Ohjeita järvien ja jokien pohjaeläimistöseurannan näytteenottoon ja raportointiin

Ohje on laadittu ympäristökeskusten alueilla tapahtuvaa, lähinnä velvoitetarkkailuihin kuuluvaa pohjaeläinseurantaa varten. Ohje on tarkoitettu sekä konsulttien että aluekeskuksissa velvoitetarkkailuja hoitavien käyttöön ja sitä voidaan hyödyntää mm. tarkkailuohjelmien laadintavaiheessa. Ohjeen avulla pyritään yhdenmukaistamaan pohjaeläinseurantoja, koskien lähinnä pohjaeläimistön näytteenottoa. Tulosten raportointia ja käsittelyä ei ole ohjeistettu kovin pitkälle, mutta olennaisimmat huomioitavat tekijät on kerrottu. Lisäksi on esitetty lisätietolähteitä ja keskeisin pohjaeläimistön määrityskirjallisuus

Suomen jokien tyypittelyn kehittäminen ja pohjaeläimiin perustuva ekologinen luokittelu

Suomen joet kuuluvat pääosin pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen. EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisessa tyypittelyssä joet voidaan valuma-alueen kokonsa lisäksi varsin mielekkäästi jakaa luontaiselta geologialtaan turve- ja kangasmaiden jokiin, savimaiden jokien rajoittuessa lounais- ja etelärannikon alueelle. Tyypittelytekijöistä korkeussuhteilla on varsin vähän merkitystä Suomessa, koska korkeita vuoristoja on vähän. Tyypittelyssä lisähaasteita aiheuttavat mm. tyypin rajaamiseen liittyvät ongelmat ja järvialtaiden esiintyminen. Samoin peltomaiden tulkinta tietokannoista aiemman luontaisen tyypin mukaan voi olla vaikeaa. Pohjaeläimiä on myös Suomessa viime vuosikymmeninä käytetty jokien ekologisen tilan kuvaajana, vaikka yhtenäistä koko maata kattavaa aineistoa ei ole saatavilla. Tässä tutkimuksessa, pääosin Länsi-Suomen jokien aineistoihin perustuen, joet jakautuivat ns. vertailuoloissa hyvin alueensa tyyppeihin koskipohjaeläimistönsä perusteella. Vastaavasti ekologista luokittelua ajatellen pohjaeläimet kuvasivat hyvin ihmisen erilaisia paineita (mm. hajakuormitus, rakenteelliset muutokset) jokityypeissä. Varsin monipuolisessa vaihtoehtotarkastelussa, vesipuitedirektiivin liitteen V suosittamista luokittelumuuttujista vertailuolojen lajisto ja sen runsaussuhteet näyttivät toimivan luotettavimmin ja tehokkaimmin, kun paineiden vaikutuksia haluttiin tunnistaa ja luokitella jokivesissä. Tämä työ on osa vesipuitedirektiivin ekologista luokittelua kehittäviä hankkeita. Tähän jokien pohjaeläimistöä käsittäneeseen hankkeeseen ovat osallistuneet erityisesti Länsi-Suomen ympäristökeskus ja Jyväskylän Yliopisto ja sen rahoituksesta ovat vastanneet ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö. Eräässä toisessa hankkeessa jokivesistöjen ekologisesta luokittelusta kalojen osalta on vastannut Riista- ja Kalatalouden tutkimuslaitos

The ecological succession and characteristics in small Finnish polyhumic reservoirs

In this work, the ecological succession and characteristics of Finnish reservoirs were studied. Bottom characteristics, water quality, macrozoobenthos and fish communities were studied in over ten reservoirs, whereas succession studies were concentrated on a typical Finnish reservoir, Lake Kyrkösjärvi (A=6.4 km2 at summer HW, zₘₑₐₙ=2.5 m), since its filling up in 1981. Special attention was paid to macrozoobenthos, which – due to specific reservoir conditions - called for extraordinary work in sampling and taxonomic analysis. Most of the Finnish reservoirs are constructed since the 60's in Western Finland for flood control and hydro power purposes. Their bottom areas are nearly totally terrestrial consisting of woodland and peatland, and the winter draw-down affects drying and/or freezing of the bottom. The woodland shorelines erode rapidly in reservoirs, but elsewhere the bottoms remain rather unchanged, due to low decomposition and sedimentation rates. In winter, severe oxygen depletion is detected in these polyhumic waters, where seasonal variations in water quality exceed well the long-term changes. Vegetation and macrozoobenthos colonization is a rapid process, favored by species with high dispersal activity and rapid growth rate. In succession, the changes in species composition of biotic communities are clear and very few dominant species indicate different phases. In the most acidic reservoirs (pH 5 - 5.5) the overgrowth of water mosses is often observed, and many zoobenthic groups are poorly represented. The descriptive models of ecological succession in reservoirs fit Finnish conditions rather well, and general succession theory contributes to the understanding of these processes. Despite the differences in water level regime and bottom characteristics, the biota of Finnish reservoirs are quite similar to those of natural forest lakes. The reservoir zoobenthos is characterized by a dominance of insects and community composition places reservoirs as somewhat intermediate between pools and lakes. Harsh environmental conditions restrict the diversity of biotic communities. In the most acidic reservoirs, fisheries management possibilities are very limited

Ekologisk klassificering baserad på förekomsten av bottendjur inom ramen för utvecklingen av typindelningen av

Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4/2007Suomen joet kuuluvat pääosin pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen. EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisessa tyypittelyssä joet voidaan valuma-alueen kokonsa lisäksi varsin mielekkäästi jakaa luontaiselta geologialtaan turve- ja kangasmaiden jokiin, savimaiden jokien rajoittuessa lounais- ja etelärannikon alueelle. Tyypittelytekijöistä korkeussuhteilla on varsin vähän merkitystä Suomessa, koska korkeita vuoristoja on vähän. Tyypittelyssä lisähaasteita aiheuttavat mm. tyypin rajaamiseen liittyvät ongelmat ja järvialtaiden esiintyminen. Samoin peltomaiden tulkinta tietokannoista aiemman luontaisen tyypin mukaan voi olla vaikeaa. Pohjaeläimiä on myös Suomessa viime vuosikymmeninä käytetty jokien ekologisen tilan kuvaajana, vaikka yhtenäistä koko maata kattavaa aineistoa ei ole saatavilla. Tässä tutkimuksessa, pääosin Länsi-Suomen jokien aineistoihin perustuen, joet jakautuivat ns. vertailuoloissa hyvin alueensa tyyppeihin koskipohjaeläimistönsä perusteella. Vastaavasti ekologista luokittelua ajatellen pohjaeläimet kuvasivat hyvin ihmisen erilaisia paineita (mm. hajakuormitus, rakenteelliset muutokset) jokityypeissä. Varsin monipuolisessa vaihtoehtotarkastelussa, vesipuitedirektiivin liitteen V suosittamista luokittelumuuttujista vertailuolojen lajisto ja sen runsaussuhteet näyttivät toimivan luotettavimmin ja tehokkaimmin, kun paineiden vaikutuksia haluttiin tunnistaa ja luokitella jokivesissä. Tämä työ on osa vesipuitedirektiivin ekologista luokittelua kehittäviä hankkeita. Tähän jokien pohjaeläimistöä käsittäneeseen hankkeeseen ovat osallistuneet erityisesti Länsi-Suomen ympäristökeskus ja Jyväskylän Yliopisto ja sen rahoituksesta ovat vastanneet ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö. Eräässä toisessa hankkeessa jokivesistöjen ekologisesta luokittelusta kalojen osalta on vastannut Riista- ja Kalatalouden tutkimuslaitos