Processing of Stimulus Repetition and Change in the Somatosensory System : Recordings of Electrical and Magnetic Brain Responses

In the present work, effects of stimulus repetition and change in a continuous stimulus stream on the processing of somatosensory information in the human brain were studied. Human scalp-recorded somatosensory event-related potentials (ERPs) and magnetoencephalographic (MEG) responses rapidly diminished with stimulus repetition when mechanical or electric stimuli were applied to fingers. On the contrary, when the ERPs and multi-unit a ctivity (MUA) were directly recorded from the primary (SI) and secondary (SII) somatosensory cortices in a monkey, there was no marked decrement in the somatosensory responses as a function of stimulus repetition. These results suggest that this rate effect is not due to the response diminution in the SI and SII cortices. Obviously the responses to the first stimulus after a long "silent" period are nhanced due to unspecific initial orientation, originating in more broadly distributed and/or deeper neural structures, perhaps in the prefrontal cortices. With fast repetition rates not only the late unspecific but also some early specific somatosensory ERPs were diminished in amplitude. The fast decrease of the ERPs as a function of stimulus repetition is mainly due to the disappearance of the orientation effect and with faster repetition rates additively due to stimulus specific refractoriness. A sudden infrequent change in the continuous stimulus stream also enhanced somatosensory MEG responses to electric stimuli applied to different fingers. These responses were quite similar to those elicited by the deviant stimuli alone when the frequent standard stimuli were omitted. This enhancement was obviously due to the release from refractoriness because the neural structures generating the responses to the infrequent deviants had more time to recover from the refractoriness than the respective structures for the standards. Infrequent deviant mechanical stimuli among frequent standard stimuli also enhanced somatosensory ERPs and, in addition, they elicited a new negative wave which did not occur in the deviants-alone condition. This extra negativity could be recorded to deviations in the stimulation site and in the frequency of the vibratory stimuli. This response is probably a somatosensory analogue of the auditory mismatch negativity (MMN) which has been suggested to reflect a neural mismatch process between the sensory input and the sensory memory trace

Nikotiiniriippuvuuden kritiikki

Kirja-arvostelu: A critique of nicotine addiction / Hanan Frenk & Reuven Dar. Boston, 2000

Yhteistyöverkostot vuorovaikutuksen vaihtoalueina perhesosiaalityön ja lastensuojelun sosiaalityön palvelutarpeen arvioinnissa

Trading zones as a social network in the field of social work with children and families This article focuses on social networks in child and family social work. Networks were analysed from the point of view of a trading zone and theory of network management. Data was collected from social welfare case file documents of 265 children and their families. Networks were examined in the documents based on the social worker’s assessment of the needs of children and families. The results show the links between face-to-face communication and verbal and written communication. The multi-agency networks are broad and multifaceted, consisting of actors in and outside social and health organisations. In short, the results indicate the importance of knowing the network structures in social welfare and using this information at the client level and in the leadership and management of social welfare organisations

Hoidon alkuarvioinnin tulkintakehykset mielenterveystyössä

Mielenterveystyön hoidon alkuarvioinnissa selvitetään asiakkaan vahvuudet ja haasteet eri elämän osa-alueilla, punnitaan interventioiden tarve, hoidon tavoitteet ja hoidon seuranta. Mielenterveys- hoidon alkuarvioinnin tulee olla suunnitelmallista ja laadukasta, jotta potilaan oikeus hyvään hoitoon toteutuu. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisissa tulkintakehyksissä (Goffman 1986) hoidon alkuarviointi jäsentyy mielenterveystyön moniammatillisen hoitotiimin ja asiakkaan välillä. Tutkimusaineistoina ovat videoidut ja litteroidut kolme hoidontarpeen arviointikäyntiä ja asiakastapaamisten jälkeen työntekijöiden käymät reflektiokeskustelut psykiatrisella polikilinikalla. Aineiston analyysin tuloksena alkuarvioinnista identifioitiin hoidontarpeen, mielenterveyden, huolen, ja tulevaisuuden tulkintakehykset. Tulosten perusteella asiakkaan ja työntekijöiden toiminta ja roolit vaihtelivat kehyksittäin. Hoidontarpeen arvioinnin ja mielenterveyden tulkintakehyksessä tavoitteina oli saada tietoa potilaan kokonaistilanteesta, oireista ja tehdä diagnoosi. Hoitotiimin jäsenet esittivät kysymyksiä, ja potilas oli selontekovelvollinen. Huolen tulkintakehyksessä tavoitteena oli lievittää potilaan diagnoosin aiheuttamaa stigmatisoitumista ja aktivoida potilasta rohkaisevilla, suostuttelevilla ja selitystä pyytävillä kysymyksillä. Potilaalla oli hoitoa tarvitsevan sairastuneen rooli. Tulevaisuuden tulkintakehyksessä tavoitteena oli potilaan toimijuuden tukeminen ja aktivointi sekä potilaan hoidon oikea-aikaisuuden turvaaminen. Potilaalla oli vastuullisen toimijan rooli. Tulokset tuovat näkyväksi hoidon alkuarvioinnin ja sen merkityksen omana työvaiheenaan mielenterveystyössä. Lisäksi tulokset auttavat tunnistamaan prosessin eri vaiheita, potilaan ja työntekijöiden rooleja ja kysymysten merkitystä. Tuloksia voidaan hyödyntää alkuarvioinnin kehittämisessä, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksessa ja käytännön potilastyössä

Häiriöpäästöjen ympäristöriskianalyysi – YMPÄRI -hankkeen suositukset

Julkaisun 14.5.2007 päivitetty tarkistuslista (liite 1), seurausmatriisi (taulukko 2, sivulla 29) ja riskimatriisi (taulukko 3, sivulla 36) ovat erillisenä tiedostona.Häiriöpäästöjen hallinta on riskien hallintaa, jossa keskeinen hallinnan keino on riskianalyysi. Riskianalyysin avulla tunnistetaan ja arvioidaan riskit sekä niiden hallintaan tarvittavat toimenpiteet. Tässä raportissa tarkastellaan laitoskohtaista teollisen toiminnan häiriöpäästöjen ympäristöriskien arviointia. Hankkeessa laadittiin ns. YMPÄRI-suositukset hyvän ympäristöriskianalyysin sisällöstä ja terminologiasta sisältäen keskeiset häiriöpäästöjen ympäristöriskianalyysien tekemisen avuksi kehitetyt työkalut. Suomen ympäristökeskuksen, Turvatekniikan keskuksen ja VTT:n yhteistyö sekä haastattelut ja hankkeessa järjestetyt työpajat tarjosivat laajalle joukolle viranomaisia, konsultteja, johtamisjärjestelmäsertifioijia ja yritysedustajia mahdollisuuden kommentoida ja vaikuttaa ympäristöriskianalyysin sisällön määrittämiseen. YMPÄRI-suositusten avulla toimijat voivat varmistua siitä, että analyysi täyttää sekä ympäristö- että kemikaalivalvontaviranomaisten, kuin myös johtamisjärjestelmiä arvioivien sertifiointielimien vaatimukset. YMPÄRI-suosituksessa nojaudutaan vahvasti riskianalyysitekniikoiden hyödyntämiseen järjestelmällisessä riskien tunnistamisessa. Todennäköisyyden ja seurausten arvioimiseen annetaan selkeät ohjeet ja työkalut - ympäristöriskien seurausmatriisi ja arvottamismatriisi. Molemmat matriisit sisältävät jo valmiiksi näkemykset riskien hyväksyttävyydestä. Jatkohankkeessa on tarkoitus testata YMPÄRI-suosituksia muutamassa teollisuuslaitoksessa, tarvittaessa parantaa niitä ja laatia tietokonepohjainen ohjelma ympäristöriskianalyysien tekemisen avuksi