Use of wetlands, ponds and buffer zones in Finland

Main purpose of the CWs (constructed wetlands) for the treatment of runoff from agricultural areas is to reduce nutrient loading to surface waters and hence combat eutrophication. The most important single design parameter controlling retention effectiviness of a CW is its area in relation to the catchment area. Input concentrations, catchment properties(soil type!), hydraulic efficiency and CW soil properties also have a significant influence on the effectiviness

Maatilan ja maatilamatkailun jätehuolto

vokMyynti VAKOLA (09) 224 251. Yksikön huom.: Kirjast

Nutrient loads from agricultural and forested areas in Finland from 1981 up to 2010-can the efficiency of undertaken water protection measures seen?

Long-term data from a network of intensively monitored research catchments in Finland was analysed. We studied temporal (1981-2010) and spatial variability in nitrogen (N) and phosphorus (P), from 1987 losses, both from agricultural and forestry land. Based on trend analysis, total nitrogen (TN) concentrations increased in two of the four agricultural sites and in most of the forested sites. In agricultural catchments, the total phosphorus (TP) trends were decreasing in two of the four catchments studied. Dissolved P (DRP) concentrations increased in two catchments and decreased in one. The increase in DRP concentration can be a result of reducing erosion by increased non-plough cultivation and direct sowing. In forested catchments, the TP trends in 1987-2011 were significantly decreasing in three of the six catchments, while DRP concentrations decreased significantly in all sites. At the same time, P fertilisation in Finnish forests has decreased significantly, thus contributing to these changes. The mean annual specific loss for agricultural land was on average 15.5 kg ha(-1) year(-1) for N and 1.1 kg ha(-1) year(-1) for P. In the national scale, total TN loading from agriculture varied between 34,000-37,000 t year(-1) and total P loading 2400-2700 t year(-1) These new load estimates are of the same order than those reported earlier, emphasising the need for more efforts with wide-ranging and carefully targeted implementation of water protection measures.Peer reviewe

Kosteikkojen ja biosuodatusalueiden toimivuus hulevesien käsittelyssä - HULE-hankkeen loppuraportti

Hulevedet voivat olla merkittävä vesistöjen kuormituslähde. Nykyisen lainsäädännön mukaan hulevesiä ei tulisi johtaa suoraan viemäriverkon kautta vesistöihin, vaan niitä pitää imeyttää, viivyttää ja käsitellä tulva- ja vedenlaatuhaittojen vähentämiseksi. Näiden toimenpiteiden kokonaisuutta kutsutaan hulevesien hallinnaksi. HULE-hankkeessa tutkittiin kahden käsittelymenetelmän toimivuutta hulevesien laadun hallinnassa. Tutkimuksessa oli mukana kolme kosteikkokohdetta ja yksi biosuodatusalue, joiden avulla on mahdollista sekä viivyttää hulevesiä ennen niiden johtamista vesistöön että puhdistaa niistä erilaisia haitta-aineita ja osittain myös imeyttää vesiä maaperään. Espoon kosteikkoon johdettiin liikenne- ja teollisuusalueen hulevesiä, kun taas Järvenpään ja Kuopion kosteikoilla käsiteltiin pientaloalueilta tulevia vesiä. Tampereen biosuodatusalueella puhdistettiin Lielahden lumenkaatopaikan sulamisvesiä. Rakenteiden toimintaa seurattiin kaikilla kohteilla vesinäytteiden avulla. Espoossa ja Tampereella tehtiin myös jatkuvatoimisia mittauksia automaattilaitteistoilla. Tutkimuksissa sameuden, kiintoaineen, kokonais- ja fosfaattifosforin ja metallien osalta parhaat puhdistustulokset saavutti Tampereen biosuodatusalue. Typpeä biosuodatuksessa ei kuitenkaan poistunut, vaan sitä huuhtoutui lisää. Kosteikkojen toimivuudessa oli vaihtelua kohteiden välillä. Tulokset osoittavat, että myös kosteikoilla on mahdollista vähentää veden sameutta ja poistaa kiintoainetta ja fosforia, mutta reduktiot olivat biosuodatusaluetta alhaisempia. Osasyynä heikkoihin tuloksiin olivat pientaloalueilta tulevien vesien erittäin matalat pitoisuudet. Kaksi tutkimuskosteikkoa pystyi poistamaan jonkin verran myös typpeä. Hulevesissä usein esiintyviä, tiesuolasta peräisin olevia klorideja kumpikaan menetelmä ei pystynyt pidättämään. Kosteikkoja on Suomessa käytetty ja tutkittu erityisesti maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon valumavesien käsittelyssä. Myös hulevesikosteikkoja on rakennettu jonkin verran. Kokemukset ja tutkimukset osoittavat, että ne voivat olla hyvin käyttökelpoisia valumavesien puhdistuksessa. Biosuodatus on sen sijaan Suomessa vielä harvinainen menetelmä, jonka toimivuudesta ei ole toistaiseksi tarpeeksi tietoa. Tässä hankkeessa saadut tulokset sen käytöstä ovat rohkaisevia, mutta Suomesta on myös tuoreita esimerkkejä, joissa väärin valituista rakennemateriaaleista liukeni ravinteita ja metalleja käsiteltäviin vesiin. Biosuodatus on osoittautunut useissa ulkomaisissa tutkimuksissa parhaimmillaan erinomaiseksi hulevesien käsittelymenetelmäksi. Suomessa tarvitaan vielä jatkotutkimuksia, että opitaan suunnittelemaan, toteuttamaan ja käyttämään menetelmää parhaiden puhdistustulosten saavuttamiseksi

Ratkaisuja ja kehitysehdotuksia maatalouden ympäristöhaasteisiin MATO-tutkimusohjelman perusteella

Maatalouden ympäristövaikutusten tutkimusohjelmassa (MATO) 2016–2020 koottiin yhteen maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön rahoittamat maatalouden ympäristöasioihin liittyvät tutkimushankkeet viiden vuoden ajan. Tutkimusohjelman tavoitteena oli (1) edistää maatalouden ympäristötavoitteiden toteutumista, (2) luoda pohjaa tulevan rahoituskauden 2021–2026 ympäristötoimenpiteiden suunnittelulle, (3) tuottaa ratkaisuja ongelmiin, jotka vaikeuttavat ympäristötavoitteiden toteutumista, sekä (4) tuottaa tietoa maaseutuohjelman vaikuttavuuden arvioinnin tueksi. Näiden tavoitteiden taustalla oli maaseutuohjelman viisi ympäristötavoitetta: (1) vesien ravinnekuormitus vähenee ja vesistöjen tila paranee, (2) maaperän kasvukunto paranee, (3) luonnon monimuotoisuus lisääntyy, (4) kasvihuonekaasupäästöt vähenevät ja ilmastonmuutoksen hillintä tehostuu sekä (5) ilmastonmuutokseen sopeutuminen tehostuu. Synteesi ohjelmassa rahoitettujen 25 tutkimushankkeen tärkeimmistä tuloksista koottiin viiden eri hankkeita yhdistäneen teeman alle: (1) Maatalouden ympäristötoimenpiteiden vaikutus ympäristön tilaan, (2) Maaperä ja ravinnetaseet, (3) Kiertotalous: hiilen ja ravinteiden kierto sekä energiatehokkuus osana kestävää maataloutta, (4) Maatalouden moninaiset ekosysteemipalvelut ja (5) Työkaluja parempaan maatalousympäristön tilan hoitoon. Kussakin synteesiluvussa esitetään yhteenveto siitä, miten teeman hankkeet tuottivat sovelluskelpoista, päätöksenteossa tarvittavaa tietoa ja mitkä ovat aihepiirin tärkeimmät jatkotutkimustarpeet