Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelma, Tohmajärven valuma-alue ja Kiteen luoteisosa

Maatalousmaisema on muuttunut perusteellisesti viimeisten kymmenien vuosien aikana. Tuotantomenetelmät ovat tehostuneet ja karjanpito vähentynyt. Metsälaitumet, hakamaat, kedot ja niityt on muutettu pelloiksi, metsitetty tai jätetty pensoittumaan. Kuitenkin halu säilyttää vanhaa maaseudun maisemaa on edelleen yleensä suuri. Hoidolla ja kunnostamisella voidaan pitää yllä perinnebiotooppeihin sopeutuneiden kasvien ja eläinten monimuotoisuutta ja suojella uhanalaistuneita lajeja, joista lähes kolmannes elää erilaisilla perinnebiotoopeilla. Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmien tavoitteena on edistää ja tehostaa maatalousalueiden ja niiden välittömän ympäristön hoitoa ja suojelua. Samalla pyritään antamaan viljelijöille tietoa ja tukea, jotta he hakisivat maatalouden ympäristötuen erityistukia löydetyille kohteille. Vuonna 2007 kartoitettiin ensimmäistä kertaa myös mahdollisuuksia perustaa vesiensuojelua ja luonnon monimuotoisuutta edistäviä kosteikkoja. Perinnebiotoopeille, luonnon monimuotoisuuskohteille ja kosteikon perustamiseen voi hakea rahallista korvausta, jonka suuruus määräytyy kohteen koon ja tarvittavien hoitotoimenpiteiden mukaisesti. Tohmajärven valuma-alueelta ja Kiteen Huikkolan, Haarajärven ja Ruppovaaran kylistä löytyi 96 kohdetta. Näistä perinnebiotooppeja on 42, kosteikkoja 13 ja suojavyöhykkeitä 6. Loput ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä kohteita, useimmiten peltojen keskellä olevia metsäsaarekkeita. Kohteista tehtiin sanalliset kuvaukset, ne rajattiin kartalle ja niille laadittiin yleisluontoiset hoito-ohjeet. Näitä tietoja voi käyttää apuna tilakohtaisten erityistukien hakemisessa. Vuonna 2007 suunnittelu liittyi kiinteästi Tohmajärven kunnostuksen suunnitteluun. Osalle kosteikkokohteista ja ranta-alueiden monimuotoisuuskohteista onkin siinä yhteydessä haettu EU:n hanketukea

Taipaleenjoen ja Sysmänjoen valuma-alueet, Liperi

Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelua on toteutettu Pohjois-Karjalassa vuodesta 2003 alkaen. Vuonna 2007 suunnitteluun on otettu mukaan myös monivaikutteiset kosteikot. Jatkossa kosteikkosuunnittelun merkitys kasvaa, koska toiminta palvelee hyvin myös vesienhoidon suunnittelun tavoitteita vesistöjen tilan parantamiseksi. Vuoden 2008 yleissuunnittelualueeksi valittiin Liperissä sijaitsevat Taipaleenjoki ja Sysmänjoki, jotka Vuoksen vesienhoitosuunnitelmassa on luokiteltu tilaltaan tyydyttäviksi. Suunnitelmassa esitellään myös valtakunnallista maatalouden vaikuttavuuden seurantatutkimusta (MYTVAS), jossa Taipaleenjoki on ollut yhtenä kohteena. Tutkimuksesta saa taustatietoa alueelle suunniteltavien vesiensuojelutoimien tarpeellisuudesta. Tarkoituksenmukaisesti suunniteltuina kosteikot ja pellolle tehtävät suojavyöhykkeet vähentävät merkittävästi vesistöihin pelloilta kulkeutuvien ravinteiden ja kiintoaineen määrää näillä kahdella alueella, joilla maatalous on suurin vesien kuormittaja. Kosteikot edistävät myös maatalousympäristöjen luonnon monimuotoisuutta tarjoamalla sopivan ympäristön erilaisille kosteikkojen kasveille ja eläimille. Tilakohtaisissa kartoituksissa löytyi kaikkiaan 8 monivaikutteiseksi kosteikoksi sopivaa kohdetta. Lisäksi suunnitelmassa esitetään osalle jokivarsia laajoja suojavyöhykkeitä. Näillä kohdilla jokeen viettävät pellot ovat varsin kaltevia, joten suojavyöhykkeiden perustamisen tarve ja niiden vesiensuojelullinen hyöty ovat merkittäviä. Kartoituksissa löytyi lisäksi 13 perinnebiotooppia ja 17 luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta arvokasta kohdetta. Kohteista tehtiin sanalliset kuvaukset, ne rajattiin kartalle ja niille laadittiin yleisluontoiset hoitoohjeet. Näitä tietoja voi käyttää apuna tilakohtaisten erityistukien hakemisessa. Yleissuunnittelun tavoitteena on antaa viljelijöille tietoa ja tukea, jotta he hakisivat maatalouden ympäristötuen erityistukia suunnittelussa löydetyille kohteille. Tätä varten suunnitelmassa on esitelty myös yksityiskohtaisesti kohteille mahdolliset erityistukimuodot ja kohteiden hoitoon liittyvät ohjeet. Asiasana

Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelma : Taipaleenjoen ja Sysmänjoen valuma-alueet, Liperi

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 / 2009Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelua on toteutettu Pohjois-Karjalassa vuodesta 2003 alkaen. Vuonna 2007 suunnitteluun on otettu mukaan myös monivaikutteiset kosteikot. Jatkossa kosteikkosuunnittelun merkitys kasvaa, koska toiminta palvelee hyvin myös vesienhoidon suunnittelun tavoitteita vesistöjen tilan parantamiseksi. Vuoden 2008 yleissuunnittelualueeksi valittiin Liperissä sijaitsevat Taipaleenjoki ja Sysmänjoki, jotka Vuoksen vesienhoitosuunnitelmassa on luokiteltu tilaltaan tyydyttäviksi. Suunnitelmassa esitellään myös valtakunnallista maatalouden vaikuttavuuden seurantatutkimusta (MYTVAS), jossa Taipaleenjoki on ollut yhtenä kohteena. Tutkimuksesta saa taustatietoa alueelle suunniteltavien vesiensuojelutoimien tarpeellisuudesta. Tarkoituksenmukaisesti suunniteltuina kosteikot ja pellolle tehtävät suojavyöhykkeet vähentävät merkittävästi vesistöihin pelloilta kulkeutuvien ravinteiden ja kiintoaineen määrää näillä kahdella alueella, joilla maatalous on suurin vesien kuormittaja. Kosteikot edistävät myös maatalousympäristöjen luonnon monimuotoisuutta tarjoamalla sopivan ympäristön erilaisille kosteikkojen kasveille ja eläimille. Tilakohtaisissa kartoituksissa löytyi kaikkiaan 8 monivaikutteiseksi kosteikoksi sopivaa kohdetta. Lisäksi suunnitelmassa esitetään osalle jokivarsia laajoja suojavyöhykkeitä. Näillä kohdilla jokeen viettävät pellot ovat varsin kaltevia, joten suojavyöhykkeiden perustamisen tarve ja niiden vesiensuojelullinen hyöty ovat merkittäviä. Kartoituksissa löytyi lisäksi 13 perinnebiotooppia ja 17 luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta arvokasta kohdetta. Kohteista tehtiin sanalliset kuvaukset, ne rajattiin kartalle ja niille laadittiin yleisluontoiset hoitoohjeet. Näitä tietoja voi käyttää apuna tilakohtaisten erityistukien hakemisessa. Yleissuunnittelun tavoitteena on antaa viljelijöille tietoa ja tukea, jotta he hakisivat maatalouden ympäristötuen erityistukia suunnittelussa löydetyille kohteille. Tätä varten suunnitelmassa on esitelty myös yksityiskohtaisesti kohteille mahdolliset erityistukimuodot ja kohteiden hoitoon liittyvät ohjeet

Perinnebiotoopit

nonPeerReviewe

Suot

201