Birch tar oil is an effective mollusc repellent: field and laboratory experiments using Arianta arbustorum (Gastropoda: Helicidae) and Arion lusitanicus (Gastropoda: Arionidae)

Populations of two molluscs, the land snail Arianta arbustorum and the Iberian slug Arion lusitanicus, have increased substantially in many places in the northern Fennoscandia in recent years. This has resulted in considerable aesthetic and economic damage to plants in home gardens and commercial nurseries. Birch tar oil (BTO), is a new biological plant protection product, and was tested against these molluscs. In this study we examined whether 2 types of BTO, used either alone, mixed together, or mixed with Vaseline®, could be applied as 1) a biological plant protection product for the control of land snails by direct topical spray application, 2) as a repellent against snails when painted on a Perspex® fence, and 3) as a repellent against slugs when smeared on pots containing Brassica pekinensis seedlings. Both the fences and the pots with seedlings were placed in each field with a high population of the target organism. When applied as a spray on snails, BTO did not act as a toxic pesticide but rendered the snails inactive for a period of several months. The BTO barriers were effective in repelling both snails and slugs. However, the repellent effect of BTO alone against the molluscs was short-term. Repeated treatments were required to keep the slugs away from the plants and we found that the interval between treatments should not exceed two weeks. A collar fastened around the rim of the pots, combined with the BTO treatment, did not give any additional benefit in hindering slugs from invading the plants. Most noticeably, the BTO+Vaseline® mixture prevented the land snails from passing over the treated fences for up to several months. The results of these experiments provide evidence that BTO, especially when mixed with Vaseline®, serves as an excellent long-term repellent against molluscs

Effects of physical activity intervention on 24-h movement behaviors: a compositional data analysis

We utilized compositional data analysis (CoDA) to study changes in the composition of the 24-h movement behaviors during an activity tracker based physical activity intervention. A total of 231 recently retired Finnish retirees were randomized into intervention and control groups. The intervention participants were requested to use a commercial activity tracker bracelet with daily activity goal and inactivity alerts for 12 months. The controls received no intervention. The 24-h movement behaviors, i.e., sleep, sedentary time (SED), light physical activity (LPA), and moderate-to-vigorous physical activity (MVPA) were estimated from wrist-worn ActiGraph data using the GGIR R-package. Three balance coordinates describing the composition of movement behaviors were applied: ratio of active vs. passive behaviors, LPA vs. MVPA, and sleep vs. SED. A linear mixed model was used to study changes between the baseline and 6-month time point. Overall, the changes in the 24-h movement behaviors were small and did not differ between the groups. Only the ratio of LPA to MVPA tended to change differently between the groups (group*time interaction p = 0.08) as the intervention group increased LPA similarly to controls but decreased their MVPA. In conclusion, the use of a commercial activity tracker may not be enough to induce changes in the 24-h movement behaviors among retirees

Puun pienpolton savuja ulkoa sisälle ja pitkäaikaisesta altistumisesta syöpiä

Tiiviisti rakennetulla, vanhalla Kuopion Niiralan pientaloalueella tutkittiin tammi-maaliskuussa 2015 naapuruston puun pienpolton vaikutuksia paikalliseen ulkoilman laatuun (talon pihalla, mittausasemalla alueen keskellä) sekä viiden vanhan ja kahden uuden pientalon sisäilman laatuun. Asukkaiden oma tulisijojen käyttö oli kiellettyä kotia koskevien mittausten aikana. Mittausasemalla ja pientalojen pihan ulkoilmasta mitatut pienhiukkasten (PM 2.5) ja mustan hiilen (BC) sekä puunpolton hiukkaspäästöihin yhdistyvän levoglukosaanin ja syöpävaarallisia PAH-yhdisteitä edustavan bentso[a]pyreenin pitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa kuin talvikaudella mitatut arvot vastaavilla, puun pienpolttoa suosivilla pääkaupunkiseudun pientalovaltaisilla alueilla. Ulkoilmassa leijuvien polttoperäisten pienhiukkasten havaittiin kulkeutuvan varsin tehokkaasti asuntojen sisäilmaan rakennuksen iästä ja ilmanvaihtotavasta riippumatta. Ulko-sisä eli I/O-suhteen (%) keskiarvot olivat: PM 2.5 38 %, BC 48 % ja BaP 23 %. Vuonna 1980 pääkaupunkiseudun pientalovaltaiset taajamat kattavassa, suljetussa väestökohortissa (N=92355 henkilöä) havaittiin, että puulämmityksen yleisyyden avulla kuvattu puunpolton savuille altistuminen oli miehillä tilastollisesti merkitsevästi (trendin p-arvo < 0.05) yhteydessä kaikkien syöpien yhteenlaskettuun sekä keuhkosyövän ilmaantuvuuteen vuosina 1981–2012. Tulosanalyysejä jatketaan keuhkosyövän ja muiden syöpien osalta

Talousmetsien luonnonhoidon kehitys vuosina 1995‒2018 luonnonhoidon laadun arvioinnin sekä valtakunnan metsien inventoinnin tulosten perusteella

Talousmetsien luonnonhoidon laatua on arvioitu vuodesta 1995 lähtien. Yksityismailla on arvioitu vuosittain keskimäärin noin 750 leimikkoa (vaihteluväli 350–1000 leimikkoa), joiden yhteispinta-ala on noin 2500 hehtaaria (1100–3900 ha). Tarkastettavat leimikot on valittu satunnaisotannalla tai suunnatulla otannalla metsänkäyttöilmoitusten perusteella. Valtakunnan metsien inventointiin (VMI) sisällytettiin talousmetsien luonnonhoitoon liittyviä tunnuksia, kuten avainbiotooppien määrä ja laatu sekä kuolleen puun tilavuus, VMI9:stä (1996‒2003) lähtien. Molemmat seurantajärjestelmät ovat tuottaneet aineistoja, joita analysoimalla voidaan saada tietoa luonnonhoidon keinojen käytöstä hakkuissa ja metsänuudistamisessa parin edellisen vuosikymmenen aikana. Tämän raportin tarkoituksena on dokumentoida luonnonhoidon laadun arvioinnin menetelmät ja siinä tapahtuneet muutokset sekä koota yhteen edellisen runsaan 20 vuoden seurantajakson tulokset ja esittää ne havainnollisina graafeina. Raportissa tarkastellaan luonnonhoidon laatua kuvaavien muuttujien keskiarvojen tilastollista luotettavuutta vuositasolla tai pidemmillä jaksoilla. Tavoitteena on selvittää, millaisia johtopäätöksiä luonnonhoidon laadun kehittymisestä aikasarjojen perusteella voidaan tehdä, sekä arvioida tarvittavaa otoskokoa siihen, että halutun suuruinen muutos tietyn muuttujan keskiarvoissa vuosien välillä voitaisiin havaita tilastollisesti merkitseväksi. Luonnonhoidon laadun arvioinnin aineiston aikasarjojen tarkastelussa keskityttiin pääasiassa osa-aineistoon vuosilta 1998–2018, jossa olivat mukana vain satunnaisella otannalla tarkastettavaksi valitut uudistushakkuut. Tämä osa-aineisto käsitti 71 % yksityismaiden arviointialasta. Keskeisiä tarkasteltavia muuttujia olivat luontokohteiden ja eri luontokohdeluokkien (luonnonsuojelulakikohteet, metsälakikohteet, sertifioinnin turvaamat kohteet sekä muut huomionarvoiset luontokohteet) pinta-alaosuus, luontokohteille säästetyn elävän ja kuolleen puuston tilavuus, luontokohteiden säilyminen sekä uudistushakkuiden elävän säästöpuuston ja kuolleen puuston määrä. Kaikille tarkasteltaville muuttujille laskettiin vuosittaiset keskiarvot sekä keskivirheet. Muuttujien keskiarvoista esitetään aikasarjagraafit, joihin on laskettu 95 %:n luottamusvälit. Tilastollisesti merkitseviä muutoksia keskiarvoissa tarkasteltiin sekä vertaamalla vuosittaisia tuloksia että testaamalla keskiarvojen eroja pidemmillä jaksoilla. Keskivirheiden avulla arvioitiin kullekin muuttujalle tarvittavaa otoskokoa, kun halutaan havaita esimerkiksi 20 %:n suuruinen muutos vuosien välillä tilastollisesti merkitseväksi. VMI-aineistoista laskettiin tietoja mm. metsälakikohteiden ja arvokkaiden kohteiden pinta-aloista, elävän säästöpuuston ja kuolleen puuston määristä hakkuilla sekä kuolleen puuston säilymisestä hakkuissa. Luontokohteiden keskimääräinen osuus koko tarkastelujaksolla on ollut 2,7 %. Tästä metsälakikohteiden osuus on ollut 0,7 %. Vuonna 2005 voimaan astuneen FSCS-sertifioinnin vaatimuksista poistettiin velvoite turvata tiettyjä luontokohteita, minkä seurauksena sertifioinnin turvaamien kohteiden osuus laski 0,6 %:sta 0,04 %:iin. Valtaosa näistä kohteista näytti siirtyneen muihin huomionarvoisiin luontokohteisiin, joiden keskimääräinen osuus on ollut 1,6 %. Muiden luontokohteiden osuudessa on kuitenkin viime vuosina ollut laskeva trendi, ja arviointijakson kolmen viimeisen vuoden aikana niiden osuus on ollut keskimäärin vain 0,6 %. Tulos viittaa siihen, että muita arvokkaita luontokohteita on jäänyt aiempaa enemmän huomiotta joko hakkuiden ja uudistamistöiden toteutuksessa tai luonnonhoidon laadun arvioinnissa. Tulos korostaa sitä, että luontokohteiden määrän ja osuuden säilymistä metsänkäsittelyssä on tarpeen jatkossakin seurata, jotta satunnaisvaihtelu pystytään erottamaan todellisista muutoksista. Muiden luontokohteiden osuuden lasku näkyy vastaavana laskuna myös luontokohteille säästetyn elävän ja kuolleen puuston määrissä. Säästöpuuston keskimääräinen tilavuus uudistushakkuilla on pysynyt melko tasaisena. Säästöpuuston tilavuus laski 2000-luvun alkuvuosista 2010-luvun alkuun. Viimeiset vuodet säästöpuumäärään on vaikuttanut PEFC-sertifioinnin muutos, jossa säästöpuiden jättämistä on alettu edellyttää jokaiselta leimikolta, ja säästöpuiden minimimäärä nostettiin 10 puuhun per hehtaari. Tämän jälkeen säästöpuiden kappalemäärä on hiukan kasvanut, mutta säästöpuiden puukohtainen keskitilavuus on laskenut. Säästöpuuvalinta on selvästi kohdentunut järeisiin lehtipuihin ja erityisesti haapaan, sillä nämä ovat säästöpuuryhmissä paremmin edustettuina kuin metsien puustossa keskimäärin. Haavan ja raidan osuus säästöpuustosta on noin 20 %, kun muun lehtipuuston kuin koivun osuus koko puustosta on vain vähän yli 3 %. Luonnonhoidon laadun seurannassa arvioitu tai mitattu uudistushakkuiden kuolleen puun määrä on mitä todennäköisimmin systemaattinen aliarvio. Keskitilavuuden arvio on vain 1 m3/ha, kun VMI:n tuottama arvio avohakkuualojen kuolleen puun keskitilavuudesta on lähes kuusinkertainen, vähän alle 6 m3/ha. Luonnonhoidon laadun seurannassa ei tosin mitata 10–20 cm läpimittaista kuollutta puuta toisin kuin VMI:ssa, mikä voi selittää osan tilavuuden erosta. Kuolleen puuston säilyminen hakkuissa on keskeinen luonnonhoidon laadun arvioinnissa seurattava muuttuja, joten jatkossa tulee pyrkiä sen mittaustarkkuuden parantamiseen. Luonnonhoidon laadun kokonaisarvio on ollut viime vuosina hyvä noin 70 %:ssa leimikoita, mikä tarkoittaa sitä, että luonnonhoito on ollut metsäsertifioinnin ja metsänhoitosuositusten mukaisella tasolla. Sellaisten leimikoiden, joissa luonnonhoidon taso on arvioitu erinomaiseksi, osuus on ollut parhaimmillaan 2000-luvulla noin 30 %, mutta on viime vuosina laskenut noin 15 %:n tasolle. Vastaavasti hyväksi tai välttäväksi arvioitujen leimikoiden osuus on kasvanut. Laadunarvioinnin tulosten valossa talousmetsien luonnonhoito on 20 vuoden aikana heijastellut sille lainsäädännössä ja sertifioinnissa asetettuja kriteereitä. Jos kriteereissä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia, myös toteutus on pysynyt suunnilleen samalla tasolla. Missään seurattavissa muuttujissa ei ole tapahtunut dramaattisia muutoksia. Toisaalta luonnonhoidon taso ei suosituksista ja neuvonnasta huolimatta ole 2000-luvun alusta lähtien parantunut, vaan taso on päinvastoin laskenut 2010-luvulla. Tarkastelujakson viimeisten viiden vuoden (2014–2018) aikana luonnonhoidon taso on määrällisissä muuttujissa keskimäärin noin 20 % heikompi kuin mitä se oli 2000-luvulla, ja lähes 30 % heikompi kuin mitä se on ollut parhaalla viisivuotisjaksolla aikavälillä 1998–2009. Luonnonhoidon laadun nykyinen otoskoko, noin 350 leimikkoa vuodessa, riittää säästöpuuston sekä kohtuullisella luotettavuudella uudistushakkuiden kuolleen puuston muutosten seurantaan. Luontokohteiden osuuksien arvioimiseen ja seurantaan tarvitaan huomattavasti suurempia, suuruusluokkaa 1000–5000 olevia otoskokoja. Yleisesti ottaen suuri otoskoko tarvitaan sellaisten muuttujien luotettavaan seurantaan, joiden arvoissa on paljon leimikoiden välistä satunnaista vaihtelua, kuten esimerkiksi metsälakikohteiden osuus. Vastaavasti pienempi otoskoko tarvitaan sellaisten muuttujien seurantaan, joiden arvot vaihtelevat vähemmän leimikoiden välillä, kuten esimerkiksi säästöpuuston tilavuus uudistushakkuilla. Muuttujan keskiarvon tilastollisesti merkitsevän pienenemisen havaitsemiseen vaaditaan aina pienempi otoskoko kuin vastaavan suuruisen keskiarvon kasvun havaitsemiseen. Luonnonhoidon laadun seurannassa tullaan jatkossa siirtymään yhä enemmän digitaalisten aineistojen hyödyntämiseen, kuten satelliittikuvien ja drone-kuvauksen käyttöön. Tämä tulee sekä parantamaan useiden seurattavien muuttujien (mm. elävä säästöpuusto, kuollut puu hakkuilla) mittauksen tarkkuutta että alentamaan seurannan kustannuksia. Jatkossa on mittausmenetelmien kehittämisen lisäksi syytä kiinnittää enemmän huomiota myös siihen, että otoskoko on seurannan tarpeisiin riittävä. Riittävä otoskoko riippuu siitä 1) mitä muuttujia halutaan seurata, 2) mitkä ovat niiden keskiarvot ja keskivirheet aineistossa, 3) kuinka suuria muutoksia halutaan luotettavasti pystyä todentamaan ja 4) onko seurantatuloksia tarpeen saada vuosittain vai pidemmällä aikavälillä. Tarvittavaa otoskokoa pystytään arvioimaan raportissa kuvatuilla menetelmillä. Raportti on osa Luontolaatu-hanketta. Hankkeen päätavoitteena on tuottaa tarvittava tietopohja talousmetsien luonnonhoidon laadun seurannan uudistamiseksi. Raportti auttaa päätöksentekijöitä arvioimaan, miltä osin seurantaa on hyödyllistä jatkaa nykyisessä muodossaan.202

Ilmanvaihtojärjestelmien puhtaus ja puhdistaminen sairaaloiden vuodeosastoilla

Ilmanvaihtojärjestelmien epäpuhtaudet voivat auheuttaa sisäilmaongelmia.Työterveyslaitos, Laadukas sisäympäristö -teema, Itä-Suomen yliopisto, Ympäristötieteen laitos, Tampereen ammattikorkeakoulu.1

Sisäilmaongelmien ennaltaehkäisy elinkaarimallia käytettäessä ja energiatehokkuutta tavoiteltaessa (SEEK)

Suomen kunnat ja kaupungit ovat käyttäneet erilaisia hankintamuotoja uusiin kouluihin ja peruskorjausten tekemiseen kouluissa. Elinkaarimalli on yksi perinteisten hankintamuotojen rinnalle kehitetty malli, jossa palveluntuottaja yhdellä sopimuksella vastaa ainakin hankkeen suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta pitkän sopimuskauden (10−40 vuoden) ajan. Tässä tutkimuksessa kerättiin informaatiota suomalaisista elinkaarikouluista ja verrattiin tuloksia kaupungin omarahoitteisiin kouluihin, joiden huolto ja ylläpito oli tuotettu kaupungin omalla organisaatiolla. Tutkimus tehtiin vuosina 2014‒2016 kuudessa elinaarikoulussa ja kuudessa kaupungin omarahoitteisessa koulussa. Sisäympäristön laatua arvioitiin mittauksin ja käyttäjäkokemuksin. Lisäksi kouluissa arvioitiin rakennusteknisten tekijöiden vaikutusta sisäilman laatuun asiakirjatietojen ja kohteessa tehtyjen katselmusten avulla. Myös koulujen energiakulutustietoja arvioitiin ja verrattiin hankkeissa käytettyjä elinkaarisopimuksien sisältöjä

Cancer incidence in the vicinity of Finnish nuclear power plants: an emphasis on childhood leukemia

The objective of this paper was to study cancer incidence, especially leukemia in children (<15 years), in the vicinity of Finnish nuclear power plants (NPPs). We used three different approaches: ecological analysis at municipality level, residential cohorts defined from census data, and case–control analysis with individual residential histories. The standardized incidence ratio of childhood leukemia for the seven municipalities in the vicinity of NPPs was 1.0 (95% CI 0.6, 1.6) compared to the rest of Finland. The two cohorts defined by censuses of 1980 and 1990 gave rate ratios of 1.0 (95% CI 0.3, 2.6) and 0.9 (95% CI 0.2, 2.7), respectively, for childhood leukemia in the population residing within 15 km from the NPPs compared to the 15–50 km zone. The case–control analysis with 16 cases of childhood leukemia and 64 matched population-based controls gave an odds ratio for average distance between residence and NPP in the closest 5–9.9 km zone of 0.7 (95% CI 0.1, 10.4) compared to ≥30 km zone. Our results do not indicate an increase in childhood leukemia and other cancers in the vicinity of Finnish NPPs though the small sample size limits the strength of conclusions. The conclusion was the same for adults