Tietoturvatestaaminen jatkuvan integraation prosesseissa

Modern software development processes in which changes can be deployed to production multiple times a day present a challenge from the software security point of view. In this work we explore the possibility of using existing software security testing methods and tools in continuous integration to achieve a basic level of continuous security testing. We review existing software security testing methods and tools to determine their applicability to continuous security testing. In four case studies we made selected security testing tools a part of real life software development projects' continuous integration systems and development processes. We found that continuous security testing is feasible using current security testing methods and tools. Multiple different, complementary approaches to implementing it are available depending on the level of expendable effort and security expertise at hand. Dependency verification is in most cases the best starting point for implementing continuous security testing. Good dependency verification tools, which require minimal effort and security testing expertise from the user, are available for most major programming languages.Modernit ohjelmistokehitysprosessit, joissa muutoksia voidaan viedä tuotantoon useita kertoja päivässä, ovat haastavia kehitetyn ohjelmiston tietoturvan varmistamisen kannalta. Tässä työssä tutkimme, miten olemassa olevia tietoturvatestausmetodeja ja -työkaluja voitaisiin käyttää jatkuvan integraation järjestelmissä perustason jatkuvan tietoturvatestauksen saavuttamiseksi. Käymme läpi olemassa olevia tietoturvatestausmetodeja ja -työkaluja määrittääksemme niiden soveltuvuuden jatkuvaan tietoturvatestaukseen. Testaamme myös valikoitujen tietoturvatestaustyökalujen lisäämistä neljän ohjelmistokehitysprojektin jatkuvan integraation järjestelmiin ja ohjelmistokehitysprosesseihin. Havaitsemme, että joidenkin osa-alueiden jatkuva tietoturvatestaus on mahdollista olemassa olevien tietoturvatestausmenetelmien ja -työkalujen avulla. Tarjolla on monta erilaista, toisiaan täydentävää lähestymistapaa, joista kukin vaatii eri määrän työpanosta ja tietoturvaosaamista. Havaintojemme perusteella useimmissa tapauksissa paras tapa aloittaa jatkuva tietoturvatestaaminen on kehitettävän ohjelmiston riippuvuuksien verifiointi. Siihen tarkoitettujen tietoturvatestaustyökalujen saatavuus eri ohjelmointikielille on hyvä, ja niiden käyttöönotto vaatii hyvin vähän työpanosta ja tietoturvaosaamista

Teno- ja Inarijokeen nousevien lohien kaikuluotausseurannat v. 2018-2019

Luonnonvarakeskus (Luke) toteutti vuosina 2018 ja 2019 lohien kaikuluotauslaskennat Tenojoen pääuomassa ja Tenon latvahaaralla, Inarijoella. Tenon pääuoman kaikuluotauspaikaksi valittiin alin mahdollinen paikka, jossa kaikuluotaus oli teknisesti mahdollista. Se sijaitsi Polmakissa Norjan valtion puolella 55 km jokisuusta ylävirtaan. Inarijoen kaikuluotauspaikka sijaitsi Karigasniemellä, n. 9 km Karasjoen ja Inarijoen yhtymäkohdasta ylävirtaan. Tenojoen pääuoman pilottilaskennassa vuonna 2018 jokiuoman leveydestä ja kaikuluotauskaluston teknisistä ongelmista johtuen laskentapaikalle jäi noin 20 m leveä katve-alue, jonka kautta kulkenut kalamäärä jouduttiin arvioimaan. Vuonna 2018 havaitut ongelmat pystyttiin korjaaman kaudelle 2019 ja luotaimilla saatiin kattava kuva käytännössä koko luodattavasti jokiuomasta. Tenon pääuoman kaikuluotauslaskennan lajijakaumana käytettiin Tana Bru – Riksgrensen -kalastusalueen saalistilastojen ajallista lajijakaumaa. Lajijakaumaa tarvittiin pienten lohien, kyttyrälohien, taimenten ja harjusten erottelemiseksi toisistaan kaikuluotausaineistosta. Inarijoelta saatiin molemmilta vuosilta varsin luotettavat tulokset kaikuluotauspaikan ohittaneiden lohien ja muiden kalojen määristä. Laskentapaikan jokiuoma soveltui hyvin kaikuluotauslaskentaan, ja uoman kapeuden vuoksi seurantapaikalla pystyttiin käyttämään vedenalaisia videokameroita kalojen lajintunnustuksen varmistamiseksi. Vuonna 2018 Tenon pääuoman kaikuluotauspaikan arvioitiin ohittaneen yhteensä 32 500 lohta. Samana vuonna Inarijoen kaikuluotauspisteen ohi arvioitiin nousseen 2 850 lohta. Vuonna 2019 nouslohimäärät olivat molemmilla seurantapaikoilla selvästi edellisvuotta vähäisempiä ja erityisesti pienikokoisia (<65 cm) lohia nousi merkittävästi vähemmän kuin vuonna 2018. Tenon pääuoman kaikuluotauspisteen ohi arvioitiin vuonna 2019 nousseen 21 000 ja Inarijoen kaikuluotauspisteen ohi 1 600 lohta seurantajaksojen aikana. Lohien lisäksi kaikuluotausseurannoissa havaittiin kaudella 2019 runsaasti kyttyrälohia, joiden määrä Pohjois-Atlantilla on ollut voimakkaassa kasvussa parittomina vuosina vuodesta 2017 alkaen. Tenojoen pääuoman seurantapaikan ohitse arvioitiin vaeltaneen vähintään 4 500 ja Inarijoella 350 kyttyrälohta. Tenojoen pääuoman ja Inarijoen kaikuluotausseurannat osoittautuivat toimiviksi seurantamenetelmiksi lohimäärien laskentaan ja niiden avulla saatiin merkittävää uutta tietoa vesistön lohikantojen tilasta, vuosien välisestä vaihtelusta sekä kutukantatavoitteiden täyttymisasteista. Kaikuluotausseurannat tulevat jatkossakin olemaan aktiivisessa käytössä Tenojoen alueella ja ne muodostavat vesistön lohiseurantojen keskeisen rungon.202

Installed base information utilisation in industrial service development and operations

This paper describes a systematic literature review conducted to determine how installed base information (IBI) is utilised in developing and operating industrial services. We found that the reviewed literature considers IBI useful and relevant for industrial service operations, and that it is mainly used to improve service quality and efficiency. However, it is evident that there is a shortage of empirical studies and further investigations that show concrete applications of IBI in different service activities. The existing research concentrates on particular contexts, such as preventive maintenance and asset management. The asset owner perspective is emphasised in the literature, but the use of IBI for service offerings, service contracts and service sales is rarely discussed. The literature indicates that many companies lack a holistic approach to IBI management, in general, and utilisation as a part of it. It is not uncommon for companies to build large databases, but fail to do accurate analyses based on the collected data.Peer reviewe

Can Topographic Variation in Climate Buffer against Climate Change-Induced Population Declines in Northern Forest Birds?

Increased attention is being paid to the ecological drivers and conservation measures which could mitigate climate change-induced pressures for species survival, potentially helping populations to remain in their present-day locations longer. One important buffering mechanism against climate change may be provided by the heterogeneity in topography and consequent local climate conditions. However, the buffering capacity of this topoclimate has so far been insufficiently studied based on empirical survey data across multiple sites and species. Here, we studied whether the fine-grained air temperature variation of protected areas (PAs) affects the population changes of declining northern forest bird species. Importantly to our study, in PAs harmful land use, such as logging, is not allowed, enabling the detection of the effects of temperature buffering, even at relatively moderate levels of topographic variation. Our survey data from 129 PAs located in the boreal zone in Finland show that the density of northern forest species was higher in topographically heterogeneous PAs than in topographically more homogeneous PAs. Moreover, local temperature variation had a significant effect on the density change of northern forest birds from 1981–1999 to 2000–2017, indicating that change in bird density was generally smaller in PAs with higher topographic variation. Thus, we found a clear buffering effect stemming from the local temperature variation of PAs in the population trends of northern forest birds

Can Topographic Variation in Climate Buffer against Climate Change-Induced Population Declines in Northern Forest Birds?

Increased attention is being paid to the ecological drivers and conservation measures which could mitigate climate change-induced pressures for species survival, potentially helping populations to remain in their present-day locations longer. One important buffering mechanism against climate change may be provided by the heterogeneity in topography and consequent local climate conditions. However, the buffering capacity of this topoclimate has so far been insufficiently studied based on empirical survey data across multiple sites and species. Here, we studied whether the fine-grained air temperature variation of protected areas (PAs) affects the population changes of declining northern forest bird species. Importantly to our study, in PAs harmful land use, such as logging, is not allowed, enabling the detection of the effects of temperature buffering, even at relatively moderate levels of topographic variation. Our survey data from 129 PAs located in the boreal zone in Finland show that the density of northern forest species was higher in topographically heterogeneous PAs than in topographically more homogeneous PAs. Moreover, local temperature variation had a significant effect on the density change of northern forest birds from 1981–1999 to 2000–2017, indicating that change in bird density was generally smaller in PAs with higher topographic variation. Thus, we found a clear buffering effect stemming from the local temperature variation of PAs in the population trends of northern forest birds

Sikiön magneettikuvaus

Teema : Magneettikuvaus. English summar

Säätiöyliopistojen perustajien valta: tapaus Teknologiateollisuus ja Tampereen yliopisto

publishedVersionPeer reviewe

Biotalousskenaarioiden mukaisten hakkuiden vaikutukset metsien monimuotoisuudelle tärkeisiin rakennepiirteisiin

Tässä raportissa tarkastellaan mallilaskelmiin perustuen Suomen metsien keskeisten rakennepiirteiden kehitystä vuoteen 2055 mennessä kolmen vaihtoehtoisen hakkuuskenaarion toteutuessa. Perusskenaariossa kotimaisen runkopuun hakkuukertymä nousee nykytasosta noin 65 miljoonasta kuutiometristä 73 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Politiikkaskenaariossa runkopuun hakkuukertymä nousee lähes 80 miljoonaan kuutiometriin vuoteen 2035 mennessä. Kolmantena vaihtoehtona tarkastellaan puuntuotannollisesti suurinta kestävää hakkuukertymää, jossa runkopuun kertymä olisi 88 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Eri hakkuuskenaarioiden monimuotoisuusvaikutuksia tarkastellaan metsien keskeisten rakennepiirteiden muutosten osalta. Näistä puuston rakenteen, metsien ikärakenteen ja kuolleen puun määrän kehitykselle laskettiin eri hakkuuskenaarioiden mukaiset malliperustaiset arviot. Mallinnuksessa käytettiin Metsäntutkimuslaitoksessa (nykyisin Luonnonvarakeskus) kehitettyä MELA ohjelmistoa. Politiikka- ja suurin kestävä -skenaarioissa vanhojen järeiden puiden tilavuus laski ensin uudistamisen johdosta, mutta kääntyi myöhemmin nousuun. Perusskenaariossa vanhojen, järeiden puiden tilavuus kasvoi koko tarkastelujakson ajan. Erot skenaarioiden välillä olivat suurimmat Etelä Suomen havupuiden osalta. Huomattava osa vanhojen puiden tilavuuden kasvusta selittyy säästöpuilla. Vanhojen järeiden puiden lisääntyminen olisi toteutuessaan monimuotoisuuden kannalta myönteinen kehityssuunta. Hakkuiden lisääminen puuntuotannollisesti suurimman kestävän hakkuumahdollisuuden tasolle johtaisi etenkin Etelä Suomen metsien nuorentumiseen, millä olisi negatiivisia monimuotoisuusvaikutuksia. Perus- ja politiikkaskenaarioiden mukaisilla hakkuiden tasoilla metsien ikärakenne ei Etelä-Suomessa merkittävästi muuttuisi, mutta Pohjois Suomessa vanhojen, yli 120-vuotiaiden metsien osuus kasvaisi. Näillä hakkuutasoilla vanhojen metsien ja muiden arvokkaiden elinympäristöjen määrää ja laatua voitaisiin kohentaa nykyisestä ohjauskeinojen ja metsätalouden toimintatapojen muutoksen avulla. Kaikilla tarkastelun hakkuutasoilla metsien kuolleen puuston lisääminen nykytasosta olisi mahdollista, mikäli kuollutta puuta pystyttäisiin säästämään hakkuissa. Arvokkaiden luontokohteiden jättäminen kokonaan metsätaloustoimien ulkopuolelle olisi lisäksi tehokas tapa lisätä niissä olevan kuolleen ja järeän vanhan puuston määrää. Laskelmissa ei pystytty tarkastelemaan kaikkia toimintamalleja. Esimerkiksi metsien käsittely eri ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen mallin mukaisesti tai puuntuotannon tehostaminen metsien lannoituksella eivät olleet tarkasteluissa mukana. Keskeisiksi ohjauskeinoiksi ja metsätalouden toimintatapojen kehittämiskohteiksi tunnistettiin kuolleen puuston säästäminen hakkuissa nykyistä paremmin, vanhojen metsien ja arvokkaiden luontokohteiden suojelun edistäminen esimerkiksi METSO-ohjelman tarkoituksenmukaisella resursoinnilla, puun korjuun välttäminen arvokkailta luontokohteilta, järeiden elävien säästöpuiden lisääminen uudistushakkuissa ja luonnonhoidollinen kulotus, Raportin keskeinen päätelmä on, että kaikkia näitä monimuotoisuuden edistämiskeinoja tulisi tehostaa biotalouden ekologisen kestävyyden varmistamiseksi.201

Kenen yliopisto? Tampereen yliopiston henkilöstön näkemyksiä yliopistojen johtamisjärjestelmistä ja itsehallinnosta

Raportti esittelee Tampereen yliopiston työntekijöiden näkemyksiä itsehallinnosta, yliopiston hallituksen ihanteellisesta kokoonpanosta sekä johdon valintatavoista. Raportti perustuu kahden eri tutkimushankkeen yhteistyönä Tampereen yliopistossa keväällä 2019 toteutetun kyselyn tuloksiin. Kyselyyn vastasi lähes puolet Tampereen yliopistossa kyselyhetkellä työskennelleistä (49 %), ja vastaajat edustivat tasaisesti kahden fuusioituneen yliopiston henkilöstöä. Raportti tarjoaa tutkittua tietoa siitä, miten yliopistolaiset suhtautuvat vuoden 2009 yliopistolain tuomiin muutoksiin johtamisjärjestelmissä. Tampereen uuden yliopiston syntyvaiheessa on käyty keskustelua uuden yliopiston johtamisjärjestelmästä ja hallintomalleista. Kyselyn tulokset osoittavat, että suorat vaikutusmahdollisuudet ja osallistuminen päätöksentekoon ovat yliopistolaisille tärkeitä periaatteita. Kyselyyn vastanneet pitivät yliopistojen itsehallinnon toteutumisen kannalta tärkeimpinä seikkoina sitä, että yliopistoyhteisö on edustettuna kaikilla yliopiston hallinnon tasoilla ja että yhteisöllä on mahdollisuus valita johtajansa suorilla vaaleilla. Huomattava enemmistö (77 %) yliopiston henkilöstöstä haluaa yliopistoyhteisön edustuksen yliopiston hallitukseen. Yhteisön edustus saa merkittävää kannatusta kummankin fuusioituneen yliopiston henkilöstössä: entisen Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) työntekijöistä 66 prosenttia, ja entisen Tampereen yliopiston (Tay) henkilöstöstä 86 prosenttia kannattaa hallitukseen yliopistoyhteisön edustusta. 70 prosenttia kannattaa hallitukseen vähintään kolmea yliopistoyhteisön kolmikannan mukaan valittua edustajaa. Vain 3 prosenttia suosisi hallitusta, jossa yhteisön edustusta ei ole lainkaan.Saatavilla myös päivitetty 2. painos englanninkielisellä tiivistelmällä - Also availabe updated 2nd Edition with an English summar