Sellun ruskean massan pesulinjan pesutehokkuuden parantaminen

The objective of this Master’s thesis was to improve the efficiency of a brown stock washing line. To improve the efficiency upper level control system and real-time measuring devices were utilized. The experimental part of this thesis deals with the introduction and development of an upper level control system and refractometers, as well as the trials carried out to measure the performance of the new installations. Furthermore, trials were carried out to find the optimum values for operation parameters so that the washing line could be operated in an economically and environmentally sustainable manner. The parameters included were dilution factor, drum torque, feed consistency and production rate. The results suggest that by using an upper level control system to control the dilution factor of the entire brown stock washing line, by real time wash loss measurements as feedback and by torque control of the washers it is possible to reduce the amount of brown stock wash loss and simultaneously decrease the amount of used wash water. The obtained decrease in wash loss and wash water usage significantly lowers the costs resulting in bleaching plant and evaporation plant, as well as environmental burden.Tämän työn tavoitteena oli parantaa sellun ruskean massan pesulinjan tehokkuutta. Tehokkuuden parantamisen työkaluina käytettiin ylemmän tason säätöä ja reaaliaikaisia mittalaitteita. Kokeellinen osa keskittyy ylätason säädön ja refraktometrien käyttöönottoon ja kehittämiseen, sekä suoritettujen koeajojen tuloksiin. Koeajojen tavoitteena oli mitata uusien laitteiden ja säätöpiirien toimivuutta ja suorituskykyä. Lisäksi koeajojen avulla pyrittiin löytämään optimaaliset ajoparametrit niin, että pesulinjaa pystyttäisiin ajamaan kustanustehokkuuden ja ympäristöpäästöjen kannalta kestävällä tavalla. Koeajoissa muutettavina ajoparametreinä käytettiin laimennustekijää, pesurummun momenttia, syöttöpainetta ja tuotantonopeutta. Tulokset osoittavat, että käyttämällä ylemmän tason säätöä koko ruskean massan pesulinjan laimennustekijän hallintaan, käyttämällä reaaliaikaisia pesuhäviömittäreita pesuhäviömääritykseen ja momenttisäätöä pesurummun nopeuden säätämiseen, voidaan ruskean massan pesuhäviötä pienentää ja samanaikaisesti pienentää pesulinjalla käytetyn pesuveden määrää. Saavutettu vähennys pesuhäviössä ja pesuveden käytössä pienentää merkittävästi valkaisuvaiheen ja haihduttamon kustannuksia ja pienentää ympäristökuormaa

Electrocardiogram in Assessing Mortality in Acute Coronary Syndromes

Sydänsähkökäyrä eli EKG on ollut sydäninfarktin diagnosoinnin kulmakivi yli sadan vuoden ajan. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että EKG:ssä nähtävien muutosten avulla voidaan arvioida sepelvaltimotautikohtauksen saaneen potilaan ennustetta. EKG:n merkitystä tosielämän sepelvaltimokohtauspotilaiden ennusteen arvioinnissa ei tunneta hyvin. Tämä väitöskirja koostuu kolmesta osatutkimuksesta (tutkimus I, II ja III). Tutkimme sepelvaltimotautikohtauksen saaneita potilaita ja jaoimme heidät ryhmiin EKG:ssä todettujen muutosten perusteella. Tavoitteena oli tutkia valikoimattomassa tosielämän potilasjoukossa, miten EKG:n perusteella jaetut potilasryhmät eroavat toisistaan riskitekijöiden ja taustasairauksien suhteen. Lisäksi tutkimme EKG- muutosten merkitystä ennusteeseen. Tutkimuksessa I selvitimme, mikä on keskipitkän aikavälin kuolleisuus potilailla, joilla on ST-nousuinfarkti (ST-elevation myocardial infarction; STEMI) ja EKG:n perusteella iskemia-asteluokka 2 (Grade of ischemia 2; G2I) tai 3 (Grade of ischemia 3; G3I). Selvitimme myös niiden STEMI- potilaiden kuolleisuutta, joihin ei voida soveltaa iskemia-asteluokittelua (ryhmä ”no grade”; NG). Tutkimuksessa II selvitimme Q-aallon ja T-aallon inversion vaikutusta yhdessä ja erikseen STEMI-potilaiden kuolleisuuteen. Tutkimuksessa III selvitimme, mikä on eri EKG-muutosten merkitys sepelvaltimotautikohtauksen pitkän aikavälin kuolleisuuteen. Tutkimusten I ja II aineistona käytettiin HUS-STEMI- (n=448) ja STEMI 2005 - tutkimuksen (n=310) yhdistettyä potilasaineistoa. Kumpikin tutkimus oli havainnoiva, ja niihin otettiin peräkkäisiä STEMI-potilaita. Tutkimuksen III aineistona käytettiin TACOS-tutkimuksen (n=1184) potilaita. TACOS- tutkimukseen otettiin peräkkäisiä potilaita, joilla oli varmennettu sepelvaltimotautikohtaus. Kuolleisuustiedot saatiin Suomen kansallisesta kuolinsyyrekisteristä. Tutkimuksessa I todettiin, että kuukauden kuolleisuus oli G2I-potilailla 6,8 %, G3I-potilailla 14,8 % ja NG-potilailla 15,3 %, p=0,003. Vuoden kuolleisuus näillä ryhmillä oli 10,3 %, 18,6 % ja 25,2 %, p<0,001. Logistisen regression yhden muuttujan analyysissa G3I-potilailla (OR 2,00, 95 % CI 1,07–3,72) ja NG-potilailla (OR 2,95, 95 % CI 1,79–4,84) oli korkeampi riski kuolla vuoden kuluessa kuin G2I- potilailla. Monimuuttujamallissa NG ennusti vuoden kuolleisuutta (OR 2,82, 95 % CI 1,79–4,84), mutta G3I ei ennustanut vuoden kuolleisuutta tilastollisesti merkitsevästi (OR 2,36, 95 % CI 0,924–6,03). Tutkimuksessa II todettiin, että Q-aallot ja T-inversiot diagnoosivaiheen EKG:ssä liittyivät STEMI-potilaan vuoden kuolleisuuteen, ja korkein kuolleisuus on potilailla, joilla on sekä Q-aalto että T-inversio (Q+TWI+) (31,0 %). T-inversio ilman Q-aaltoa (Q-TWI+) johti 22,0 % kuolleisuuteen, ja Q-aalto ilman T-inversiota (Q+TWI-) 19,2 % kuolleisuuteen. Ilman kumpaakin EKG-muutosta (Q-TWI-) kuolleisuus oli 9,8 %, p=0,002. Logistisen regression yhden muuttujan analyysissa kukin ryhmä ennusti vuoden kuolleisuutta tilastollisesti merkitsevästi verrattuna Q- TWI- -ryhmään. Monimuuttuja-analyysissa ainoastaan Q+TWI+ ennusti itsenäisesti vuoden kuolleisuutta (OR 7,14, 95 % CI 2,05–24,9), kun taas muiden ryhmien ennustevaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tutkimuksen III tärkein havainto oli, että eri EKG-löydöksillä on erilainen kuolleisuusvaikutus pitkällä aikavälillä sepelvaltimotautikohtaukseen sairastuneilla potilailla. Kaplan-Meier-analyysi näytti, että paras ennuste on potilailla, joiden EKG on normaali. Ennuste huononi seuraavassa järjestyksessä eri EKG-muuttujilla: ST- nousu, ST-lasku tai T-inversio, oikea haarakatkos, Q-aalto, muu EKG-muutos, globaali iskemia, vasemman kammion hypertrofia ja vasen haarakatkos, p<0,001. Iällä ja sukupuolella vakioituna kuolleisuutta kymmenen vuoden seurannassa ennustivat vasen haarakatkos (HR 3,25, 95 % CI 1,65–6,40, p=0,001), muut EKG- muutokset (HR 3,01, 95 % CI 1,56–6,09, p=0,001), vasemman kammion hypertrofia (HR 2,54, 95 % CI 1,29–4,97, p=0,007), Q-aallot (HR 2,28, 95 % CI 1,20–4,32, p=0,012) sekä globaali iskemia (HR 2,22, 95 % CI 1,14–4,31, p=0,019). Oikea haarakatkos, ST-nousu tai ST-lasku/T-inversio eivät ennustaneet kymmenen vuoden kuolleisuutta tilastollisesti merkitsevästi. Johtopäätökset. Kuolleisuutta voidaan ennustaa EKG:n perusteella STEMI:ssä ja muissa sepelvaltimotautikohtaustyypeissä. G3I ennustaa korkeampaa kuolleisuutta kuin G2I, mutta suurin kuolleisuus on potilailla, joihin tämä luokittelu ei päde. Q- aallot ja T-inversiot lisäävät kuoleman riskiä STEMI-potilailla, ja suurin kuolleisuus on niillä, joilla on sekä Q-aalto että T-inversio tulovaiheen EKG:ssä. Sepelvaltimotautikohtauksen pitkän aikavälin ennustetta voidaan arvioida EKG:n perusteella, ja korkein kuolleisuus on potilailla, joilla on vasen haarakatkos.The electrocardiogram (ECG) has been the cornerstone of diagnosing acute myocardial infarction for over hundred years. Studies have shown that in acute coronary syndromes (ACS), ECG can be used to assess the prognosis of patients. The role of ECG in assessing the outcome of real-life ACS patients is not well known. This thesis comprises three studies (referred to as Study I, II, and III). We studied patients suffering from ACS. They were divided into groups according to the ECG changes. The main aims of the study were to explore the patient characteristics and outcome within the ECG groups in unselected real-life cohorts. In Study I, we investigated the mid-term mortality of ST-elevation myocardial infarction (STEMI) patients with grade 2 (G2I) and grade 3 ischemia (G3I). We also included STEMI patients to whom ischemia grading does not apply (No grade, NG). In Study II, we studied the impact of Q waves and/or T-wave inversion (TWI) on the mortality of STEMI patients. The patients were categorized based on the presence (Q+, TWI+) or absence (Q-, TWI-) of these ECG parameters. In Study III, we investigated the impact of different ECG changes on the long-term mortality of ACS patients. In Studies I and II, we used the combined data of the HUS-STEMI (n=448) and STEMI 2005 (n=310) studies. These studies were observational, and consecutive STEMI patients were enrolled. Study III was based on the data of the TACOS study (n=1184), in which consecutive patients with confirmed ACS were enrolled. Mortality data were gathered from the national database (Statistics Finland). In Study I, 30-day mortality was 6.8% in G2I, 14.8% in G3I, and 15.3% in NG, p=0.003. One-year mortality was 10.3%, 18.6%, and 25.2% in the respective groups, p<0.001. In the logistic regression univariate analysis, patients with G3I (OR 2.00, 95% CI 1.07-3.72) and NG (OR 2.95, 95% CI 1.79-4.84) had higher risk of death at one year compared to those with G2I. In the multivariable model, NG predicted one-year mortality (OR 2.82, 95% CI 1.79-4.84), but G3I had no statistically significant effect on one-year mortality (OR 2.36, 95% CI 0.924-6.03). In Study II, Q waves and TWI were found to be associated with the one-year mortality of STEMI patients. Mortality was highest in patients with both Q waves and TWI (31.0%): one-year mortality was 22.0% in Q-TWI+, 19.2% in Q+TWI-, and 9.8% in STEMI patients with none of these changes, p=0.002. In the logistic regression univariate analysis, all three groups with Q waves and/or TWI (Q+TWI+, Q+TWI- and Q-TWI+) predicted one-year mortality statistically significantly compared to Q-TWI-. In the multivariable analysis, Q+TWI+ independently predicted one-year mortality (OR 7.14, 95% CI 2.05-24.9), while the results in the other two groups lacked statistical significance. The most important finding of Study III was that the pre-specified ECG findings affected long-term mortality in ACS differently. The Kaplan-Meier analysis showed the best survival in patients with a normal ECG. Survival worsened in the following order: ST elevation, ST depression/TWI, right bundle branch block (RBBB), Q wave, other ECG change, global ischemia, left ventricular hypertrophy (LVH), and left bundle branch block (LBBB), p<0.001. When adjusted for age and gender, LBBB (HR 3.25, 95% CI 1.65-6.40, p=0.001), other ECG change (HR 3.01, 95% CI 1.56-6.09, p=0.001), LVH (HR 2.54, 95% CI 1.29-4.97, p=0.007), Q waves (HR 2.28, 95% CI 1.20-4.32, p=0.012), and global ischemia (HR 2.22, 95% CI 1.14-4.31, p=0.019) were statistically significantly associated with 10-year mortality. RBBB, ST elevation, and ST depression/TWI had no statistically significant effect on 10-year mortality. Conclusion. The ECG can be used to predict mortality in STEMI and other ACSs. G3I predicts higher mortality than G2I, but the highest mortality rate was found in patients for whom ischemia grading does not apply. Q waves and TWI increase the risk of death in STEMI, and mid-term mortality is highest in STEMI patients with both Q waves and TWI in their presenting ECG. Long-term outcomes of ACS can be predicted using ECG; patients with LBBB have the highest mortality rate

Comparison of the prognostic role of Q waves and inverted T waves in the presenting ECG of STEMI patients

Background Both Q waves and T-wave inversion (TWI) in the presenting ECG are associated with a progressed stage of myocardial infarction, possibly with less potential for myocardial salvage with reperfusion therapy. Combining the diagnostic information from the Q- and T-wave analyses could improve the prognostic work-up in ST-elevation myocardial infarction (STEMI) patients. Methods We sought to determine the prognostic impact of Q waves and TWI in the admission ECG on patient outcome in STEMI. We formed four groups according to the presence of Q waves and/or TWI (Q+TWI+; Q-TWI+; Q+TWI-; Q-TWI-). We studied 627 all-comers with STEMI derived from two patient cohorts. Results The patients with Q+TWI+ had the highest and those with Q-TWI- the lowest 30-day and one-year mortality. One-year mortality was similar between Q-TWI+ and Q+TWI-. The survival analysis showed higher early mortality in Q+TWI- but the higher late mortality in Q-TWI+ compensated for the difference at 1 year. The highest peak troponin level was found in the patients with Q+TWI-. Conclusion Q waves and TWI predict adverse outcome, especially if both ECG features are present. Q waves and TWI predict similar one-year mortality. Extending the ECG analysis in STEMI patients to include both Q waves and TWI improves risk stratification.Peer reviewe

Outcome of all-comers with STEMI based on the grade of ischemia in the presenting ECG

Background: Grade 3 ischemia (G3I) in the 12 lead electrocardiogram (ECG) predicts poor outcome in patients with ST-elevation myocardial infarction (STEMI). The outcome of G3I in "real-life" patient cohorts is unclear. Methods: The aim of the study was to establish the prognostic significance of grade 2 ischemia (G2I), G3I and the STEMI patients excluded from ischemia grading (No grade of ischemia, NG) in a real-life patient population. We assessed in-hospital, 30-day and 1-year mortality as well as other endpoints. Results: The NG patients had more comorbidities and longer treatment delays than the two other groups. Shortterm and 1-year mortality were highest in patients with NG and lowest in patients with G2I. Maximum troponin level was highest in G3I, followed by NG and G2I. In logistic regression multivariable analysis, NG was independently associated with 1-year mortality. Conclusions: NG predicted poor outcome in STEMI patients. G2I predicted relatively favorable outcome. (C) 2018 Elsevier Inc. All rights reserved.Peer reviewe

Kulttuuriympäristöjen ja maisemien visuaalisen seurannan menetelmät

Kulttuuriympäristöjen ja maisema-alueiden arvoja ja tehtävien toimenpiteiden vaikutuksia on selvitetty yleisesti valokuvien ja niiltä tehtyjen muutosarviointien avulla. Tässä hankkeessa selvitettiin, miten uudet kuvausmenetelmät, kuten panoraamakuvaus ja droonin käyttö kuvauksissa soveltuvat visuaalisen seurannan lähdeaineistoksi. Kuvausmenetelmänä panoraamakuvaus todettiin hyvin käyttökelpoiseksi. Niiden ottaminen on helppoa ja niitä voi suositella korvaamaan perinteistä yksittäiskuvien ottamista. Droonilla tehtävien pallopanoraamakuvausten todettiin olevan hyvä lisä kohteiden seurantaa. Kuvausten toteutus on nopeaa ja korkealta otettu laaja-alainen kuva antaa lisätietoa maantasalta tehtäviin kuvauksiin. Droonilla saatavista erityiskuva-aineistoista käyttökelpoisimpia ovat pistepilviaineistot ja 3D-pintamalliaineistot, jotka mahdollistavat uuden tarkastelutavan visuaalisessa seurannassa. Erillisaineistojen kuvaaminen maastossa ja aineistojen jatkokäsittely on kuitenkin paljon aikaa vievää niin, että erillisaineistojen tarvetta kannattaa harkita huolella eikä niistä välttämättä ole hyötyä yleisluonteisissa visuaalisissa seurannoissa. Hankesuunnitelmassa kuvausten tavoitteet määrittelevät, mitä ja millaisella laadulla kuva-aineistoja tarvitaan. Kunnollisen kuvaussuunnitelman avulla voidaan maastotöiden toteutuksessa välttää odottamattomia lisätöitä

Paras käytettävissä oleva tekniikka (BAT) liuottimia käyttävässä pintakäsittelyssä

Tähän BAT-raporttiin on koottu tietoa parhaan käytettävissä olevan tekniikan (BAT) mukaisista liuottimia käyttävän pintakäsittelyn prosesseista ja keinoista päästöjen rajoittamiseen ja hallintaan. Liuottimia käyttävän pintakäsittelyn tärkeimmät ympäristövaikutukset liittyvät VOC-yhdisteiden päästöihin ilmaan ja jätevesiin, syntyviin jätteisiin, maaperän ja pohjaveden suojeluun sekä meluun. Tässä selvityksessä on keskitytty pieniin ja keskisuuriin laitoksiin. Julkaisussa kerrotaan muun muassa liuottimia käyttävän pintakäsittelyn toimintojen lainsäädännöllisestä taustasta, menetelmistä VOC-päästöjen rajoittamiseen ja hallintaan. Raportissa on kuvattu erityisesti maalauksen ja painatuksen toimintojen BAT-tekniikoita ja menetelmiä, mutta sitä voidaan käyttää soveltuvin osin hyväksi myös muiden orgaanisia liuottimia ja haihtuvia orgaanisia yhdisteitä käyttävien toimintojen VOC-päästöjen rajoittamisessa. Selvitys on tarkoitettu toiminnanharjoittajille, ympäristölupa- ja valvontaviranomaisille sekä muille toimialasta kiinnostuneille parhaan käytettävissä olevan tekniikan vertailuinformaatioksi

Genetic differentiation in an endangered and strongly philopatric, migrant shorebird

Background Populations living in fragmented habitats may suffer from loss of genetic variation and reduced between-patch dispersal, which are processes that can result in genetic differentiation. This occurs frequently in species with reduced mobility, whereas genetic differentiation is less common among mobile species such as migratory birds. The high dispersal capacity in the latter species usually allows for gene flow even in fragmented landscapes. However, strongly philopatric behaviour can reinforce relative isolation and the degree of genetic differentiation. The Southern Dunlin (Calidris alpina schinzii) is a philopatric, long-distance migratory shorebird and shows reduced dispersal between isolated breeding patches. The endangered population of the Southern Dunlin breeding at the Baltic Sea has suffered from habitat deterioration and fragmentation of coastal meadows. We sampled DNA across the entire population and used 12 polymorphic microsatellite loci to examine whether the environmental changes have resulted in genetic structuring and loss of variation. Results We found a pattern of isolation-by-distance across the whole Baltic population and genetic differentiation between local populations, even within the southern Baltic. Observed heterozygosity was lower than expected throughout the range and internal relatedness values were positive indicating inbreeding. Conclusions Our results provide long-term, empirical evidence for the theoretically expected links between habitat fragmentation, population subdivision, and gene flow. They also demonstrate a rare case of genetic differentiation between populations of a long-distance migratory species. The Baltic Southern Dunlin differs from many related shorebird species that show near panmixia, reflecting its philopatric life history and the reduced connectivity of its breeding patches. The results have important implications as they suggest that reduced connectivity of breeding habitats can threaten even long-distance migrants if they show strong philopatry during breeding. The Baltic Southern Dunlin warrants urgent conservation efforts that increase functional connectivity and gene flow between breeding areas.Peer reviewe

The Association of Atrial Fibrillation Before Percutaneous Coronary Intervention With 1-Year Outcome in ST-Elevation Myocardial Infarction Patients

Cited by: 1; All Open Access, Gold Open Access, Green Open AccessPeer reviewe

Poor long-term outcome in acute coronary syndrome in a real-life setting: Ten-year outcome of the TACOS study

Background: Long-term outcome of the three categories of acute coronary syndrome (ACS) in real-life patient cohorts is not well known. The objective of this study was to survey the 10-year outcome of an ACS patient cohort admitted to a university hospital and to explore factors affecting the outcome.Methods: A total of 1188 consecutive patients (median age 73 years) with ST-elevation myocardial infarction (STEMI), non-ST-elevation myocardial infarction (NSTEMI) or unstable angina pectoris (UA) in 2002–2003 were included and followed up for ≥ 10 years.Results: Mortality for STEMI, NSTEMI and UA patients during the follow-up period was 52.5%, 69.9% and 41.0% (p &lt; 0.001), respectively. In multivariable Cox regression analysis, only age and creatinine level at admission were independently associated with patient outcome in all the three ACS categories when analyzed separately.Conclusions: All the three ACS categories proved to have high mortality rates during long-term followup in a real-life patient cohort. NSTEMI patients had worse outcome than STEMI and UA patients during the whole follow-up period. Our study results indicate clear differences in the prognostic significance of various demographic and therapeutic parameters within the three ACS categories