decisions are embedded in a complex system of individual, socio-economic, and environmental factors. The objective of this study was to explore consumers’ descriptive and injunctive portion size norms and how these norms are related to reported behaviour and further to psychological eating attitudes. The study includes data from two consumer samples (n = 1020). Respondents completed four tasks where they chose the portion size they normally eat, the appropriate portion size, the portion size they would like to eat, and the portion size they believed others like them would eat from eight pictures varying in portion sizes. After this, respondents’ psychological eating attitudes were measured. Consumers chose larger portions of both sweets and crisps than they perceive as appropriate, but at the same time they reported to choose smaller portions than they would like to eat or what they believe others at the same age and gender eat. We identified two clusters based on respondents’ psychological eating attitudes. Those with higher versus lower scores on emotional eating and disinhibition reported not only larger portion sizes, but also a higher norm for an appropriate portion size and a higher gap between what they reported to eat and what is appropriate to eat. Interestingly, the chosen portion size for the high scoring cluster did not differ from those they reported other people to choose. This indicates that consumers that are vulnerable to emotional eating or losing control over eating when exposed to food cues have less bias in thinking that they eat less than others like them would eat.publishedVersio

Beyond the exceptional: Tracing the repercussions of a security speech act

Since the 1980s, debates on security have expanded and security has become a catchphrase in virtually every area of life. In Finland, the government elected in 2003 began its four-year period in power by launching a special Internal Security Programme (ISP) that stressed the threat of social exclusion. Altogether four ISPs have been launched in Finland since 2004. They all repeat the menace of social exclusion. In this article, we examine how these speech acts materialised on the level of legislation. Our study suggests that in Finland, the securitization of exclusion was only accepted in the media. Overall it ‘failed’, as on the level of law, internal security and exclusion were not, in the main, connected when security measures were justified. On the other hand, we contend that by introducing more monitoring and less privacy – especially among youth – the legislation effectively opened novel avenues for ‘security nothings’.</p

Mitä yhteisösakkotuomiot voivat kertoa työturvallisuuskulttuurista?

Työturvallisuutta koskevassa tutkimuksessa on siirrytty 2000-luvulta alkaen painottamaan turvallisuuskulttuuria ja turvallisuuden hallintaa. Tämä tarkoittaa siirtymistä yksittäisen ”onnettomuusalttiin työntekijän” tekemien virheiden tarkastelusta kokonaisvaltaiseen ja organisaatioiden rakenteellisia tekijöitä ja sosiaalista vuorovaikutusta huomioivaan käsitykseen työturvallisuudesta. Myös työturvallisuutta koskevat lait ja säännökset ovat merkittäviä työpaikkojen turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Kun työturvallisuuden kehittämisessä on siirrytty yksilöihin kohdistuvasta toiminnasta ja syyllistämisestä käsitykseen kulttuurin merkityksestä, on työturvallisuuteen liittyvän lainsäädännönkin piirissä alettu yksilöiden sijaan huomioimaan myös kollektiivisen tahdonmuodostuksen ja rakenteiden vaikutus yritysten ja yhteisöjen toimintaan. Mitä turvallisuuskulttuurista voidaan päätellä niissä tilanteissa, kun työturvallisuuteen liittyvää laiminlyöntiä käsitellään rikoksena? Tutkimuksen aineistona on 11 työturvallisuusrikostapausta, joissa on tuomittu yhteisösakkoja. Tuomiot on analysoitu teoriaohjautuvan sisällönanalyysin keinoin. Keskeiseksi ongelmaksi tuomituissa tapauksissa nousee puutteellinen turvallisuuskulttuuri, joka kiteytyy vuorovaikutuksen ongelmiin työnantajien, työntekijöiden ja systeemien välillä. Tarkastelemissamme tapauksissa työturvallisuus ymmärretään usein organisaation muusta toiminnasta erilliseksi osa-alueeksi. Onkin pohtimisen arvoista, miten työyhteisön sosiaalinen vuorovaikutus saadaan konkreettisesti työturvallisuuden keskeiseksi elementiksi

Legislating for corporate criminal liability in Finland: 22-year long debate revisited

The criminal liability of corporations has been the subject of long debates in many countries. This article scrutinizes the 22-year long genesis of corporate criminal liability legislation in Finland. We are interested in unveiling the turns of the law-making process, and in investigating the struggle between various interest groups from a socio-historical perspective. The research data consist of legislative documents such as committee memorandums and written opinions, and the method of inquiry is content analysis. Our study reveals that the core issue of the process became whether jurisprudential principles should be changed in accordance with societal change or whether they are essentially immutable. The Act of Corporate Criminal Liability took effect in 1995, but its coverage was weakened by imposing discretionary sentencing and leaving employment offences outside of its purview. The initial aim and the very justification of the law—to place liability where it belongs—was achieved only in principle. Furthermore, the final outcome of the 1995 law served to actually prevent corporate misconducts from being processed as crimes. </p

Mitä yhteisösakkotuomiot voivat kertoa työturvallisuuskulttuurista?

Työturvallisuutta koskevassa tutkimuksessa on siirrytty 2000-luvulta alkaen painottamaan turvallisuuskulttuuria ja turvallisuuden hallintaa. Tämä tarkoit-taa siirtymistä yksittäisen ”onnettomuusalttiin työntekijän” tekemien virheiden tar-kastelusta kokonaisvaltaiseen ja organisaatioiden rakenteellisia tekijöitä ja sosiaalis-ta vuorovaikutusta huomioivaan käsitykseen työturvallisuudesta. Myös työturval-lisuutta koskevat lait ja säännökset ovat merkittäviä työpaikkojen turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Kun työturvallisuuden kehittämisessä on siirrytty yksilöihin kohdistuvasta toiminnasta ja syyllistämisestä käsitykseen kulttuurin merkitykses-tä, on työturvallisuuteen liittyvän lainsäädännönkin piirissä alettu yksilöiden sijaan huomioimaan myös kollektiivisen tahdonmuodostuksen ja rakenteiden vaikutus yritysten ja yhteisöjen toimintaan. Mitä turvallisuuskulttuurista voidaan päätellä niissä tilanteissa, kun työturvallisuuteen liittyvää laiminlyöntiä käsitellään rikokse-na? Tutkimuksen aineistona on 11 työturvallisuusrikostapausta, joissa on tuomittu yhteisösakkoja. Tuomiot on analysoitu teoriaohjautuvan sisällönanalyysin keinoin. Keskeiseksi ongelmaksi tuomituissa tapauksissa nousee puutteellinen turvallisuus-kulttuuri, joka kiteytyy vuorovaikutuksen ongelmiin työnantajien, työntekijöiden ja systeemien välillä. Tarkastelemissamme tapauksissa työturvallisuus ymmärretään usein organisaation muusta toiminnasta erilliseksi osa-alueeksi. Onkin pohtimisen arvoista, miten työyhteisön sosiaalinen vuorovaikutus saadaan konkreettisesti työ-turvallisuuden keskeiseksi elementiksi.</p

Consumer perception of food products involving genetic modification: Results from a qualitative study in four Nordic countries

1. The present study addresses consumer acceptance of food products involving the use of different applications of genetic modification in four Nordic countries. Three food products were used as examples: hard cheese, hard candy, and salmon. Three types of applications of genetic modification were investigated: modification of the raw material, use of genetic modification in enzyme production, and direct use of genetically modified microorganisms. In addition, three levels of presence of the genetically modified material in the final product were investigated: not present, present, and present and living/able to function. 2. The results from consumer samples in Denmark, Finland, Norway and Sweden are remarkably similar, showing a strong stability in consumer reactions to the use of genetic modification in food production in these four countries. 3. Consumer perception is characterised by a basic dichotomy of GM and non-GM products. Being non-GM is regarded as a major benefit in itself. When a product involves genetic modification, this elicits numerous negative assocations, of which the strongest ones are ‘unhealthy’ and ‘uncertainty.’ 4. The level of presence of the genetically modified material in the final product has a clear impact on consumer acceptance. When the GM material is present and viable/able to function, acceptance is lowest. 5. The type of application of genetic modification has an impact on consumer acceptance as well, but it differs across products. Still, there is a clear tendency that acceptance of salmon products where the salmon itself was genetically modified was lowest among all products tested. 6. The consumer benefits which the application of GM brings about (e.g., improved taste, functional benefits, environmental benefits) are largely perceived, but cannot overcompensate for the negative associations to GM. In some cases, a supposed benefit (e.g., faster growth of salmon, leading to reduced energy costs) was actually perceived as a disadvantage. Benefits combining personal tangible benefits with societal relevance (e.g., a low calorie candy which can be consumed by people suffering from diabetes) may have most positive impact on consumer acceptance.Consumer behaviour; Buying behaviour; Food; Denmark; Norway; Sweden; Finland

Virtual consumer communities for innovation : a cross-cultural perspective

This study investigates the moderating role of culture in the motivation of consumers’ intention to participate in virtual communities for product innovation. Surveys were conducted in Denmark (n = 1045) and Brazil (n = 617). Findings show that relatedness is the strongest driver of consumers’ intended interaction, but the importance of group vs. company relatedness differs between countries. Possible beneficial outcomes drive consumers in both countries. The main implication realized from this study is the cross-country moderation, as to the importance of the two dimensions of relatedness, which is likely to be rooted in the individualism–collectivism dimension of cultur

Endokriiniset ja metaboliset ongelmat lapsuus- ja nuoruusiän syöpähoitojen jälkeen

Kasvuiässä syöpähoitoja saaneista noin joka toiselle kehittyy hormonaalisia tai metabolisia vaikutuksia, joiden havaitseminen ajoissa edellyttää potilaiden järjestelmällistä, elinikäistä seurantaa. Seurantasuunnitelma laaditaan syöpätyyppiin ja saatuihin hoitoihin perustuvan myöhäisvaikutusten kansainvälisen riskinarvion perusteella jo hoitojen päättyessä tai viimeistään seurannan päättyessä lasten ja nuorten hemato-onkologisessa yksikössä. Koska monet myöhäisvaikutukset ilmenevät vuosien kuluttua hoitojen päättymisestä, usein vasta aikuisiässä, on tärkeää, että myös opiskelija-, työ- ja perusterveydenhuollon toimijat ovat tietoisia tästä seurantatarpeesta