Evaluative language in the early 19th century theatre reviews in The Times newspaper

Theatre reviews in newspapers play a vital role in the evaluation of performances and in preserving the collective opinion of the audience. Critics write about the acting, music, costumes, plot, etc. in a performance for the reader to experience the show without being present. The positive or negative evaluation can then impact the success of the performances as the readers of the reviews decide whether to go see the show. Additionally, in the 18th and19th centuries theatre performances were also an important social event and a meeting place for people from all societal classes. This thesis focuses on theatre reviews in The Times newspaper in the early 19th century. The theatre tradition experienced grave changes in the 18th century when the government implemented the Licencing Act of 1737 which allowed the government to control the theatres in London and in the surrounding provinces and disable all unwanted political critique. The new censorship licenced only two theatres to perform serious drama in London: the Covent Garden Theatre and The Drury Lane Theatre. All the other theatres, the illegitimate theatres, were forced to change their genre to anything that did not focus on spoken word. Therefore, the performances used physical theatre, music, acrobatics, visual effects, etc. which led to the further development of visual or action-based genres in England (Bratton 2014). The censorship affected the theatres throughout the 18th century and most of the 19th century. The aim of this thesis is to find how the changes in theatre tradition affected the theatre performances in both licenced and illegitimate theatres by studying the evaluative language and the targets of evaluation in theatre reviews of early 19th century. In order to study the evaluative language, I located the evaluations by close reading the reviews, after which I analysed the evaluations by applying the guidelines of the Appraisal Framework, created by Martin and White (e.g. 2005). The framework provides a lexical approach to studying evaluative language which is essential in my study of theatre reviews since the genre allows creative expression of evaluations. In the analysis, I assorted the evaluations to items of Attitude, assessments based on feelings, and items of Graduation, assessments of the intensity, quantity and prototypicality. The items were then categorised according to their target of evaluation. The analysis showed that the evaluations in the reviews on performances in the licenced theatres of Covent Garden and The Drury Lane were mostly focused on the actors and actresses, whereas the reviews on performances in the illegitimate theatres evaluated the music, dancing, and visuals more than the licenced theatre reviews. However, both review groups had a high number of evaluations about the audience and reported opinions of the audience. The results showed that the early 19th century theatre reviews illustrate the effects of the changes in the theatre tradition and they report a collective opinion of the audience which can impact the success of the performances.Johdanto Tämä tutkielma käsittelee teatteriarvioita 1800-luvun alun The Times -sanomalehdessä ja niissä esiintyvää arvioivaa kieltä. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella, millaista arvioivaa kieltä teatterikriitikot käyttivät ja varsinkin sitä, mitkä asiat olivat arvostelun kohteena. Lisäksi työssä tutkitaan, miten ajan teatteriperinteen muutokset saattavat näkyä teatteriarvosteluissa. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1. Millaista arvioivaa kieltä käytetään The Times -sanomalehden teatteriarvosteluissa vuosina 1800–1809 ja kuinka paljon arvioivasta kielestä on positiivista ja kuinka paljon negatiivista? 2. Millaisia samankaltaisuuksia/eroavaisuuksia tai muita toistuvia piirteitä voi havaita arvostelun kohteissa ja kuinka ne havainnollistavat teatteriperinteen muutoksia? Tutkimuksen aineistoa lähestyttiin lähiluennan avulla, jonka jälkeen aineistossa esiintyvä arvioiva kieli jaettiin kategorioihin niiden kohteen mukaan. Arvioivaa kieltä analysoitiin soveltaen Martin ja Whiten kehittämää Appraisal Framework -viitekehystä (mm. 2005). Tutkimuksen hypoteesina on, että ajan teatteriperinteen muutokset näkyisivät siinä, mitä eri kohteita teatteriarvosteluissa arvioitaisiin. Teatterikulttuuri 1700- ja 1800-luvuilla Lontoon ja sitä ympäröivien provinssien teatterit olivat tiukan sensuurin alaisia vuodesta 1737 alkaen (Thomas 2014, 3, 11). Vielä aivan 1700-luvun alussa Lontoon teattereilla oli luova vapaus kommentoida ja kritisoida haluamiansa kohteita esityksissään, mikä osallaan johti yhteiskuntasatiirin yleistymiseen ja teatterin kysynnän lisääntymiseen (Thomas 2014, 3). Lopulta parlamentti kuitenkin vastasi teattereiden poliittiseen kritiikkiin säätämällä vuonna 1737 the Licencing Act -lisenssilain, jonka mukaan kaikki uudet teatterirakennukset ja näytelmätekstit tuli hyväksyttää hovin vanhemman virkamiehen, Lord Chamberlainin toimesta. Lisäksi teatterit tarvitsisivat virallisen luvan, patentin, esittääkseen draamanäytelmiä, mutta vain kahdella teatterilla oli kyseinen patentti: Covent Garden -teatterilla ja Drury Lane -teatterilla. Teatterisensuuri johti ei-patenttiteattereiden ja niiden henkilökunnan hetkelliseen ahdinkoon, kun lisenssilaki pakotti teatterit vaihtamaan genreä ja teatteriomistajat lopettamaan uusien teatterien rakentamisen ilman Lord Chamberlainin lupaa (Thomas 2014 6–7). Koska draamanäytelmät eivät saaneet enää kuulua ohjelmistoon, ei-patenttiteatterit siirtyivät teatterigenreihin, jotka hyödynsivät musiikkia, visuaalisia efektejä, fyysistä teatteria, akrobatiaa, yms. (Bratton 2014). 1700-luvulta alkaen Lontoon teattereissa nähtiin siis enemmän esimerkiksi melodraamaa sekä burletta- ja pantomiiminäytelmiä (Bratton 2014). Näiden genrejen yleistyminen johti myös niiden kehittymiseen Englannissa 1700- ja 1800-luvuilla (Bratton 2014). Jotkut ei-patenttiteatterit eivät kuitenkaan halunneet suostu sensuuriin vaan uhmasivat lisenssilakia järjestämällä esityksiä sakon uhalla (Moody 2000, 17–18). Teatterigenrejen kehittymiseen vaikutti 1800-luvulla myös ajan tyypillinen teatterikulttuuri (Bratton 2014). Esitykset olivat tärkeitä sosiaalisia tapahtumia, joissa myös keskusteltiin ja juotiin alkoholia, mikä tarkoitti esiintyjille haastetta pitää yleisön huomiosta kiinni (Bratton 2014). Teatterigenret kehittyivät visuaalisempaan tyyliin siis myös siksi, että yleisön kiinnostus pysyisi lavalla (Bratton 2014). Arvostelut Teatteriarvosteluiden historia juontaa alkunsa jo 320–330 EAA, mutta ne ovat kehittyneet vasta aikojen saatossa nykyiseen muotoonsa (Lahtinen 2012, 86; Heikkilä 2012, 16–18). Arvosteluille yhteistä ovat niiden funktio ja sen määräämä rakenne (Frow 2006, 9–10; Motta-Roth 1995, 5). Arvostelujen retorinen funktio on kuvailla esitystä/kirjaa/jne. ja arvioida sen onnistuneisuutta (Frow 2006, 9–10; Motta-Roth 1995, 5). Motta-Roth on luonut kirja-arvosteluille analyysimallin, jossa selvitetään genrelle ominaista rakennetta (1995). Hänen mukaansa kirja-arvosteluissa on neljä osaa: 1. kirjan esittely 2. yleiskuvaus kirjasta 3. kirjan osien tähdentävä arvostelu ja 4. kirjan lopullinen arvio (Motta-Roth 1995, 8). Koska kaikkien arvioiden funktio on sama, kirja-arvostelujen ja teatteriarvostelujen rakenteen voi päätellä olevan samanlainen, kuten Frow määrittelee teoksessaan (2006, 9). Hyvän teatteriarvostelun kriteereihin kuuluu nykypäivän teatterikriitikoiden mielestä myös kriitikon oma ääni, yleisön huomiointi ja laaja arvostelu teatterin eri osa-alueista (musiikki, lavasteet, asut, ohjaus, yleisö) (Wardle 1992, i; Fisher 2015, 1, 191–192, 226). Ero historiallisiin teatteriarvosteluihin on kriitikon identiteetin esiintuomisessa, sillä ennen 1890-lukua teatteriarvostelut olivat anonyymejä (Prescott, 2013, 96). Teatteriarvosteluja on tutkittu jossain määrin, mutta tutkimukset keskittyvät usein tiettyyn aikakauteen, maahan, tiettyyn kriitikkoon, tms. (Roberts 1997, The CTR Anthology 1991, Gilman and Rogoff 2005). Historiallisia teatteriarvosteluja on kuitenkin tutkittu vielä vähemmän, joten tutkimukselle on tilaa. Teatteriarvosteluilla on epäsuoraa ja suoraa vaikutusta teatteriesityksiin. Arvostelut antavat lukijoilleen tietoa esitysten sisällöstä, mikä voi johtaa lukijan päätöksen mennä katsomaan esitystä tai jättää esityksen katsomatta. Tämän mainonnallisen vaikutuksen lisäksi teatteriarvostelut myös lisäävät keskustelua esityksestä sen ulkopuolella, jolloin enemmän ihmisiä kuulee esityksen olemassaolosta (Elliott and Simmons 2008, 109). Arvostelut myös paljastavat lukijoille osuuko esityksen sisältö heidän mieltymyksiinsä (Elliott and Simmons 2008, 108). Teoreettinen viitekehys Teatteriarvosteluiden funktio on kritisoida ja kuvailla esitystä, siksi ne koostuvat suurimmaksi osin juonen ja muun sisällön kuvailusta sekä arvioivasta kielestä (Frow 2006, 9–10; Motta-Roth 1995, 9, 12). Tässä tutkielmassa selvitetään yleisiä arvioinnin kohteita teatteriperinteen muutoksien tarkastelemiseksi, ja arvioivan kielen paikallistaminen paljastaa myös arvioinnin kohteet. Lisäksi tämän tutkielman motivaationa on teatteriarvioiden vaikutus esitysten menestykselle, ja koska kritiikki yleensä asettaa esitykselle joko positiivisen tai negatiivisen (tai jotain siltä väliltä) maineen, arvioiva kieli on menestykselle merkityksellistä. The Appraisal Framework (AF) on viitekehys, joka keskittyy arvioivaan kieleen ja sen analysoimiseen (Martin ja White 2005, 8). AF sisällyttää arvioivan kielen kaikissa kieliopillisissa ryhmissä, minkä takia viitekehys sopii hyvin teatteriarvostelujen luovaan kielenkäyttöön (Martin ja White 2005, 8). AF on osa systeemisfunktionaalista kielitiedettä, mikä tutkii kielen funktioita (Martin ja White 2005, 7). AF keskittyy kielen interpersonal -merkityksiin eli siihen, miten kielen puhujat/kirjoittajat ovat esillä puheessaan/tekstissään (White 2015a). Näiden merkityksien ilmaisut jaetaan kolmeen pääkateoriaan AF-mallissa: asenne (Attitude), aste (Graduation) ja puhujan sitoutuminen tekstiin/puheeseen (Engagement). Tälle tutkimukselle keskeisimmät kategoriat ovat asenne ja aste, sillä alustavan teatteriarvostelujen lukemiseni perusteella sitoutumista ei juuri ilmaista tutkimukseni teatteriarvosteluissa ja Martin ja White määrittelevät asenteen muutenkin pääkategoriaksi (Martin ja White 2005, 39). Asenne sisältää ilmaisut, jotka arvioivat positiivisesti/negatiivisesti esineitä, ilmiöitä ja käytöstä (White 2015b). Asenne jaetaan kolmeen alakategoriaan: tunne (Affect), tuomitseminen (Judgement) ja arvostus (Appreciation) (Martin ja White 2005, 43). Tunne-ilmaukset ovat keskeisimpiä ja ne kuvaavat kirjoittajan/puhujan emotionaalisia reaktioita ihmisiä, tapahtumia, ilmiöitä ja asioita kohtaan (Martin ja White 2005, 42, 45). Tuomitseminen ilmaisee kirjoittajan/puhujan arvioita ihmisten käyttäytymisestä suhteessa moraaliin, lakiin tai sosiaalisiin normeihin (Martin ja White 2005, 45; White 2015b). Arvostus-ilmaukset puolestaan arvioivat estetiikkaa ihmisten tekemissä esineissä ja asioissa sekä luonnollisissa ilmiöissä (Martin ja White 2005, 56). Kaikki asenteen alakategoriat jaetaan suoriin (inscribed) ja epäsuoriin (invoked) ilmauksiin, mutta tässä tutkimuksessa keskitytään suoriin ilmauksiin (Martin and White 2005, 61–68). Aste ja sitoutuminen ovat toissijaisia arvosteluita, sillä ne arvioivat asenne-ilmauksien astetta ja kirjoittajan/puhujan sitoutumista asenne-ilmauksiin (Martin ja White 2005, 44, 93). Aste-ilmaukset joko vahvistavat (up-scaling) tai heikentävät (down-scaling) sanottua/kirjoitettua ja sen tunnetta sekä arvioivat kohteen prototyyppisyyttä verrattain muihin samantyyppisiin kohteisiin (Martin ja White 2005, 44, 93). Sitoutuminen ilmaisee kirjoittajan/puhujan asennetta kirjoitettua/sanottua kohtaan ja yleisöä kohtaan (Martin ja White 2005, 29). Viitekehykseen kuuluu muitakin kategorioita ja piirteitä edellä esiteltyjen lisäksi, mutta analyysiin on sisällytetty vain tämän tutkimuksen kannalta olennaiset osat. Lisäksi tämän tutkimuksen fokuksen takia, arvottavat ilmaukset analysoidaan pääasiassa niiden positiivinen/negatiivinen -aspektilla sekä aste-ilmauksien kohdalla vahventaminen/heikentäminen -aspektilla. Tutkimusaineisto ja -metodit Tämän tutkimuksen aineistona käytettiin 20:tä teatteriarviota The Times sanomalehdestä vuosilta 1800–1809. The Times perustettiin 1785, joten niissä esiintyvien teatteriarvostelujen tyylin voi odottaa olleen vakiintuneempi 1800-luvulla. Lisäksi teatterisensuuri alkoi vuonna 1737 ja jotkut ei-patenttiteatterit alkoivat saada myönnytyksiä säädöksiin 1800-luvun puolivälistä alkaen, joten 1800-luvun alku oli sopiva ajankohta sensuurin vaikutuksien tutkimiseen (Watson 1926, 45). Aineiston tarjosi Gale Primary Sources digitaali arkisto ja se kerättiin hakusanalla ”theatre”, ja hakukriteereillä sanomalehdet ja kausijulkaisut, The Times Digital Archive, dokumenttityyppi: arvostelu ja vuodet 1800–1809. The Times -sanomalehteä lukivat ihmiset monista eri sosiaalisista luokista, sillä lehtiä luettiin yleisöille ja lehtiä kierrätettiin taloudesta toiseen (Aspinall 1946, 42; Tieken-Boon van Ostade 2009, 9). The Times -sanomalehden kirjoittajat olivat myös sensorin vaikutuksen alaisia (Thomas, Carlton and Etienne 2007, chap.2, 16–17). Aineistoon kuului kaksi arvostelua joka vuodelta: yksi patenttiteatterista ja toinen ei-patenttiteatterista. Patenttiteatteriarvostelut vaihtelevat vuorovuosittain Drury Lanen ja Covent Gardenin välillä. Ei-patenttiteatteriarvostelut ovat seitsemästä eri teatterista: King’s Theatre, Strawberry-Hill Theatricals, Royalty Theatre, German Theatre, Olympic Theatre, Haymarket ja Lyceum Theatre. Aineiston keräämisen jälkeen arvostelut tutkittiin lähiluennan avulla etsien kaikki arvioivat ilmaisut, jotka sitten kategorisoitiin AF-mallia soveltaen. Lisäksi ilmaisujen merkitykset tarkistettiin Oxford English Dictionary -sanakirjasta siltä varalta, että niiden merkitys olisi muuttunut huomattavasti sitten 1800-luvun. Analyysissä asenne-ilmaisut tunnistettiin positiivisiksi, negatiivisiksi tai pos/neg (neutraalit ilmaisut tai figuratiivisesti ja kirjaimellisesti eroavat ilmaisut) ja aste-ilmaisut vahventaviksi tai heikentäviksi. Lopuksi ilmaisut jaoteltiin niiden arvostelun kohteen mukaan kahdeksaan eri kohdekategoriaan: näyttelijät, esitys, teatteri, teksti, visuaalit, liikkeet ja tanssi, musiikki sekä yleisö. Aineiston valintaan vaikuttivat myös 1800-luvun teatteriperinne. Arvostelut valittiin ajalta, jolloin molemmissa teatteriryhmissä, patentti- ja ei-patenttiteatteriarvosteluissa, olisi esityksiä ja silloin myös riittävästi arvosteluja. Ei-patenttiteatteriarvosteluja oli välillä niukasti, joten vuosittainen valinta tehtiin aina niiden mukaan ja patenttiteatteriarvostelu valittiin samalta kuukaudelta, vaihdellen kuitenkin kuukausia vuosien välillä. Teatteriarvostelut kultakin vuodelta yritettiin pitää mahdollisimman saman pituisina. Patenttiteatterit kärsivät tuhoisista tulipaloista, joten vuodet ja vuorottelu valittiin sen perusteella, että molemmista olisi aineistoa. Yksi arvostelun kohteista keräsi yhteen kaikki yleisöä koskevat ilmaisut, jotta ajan teatteriperinnettä ja sosiaalisia normeja voitaisiin tarkastella analyysissä. Lisäksi analyysissä tulisi ottaa huomioon ajan poliittinen ilmapiiri ja sen mahdollinen näkyminen aineistossa. Analyysi ja tulokset Aineistossa oli kaiken kaikkiaan 474 arvioivan kielen ilmaisua. Yhdeksällä ilmaisulla oli tuplamerkitys eli ne arvioivat samanaikaisesti kahta eri kohdetta ja ne sijoitettiin siksi myös kahteen eri kohdekategoriaan. Kategorioituja asenne-ilmaisuja oli 331 ja aste-ilmaisuja 152. Lisäksi aineistossa oli 32 ilmaisua, jotka eivät olleet luokiteltavissa mihinkään tutkimuksen kohdekategoriaan, sillä ne eivät olleet relevantteja käsiteltävään teatteriesitykseen liittyen. Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat ensinnäkin, että 1800-luvun alun teatteriarvosteluista löytyy huomattavasti arvioivaa kieltä. Toiseksi tulokset osoittivat, että ilmaisut olivat paljon useammin positiivisia ei-patenttiteatteriarvosteluissa kuin patenttiteatteriarvosteluissa ja ei-patenttiteatteriarvostelut arvostelivat useammin naisia, kun taas patenttiteatteriarvosteluissa jakauma oli tasaisempi. Ei-patenttiteatteriarvostelujen positiivisuus saattoi johtua niiden käsittelemien teatterigenrejen suosiosta, kun taas naisten arvioinnin yleisyys saattoi olla selitettävissä naisten esiintymisen yleisyydessä eri teatterigenreissä (yleisempää pantomiimeissa ja oopperassa) (Zarrilli et al. 2006, 189, 210, 327; Gewertz 2003). Aste-ilmaukset esiintyivät yleisemmin asenne-ilmaisun kanssa kuin itsenäisesti sekä ei-patentti- että patenttiteatteriarvosteluissa. Itsenäisesti ilmenevät aste-ilmaisut arvioivat kohteen määrää ja intensiteettiä. Lisäksi kohteen vahvistava arvioiminen oli yleisempää kuin heikentävä arvioiminen, mikä kenties siis oli yleistä 1800-luvun alun teatteriarvostelugenrelle. Analyysi osoitti, että patenttiteatteriarvosteluissa ja ei-patenttiteatteriarvosteluissa arvosteltiin eri verran kutakin kohdetta. Patenttiteatteriarvostelujen ylivoimaisesti suurin kategoria oli näyttelijät, sillä siihen kuului melkein puolet ilmaisuista (47.3 %). Seuraavaksi suurimpia kategorioita olivat yleisö ja teksti jaetulla toisella sijalla (18 %). Näiden kategorioiden jälkeen muiden prosentillinen osuus oli huomattavasti pienempi (>10 %). Ei-patenttiteatteriarvosteluiden kolme suurinta kategoriaa olivat yleisö (24.8 %), näyttelijät (19.3 %) ja musiikki (17.9 %), joten ilmaisujen kohteiden jakauma oli paljon tasaisempi verrattuna patenttiteatteriarvosteluihin. Kategorioiden suuruusjärjestys teatteriryhmien välillä osoitti samankaltaisuuksia ja kaksi huomattavaa eroa. Järjestys oli muuten melko sama, mutta liike- ja tanssikategoria sekä tekstikategoria osoittautuivat hyvin erilaisiksi teatteriryhmien välillä. Liike ja tanssi oli ei-patenttiteatteriarvosteluissa viidenneksi suurin kategoria 8.7 %:lla kun taas samassa kategoriassa ei ollut patenttiteatteriarvosteluissa yhtään ilmaisua. Tekstikategoria oli puolestaan toiseksi suurin patenttiteatteriarvosteluissa (18 %) ja toiseksi pienin ei-patenttiteatteriarvosteluissa (7.3 %). Työn hypoteesina oli, että ajan teatteriperinteen muutokset vaikuttaisivat kohdekategorioiden jakaumaan, mikä on osittain nähtävissä työn tuloksissa. Kategoriat, joiden arvelin olevan suurempia ei-patenttiteatteriarvosteluissa, olivat musiikki, visuaalit sekä liike ja tanssi. Tulokset osoittivat, että musiikkikategoria sekä liike- ja tanssikategoria olivat suhteessa suurempia kuin patenttiteatteriarvosteluissa, kun taas visuaalia kuvaavat ilmaukset olivat harvinaisia molemmissa teatteriryhmissä, mutta silti yleisempiä ei-patenttiteatteriarvosteluissa. Musiikkikategorian osuus patenttiteatteriarvosteluissa oli 7.4 % kun taas ei-patenttiteatteriarvosteluissa se oli yli kahdesti suurempi (17.9 %). Lisäksi ottaen huomioon, että patenttiteatteriarvosteluissa ei ollut yhtään liikettä ja tanssia arvioivia ilmaisuja ja visuaalien osuus (0.8 %) oli myös pienempi kuin ei-patenttiteatteriarvosteluissakaan, voidaan tuloksista tulkita, että ei-patenttiteatteriarvosteluissa arvioitiin selkeästi enemmän esityksien visuaalisia ja musiikillisia puolia. Tekstikategorian puolestaan oletin olevan suurempi patenttiteatteriarvosteluissa kuin ei-patenttiteatteriarvosteluissa, mikä osoittautui todeksi. Tekstiä arvioivia ilmaisuja oli patenttiteatteriarvosteluissa 18 % ja ei-patenttiteatteriarvosteluissa 7.3 %, mikä osoittaa hypoteesini tekstiarvostelujen osasta todeksi, sillä oletin patenttiteatteriarvosteluiden arvioivan tekstiä yleisemmin kuin ei-patenttiteatteriarvosteluiden. Tekstikategoria ei kuitenkaan ollut suurin patenttiteatteriarvosteluissa eivätkä musiikki, visuaalit sekä liike ja tanssi olleet suurimmat kategoriat ei-patenttiteatteriarvosteluissa, vaan näyttelijät ja yleisö, joiden en olettanut olevan yleisimpiä, olivatkin suurimpia kategorioita. Teatteriryhmien arvostelut keskittyivät siis eri asioihin. Patenttiteatteriarvosteluiden selkeästi tärkein fokus olivat näyttelijät, kun taas ei-patenttiteatteriarvosteluissa arvosteltiin paljon tasaisemmin eri kohteita. Lisäksi teatteriryhmien arvostelut olivat yksityiskohtaisempia eri kohteita arvioidessaan. Patenttiteatteriarvosteluissa yksityiskohtaisimmin arvosteltiin näyttelijöitä, teatteria, tekstiä ja musiikkia. Ei-patenttiteatteriarvosteluissa kaikista yksityiskohtaisimmat arvostelut koskivat musiikkia, liikettä ja tanssia sekä visuaalia, kun taas muissa kategorioissa ilmaukset olivat suurin piirtein puoliksi geneerisiä ja puoliksi yksityiskohtaisia. Tämä ero fokuksessa vahvistaa hypoteesiani teatteriperinteen muutoksien vaikutuksista. Näyttelijäkategorialle patenttiteatteriarvosteluissa oli yleistä se, että ne mainitsivat yleensä näyttelijän nimeltä, kun taas patenttiteatteriarvosteluissa vain noin puolet ilmaisuista nimesivät näyttelijän ja toinen puoli arvosteli näyttelijöitä yleisesti/ryhmänä. Toisaalta ei-patenttiteatteriarvostelut nimesivät esiintyjän yleisemmin liike ja tanssi sekä musiikkikategorioissa kuin patenttiteatteriarvostelut, joten esiintyjän nimeäminen voi liittyä arvostelun fokukseen osana genreä: kriitikko kirjoitti tarkemmin kohteista, jotka olivat esityksen keskiössä. Näyttelijöiden nimien poisjättäminen ei-patenttiteatteriarvosteluissa kuitenkin herättää kysymyksen siitä kuinka paljon kriitikot esimerkiksi suojelivat esityksiä, jotka olivat lisenssilain rikkomisen rajamailla. Teatterit ja esitykset olisivat voineet jäädä kiinni lisenssilainrikkomisesta arvostelujen kautta, jolloin teatterin omistajat sekä näyttelijät olisivat saaneet sakkoja ja esitykset olisi peruttu. Vaikka tämä onkin vain spekulaatiota, löysin aineistoni yhdestä ei-patenttiteatteriarvostelusta erillisen maininnan siitä, että kriitikko ei halua maini

Self-leadership in Born Remote Organizations : Evidence from the Finnish Startup Sector

Nykyajan haastava ja nopeatempoinen liiketoimintaympäristö on johtanut kasvavaan joustavuuden ja uudistumiskyvyn kysyntään organisaatioilta. Samalla työntekijöillä on runsaasti odotuksia työnantajaansa kohtaan. Työntekijät odottavat autonomiaa, työn ja vapaa-ajan välistä tasapainoa sekä merkityksellisyyden tunnetta, mutta samalla selkeitä tavoitteita, kilpailukykyistä palkitsemista sekä mahdollisuutta käyttää uusia teknologioita ja innovaatioita. Kilpailukyvyn varmistamiseksi organisaatioiden tulee tunnistaa työntekijöidensä taitojen tärkeys ja keskittyä johtajuuden kehittämiseen. Itsensä johtamisen taidon tunnistaminen sekä itseohjautuvuuden johtaminen organisaatiossa ovat olennaisessa roolissa sekä yksilön, että yrityksen menestymisen näkökulmasta. Tutkimuksessa käytetty kirjallisuus pohjautuu aiempiin tutkimuksiin ja teorioihin johtajan ja johdettavan välisestä vuorovaikutussuhteesta (LMX) sekä itseohjautuvuusteoriasta (SDT). Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena, jonka tiedonkeruumenetelmä oli puolistrukturoidut teemahaastattelut. Tutkielmaan haastateltiin viiden Startup-yrityksen toimitusjohtajaa teknologia-alalla. Tämä tutkimus selvitti parhaat käytänteet itseohjautuvuuden johtamiseen etätyössä, sellaisissa Startup-yrityksissä, joissa etätyöskentely on ollut työskentelyn ja yrityskulttuurin kulmakiviä yrityksen perustamisesta asti. Analyysi tuloksista on toteutettu abduktiivisella menetelmällä, joka yhdistää deduktiivisen lähestymistavan aikaisempiin tutkimuksiin ja teorioihin, sekä induktiivisen päättelyn aineistosta. Tutkimuksen tavoite on selvittää, kuinka yritykset, jotka ovat perustamisesta asti olleet joko toimistottomia tai palkanneet työntekijöitä eri puolelta Suomea ja maailmaa työskentelemään etänä, johtavat itseohjautuvuutta. Tutkimuksen löydökset vahvistavat, että oikein johdettuna itseohjautuvuus sekä etätyöskentely tuottavat monia etuja sekä yrityksen että yksilön näkökulmasta. Empiiriset löydökset paljastavat, että itseohjautuvuus on tärkeä taito, jota organisaatioiden täytyy systemaattisesti johtaa ja tukea etätyössä. Jotta yksilöt pystyvät johtamaan itseään työskennellessään etänä, tulee yritysten kiinnittää huomiota johtajan ja johdettavan väliseen vuorovaikutukseen sekä johtamiskäytänteisiin niin strategian kuin käytännön tasolla. Tämä vaikuttaa merkittävästi työntekijöiden motivaatioon, hyvinvointiin sekä sitoutumiseen

Kiukkua ja uhmaa - rajoja ja turvaa : Keinoja lapsen itsenäistymisen tueksi

Lapsen uhmaikä ja rajojen kokeilu ovat normaaleja ja ennen kaikkea tarpeellisia kasvunkohtia. Uhmaiän ilmentymät aiheuttavat kuitenkin helposti turhautumisen tunteita koko perheessä. Kun kasvattajan keinot ovat lopussa, uhmaikä saa niin vanhemman kuin lapsenkin kokemaan itsensä voimattomaksi. Uhmaiän positiiviset puolet, kuten lapsen itsenäistyminen ja vanhemmuuden vahvistuminen jäävät helposti pimentoon. Kiukku ja uhma vaativat vanhempaa asettamaan lapselle rajat, jotka takaavat turvallisen kasvuympäristön. Hyvinkään kaupungin neuvolatyöntekijät esittivät toiveen saada opinnäytetyönä laadittua ohjausmateriaalia uhmaikäisten lasten vanhemmille jaettavaksi. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tutkittuun tietoon perustuva kirjallisuuskatsaus 2-4–vuotiaan lapsen uhmaiästä osana normaalia kasvua ja kehitystä. Kirjallisuuskatsauksen pohjalta ideoitiin ja tuotettiin esite lastenneuvolan käyttöön. Tavoitteena on tarjota vanhemmille tietoa ja tukea arkeen uhmaikäisen lapsen kanssa. Kirjallisuuskatsaus laadittiin pääosin aihetta koskevasta asiantuntijakirjallisuudesta ja internetaineistosta. Teoreettisessa osassa käsitellään erilaisia uhmaikään liittyviä ilmentymiä ja niiden ratkaisuja sekä lapsen vanhemmilta tarvitsemaa tukea ja ohjausta. Vanhemmuutta käsitellään kiintymyssuhteen ja lasta tukevan kasvatustyylin pohjalta. Teoreettisen viitekehyksen loppuosassa esitellään käyttökelpoisia keinoja ja menetelmiä lapsiperheen arkeen. Esite on suunniteltu ensisijaisesti koteihin luettavaksi, mutta se sopii myös ohjauksen apuvälineeksi neuvolan terveydenhoitajille, jotka toimivat työssään uhmaikäisten lasten ja heidän perheidensä kanssa. Esite tarjoaa vanhemmille asiantuntijoiden tuottamaa tietoa, tukea ja keinoja napakassa ja selkeässä muodossa. Esitteen aiheet ja sisältö koostuvat 2-3 -vuotiaan lapsen kehitysvaiheesta, lapsen oman tahdon muodostumisesta, uhmäiän ilmentymistä sekä arjen opettelemisesta lapsiperheessä. Esite otetaan käyttöön Hyvinkään neuvoloissa.Anger and defiance – Boundaries and shelter : Methods to support child independence Child’s defying behaviour and testing of the set boundaries are normal, and above all, necessary phases of growth, but negative age and its expressions may also cause frustration in whole family. Sometimes negative age makes both parent and child to feel powerless. The positive sides of negative age as a phase of growing independent and the strengthening of parenthood are easily overshadowed. Anger and defiance make the parent set the boundaries which ensures safe growth environment for a child. The employees of child welfare clinics of Hyvinkää expressed their wish about a guidance material to be delivered to parents. The purpose of this thesis was to produce a literature review based on research on about 2-4 years old child’s negative age as a part of normal growth and development. Based on the review of literature we innovated and produced a brochure to be delivered to the parents in child welfare clinics. The aim was to provide material and support for daily use among parents with 2-4 years old children. The review was mainly based on the special literature and internet material. In the theoretical part we discussed different kinds of characterizations of the negative age and solutions to problems related to them and also the parents’ need of support and guiding a child. Discussion on parenthood was based on the attachment relationship and child supporting parenting. At the end of the theoretical frame of reference we presented usable methods for everyday life of families with children. The brochure was planned primarily for homes, but it can also be used as a tool of guidance for nurses who work with children and their parents. The brochure provides knowledge, support and methods of professionals in compact and explicit way. The topics include the stage of development of 2-4 years old child, the forming of child’s own will, the expressions of negative age and learning to handle the everyday life. The brochure will be used in Hyvinkää

От Кремля до Калуша : Геополитические нарративы об Украине в конкурсе песни «Евровидение»

Huolimatta siitä, että Eurovision laulukilpailun säännöt kieltävät poliittiset ilmaisut, on kilpailu ollut sen perustamisvuodesta 1956 asti areena poliittiselle viestinvaihdolle ja kannanotoille. Euroviisuissa on mahdollista rakentaa tarinoita musiikillisten elementtien kuten sävellyksen ja sovituksen sekä sanoituksen ja esityskielen lisäksi myös visuaalisten elementtien kuten asujen ja lavarakenteiden avulla. Ukraina voitti kilpailun vuonna 2022 samaan aikaan, kun maa keskittyi puolustautumaan Venäjän hyökkäykseltä. Ukrainan geopoliittinen historia ja ukrainalainen kansallinen identiteetti nousivat keskeisiksi puheenaiheiksi Venäjän aloittaman hyökkäyssodan myötä, kun länsimaat heräsivät miettimään, mitä todella tiedämme Ukrainasta. Tämä opinnäytetyö valottaa ukrainalaisia käsityksiä ja kuvauksia siitä, mikä ja millainen valtio ja kansa Ukraina on. Tässä työssä tutkin Venäjän ja Ukrainan geopoliittisia narratiiveja Ukrainasta, sen alueesta, kansasta ja kielestä. Käytän aineistona neljää Ukrainan esitystä Eurovision laulukilpailussa vuosilta 2004, 2005, 2016 ja 2022. Ukraina voitti kilpailun vuosina 2004, 2016 ja 2022. Ukrainalaisen aineiston lisäksi tarkastelen työssäni Venäjän presidentti Vladimir Putinin Ukrainaa käsitteleviä julkaistuja puheita ja kirjoituksia vuosilta 2014–2022, jotta pystyn paremmin erottelemaan Ukrainan omat narratiivit Venäjän luomista narratiiveista. Tutkimuksessa pyrin vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Minkälaisia geopoliittisia narratiiveja Ukrainan Euroviisu-esityksissä ilmenee? Nouseeko esityksissä esille nimenomaan Ukrainan ja Venäjän välinen geopoliittinen suhde? Miten Ukrainan geopoliittiset narratiivit eroavat Putinin narratiiveista eli mitä Ukrainan Euroviisu-kappaleet kertovat Ukrainan kansallisesta identiteetistä? Tutkimuksen oletuksena on, että Ukraina käyttää Euroviisuissa visuaalisia, ukrainalaiseen kulttuuriin liittyviä erityispiirteitä, jotka rakentavat narratiivia ukrainalaisesta kansallisesta identiteetistä. Venäjän materiaalin osalta oletan, että Putin kuvailee Ukrainaa ja erityisesti Krimin niemimaata alueina, jotka Venäjä on menettänyt. Oletan, että molemmissa materiaaleissa toistuvat viittaukset historiaan, mutta erilaisista lähtökohdista. Venäjän narratiivissa lähtökohta on yhteinen, imperiaalinen historia, kun taas Ukrainan narratiivi korostaa suvereniteettia ja ukrainalaisia perinteitä sekä niiden jatkuvuutta. Käytän tutkimuksessani narratiivi- ja multimodaalista analyysiä. Keskityn havainnoissani kertomuksiin siitä, miten historian tapahtumia tulkitaan. Analysoin ensin Putinin kirjoituksia ja kahta hänen puhettaan tekstimuodossa. Nämä aineistot käsittelevät vuoden 2014 tapahtumia Krimin niemimaalla, Venäjän ja Ukrainan historiallista yhteyttä sekä Venäjän roolia Ukrainan auttajana. Sen jälkeen siirryn tarkastelemaan Ukrainan Euroviisu-esityksiä erilaisista modaliteeteista koostuvina kokonaisuuksina multimodaalisen analyysin avulla. Narratiivianalyysin avulla taas osoitan, miten analysoimistani multimodaalisista elementeistä rakentuu kertomuksia, jotka käsittelevät Ukrainaa eri näkökulmista. Tutkimuksen perusteella voin todeta, että Ukrainan Euroviisu-esitykset tuottavat yhtenäisiä narratiiveja, jotka on rakennettu monipuolisesti Euroviisujen mahdollistamista modaliteeteista. Modaliteetit ovat sekä yksinkertaisia ja selkeitä (Ukrainan lipun värit esityksen taustalla) että monimutkaisempia (perinteisen kirjailutavan ja nykyaikaisten asusteiden yhdistäminen esiintymisasussa). Kremlin virallisilla sivuilla julkaistut Putinin kirjoitusten ja puheen rakentamat narratiivit taas vetoavat Venäjän rooliin Ukrainan apuna ja pelastajana. Venäjälle Ukraina on sekä vihollinen että imperiaalinen haave. Ukrainan Euroviisu-esitysten tuottama narratiivi on yhtenäinen ja yksimielinen siitä, että Ukraina on suvereeni valtio, jolla on oma historiansa, kulttuurinsa, kielensä ja kansansa. Ukrainalaisessa narratiivissa nousee esiin monikulttuurisuus ja -kielisyys olennaisena osana ukrainalaista kulttuuria

HOW CAN EUROPEAN BLOCKCHAIN SERVICES INFRASTRUCTURE BE USED FOR MANAGING EDUCATIONAL DIGITAL CREDENTIALS?

Self-sovereign identity deals with the way individuals can manage their identity in the digital world. This is high in priority for European Blockchain Infrastructure (EBSI) that is leveraging blockchain technology and offers a decentralized solution that enables higher education institutions (HEI) to manage sensitive digital data that shouldn’t be forged, such as digital credentials (e.g., diplomas and proofs of studying). This simplifies the way digital credentials can be issued and verified by HEIs while giving the ownership of them to the learner. However, there is an absence of empirical research using EBSI ecosystem for cross-border verification of digital credentials. To address this gap, we used design science research method and developed an artefact. A study between two HEIs was conducted, and the artefact was evaluated through qualitative analysis by interviewing 19 administrators from HEIs. As a contribution, our study identifies 14 considerations that might affect the implementation of such a system in practice. However, we conclude that institutional and national strategies towards digital credentials play a bigger role than technical considerations for implementation

Koronaviruspandemian vaikutus suomalaisten sijoittajien käyttäytymiseen

Tämän tutkielman on tarkoitus tutkia koronaviruksen aiheuttaman pandemian vaikutusta suomalaisten sijoittajien käyttäytymiseen. Koronaviruspandemia on ajankohtainen yhteiskuntaa koskeva ilmiö, jota ei olla laajasti vielä ehditty tutkia. Tutkimuksen pääasiallinen tavoite on selvittää, onko koronaviruspandemialla on ollut vaikutuksia sijoittajien käyttäytymiseen, ja mikäli on, niin mitä vaikutuksia sijoittajien keskuudessa on esiintynyt. Jatkotutkimuskysymyksien on määrä selvittää, onko sijoittajien iällä, varallisuustasolla tai markkinoilla esiintyvillä psykologisilla harhoilla ollut vaikutusta heidän käyttäytymiseensä koronapandemian aikana. Tutkielma koostuu rakenteeltaan kuudesta pääluvusta. Ensimmäinen luku pitää sisällään johdannon tutkittavaan aihealueeseen sisältäen tutkimuskysymykset, tutkimusmenetelmät sekä tutkimuksen rajaukset. Toinen ja kolmas luku ovat teorialukuja, jotka yhdessä muodostavat tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen. Neljännessä luvussa käydään läpi suomalaisten sijoittajien erityispiirteitä sekä esitellään koronaviruksen vaikutuksia yhteiskuntaan sekä talouteen. Viides luku sisältää tutkimuksen empiirisen aineiston, jossa analysoidaan ja käydään hankittu empiria läpi. Kuudes ja viimeinen luku on tulosluku, jossa vedetään yhteen empiriaosuudessa esiin nousseet tulokset. Tutkimus on menetelmältään kvalitatiivinen, jossa empiirinen aineisto on kerätty viidelle sijoitusammattilaiselle pidetyn teemahaastattelun avulla. Kvalitatiivinen lähestymistapa on perusteltu johtuen tutkittavan ilmiön moniselitteisestä luonteesta. Teemahaastattelut valikoituivat parhaaksi menetelmäksi kerätä empiriaa, sillä ne jättävät tilaa haastateltavien omille mielipiteille. Haastatellut sijoitusammattilaiset ovat kaikki kokeneita alallaan sekä toimivat eri puolilla finanssimarkkinoita, jonka perusteella heitä pyydettiin mukaan tutkimukseen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että koronaviruspandemialla on ollut vaikutusta sijoittajien käyttäytymiseen. Markkinoiden romahduksen aikaan sijoittajien keskuudessa esiintyi epävarmuutta, mutta sijoittajien luottamus palasi takaisin kurssien kääntyessä nopeasti nousuun. Erityisesti sijoittajien aktiivisuuden voidaan nähdä kasvaneen pandemian myötä, minkä lisäksi on nähtävissä uusien sijoittajien määrän merkittävä kasvu. Tulokset iän vaikutuksesta pandemian aikana oli ristiriitaiset, mutta voidaan todeta iän olleen ainakin jollain tasolla merkitsevä tekijä, mikä on näkynyt etenkin nuorten sijoittajien toiminnassa. Varallisuustaso voidaan nähdä olleen merkitsevä tekijä pandemian aikana, mutta sen vaikutus todettiin olevan enimmäkseen mahdollistava. Tutkimuksen mukaan myös psykologisia harhoja kuten laumakäyttäytymistä ja yliluottamusta on esiintynyt ainakin jollain tasolla pandemian aikana sijoittajien käyttäytymisessä

Unen yhteys kielelliseen ja sosioemotionaaliseen kehitykseen varhaisapsuudessa

Varhaislapsuudessa univaikeudet ovat tavanomaisia ja monesti ohimeneviä, mutta osalla lapsista ongelmat jatkuvat pidemmän aikaa. Ne voivat myös vaikuttaa kielteisesti lapsen muuhun kehitykseen. Lapsen unen on havaittu olevan yhteydessä heikompaan kielelliseen ja sosioemotionaaliseen kehitykseen leikki- ja kouluikäisillä lapsilla ja nuorilla, mutta varhaislapsuudessa ja pitkittäisasetelmalla tehtyjä tutkimuksia on vain vähän. Sosioemotionaaliset taidot ja puhe kehittyvät ensimmäisten elinvuosien aikana paljon, minkä vuoksi on tärkeää tietää kehitykseen vaikuttavista tekijöistä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, ovatko univaikeudet yhteydessä kielelliseen ja sosioemotionaaliseen kehitykseen 8 ja 24 kuukauden iässä. Lisäksi tutkittiin, ennustavatko univaikeudet 8 kuukauden iässä kielellistä ja sosioemotionaalista kehitystä ja univaikeuksia 24 kuukauden iässä. Tämä tutkimus oli osa Lapsen uni ja terveys -tutkimushanketta, jonka perusjoukkoon kuuluivat Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella 1.3.2011–12.2.2013 syntyneet lapset vanhempineen. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla 1292 perheeltä lapsen ollessa 8 kuukauden ikäinen ja 898 perheeltä lapsen ollessa 24 kuukauden ikäinen. Lapsen unen suhteen huomioitiin yöheräilyjen määrä, unen kokonaismäärä vuorokaudessa, univaikeudet ja vanhempien kokemus lapsen univaikeuksista. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin korrelaatiokertoimien, t-testien, χ2 -riippumattomuustestin ja regressioanalyysien avulla. Lapsen uni ei ollut yhteydessä kielelliseen kehitykseen 8 kuukauden iässä, mutta enemmän nukkuvien lasten kielellinen kehitys oli parempaa 24 kuukauden iässä. Univaikeudet ja vanhempien kokemus lapsen univaikeuksista olivat yhteydessä parempaan sosioemotionaaliseen kehitykseen 8 kuukauden iässä, mutta lapsen ollessa 24 kuukauden ikäinen uni ei ollut yhteydessä sosioemotionaaliseen kehitykseen. Lapsen univaikeuksissa ja vanhempien kokemuksessa lapsensa univaikeuksista oli jatkuvuutta 8 ja 24 kuukauden välillä. Sen sijaan univaikeudet ja vanhemman kokemus lapsen univaikeuksista 8 kuukauden iässä eivät selittäneet kielellistä kehitystä 24 kuukauden iässä. Niin ikään univaikeudet, vanhemman kokemus lapsen univaikeuksista tai unen kokonaismäärä 8 kuukauden iässä eivät selittäneet sosioemotionaalista kehitystä 24 kuukauden iässä. Tutkimus lisäsi tietoa unen yhteydestä kielelliseen ja sosioemotionaaliseen kehitykseen varhaislapsuudessa. Univaikeudet olivat vain osittain yhteydessä samanaikaiseen kielelliseen ja sosioemotionaaliseen kehitykseen, eivätkä ne ennustaneet myöhempää kielellistä tai sosioemotionaalista kehitystä. Sen sijaan lapsen univaikeuksissa oli jatkuvuutta seurantojen välillä. Aiemman tutkimustiedon niukkuuden vuoksi jatkotutkimus saman ikäisillä lapsilla on tarpeen tulosten vahvistamiseksi. Vanhempien arvioiden lisäksi jatkossa tulisi käyttää muita aineistonkeruumenetelmiä. Tieto univaikeuksien jatkuvuudesta hyödyttää lasten parissa työskenteleviä ja osoittaa, että vanhempien kokemus lapsen univaikeuksista tulisi huomioida jo varhain. Vaikka lapsella olisi univaikeuksia alle vuoden iässä, eivät ne välttämättä ole yhteydessä myöhempään kielelliseen tai sosioemotionaaliseen kehitykseen

Metsäkoneen käyttöliittymän uudistaminen

Tämän insinöörityön tarkoituksena oli uudistaa Profi 54 Multilogger -harvesterin ohjauksessa käytettyä käyttöliittymää. Työn tilaaja ProfiPro Oy halusi erityisesti uudistaa käyttöliittymän käytettävyyttä ja visuaalista ilmettä. Työn suorittaminen edellytti aluksi perehtymistä käytettävyyden sekä heuristisen analyysin teoriaan. Käyttöliittymän uudistusta vaativat ongelmat etsittiin Nielsenin heuristiikkoihin perustuneen heuristisen analyysin avulla. Käyttöliittymän uudistamisessa käytetty ohjelma oli ProPro Oy:n toimittama Cx-designer, joka asetti työlle omat haasteensa. Tulokseksi saatiin edelliseen käyttöliittymään verrattuna toimivampi ja visuaaliselta ilmeeltään parempi käyttöliittymä. Uudistettu käyttöliittymä tulee tuotantokäyttöön uusissa Profi 54 Multilogger -harvestereissa.The purpose of this thesis is to renovate user interface used to control Profi 54 Multilogger -harvester. The commissioner of this thesis, ProfiPro Oy, especially wanted to improve usability and visual look of their user interface. Knowledge of usability and heuristic analysis were required while composing the thesis. The usability problems were searched by using the heuristic analysis with the help of Nielsen’s 10 usability heuristics. The program used was Cx-designer, provided by the commissioner. The usage of the program brought its own challenges. The result is a user interface with a better usability and visual look when compared to the previous one. The modernized user interface will be used in the production of new Profi 54 Multilogger -harvesters

Asuinalueen sosioekonomisen aseman yhteys nuorten ruokakäyttäytymiseen

Henkilön oman sosioekonomisen aseman sekä muiden yksilötekijöiden vaikutusta ruokakäyttäytymiseen on tutkittu paljon, mutta asuinalueen sosioekonomisen aseman merkityksestä ravitsemukseen löytyy kuitenkin vähemmän tutkimustietoa. Etenkin nuorilla ympäristön vaikutuksesta ruokavalintoihin on saatavilla niukasti tietoa. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää asuinalueen sosioekonomisen aseman yhteyttä nuorten ravitsemussuositusten mukaiseen ruokakäyttäytymiseen. Lisäksi tarkasteltiin, onko tyttöjen ja poikien ruokakäyttäytymisessä eroja. Tutkielman aineisto on peräisin Sepelvaltimotaudin Riskitekijöiden Interventioprojekti (STRIP) -tutkimuksesta. Alkuperäiseen tutkimukseen osallistui 1062 lasta, joista 582 lapsen ja nuoren ruokakäyttäytymistä tarkasteltiin tässä tutkielmassa. Ruokakäyttäytymistä arvioitiin 13-16-vuotiaana lasten ja perheiden täyttämien ruokapäiväkirjojen perusteella. Tarkastelun kohteena olivat suositusten mukaista ruokakäyttäytymistä kuvaava ruokavalioindeksi sekä yksittäisiä ruokaryhmiä, joista valittiin mukaan punainen liha ja lihavalmisteet, kala, kasvikset, hedelmät ja marjat sekä pähkinät ja siemenet. Asuinalueen huono-osaisuus määriteltiin talouden tulojen, koulutuksen ja työttömyysasteen mukaan Tilastokeskuksen ruututietokantaa apuna käyttäen. Ruokaindeksiä arvioitiin asuinalueen huono-osaisuuden suhteen yksisuuntaisella varianssianalyysillä, ja yksittäisten ruoka-aineiden ja -ryhmien kulutuksen vertailussa käytettiin Kruskal-Wallisin testiä. Tutkielmassa havaittiin, että punaisen lihan ja lihavalmisteiden kulutus oli tilastollisesti suurempaa huono-osaisimmalla asuinalueella verrattuna toiseksi hyväosaisimpaan asuinalueeseen. Kuitenkin, kun otettiin huomioon sekoittavien tekijöiden yhteisvaikutus, ei tätä eroa enää havaittu. Ruokaindeksin suhteen ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa eri asuinalueilla. Sukupuolten välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero ruokavalioindeksissä sekä ruokaryhmistä punaisen lihan sekä hedelmien ja marjojen suhteen. Tyttöjen ruokavalioindeksi oli keskimäärin suurempi, ja he kuluttivat poikia enemmän hedelmiä ja marjoja. Punaisen lihan kulutus oli tytöillä poikia vähäisempää. Tutkielman perusteella tytöt noudattavat ravitsemussuosituksia poikia todennäköisemmin