Patterns of debate in tertiary level asynchronous text-based conferencing

Argumentation can be defined at different levels and serve different purposes, but its role in knowledge understanding and construction has given it a central place in education, particularly at tertiary level. The advent of computer-supported text-based conferences has created new sites where such educational dialogues can take place, but the quality of the interaction and whether it is serving its educational purpose is still uncertain. This paper reports on a framework of analysis that has been developed to illuminate the arguing process within an asynchronous electronic conferencing environment, showing how it is both similar to, and different from, argumentation in the more traditional forums of multi-party, face-to-face discussion and traditional written essays. The framework develops earlier work by the authors and is applied to two electronic conferences within the same postgraduate course, comparing overall patterns of argumentation. Findings are presented on the extent to which the technology of electronic conferencing shapes and supports students’ participation in academic literacy practices relating to argumentation, proposing, at the same time, that the teaching strategy adopted by the lecturer is also an important variable

Volframin kulkeutuminen JET:n alhaisen koossapitomoodin plasmojen kuorintakerroksessa

Tungsten transport is studied in the scrape-off layer of L-mode plasmas in the JET tokamak using the simulation codes EDGE2D-EIRENE and DIVIMP. Predictions by the two codes are compared and differences are analyzed. Synthetic diagnostics of W I and W II line radiation are compared against spectroscopic measurements in the outer divertor. The background plasma conditions and tungsten ionization profile are simulated in EDGE2D-EIRENE and used as inputs to DIVIMP. Each code produces a solution for tungsten ion densities. The divertor conditions are varied through a density scan, yielding sheath-limited to partially detached plasma conditions. The tungsten source is physical sputtering from the divertor tiles, predominantly due to intrinsic beryllium ions and deuterium charge-exchange atoms. The predicted absolute W concentration in the core region varies from 10−5 in sheath-limited cases to 10−8 in partially detached cases. The bundling of W charge states in EDGE2D results in an approximately 30% lower average charge for tungsten ions in the scrape-off layer compared to DIVIMP. The sonic boundary condition used in EDGE2D for parallel impurity velocity at the targets agrees within a few percent with DIVIMP at low plasma densities, but in high-density cases W target velocity is up to 10 times higher in DIVIMP than in EDGE2D. Consequently, the W density at the target boundaries ranges from being the same to 10 times lower in DIVIMP compared to EDGE2D. Differences in the tungsten charge lead to stronger W forces and W accumulation in the upstream and core region in DIVIMP, leading to approximately 50% higher W content at low and intermediate plasma density. EDGE2D-EIRENE predicts that the main W I radiation source on the low-field side is near the outer vertical divertor, while spectroscopy in similar target and upstream plasma conditions shows a significantly stronger W I peak at the strike point. Earlier research suggests that the code-experiment discrepancy is largely explained by W sputtering due to beryllium ions at the strike point, which appears to be underestimated in the EDGE2D-EIRENE cases. The W II line intensity predicted by EDGE2D-EIRENE and DIVIMP is lower than experimentally observed by a factor of 2 in the far scrape-off layer and by a factor of 10 near the strike point.Työssä on tutkittu volframin kulkeutumista L-moodin plasmojen kuorintakerroksessa JET-tokamakissa käyttäen simulaatiokoodeja EDGE2D-EIRENE ja DIVIMP. Koodien ennusteita on verrattu keskenään ja eroavaisuuksia analysoitu. Synteettisiä diagnostiikkoja spektriviivoista W I ja W II on verrattu kokeellisiin spektroskooppisiin mittauksiin ulommassa diverttorissa. Taustaplasman olosuhteet ja volframin ionisaatioprofiili on simuloitu EDGE2D-EIRENE:lla ja tuloksia on käytetty DIVIMP:n syötteenä. Volframi-ionien kulkeutuminen on ratkaistu molemmilla koodeilla. Diverttorin olosuhteita on muunneltu plasman tiheyttä säätäen kalvorajoitetuista osittain irtaantuneisiin plasmoihin. Volframin lähteenä on sputterointi diverttorin laatoista, enimmäkseen berylliumionien ja varauksenvaihdossa muodostuvien deuteriumatomien vaikutuksesta. Ennustettu volframikonsentraatio plasman keskellä oli noin 10-5 kalvorajoitetuissa tapauksissa ja 10-8 osittain irtaantuneissa tapauksissa. Volframin varaustilojen niputus johti EDGE2D:ssä noin 30 % alhaisempaan keskimääräiseen volframi-ionien varaukseen kuorintakerroksessa kuin DIVIMP:ssä. Sooninen reunaehto EDGE2D:n kentänsuuntaiselle epäpuhtauksien virtausnopeudelle oli yhtäpitävä DIVIMP:n kanssa matalissa tiheyksissä, mutta korkean tiheyden tapauksissa volframin nopeus kohtioissa oli DIVIMP:ssä jopa kymmenkertainen EDGE2D:hen verrattuna. Vastaavasti volframitiheys kohtioiden lähellä vaihteli DIVIMP:ssä yhtä suuresta kymmenesosaan EDGE2D:hen verrattuna. Erot volframin varauksessa ja virtauksissa aiheuttivat vahvempia epäpuhtauksiin kohdistuvia voimia ja volframin kertymistä ylävirtaan ja plasman keskustaan DIVIMP:ssä, mikä johti noin 50 % korkeampaan volframisisältöön matalan ja keskitason tiheyden plasmoissa. EDGE2D-EIRENE ennusti matalan kenttäpuolen pääasiallisen W I -säteilylähteen olevan lähellä ulompaa pystydiverttoria, kun taas spektroskopia samankaltaisissa kohtion ja ylävirran plasmaolosuhteissa osoittaa huomattavasti suurempaa W I -huippua iskupisteessä. Aiemmat tutkimukset viittaavat koodin ja kokeiden välisten eroavaisuuksien selittyvän laajalti berylliumin aiheuttamalla volframin sputteroitumisella iskupisteessä, mitä EDGE2D-EIRENE-simulaatioissa ilmeisesti aliarvioitiin. EDGE2D-EIRENE:n ja DIVIMP:n ennustama W II -viivan intensiteetti oli noin puolet kokeellisesti havaitusta kaukaisessa kuorintakerroksessa ja vielä matalampi lähellä iskupistettä

Volframin eroosion ja kulkeutumisen simulaatioiden validointi tokamakeissa

This dissertation evaluates the validity and options for improvement of simulation codes in predicting tungsten erosion and transport in tokamaks, by code-code comparisons and validation against measurements from JET and ASDEX Upgrade experiments. Tungsten is a leading candidate as the plasma-facing material in magnetic confinement fusion power plants. However, W contamination of the fusion plasma is highly detrimental to reactor performance and impedes the attainment of viable power production. The ability to predict the erosion rate of W components and the resulting W density in the plasma is crucial for designing fusion reactors. The simulations studied in this thesis predict the sputtering of W atoms from plasma-facing components, their ionisation in the scrape-off layer, and the transport of W ions parallel and perpendicular to the magnetic field in the scrape-off layer, pedestal, and core plasma regions. In this thesis, the predicted W erosion rate at the JET divertor targets is found to have a negligible impact on the W density in the main plasma due to efficient divertor screening. According to EDGE2D-EIRENE, DIVIMP, and ERO2.0 predictions, the W influx to the main plasma is predominately due to W sputtering near the low-field side divertor entrance due to energetic D atoms created by charge-exchange. EDGE2D-EIRENE consistently predicts 30--40% lower W density in the main plasma compared to DIVIMP in both L-mode and H-mode plasmas. In this work, the difference is demonstrated to be mostly due to the bundling of the 74 W ionised charge states into 6 fluid species in EDGE2D-EIRENE. Integrated core-edge JINTRAC predictions agree with measurements of the main plasma W density in L-mode, indicating that both the DIVIMP and EDGE2D-EIRENE predictions are consistent with the experimentally inferred W density within a factor of 2. Simulations of high-power type-I ELMy H-mode plasmas, using ERO2.0 for W erosion and transport in the edge plasma and JINTRAC with NEO for core W transport, predict the 2D poloidal W density profile in agreement with the inferred W density within the modelling uncertainties. Accurate predictions of the main plasma W density in type-I ELMy H-mode require thorough validation of the simulated ELM and edge transport barrier properties, as well as precise reproduction of the toroidal rotation frequency, and the ion temperature and density gradients in the main plasma.Tässä väitöskirjassa arvioidaan volframin eroosiota ja kulkeutumista tokamakeissa ennustavien simulointikoodien pätevyyttä ja kehityskohteita vertailemalla koodeja ja validoimalla ne JET- ja ASDEX Upgrade -kokeiden mittauksilla. Volframi on johtava vaihtoehto magneettisen koossapidon fuusiovoimalaitosten seinämämateriaaliksi. Fuusioplasman saastuminen volframilla on kuitenkin suureksi haitaksi reaktorin suorituskyvylle ja uhkaa kannattavan energiantuotannon saavuttamista. Kyky ennustaa W-komponenttien eroosionopeus ja siitä aiheutuva W:n tiheys plasmassa on ratkaisevan tärkeää fuusioreaktorien suunnittelussa. Tässä työssä tutkitut simulaatiot ennustavat W:n sputteroinnin seinämäkomponenteista, ionisoitumisen plasman kuorintakerroksessa sekä W-ionien magneettikentän suuntaisen ja kohtisuoran kulkeutumisen reuna- ja ydinplasmassa. Ennustetulla W:n eroosionopeudella JETin diverttorikohtioissa todetaan tässä työssä olevan vähäinen vaikutus ydinplasman W-tiheyteen tehokkaan diverttorin seulonnan vuoksi. EDGE2D-EIRENE-, DIVIMP- ja ERO2.0-ennusteiden mukaan ydinplasmaan päätyvä W aiheutuu pääosin W:n sputteroinnista lähellä ulkodiverttorin avautumaa, mikä johtuu varauksenvaihdossa syntyneistä energeettisistä D-atomeista. EDGE2D-EIRENE ennustaa johdonmukaisesti 30--40% matalamman W-tiheyden ydinplasmassa kuin DIVIMP sekä L- että H-moodin plasmassa. Eron osoitetaan johtuvan pääasiassa W:n ionisoituneiden varaustilojen niputtamisesta kuudeksi fluidilajiksi EDGE2D-EIRENEssä. Reuna- ja ydinplasman yhdistävät JINTRAC-ennusteet vastaavat ydinplasman W-tiheyden mittauksia L-moodissa, mikä osoittaa sekä DIVIMPin että EDGE2D-EIRENEn ennusteiden yhteensopivuuden kokeellisesti saadun W-tiheyden kanssa. Suuritehoisten ELM-pitoisten H-moodin plasmojen simulaatiot käyttäen ERO2.0:a W:n eroosioon ja kulkeutumiseen reunaplasmassa ja JINTRACia ja NEOa W:n kulkeutumiseen ydinplasmassa ennustavat mittausten kanssa yhtäläisen W:n tiheysprofiilin mallinnustarkkuuden rajoissa. Tarkat ennusteet ydinplasman W-tiheydestä H-moodissa edellyttävät simuloitujen ELMien ja reunaplasman ominaisuuksien perusteellista validointia sekä tarkkaa pyörimistaajuuden ja ionien lämpötila- ja tiheysgradienttien mallinnusta ydinplasmassa

Kääntäjäoptimointi ja C++20 [[likely]]- ja [[unlikely]]-attribuutit

Tässä työssä tutustuttiin C++20-standardin [[likely]]- ja [[unlikely]]-kääntäjäattribuutteihin ja niiden suorituskykyvaikutuksiin sekä niihin liittyviin teoria-aiheisiin, kuten kääntäjäoptimointiin ja C++:aan. C++:aa ohjelmointikielenä käsiteltiin selvittäen lyhyesti sen ominaisuuksia, vahvuuksia ja historiaa. Myös erityisesti C++20-standardin sisältöä ja kielen soveltuvuutta optimointiin tarkasteltiin. Työssä käsiteltiin optimoinnin perusteita yleisistä käsitteistä ja periaatteista lähtien niin ohjelmakoodin itsensä optimoinnin kuin erityisesti kääntäjäoptimoinnin olennaisten tekniikoiden osalta. Prosessorien haarautumisen ennakoinnin historiaan ja eri tekniikoihin perehdyttiin. Kääntäjäoptimoinnin ja haarautumisen ennakoinnin kohdalla työssä selvitettiin myös, miten [[likely]]- ja [[unlikely]]-attribuutit hyödyntävät näitä ominaisuuksia esimerkiksi ohjelmakoodin järjestystä muuttamalla. Opinnäytetyössä tutustuttiin attribuutteihin lähtien aiemmista verrokeista ja taustalla olevista ominaisuuksista, kuten builtin_expect. Attribuuttien toimintaan tutustuttiin käytännössä GCC:tä käyttäen todentaen samalla teoriaosuuksissa ilmaistuja liitoksia taustalla oleviin tekniikoihin. Työssä tehtiin mittauksia attribuuttien suorituskykyvaikutuksista käyttäen yksinkertaista automatisoitua kehystä, jolla muutoksien ja lisäyksien tekeminen on yksinkertaista. Mittauksia tehtiin neljä, joissa verrattiin kolmea eri ohjelmaa: ilman attribuutteja ja attribuutit molemmin eri päin. Kahdessa mittauksista käytössä oli lisäksi ehtolauseiden todennäköisyyden muuttamista eri tasoille, joista jokaisella tehtiin samat mittaukset. Tuloksista huomattiin, että attribuuteilla on mahdollista saada huomattaviakin vaikutuksia, mutta suurimassa osassa testeistä muutoksia ei ole havaittavissa. Syy tuloksille – ja niiden eroavaisuuksille verrokkituloksiin kuten standardiehdotukseen verrattuna – analysoitiin löytyvän todennäköisesti prosessorien ja kääntäjien kehityksestä ja/tai eroista. Attribuuteista todettiin, että käyttö voi tarjota mahdollisuuksia joissakin tilanteissa, mutta olennaiseksi osaksi C++-optimointia niistä ei liene.This work scrutinizes the C++20-standard [[likely]] and [[unlikely]] compiler attributes and their performance effects, as well as related theory topics, such as compiler optimization and C++. C++ as a programming language, its features, strengths and history was researched. Contents of the C++20-standard and aptitude of C++ for optimization were covered. Fundamentals of optimization were explored, both regarding optimization of the code itself and especially the essential techniques of compiler optimization. History and different types of processor branch prediction were analyzed. How [[likely]] and [[unlikely]] flags utilize features of compiler optimization and branch prediction was also examined. The attributes themselves were inspected, starting from earlier similar features like builtin_expect. The functionality of the attributes was examined using GCC, confirming some of the connections suggested earlier when covering the related techniques. Measurements on the performance effects of the attributes were executed, using simple automatized framework which makes changes and additions to the tests straightforward. Four measurements were carried out, with each one of them comparing three programs: one with no attributes, and one each for the two ways to use the attributes in each case. Additionally, two of the measurements had changes in the branch probability level, with each level going through the same three tests. The results indicated that it was possible to achieve noticeable effects – both positive and negative – with the attributes. In most cases, however, there were no changes. The reason for these results – and their difference compared to the respective results elsewhere, such as the standard proposal – was deemed to likely stem from advancements and/or changes in processor and compiler architecture. The verdict was that the attributes may offer possibilities in some situations, but it is unlikely that they will be important features in optimization of C++

Varhaiskasvatuksen opettajat tiimijohtajuutta toteuttamassa – Taustatekijöiden vaikutus opettajien kokemuksiin tiimijohtajuudesta

Varhaiskasvatuksen opettajien työ niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa on alkanut sisältää aikaisempaa enemmän myös johtajuuden tehtäviä. Muutosta selittää pedagogiikan painottuminen varhaiskasvatuksen perustehtävässä sekä lisääntynyt tutkimustieto johtajuuden merkityksestä varhaiskasvatuksen laadulle. Suomessa varhaiskasvatuksen opettajilla on vastuu tiimiensä pedagogisesta toiminnasta, minkä vuoksi opettajilta odotetaan myös taitoa johtaa tiimejään. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, missä määrin päiväkodin koko sekä opettajan sukupuoli, ikä ja koulutustausta vaikuttavat varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksiin tiimijohtajuudesta. Tutkimuksen aineisto kerättiin Morgesonin ja kollegoiden (2010) laatimaa tiimijohtajuuden kyselylomaketta mukailevalla sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselyyn vastasi yhteensä 1 221 varhaiskasvatuksen opettajan tehtävässä työskentelevää henkilöä. Lisäksi tutkimuksessa analysoidaan edellä mainittujen tekijöiden yhteyttä toisiinsa. Tutkimuksemme mukaan koulutustaustan, iän, työkokemuksen ja päiväkodin koon vaikutus opettajien tiimijohtajuuden kokemuksiin on efektikokoja tulkiten keskisuurta. Työkokemuksella on efektiltään suurin merkitys siihen, miten opettajat kokevat toiminnan kehittämisen ja tiimityön organisoinnin toteutuvan päiväkodeissa.

Nitrogen molecular break-up and transport simulations in the JET divertor

| openaire: EC/H2020/633053/EU//EUROfusionThe density of N+ ions is predicted to decrease by 25 % and the density of N2+ ions to increase by 50 % if nitrogen is assumed to recycle from the divertor walls as molecules in partially detached JET L-mode plasma simulations performed with the 3D Monte Carlo trace impurity code ERO2.0 [1]. These findings are attributed to the kinetic energy gained by the molecular dissociation fragments in the Franck-Condon process and the resulting increase in plasma penetration of the atoms.Non peer reviewe