Living on voles : plastic life of the Ural owl

Individuals face variable environmental conditions during their life. This may be due to migration, dispersion, environmental changes or, for example, annual variation in weather conditions. Genetic adaptation to a novel environment happens through natural selection. Phenotypic plasticity allows, however, a quick individual response to a new environment. Phenotypic plasticity may also be beneficial for individual if the environment is highly variable. For example, eggs are costly to produce. If the food conditions vary significantly between breeding seasons it is useful to be able to adjust the clutch and egg size according to the food abundance. In this thesis I use Ural owl vole system to study phenotypic plasticity and natural selection using a number of reproduction related traits. The Ural owl (Strix uralensis) is a long-lived and sedentary species. The reproduction and survival of the Ural owl, in fact their whole life, is tied to the dramatically fluctuating vole densities. Ural owls do not cause vole cycles but they have to adjust their behaviour to the rather predictable population fluctuations of these small mammals. Earlier work with this system has shown that Ural owl laying date and clutch size are plastic in relation to vole abundance. Further, individual laying date clutch size reaction norms have been shown to vary in the amount of plasticity. My work extends the knowledge of natural selection and phenotypic plasticity in traits related to reproduction. I show that egg size, timing of the onset of incubation and nest defense aggressiveness are plastic traits with fitness consequences for the Ural owl. Although egg size is in general thought to be a fixed characteristic of an individual, this highly heritable trait in the Ural owl is also remarkably plastic in relation to the changes in vole numbers, Ural owls are laying the largest eggs when their prey is most abundant. Timing of the onset of incubation is an individual-specific property and plastic in relation to clutch size. Timing of incubation is an important underlying cause for asynchronous hatching in birds. Asynchronous hatching is beneficial to offspring survival in Ural owl. Hence, timing of the onset of incubation may also be under natural selection. Ural owl females also adjust their nest defense aggressiveness according to the vole dynamics, being most aggressive in years when they produce the largest broods. Individual females show different levels of nest defense aggressiveness. Aggressiveness is positively correlated with the phenotypic plasticity of aggressiveness. As elevated nest defense aggressiveness is selected for, it may promote the plasticity of aggressive nest defense behaviour. All the studied traits are repeatable or heritable on individual level, and their expression is either directly or indirectly sensitive to changes in vole numbers. My work considers a number of important fitness-related traits showing phenotypic plasticity in all of them. Further, in two chapters I show that there is individual variation in the amount of plasticity exhibited. These findings on plasticity in reproduction related traits suggest that variable environments indeed promote plasticity.Jokainen eliö on perimänsä ja ympäristön muovaama kokonaisuus. Elämän aikana moni ympäristötekijä, niin biologinen kuin fyysinenkin, vaihtelee. Yksilöstä itsestään riippumattomiin olosuhteiden vaihteluihin sopeutuminen on selviytymisen ja kelpoisuuden kannalta hyvin tärkeää. Tällaista käyttäytymisen, päätöksenteon tai ominaisuuksien sopeuttamista ympäröiviin oloihin kutsutaan plastisuudeksi. Lintujen pesimisajankohtien aikaistuminen ilmaston lämpenemisen seurauksena on hyvä esimerkki kelpoisuuteen vaikuttavan ominaisuuden plastisuudesta. Vaihtelevassa ympäristössä elävien eläinten on huomattu olevan käyttäytymisessään ja päätöksenteossaan joustavampia kuin vakaissa ympäristössä elävien. Plastisuuden ajatellaan olevan sopeuma ympäristön vaatimuksiin. Viirupöllö on pitkäikäinen paikkalintu. Viirupöllön elämä, esim. lisääntyminen ja selviytyminen, on tiukasti sidoksissa paikallisiin myyräkantoihin, jotka vaihtelevat noin kolmen vuoden sykleissä. Väitöskirjassani tutkin viirupöllön lisääntymiseen liittyviä ominaisuuksia (munakoko, immuniteetti, haudonta, pesän ja poikasten puolustus) suhteessa myyräkantojen muutoksiin. Tutkimukseni pohjaa pääosin pitkäaikaisaineiston analysointiin, mutta yhdessä osajulkaisussa tutkin pesintää edeltävän lisäruokinnan vaikutusta viirupöllön munakokoon sekä emon poikasille välittämään immuniteettiin. Päätulokset kertovat, että ravintotilanteen jopa dramaattisesta vuosittaisesta vaihtelusta johtuen, kaikki tutkimani lisääntymiseen liittyvät ominaisuudet ovat plastisia. Plastisuudessa on myös eroja yksilöiden välillä ainakin munakoossa ja pesänpuolustuksen aggressiivisuudessa. Väitöskirjassani tutkimani ominaisuudet ovat evolutiivisesti merkittäviä. Munakoon havaittiin olevan periytyvää sekä kanalisoivan luonnonvalinnan alaisena siten, että kaikkein pienimmät ja suurimmat munat eivät kuoriutuneet yhtä hyvin kuin keskikokoiset munat. Lisäksi naaraat, jotka munivat äärimmäisen pieniä tai suuria munia, kuolivat nuorempina kuin munakooltaan keskivertonaaraat. Toisaalta, munakoolla havaittiin olevan positiivisia vaikutuksia lentopoikasten painoon. Haudonnan aloittamisen ajoittuminen on viirupöllönaaraan päätös, jossa on systemaattista vaihtelua yksilöiden välillä. Päätös vaikuttaa siihen, miten synkronisesti pesye kuoriutuu. Haivaitsin, että viirupöllön poikaset hyötyvät asynkronisesta kuoriutumisesta, sillä poikaskuolleisuus oli suurempaa synkronisissa pesyeissä. Pesänpuolustusaggressiivisuus on viirupöllöllä yksilöllinen ominaisuus, jota luonnonvalinta suosii. Lisäksi havaitsin, että keskimäärin kaikkein agressiivisimmat naaraat olivat myös joustavimpia sopeuttaessaan käyttäytymistään myyrätilanteen muutoksiin

”Eihän se lapsi muista täältä ku rakastavan vanhemman joka huolehtii” : Kokemuksia äitiyden toteutumisesta Vanajan vankilan perheosastolla

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, miten äitiys toteutuu Vanajan vankilan perheosastolla. Tutkimuksella haluttiin selvittää, millaisena elämäntilanteena vankilaaikaa pidetään sekä millaisia seurauksia sillä koetaan olevan äitiyteen sekä lapsen kasvuun ja kehitykseen. Opinnäytetyö tuo esiin, minkälaisena kasvuympäristönä äidit kokevat vankilan sekä millaisia rajoitteita se tuo äitiyteen ja siten lapselle. Lisäksi opinnäytetyössä tutkittiin, millaista äitiys ja arki ovat lapsen kanssa vankilassa. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Vanajan vankilan kanssa. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena ja tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelua käyttäen. Haastattelut toteutettiin haastattelemalla Vanajan vankilan perheosaston vankiäitejä toukokuussa 2017. Haastattelut jakautuivat viiteen eri teemaan. Nämä teemat olivat elämäntilanne ja vankila, vankila suljettuna laitoksena ja säännöt, vankila ympäristönä ja äitiys, arki ja äitiys sekä tulevaisuus. Tutkimuksessa tuodaan esiin nimenomaan vankiäitien omat kokemukset aiheesta. Opinnäytetyössämme käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jonka kautta saatiin keskeiset tutkimustulokset. Opinnäytetyön tulosten perusteella äitiyden koettiin toteutuvan hyvin huomioiden, että kasvatusympäristönä on vankila. Tutkimuksessa kävi ilmi, että vankiäidit pitävät elämäntilannettaan hyvänä vankeusrangaistuksesta huolimatta. Vankiäidit kokivat elämäntilanteessaan voimavaraksi lapsen läsnäolon sekä lähipiirin tuen. Vankeusajalla ei koettu olevan suoranaisesti negatiivisia seurauksia lapsen kasvuun ja kehitykseen. Vankeusajan koettiin tukevan tiivistä yhdessäoloa lapsen kanssa, mikä nähtiin suotuisana lapsen kasvun ja kehityksen kannalta. Tutkimustuloksista ilmeni, että vankilan sääntöjen koettiin ajoittain rajoittavan äitiyden toteutumista. Kasvuympäristönä Vanajan vankilan perheosasto koettiin lapsiystävällisenä ympäristönä, jossa lapsi on keskiössä. Opinnäytetyömme tulokset osoittavat, että arki vankilassa koettiin rutiininomaisena sekä rytmitettynä, jota Vanajan vankilan perheosaston säännöt ohjaavat.The purpose of this study was to examine motherhood in the prison family unit in Vanaja prison. We wanted to find out how the time spent in prison was viewed as a life situation, as well as what kind of consequences it has on motherhood and on the growth and development of the child. In this thesis, we aim to highlight the ways in which mothers experience the prison, as well as how it limits their motherhood and the child, too. We also wanted to find out what motherhood and everyday life with a child are like in prison. The study was carried out in cooperation with the Vanaja prison. A qualitative research method was used in the thesis, and the research material was collected using a theme interview. We interviewed inmate mothers in the prison family unit in Vanaja prison in May 2017. The interviews were divided into five themes. These themes were the situation in life and prison, prison as an enclosed institution and rules, prison as an environment and motherhood, everyday life and motherhood, as well as the future. We wanted to bring out particularly the inmate mothers’ own experiences. A material-oriented content analysis was used in the study to find out the key results. The results of this thesis show that motherhood was experienced to happen well, considering that the growth environment is a prison. The study revealed that inmate mothers consider their situation in life good despite the prison sentence. Inmate mothers think of the presence of their child and the support of their loved ones as a reserve of strength in their situation in life. The prison term was not considered to have a direct negative impact on the growth and development of the child. The prison term was perceived to contribute to a close relationship with the child, which was considered beneficial as far as the growth and development of the child is concerned. The research results indicate that prison rules were sometimes found restrictive when it comes to the realization of motherhood. As a growth environment, the prison family unit in Vanaja prison was described as a childfriendly environment, where the child has a central role. The results of this thesis suggest that everyday life in prison was considered to consist of many routine-like functions, which are guided by the rules in the prison family unit in Vanaja prison

Aistitiedon prosessoinnin herkkyyden yhteys kasvonilmeiden tunnistamiseen

Aistitiedon prosessoinnin herkkyys (sensory processing sensitivity, SPS) on persoonallisuuspiirre, johon liittyvät herkkyys erilaisille ärsykkeille, syvällinen tapa prosessoida aistitietoa, alttius kuormittua ärsyketulvassa sekä vahvat tunnekokemukset. Henkilöitä, joilla aistitiedon prosessoinnin herkkyys on korkea, kutsutaan erityisherkiksi. Vaikka erityisherkkyys on saanut runsaasti huomiota mediassa, tieteellistä tutkimusta aiheesta on vain vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, onko aistitiedon prosessoinnin herkkyydellä yhteyttä kasvoilla ilmaistavien tunteiden tunnistamiseen. Tutkimukseen osallistui 40 henkilöä. Osallistujat valittiin kyselylomakevastausten perusteella niin, että erityisherkkien ja ei-herkkien ryhmiin muodostui vastinpareja iän, sukupuolen, koulutuksen, neuroottisuuden, ulospäinsuuntautuneisuuden sekä uusille kokemuksille avoimuuden suhteen. Ryhmät osallistuivat laboratoriokokeeseen, jossa he tunnistivat kasvonilmeitä lyhyistä videoista, joissa kasvonilme muuttui liukuvasti neutraalista tunnetta ilmaisevaksi. Kasvonilmevideoilla esitettiin kuutta eri perustunnetta (viha, inho, ilo, suru, hämmästys ja pelko) neljällä eri voimakkuudella (40 %, 60 %, 80 % ja 100 %). Tulokset osoittivat, että erityisherkkien ja ei-herkkien ryhmät eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi tunnistustarkkuudessa. Vastausaikojen suhteen ryhmien välillä havaittiin tilastollisesti melkein merkitsevä ero. Tulokset viittasivat siihen, että erityisherkät vastaisivat tehtävässä muita hitaammin, mikä vastaa erityisherkkien syvällistä prosessointitapaa korostaneiden tutkimusten tuloksia. Tutkimus on ensimmäinen, jossa tutkittiin erityisherkkien kykyä tunnistaa kasvonilmeitä. Tutkimuksen toteuttaminen laboratorio-olosuhteissa standardoitujen kuvaärsykkeiden avulla toi tutkimusasetelmaan luotettavuutta, mutta mahdollisesti heikensi tulosten vastaavuutta arjen tilanteisiin. Lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan, jotta erityisherkkyyden ominaispiirteistä sekä yhteydestä tunteiden tunnistamiseen saataisiin lisää tietoa

Immunoevasive biological mechanisms of Borrelia

Borrelioosi on Borrelia Burgdorferi -ryhmän spirokeettabakteerien aiheuttama eläimistä ihmiseen tarttuva tauti. Taudin oireet vaihtelevat lievästä ihottumasta henkeä uhkaavaan keskushermostotulehdukseen. Borrelioosia levittävät Suomessa puutiainen ja siperianpuutiainen. Punkin veriaterian aikana borreliaspirokeetat siirtyvät punkin suolesta veriuhrieläimen ruokailuhaavaan. Punkin syljessä on immuunipuolustusta, veren hyytymistä ja paranemista hillitseviä molekyylejä, joita borrelia pystyy hyödyntämään. Borrelialla on lisäksi myös omia rakenteita immuunipuolustuksen väistämiseen, ihossa lisääntymiseen ja leviämiseen elimistössä. Borreliatartunta ylläpitää taudin säilymöä maassa ruokailevissa rastaissa, metsämyyrissä, päästäissä, siileissä sekä kauriissa ja peuroissa. Punkin tarttuessa ihmiseen, kyseessä on väärä veriuhrieläin. Borrelia pystyy silti lisääntymään ihmisen iholla ja pystyy osittain väistämään alkuvaiheen immuunipuolustusta ja leviämään ihmisen elimistöön. Tämä perustuu ihmisen ja punkin luontaisten veriuhrieläinten varhaisen vaiheen immuunipuolustuksen rakenteiden samankaltaisuuteen. Komplementtijärjestelmä on hyvin arkaainen varhaisen vaiheen immuunipuolustusjärjestelmä, johon borrelialla on ollut evoluutiossa riittävä aika sopeutua. Muita keskeisiä ja evoluutiossa hyvin säilyneitä rakenteita ovat esimerkiksi kollageeni, fibrinogeeni, proteaasit, plasmiini. Komplementin tekijöistä keskeisin on tekijä C3, joka ohjaa komplementtivälitteistä immuunipuolustuksen aktivoitumista. Tässä työssä olen tutkinut borrelian synnynnäisen immuniteetin väistöominaisuutta komplementin osalta ja erityisesti pintaproteiinin BBK32 kykyä sitoa komplementin keskeistä tekijää C3b ja siten estää komplementin aktivoitumista

Työn luonteen muutos uudessa taloudessa : Tekniikan akateemisten kokemuksia työtahdin kiristymisestä ja työn epävarmuudesta

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Länsimaissa eletään informaatiovallankumouksen aikaa, jossa tapahtuu siirtymä vanhasta teollisen talouden mallista uuteen talouteen. Kumousta luonnehtii teknologian nopea kehitys, teoreettisen tiedon keskeisyys, kansainvälisyys, verkostot ja kiristyvä kilpailu. Siirtymää uuteen talouteen on kutsuttu kapitalismin uudelleenjärjestelyn ajaksi, missä tapahtuu valtion deregulaatiota ja markkinaorientaatiota. Kapitalismin uudelleenjärjestelyn takana on nähty vaikuttavan vallitsevan talousjärjestelmän kriisi, uusliberalististen aatteiden leviäminen, kansainvälistyminen ja teknologian kehitys. Nämä vaikuttimet ovat osin päällekkäisiä, kuten teknologian kehitys ja kansainvälistyminen. Kapitalismin uudelleenjärjestelyllä pyritään korvaamaan vanhan teollisen talouden tehokkuusongelmia poistamalla kilpailun esteitä, kuten avaamalla rahoitusmarkkinoita ja vähentämällä korporatiivista talouden sääntelyä. Uuden talouden merkittävä ominaisuus on kansainvälinen kiristyvä kilpailu. Kansainvälisyydestä johtuen uuden talouden kilpailua eivät hallitse kansalliset sääntelyjärjestelmät, vaan pikemminkin kansainväliset suuryritykset ja osakesijoittajat. Tämän johdosta uusi talous on väistämättä volatiili, epävakainen. Kilpailun ja sen tuoman epävakaisuuden on havaittu muuttavan työn luonnetta uudessa taloudessa. Työn luonteen muutoksella tarkoitetaan kiristyneen kilpailun aiheuttamien joustavuus- ja kehityspaineiden aiheuttamaa työtahdin kiristymistä, työn sisällön muutoksien aiheuttamaa epävarmuutta ja työsuhteen epävarmuutta. Työtahdin kiristymisen ja työn epävarmuuden on havaittu lisääntyneen systemaattisesti suomalaisilla työpaikoilla ja sen kokeminen on varsin yleistä. Työn luonteen muutoksella on havaittu olevan negatiivisia vaikutuksia työntekijän henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, perhe-elämään ja muihin sosiaalisiin suhteisiin sekä organisaation toimintaan työntekijän heikentyneen työmotivaation, työtehon ja sitoutumisen myötä. Työn luonteen muutos käsitetään tässä tutkielmassa kriittisesti yksilötasolle välittyneeksi talouden ja työmarkkinoiden epävakaudeksi. Yksilön kokemukseen pohjaavasti työn luonteen muutos määritellään voimattomuuden tunteeksi ylläpitää haluttua jatkuvuutta työsuhteessa tai jossain työn ominaisuudessa. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää uuden talouden työn luonnetta muuttavia ominaisuuksia ja itse työn luonteen muutosta. Tutkielma on luonteeltaan kvantitatiivinen Survey -tutkimus. Tutkielmaa varten laadittu kyselylomake lähetettiin 600:lle Tekniikan Akateemisten Liitto TEK ry:n jäsenelle. Vastauksia palautui 158 eli vastausprosentiksi muodostui opinnäytetyön aineistoksi erittäin alhainen 26. Kokonaisuudessa voidaan sanoa, että uusi talous vaikuttaa Tekniikan akateemisten työssä kilpailun, organisaatiomuutoksien ja joustavuuden (erityisesti työaikajoustavuuden ja laadullisen joustavuuden) ollessa varsin yleisiä. Työn luonne on muuttumassa osalla Tekniikan akateemisia, erityisesti työtahdin kiristyminen vaikuttaa todennäköiseltä. Työn luonne ei kuitenkaan vaikuta muuttuvan erityisesti uuden talouden tyypillisillä toiminta-alueilla, vaan pikemminkin tyypillisien toimintatapojen yhteydessä. Negatiivisia seurauksia ilmenee hyvin vähän. Keskeistä aikaisempaa tutkimusta edustavat Castells, Antila ja Ylöstalo, JIWIS -tutkimus ja Sennett

"Valohoitoa pintaa syvemmälle" : Tutkimus Valon messun merkityksestä sen toteuttajille

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on pitkään oltu huolestuneita laskevista jumalanpalveluskävijöiden määrästä. Samaan aikaan, kun kirkon pääjumalanpalvelusosallistujien määrä on jatkanut laskuaan 2010-luvulla, etenkin pääkaupunkiseudulla on syntynyt uusia korkean osallistujamäärän erityismessuja, jotka vetävät puoleensa myös nuoria aikuisia. Valon messu on yksi näistä uusista erityismessuista ja tämän tutkimuksen kohde. Tutkimuksen aikana Valon messua toteutettiin neljässä eri kirkkorakennuksessa kolmen seurakunnan alueella Helsingissä ja Vantaalla. Kaikki neljä Valon messun yhteisöä olivat mukana tässä tutkimuksessa. Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, miksi Valon messun toteuttajat ovat valinneet Valon messun toteuttamiseen osallistumisen ja millaisia merkityksiä he antavat Valon messulle ja siinä toimimiselle. Toteuttajilla tarkoitan sekä työntekijöitä että messun suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuneita seurakuntalaisia. Tutkimus on toteutettu aineistolähtöisesti. Aineistona toimi neljä seurakuntalaisista muodostettua ryhmäkeskustelua ja neljä Valon messusta vastaavien työntekijöiden haastattelua. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin osallistuvaa havainnointia. Ryhmäkeskustelijoita oli yhteensä 17 ja haastateltuja työntekijöitä neljä. Aineisto kerättiin syksyn 2013 ja kevään 2014 aikana ja se analysoitiin käyttämällä laadullista sisällönanalyysiä. Analyysin pohjalta tulokset jakautuivat kahteen pääluokkaan: messun rakenteellisiin merkityksiin sekä messun yhteisöllisiin merkityksiin. Rakenteelliset merkitykset liittyivät messun yksinkertaisuuteen ja ymmärrettävyyteen, mutta samalla myös notkeuteen ja monipuolisuuteen. Haastatteluissa korostui Valon messun matalakynnyksellisyys. Se tarkoitti haastateltaville ennen kaikkea messuun tulemisen, siellä olemisen ja osallistumisen helpottamista henkilökohtaisella kutsumisella, messuun saattamisella sekä messussa opastamisella. Valon messu koettiin arkisena ja kodinomaisena perheväen yhdessäolona, jolloin sosiaalisilla suhteilla oli tärkeä merkitys. Työntekijöiden tilananto ja yhteistyö seurakuntalaisten kanssa mahdollistivat toteuttajien kokemuksen ”oman paikan” löytämisestä, vaikutusmahdollisuuksista ja messun omistajuudesta. Sekä rakenteelliset että yhteisölliset seikat mahdollistivat valintojen tekemisen messun sisällä. Messun yhteinen tuottaminen oli haastateltaville tärkeämpää kuin lopullisen, valmiin ja viimeistellyn lopputuloksen aikaansaaminen. Tutkimustulokset ohjaavat pohtimaan, kannattaako kirkossa keskittyä yksilöllisten palveluiden tuottamiseen vai erilaisten yhteisöjen synnyttämisen ja ylläpitämisen kehittämiseen sekä yhteisöllisen osallistumisen tukemiseen. Tällöin messuyhteisö toimii keskeisenä resurssina perinteisten institutionaalisten resurssien ohella. Lisäksi haastattelujen pohjalta on hyvä pohtia kuinka seurakunnan eri toimintamuotoja voisi linkittää toisiinsa yhteisen jumalanpalveluksen kautta