Peruna elää ympärivuotisesti

Perunan heikko maku ja tummuminen keiton jälkeen eivät parane perunaa varastoimalla. Voimakkaasti hajoavaa perunaerää kannattaa säästää kauden lopulle. Kalsium voi auttaa, jos tummuminen ja hajoaminen aiheuttavat ongelmia. Uudet lajikkeet tarjoavat vaihtoehtoja kuorimokäyttöön.vo

Ongoing research of Rhizoctonia

Main goals of study on Rhizoctonia were: to describe the way of infection in different stages, to identify and characterize Rhizoctonia races, to study infection-induced changes in the gene expression of R. solani and potato, and to determine the relative importance of infested seed, soil qualities and variety to the disease development

Palvelukohteiden opastusjärjestelmän kehittäminen

320087

HYKS silmäpankki

Teema : elinsiirrotSarveiskalvonsiirrot aloitettiin Suomessa HYKS silmätautien klinikassa 1950-luvun lopussa ja sitä varten klinikkaan perustettiin silmäpankki vuonna 1957. Silmäpankki kerää sarveiskalvoja ja valmistelee ne siirtoleikkauksia varten. Lisäksi silmäpankissa erotellaan ja puhdistetaan istukasta amnionkalvoja silmäkirurgisia toimenpiteitä varten

Results of official variety trials 1991-1998

Virallisen lajiketoimikunnan tehtävänä on selvittää uusien peltokasvilajikkeiden viljelyarvo ennen niiden viljelyyn ottamista. Peltokasvien viralliset lajikekokeet järjestää Maatalouden tutkimuskeskus. Lajikekokeita on tärkeimmillä viljelykasveilla eri puolilla maata, vähintään kahden vuoden ajan ennen lajikkeen viljelyyn ottamista. Virallista lajikekoetoimintaa johtaa Maatalouden tutkimuskeskuksen Länsi-Suomen tutkimusyksikkö. Viralliset lajikekokeet ovat perusta peltokasvien lajikkeista annettavalle tiedolle. Uusien lajikkeiden viljelyarvo tutkitaan alustavissa ja virallisissa lajikekokeissa. Tavoitteena on selvittää lajikkeen viljelyvarmuus, satoisuus ja laatu perusteellisin tutkimuksin. Nykyisin virallinen lajiketoiminta on maksullista tilaustutkimusta. Kasvinjalostuslaitos tai lajikkeen omistaja ilmoittaa lajikkeen kokeisiin ja vastaa kokeiden kustannuksista. Lajike on virallisissa kokeissa vähintään kaksi vuotta tai kunnes se hyväksytään maa- ja metsätalousministeriön kasvilajikeluetteloon. Tämän jälkeen lajike on vielä kokeissa 2-3 vuotta neuvonnan tarpeita varten. Lajikkeen kokeilu virallisissa lajikekokeissa kestää yhteensä 4-6 vuotta. Virallisia lajikekokeita järjestetään tärkeimmillä viljelykasveilla. Lajikekokeet tehdään kunkin lajikkeen viljelyyn soveltuvalla alueella. Esimerkiksi kevätvehnän lajikekokeita on vain Etelä-Suomessa. Ohran lajikekokeita on vastaavasti mallasohraa lukuunottamatta koko maassa. Lajikekokeet ovat käytännön viljelyä vastaavia kenttäkokeita. Virallisia lajikekokeita on ollut kaikkiaan 17 koepaikalla. Virallisia lajikekokeita ovat suorittaneet MTT:n toimeksiannosta ja valvonnassa myös Mildola Oy, Kemira Agro Oy ja Perunantutkimuslaitos. Maa- ja metsätalousministeriön kasvilajikeluetteloon otettavat lajikkeet päätetään virallisten lajikekokeiden tulosten perusteella. Kasvilajikeluettelossa pidettävistä lajikkeista päättää maa- ja metsätalousministeriön kasvilajikelautakunta. Kasvilajikeluettelo julkaistaan vuosittain. Nykyisin se on luettelo lajikkeista, joiden markkinointi on sallittua maassamme. Lajikkeiden vyöhyke- ja viljelysuositukset julkaistaan erikseen joko valtakunnallisina yhteenvetoina tai alueellisina tiedotteina. Tässä vuosittain julkaistavassa virallisten lajikekokeiden tulostiedotteessa on esitetty tulokset vuosilta 1991-1998.The task of the Plant Variety Board is to determine the value of new field crop varieties before they are released. The official variety trials of field crops are arranged by the Agricultural Research Centre of Finland. Variety trials of the most important plants are conducted around Finland for more than two years before they are released. The official variety trial operations are organised by the Western-Finland Research Unit of the Agricultural Research Centre of Finland. The official variety trials form a basis for the provision of information on the value of field crops. The value of new varieties is evaluated in preliminary and official variety trials. The aim is to determine the cultivation stability, yield potential and quality by thorough studies. Nowadays official variety trials are carried out to order and a charge is made. The Plant Breeding Institute or the owner of the variety enters the variety for the trials and covers the expenses related to the trials. The variety undergoes official trials for at least two years or until it is entered in the National List of Cultivars of the Ministry of Agriculture and Forestry of Finland. Thereafter the variety undergoes trials for another 2-3 years to collect information for growers. Altogether the testing of a variety in official variety trials lasts a total of 4 to 6 years. Official variety trials are arranged for the most important cultivated crops. The variety trials take place in areas suitable for the cultivation of the crop in question. For instance, variety trials on spring wheat are conducted only in South-Finland, whereas variety trials on barley, except for malt barley, are arranged all over the country. The variety trials are field trials which simulate practical cultivation. Official variety trials have been conducted at a total of 17 trial sites. In addition, official variety trials have been conducted by Mildola Oy, Kemira Agro Ltd. and Potato Research Institute to order and under supervision of the Agricultural Research Centre of Finland. Decisions on the inclusion of varieties in the National List of Cultivars of the Ministry of Agriculture and Forestry of Finland are based on the results of the official variety trials. The Plant Variety Board of the Ministry of Agriculture and Forestry of Finland decides which varieties are retained on the National List of Cultivars. The list is published annually. Nowadays it is a list of the varieties which are permitted to be marketed in Finland. The zone and cultivation recommendations are published separately either as national summaries or as a regional bulletin. This annually published bulletin presents the results of the official variety trials in 1991-1998.vokMyynti MTT tietopalveluyksikk

National Programme for Radiation Safety Research

Vuoden 2013 tutkimuslaitosuudistuksen myötä kansallista työnjakoa säteilyturvallisuuden tutkimuksessa on nyt tarkasteltu uudelleen. Suomeen perustetaan yliopistojen, korkeakoulujen ja STUKin välinen tutkimusyhteenliittymä. Yhteenliittymän työn pohjaksi on laadittu säteilyturvallisuuden tutkimusohjelma, jonka tavoitteena on kuvata tutkimustarpeet ja varmistaa korkeatasoinen kansallinen osaaminen ja tietopohja säteilyturvallisuudessa ja turvata kansallisten viranomaisten tiedon saanti. Säteilyturvallisuus kattaa sekä ionisoivan säteilyn että ionisoimattoman säteilyn. Keskeisiä tiedon tarpeita liittyy seuraaviin aiheisiin: - Säteily ja terveys: säteilyn terveyshaitat ja vaikutusmekanismit, lääketieteellinen säteilyn käyttö, potilasturvallisuus ja turvalliset hoito‐ ja diagnostiikkakäytännöt, työntekijöiden turvallisuus, riskitietoisuus ja –käyttäytyminen - Säteily ympäristössä: radonturvallinen rakentaminen, radioaktiivisten aineiden kulkeutuminen ympäristössä, elintarvikkeiden pitoisuudet ja niiden kautta tapahtuva altistuminen, vaikutukset eliökuntaan; kansalliset erityispiirteet - Säteilyuhkiin ja onnettomuuksiin varautuminen: onnettomuusvalmius ja turvajärjestelyt - Mittaukset ja teknologiat säteilyturvallisuudessa: metrologiaan ja dosimetriaan liittyvät innovaatiot, säteily‐ ja ydinturvallisuutta palvelevat sovellukset, ohjelmistot ja laitteet. Säteilyturvallisuus kattaa laajan kirjon tieteenaloja, aina säteily‐ ja ydinfysiikasta biolääketieteisiin, ympäristötieteisiin, tekniikkaan ja yhteiskunta‐ ja käyttäytymistieteisiin. Kotimaisista yliopistoista löytyy vahvaa tieteenalojen osaamista, ja tämä osaaminen saatetaan entistä paremmin mukaan yhteiskunnan tarpeista lähtevään säteilyturvallisuuden tutkimukseen. STUK suuntaa oman tutkimus‐ ja kehittämistoimintansa suoraan valvontaa ja valmiutta sekä turvajärjestelyjä tukeviin aiheisiin ja selvityksiin. Yliopistojen panosta tarvitaan erityi‐sesti laajoissa hankkeissa ja perustutkimusta ja soveltavaa tutkimusta edellyttävissä aiheissa, jotka liittyvät riskinarviointiin, teknologiseen kehittämiseen ja riskien hallintaan. STUK on ollut keskeisesti mukana luomassa eurooppalaisia tutkimusagendoja ja tutkimuksen yhteenliittymiä Euratom‐ohjelmassa. Tavoitteena on liittää kansallinen säteilyturvallisuuden ohjelma eurooppalaisiin säteilyturvallisuusalan ohjelmiin. Säteilyturvallisuustutkimuksen uudelleen järjestely edellyttää ohjelmaluonteista rahoitusta, jolla pystytään turvaamaan pitkäjänteinen osaamisen ylläpito ja kehittäminen monitietei‐sellä, koko yhteiskuntaa palvelevalla tutkimussaralla. STUK on aiemmin melko ketterästi pystynyt vastaamaan muiden viranomaisten ja hallinnonalojen säteilyturvallisuutta koskeviin kansallisiin kehittämistarpeisiin sekä antamaan asiantuntijatukea kansainvälisellä tasolla. Jatkossa rahoitusta yhteiskunnan kannalta merkittäviin tietotarpeisiin tulee osoittaa joko ministeriöiden oman tutkimusrahoituksen tai tutkimuslaitosuudistuksen yhteydessä perustettujen uusien rahoitusvälineiden, Valtioneuvoston kanslian selvitys‐ ja tutkimustoiminnan ja Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston kautta. Kansallisen sätei‐lyturvallisuustutkimuksen ohjelman linkittäminen H2020‐ohjelmaan ja kansainvälisistä tutkimusresursseista hyötyminen edellyttää kansallista vastinrahoitusta EU‐tutkimuksessa

Results of official variety trials 1990-1997

Virallisen lajiketoimikunnan tehtävänä on selvittää uusien peltokasvilajikkeiden viljelyarvo ennen niiden viljelyyn ottamista. Peltokasvien viralliset lajikekokeet järjestää Maatalouden tutkimuskeskus. Lajikekokeita on tärkeimmillä viljelykasveilla eri puolilla maata, vähintään kahden vuoden ajan ennen lajikkeen viljelyyn ottamista. Virallista lajikekoetoimintaa johtaa Maatalouden tutkimuskeskuksen Länsi-Suomen tutkimusyksikkö. Viralliset lajikekokeet ovat perusta peltokasvien lajikkeista annettavalle tiedolle. Uusien lajikkeiden viljelyarvo tutkitaan alustavissa ja virallisissa lajikekokeissa. Tavoitteena on selvittää lajikkeen viljelyvarmuus, satoisuus ja laatu perusteellisin tutkimuksin. Nykyisin virallinen lajiketoiminta on maksullista tilaustutkimusta. Kasvinjalostuslaitos tai lajikkeen omistaja ilmoittaa lajikkeen kokeisiin ja vastaa kokeiden kustannuksista. Lajike on virallisissa kokeissa vähintään kaksi vuotta tai kunnes se hyväksytään maa- ja metsätalousministeriön kasvilajikeluetteloon. Tämän jälkeen lajike on vielä kokeissa 2-3 vuotta neuvonnan tarpeita varten. Lajikkeen kokeilu virallisissa lajikekokeissa kestää yhteensä 4-6 vuotta. Virallisia lajikekokeita järjestetään tärkeimmillä viljelykasveilla. Lajikekokeet tehdään kunkin lajikkeen viljelyyn soveltuvalla alueella. Esimerkiksi kevätvehnän lajikekokeita on vain Etelä-Suomessa. Ohran lajikekokeita on vastaavasti mallasohraa lukuunottamatta koko maassa. Lajikekokeet ovat käytännön viljelyä vastaavia kenttäkokeita. Virallisia lajikekokeita on ollut kaikkiaan 16 koepaikalla. Virallisia lajikekokeita ovat suorittaneet MTT:n toimeksiannosta ja valvonnassa myös Mildola Oy, Kemira Agro Oy ja Perunantutkimuslaitos. Maa- ja metsätalousministeriön kasvilajikeluetteloon otettavat lajikkeet päätetään virallisten lajikekokeiden tulosten perusteella. Kasvilajikeluettelossa pidettävistä lajikkeista päättää maa- ja metsätalousministeriön kasvilajikelautakunta. Kasvilajikeluettelo julkaistaan vuosittain. Nykyisin se on luettelo lajikkeista, joiden markkinointi on sallittua maassamme. Lajikkeiden vyöhyke- ja viljelysuositukset julkaistaan erikseen joko valtakunnallisina yhteenvetoina tai alueellisina tiedotteina.The task of the Plant Variety Board is to determine the value of new field crop varieties before they are released. The official variety trials of field crops are arranged by the Agricultural Research Centre of Finland. Variety trials of the most important plants are conducted around Finland for more than two years before they are released. The official variety trial operations are organised by the Western-Finland Research Unit of the Agricultural Research Centre of Finland. The official variety trials form a basis for the provision of information on the value of field crops. The value of new varieties is evaluated in preliminary and official variety trials. The aim is to determine the cultivation stability, yield potential and quality by thorough studies. Nowadays official variety trials are carried out to order and a charge is made. The Plant Breeding Institute or the owner of the variety enters the variety for the trials and covers the expenses related to the trials. The variety undergoes official trials for at least two years or until it is entered in the National List of Cultivars of the Ministry of Agriculture and Forestry of Finland. Thereafter the variety undergoes trials for another 2-3 years to collect information for growers. Altogether the testing of a variety in official variety trials lasts a total of 4 to 6 years. Official variety trials are arranged for the most important cultivated crops. The variety trials take place in areas suitable for the cultivation of the crop in question. For instance, variety trials on spring wheat are conducted only in South-Finland, whereas variety trials on barley, except for malt barley, are arranged all over the country. The variety trials are field trials which simulate practical cultivation. Official variety trials have been conducted at a total of 16 trial sites. In addition, official variety trials have been conducted by Mildola Oy, Kemira Agro Ltd. and Potato Research Institute to order and under supervision of the Agricultural Research Centre of Finland. Decisions on the inclusion of varieties in the National List of Cultivars of the Ministry of Agriculture and Forestry of Finland are based on the results of the official variety trials. The Plant Variety Board of the Ministry of Agriculture and Forestry of Finland decides which varieties are retained on the National List of Cultivars. The list is published annually. Nowadays it is a list of the varieties which are permitted to be marketed in Finland. The zone and cultivation recommendations are published separately either as national summaries or as a regional bulletin.vokMyynti MTT tietopalveluyksikkö. Yksikön huom.: Kirjasto Aj-

Biohiili turkislannan katteena, kompostin seosaineena ja kasvualustoissa : Loppuraportti

Turkistarhoilta muodostuvat ravinne- ja kasvihuonekaasupäästöt ovat asettaneet elinkeinon jatkuvuuden epävarmaksi. Tämän hankkeen tarkoituksena oli löytää turkistarhoille toimivia ratkaisuja ympäristökuormituksen vähentämiseksi ja sitä kautta parantaa turkistuotannon edellytyksiä sen tärkeillä tuotantoalueilla kuten Kalajoella. Hankkeen tavoitteena oli löytää biohiilen ominaisuuksia hyödyntämällä liiketoiminnalliset ratkaisumallit turkistarhojen lannan hyödyntämiseen, jatkokäsittelyyn sekä ympäristökuormituksen vähentämiseen. Lisäksi hankkeen tavoitteena oli rakentaa paikallinen toimijaverkosto, joka jatkaa hankkeessa kehitetyn lantatuotteen valmistusta. Biohiili osoittautui hyväksi lannan kateaineeksi, joka vähensi ammoniakkipäästöjä. Kate pienensi selvästi ketunlannan ammoniakkipäästöjä varjotalojen alta. Minkinlannassa teho oli heikompi, koska lanta kertyi korkeiksi keoiksi ja kontakti hiilen kanssa jäi huonoksi. Kun keot kaadettiin, päästö pieneni selvästi, mutta kolmen päivän kuluttua katteen teho heikkeni. Myös seosaineena biohiili alensi kompostointiprosessin poistokaasujen ammoniakkipitoisuutta. Biohiiliturveseoksen lisääminen kompostimassaan vähensi ammoniakin päästöjä keskimäärin 38 % ja metaanin päästöjä 34 % koko mittausjaksolla verrattuna pelkkään lantakompostiin. Biohiili ei vaikuttanut dityppioksidin päästöön, ja vähensi hieman (15 %) hiilidioksidin muodostusta. Astiakokeilla selvitettiin turkislantakompostin soveltuvuutta kasveille ja kompostiin lisätyn biohiilen vaikutusta kasvutuloksiin. Kompostien sisältämä liukoinen typpi vaikutti raiheinän kasvuun samoin kuin mineraalilannoitteen epäorgaaninen typpi. Kompostien orgaanisesta typestä havaittiin pitkän kasvatusajan myötä hieman lannoitusvaikutusta. Komposti, jossa biohiili oli lisätty jo tarhalla, tuotti hieman muita komposteja paremman satovasteen lisätylle typelle. Ohralla tehdyt peltoviljelykokeet varmistivat tätä tulosta. Kasvihuoneviljelykokeen tulosten perusteella 100 % biohiiliturkislantakomposti soveltui hyvin salaatin ja basilikan kasvatukseen. Sen sijaan orvokin lehtien reunoille ilmestyi kokeen aikana kuivia läikkiä, mikä kuvasti sitä, että kasvualusta ei ollut sille paras mahdollinen. Siksi kasvihuonekokeita tulisi jatkaa sekä kompostin ominaisuuksille herkillä kasvilajeilla että muilla kasvihuonekasveilla, jotta seokset pystytään optimoimaan mahdollisimman monille kasveille sopiviksi. Kasvatuslaatikkona käytetty pahvilaatikko soveltui hyvin kasvatukseen katetuissa olosuhteissa. Seosaineena käytettynä biohiili paransi kompostin vedenpidätyskykyä, jolloin kasvualustojen kastelutarve pieneni oleellisesti. Tämän ominaisuuden huomioimisen ohjeistaminen on oleellista kasvualustan markkinoinnissa ja käyttösuosituksissa. Hankkeen aikana rakentui Kalajoelle toimijaverkosto, joka perusti yhtiön jatkamaan hankkeessa kehitetyn kasvualustan valmistusta ja markkinointia. Kasvuhakuinen yritys panostaa jatkossa myös uusien tuotteiden kehittämiseen. Hankkeen onnistumiseen on merkittävästi vaikuttanut toimijaverkosto, johon onnistuttiin löytämään innovatiivisia ja innostuneita tahoja, kuten StoraEnso ja Tuorilan Puutarha. BSAGn osallistuminen tuotteistamisprosesiin toi hankkeeseen uutta osaamista ja erilaista katsantokantaa.201