Hyvinvointimuutosten taloudelliset vaikutukset kananmunantuotannossa

Suomen Euroopan unionin jäsenyyden seurauksena kananmunatilojen taloudellinen tilanne on varsinkinpienillä tiloilla joutunut muita tuotantosuuntia vaikeampaan asemaan. Tilojen taloudellisen ahdingon lisäksikanasektorilla on useita muitakin epävarmuutta aiheuttavia tekijöitä, kuten tuotteeseen liittyvät ylituotanto-ongelmat ja markkinahäiriöt, pakkaamotoimintaan liittyvät ongelmat ja kanataloutta koskeviinmaataloustukiin liittyvä epävarmuus. Suomen Euroopan unionin jäsenyysaikana kananmunatilojen lukumääräonkin vähentynyt erittäin voimakkaasti, peräti 70 %.Euroopan unionin neuvoston direktiivi (1999/74/EY) määrittää kananmunantuotantoon käytettävienkanojen suojelua koskevat vähimmäismääräykset. Maa- ja metsätalousministeriö on antanut tähän direktiiviinperustuvan asetuksen (10/EEO/2000) kanojen pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista. Asetuskieltää perinteisten häkkien käytön munivien kanojen pitopaikkana vuoden 2012 alusta alkaen, jolloinhäkkituotannosta on siirryttävä virikehäkki- tai lattiakanalatuotantoon tai vaihtoehtoisesti lopetettava kananmunantuotantokokonaan. Edelleen kuitenkin noin 80 % kananmunista tuotetaan häkkikanaloissa. Kanojenhyvinvointimuutoksiin perustuvat vaatimukset aiheuttavat kananmunantuottajille suuria investointejaaivan lähitulevaisuudessa, jos tiloilla aiotaan jatkaa tuotantoa vuoden 2012 jälkeen.Investoinnit virikehäkkeihin tai lattiakanaloihin muodostuvat tiloille kalliiksi ja lisäävät riskejä epävarmassatoimintaympäristössä. Kananmunien tuotantokustannuksen on arvioitu nousevan hyvinvointimuutostenseurauksena keskimäärin 0,30 €/kg. Tuotot eivät riitä ennen eivätkä varsinkaan investointiensuorittamisen jälkeen kattamaan tuotantokustannuksia. Häkkikanaloista luopumisen myötä työvaltaisempaanteknologiaan siirtymisen seurauksena tuottojen ja tuotantokustannusten erotus kasvaa edelleen jasiten tilojen kannattavuus laskee. Ellei kananmunan hinta käänny nousuun, kananmunantuottajien on tingittävätulevaisuudessa tuntipalkastaan vielä noin kaksi euroa.Suomessa kananmunantuotannon asema on jo nyt hyvin haastava ja tulevaisuudessa sektorilla tulleeolemaan suuria muutoksia ja ongelmia. Heikosti kannattavilta tiloilta vaaditaan investointeja kanojenhyvinvoinnin edistämiseksi ja samalla odotetaan myös investointeja rakennekehityksen nimissä. Suoritetutinvestoinnit kuitenkin pakottavat jatkamaan tuotantoa pitkään, vaikka taloudelliset toimintaedellytyksetheikkenisivät ja toimintaympäristö muuttuisi. Oman epävarmuutensa sektorille tuovat maatalouspoliittisetuudistukset. Kananmunantuottajat ovatkin reagoineet epävarmaan toimintaympäristöön, sillä noin puoletkananmunantuottajista harkitsee luopuvansa tuotannosta lähitulevaisuudessa. Tutkimuksen valossa kananmunantuottajieninvestointihaluttomuus ja tuotannosta luopumisinnokkuus ovat hyvin ymmärrettävissä

Eläinlääkäripalveluiden saatavuus ja kustannukset

201

Workplace-level interventions and trials of working time reduction: A Scoping review

The potential impact of working time reduction on well-being and productivity has been the subject of debate. The aim of this scoping literature review was to investigate the effects of workplace-level interventions and experiments in reducing working time on health, well-being at work and productivity. The results show that reduced working hours were generally associated with improved job satisfaction but also with experiences of work intensification. Reducing working hours by 20– 25% without reducing pay improved perceived sleep quality, work-life balance and reduced musculoskeletal disorders. Some trials have been able to reduce working hours without reducing productivity, but there are still very few studies focusing on sickness absence or productivity. High-quality research of the effects of reduced working hours would require a controlled follow-up study with a sufficiently large and representative sample, and the use of a wide range of measurements, including those of productivity

Esiselvitys viljelijöiden hallinnollisesta taakasta

Suomessa ei ole aikaisemmin selvitetty hallinnollista taakkaa maataloussektorin osalta. Tämän esiselvityksen tarkoituksena on tuottaa tietoa hallinnollisen taakan keventämistoimien jatkovalmistelua varten. Selvityksessä pyritään tuottamaan tietoa erityisesti siitä, mitkä ovat viljelijöiden kannalta keskeisimmät hallinnollista taakkaa aiheuttavat tekijät eli ns. kipupisteet. Hallinnollista taakkaa tarkastellaan tässä selvityksessä laaja-alaisesta näkökulmasta, ja samalla pyritään tuomaan esille tiettyjen normien aiheuttamat lisäkustannukset maatalousyrittäjille. Hallinnollisella taakalla tarkoitetaan niitä maatilayrittäjien toimia, jotka ovat välttämättömiä vain lainsäädännön vuoksi ja muiden velvoitteiden täyttämiseksi, mutta eivät olisi muuten tarpeellisia tai niitä ei välttämättä vaadittaisi muissa EU-maissa. Suomessa maataloussektorilla on hallinnollista taakkaa. Taakan tunnistaminen, rajaaminen ja kohdistaminen osottautui kuitenkin hyvin ongelmalliseksi ja monivivahteiseksi ilmiöksi. Kävi ilmi, että eri osapuolet ja myös eri viljelijät määrittelevät ja kokevat hallinnollisen taakan hyvin eritavalla. Kotieläintuotannolle tunnistettiin kohdistuvan hallinnollista taakkaa enemmän kuin kasvinviljelylle. Hallinnollista taakkaa aiheuttaa lisäksi esimerkiksi eri toimijoiden päällekkäinen säätely ja lainsäädännön monimutkaisuus. Maataloustukiin koetaan usein liittyvän hallinnollista taakkaa, mutta sinänsä tämä taakka on vastikkeellista eli viljelijöille maksetaan tukia. Toisaalta, jos esimerkiksi samaa asiaa valvotaan usein, voidaan tällöin hallinnollista taakkaa ajatella syntyvän. Viljelijöille hallinnollista taakkaa aiheutuu myös erilaisista säännöistä, normeista, ohjeista ja lainsäädännöstä. Viljelijöiden voidaan olettaa noudattavan heille asetettuja vaatimuksia ja lakeja, joten hallinnollista taakkaa ei voida ajatella vähennettävän jättämällä joitain vaadittuja toimenpiteitä tekemättä. Sen sijaan purkamalla esimerkiksi päällekkäistä byrokratiaa, keskittämällä toimintoja tai selkiyttämällä hallinnollista taakkaa koskevia vaatimuksia, voidaan saada sekä hallinnon puolella että viljelijöiden keskuudessa kustannus- ja työaikasäästöjä. Yksittäisistä toimenpiteistä hallinnollista taakkaa koetaan aiheutuvan eniten peltojen pintaalamuutoksista, ympäristösäädöksistä ja kotieläintuotannon eläinkohtaisista tilavaatimuksista. Toinen suuri hallinnollisen taakan aiheuttajakokonaisuus on erilaisten asioiden kirjanpitovaatimukset ja dokumenttien säilyttämisvaatimukset. Kaikille näille vaatimuksille yhteistä on se, että viljelijät eivät koe saavansa taloudellista hyötyä näiden toimenpiteiden toteuttamisesta.201

Maatalouden rakennekehitys ja investointitarve vuoteen 2030

Maatalouden tuotantorakenne kehittyy jatkuvasti. Maatilojen koko kasvaa ja lukumäärä vähenee. Tuotannon määrän kehittymiseen vaikuttavat maataloustuotteiden markkinahinnat. Tuottavuuden kasvu on kannattavan tuotannon edellytys. Tilakoon kasvattamisella voidaan edelleen saavuttaa etuja. Se vaatii kuitenkin merkittäviä pääomainvestointeja, joita tuetaan investointituin. Tässä selvityksessä arvioitiin maatalouden tulevaa rakennekehitystä aina vuoteen 2030. Arviointi antaa mahdollisuuksia hahmottaa, millaista kehitystä sektorilla on odotettavissa, kuinka suuri on pääomainvestointien tarve, mitä se edellyttää, ja mitä vaikutuksia tällä kehityksellä tulee olemaan. Arviointia tarvitaan myös ohjauskeinojen suunnittelussa, mikäli kehitystä halutaan aktiivisesti ohjata johonkin haluttuun suuntaan politiikan avulla. Investointien lisäksi tarkasteltiin tuotantosuunnan vaihtoja vuosien 2005–2015 aikana. Tyypillisimmät tuotantosuunnan vaihdot liittyivät maidontuotannosta luopumiseen joko siirtymällä viljanviljelyyn tai muuhun kasvintuotantoon, tai erikoistumalla lihanautojen kasvatukseen. Kotieläimistä luopuminen ja viljanviljelyyn siirtyminen oli tavanomaista myös muissa kotieläintalouden tuotantosuunnissa. Maatalouden tulevan kehityksen arvioinnissa lähtökohtana on elintarvikemarkkinoiden ennakoitu toiminta. Markkinoiden kehitykseen vaikuttavat esimerkiksi väestön määrä ja talouskasvu. Kirjallisuuden sekä asiantuntijoiden arvioiden pohjalta luotiin kolme kehitysuraa tulevalle elintarvikkeiden kysynnän kehitykselle. Skenaarioissa hyödynnettiin myös ilmasto- ja energiastrategian (2016) skenaario-oletuksia sekä OECD-FAO:n Outlook 2016 -julkaisun arvioita eurooppalaisista hintatasoista tulevaisuudessa. Kysynnän vaikutus kotimaisen tuotannon kehitykseen mallinnettiin Luonnonvarakeskuksen sektorimalli DREMFIA:n avulla. Mallinnuksen tuloksena muodostuu tilanne, jossa kysyntä, kotimainen tuotanto, vienti sekä tuonti ovat tasapainossa annetuilla oletuksilla. Arvion mukaan maatalouden rakennekehitys jatkuu samansuuntaisena kuin tähänkin asti. Tilamäärän vähenemisen takia tuotannosta poistuu kapasiteettia, jonka korvaamiseen tarvitaan investointeja. Investointien euromääräinen tarve on voimakkainta maidontuotannossa, mutta pitkällä aikavälillä kaikissa tuotantosuunnissa tarvitaan investointeja. Kokonaisinvestointien tarve niissä investointikohteissa, jotka rahoituskaudella 2014–2020 ovat investointituen piirissä, on heikentyvän kysynnän skenaariossa 222 miljoonaa euroa vuodessa, perusuran mukaisessa skenaariossa 260 miljoonaa euroa vuodessa sekä voimistuvan kysynnän skenaariossa 295 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä on vähemmän kuin 2000–2015 koska erityisesti nautaeläinten määrä vähenee.201

Mansikan satotaimien tuotantokustannukset

Mansikan satotaimilla voidaan ajoittaa mansikan marjasadon valmistumista, jolla kyetään vastaamaankuluttajien marjojen kysyntään myös varsinaisen satokauden ulkopuolella. Sadon ajoittamisella voidaanparantaa tuotannon kannattavuutta, jos markkinat toimivat ja markkinoilta saadaan tuotteelle riittävä hinta.Tässä tutkimuksessa mansikan satotaimia koskevat tuotantokustannuslaskelmat koottiin MTT Puutarhatuotannonja MTT Taloustutkimuksen aineistojen pohjalta sekä mansikan taimituotantoyrityksiltäsaatujen tietojen pohjalta.Mansikan satotaimia voidaan tuottaa kahdella vaihtoehtoisella tavalla, joko paakkusatotaimin taipeltosatotaimin. Peltosatotaimien osalta tässä selvityksessä oli mukana kaksi eri vaihtoehtoa. Ensimmäisessätuotantotavassa rönsyt ja satotaimet varastoidaan pakkasvarastossa (= peltosatotaimi 1) ja toisessatuotantotavassa sekä rönsyt että satotaimet ovat nostamatta pellolla talven yli (= peltosatotaimi 2).Tutkimuksen tulosten mukaan korkeimmat tuotantokustannukset aiheutuivat paakkusatotaimientuotannosta, jossa ne olivat noin 480 €/1000 tainta kohden. Peltosatotaimituotannossa tuotantokustannuksetolivat peltosatotaimi 1 osalta noin 280 €/1000 tainta kohden, peltosatotaimi 2 tuotannossa kustannuksiamuodostui noin 250 €/1000 tainta kohden.Satotaimien tuotantokustannusten muodostumisessa työkustannuksen osuus oli noin 35 %. Perustaimesta(perustaimesta kasvatetaan itse satotaimi) aiheutuvien kustannusten osuus oli keskimäärin 30 %.Yleiskustannukset ja ostotarvikkeet muodostivat molemmat noin 10 % osuuden tuotantokustannuksesta jaliikepääoman koron osuudeksi jäi noin 5 %. Kiinteistä kustannuksista poisto- ja korkokustannus muodostivatkumpikin noin 5 % osuuden tuotantokustannuksesta. Vakuutus- ja kunnossapitokustannuksilla olitätä pienemmät osuudet.Satotaimien hinnan pitäisi olla markkinoilla vähintään tuotantokustannusten suuruinen, jotta niidentuottamista voitaisiin pitää taloudellisesti mielekkäänä. Satotaimien tuotantoprosessi on pitkä. Taimistasaadaan marjoja vasta 2-4 vuoden kuluttua tuotantoprosessin alusta laskettuna. Menoja syntyy siten paljonennen tuloja, mikä lisää taloudellista epävarmuutta. Lisäksi kotimaisen satotaimituotannon on kilpailtavasamoilla markkinoilla Euroopan suotuisempien tuotantoalueiden kanssa, missä satotaimien tuottaminen onmahdollista lyhyemmässä ajassa ja alhaisemmin kustannuksin

Tomaatin ympärivuotisen lyhytviljelyn tuotantokustannus ja kannattavuus

Tomaatin ympärivuotista tuotantoa voidaan tehostaa väli-istutuksin. Tällöin tomaattikasvusto uudistetaansiten, että vanhan kasvuston sadon loppuessa uudempi kasvusto tulee satoikään, jolloin voidaanpuhua ns. lyhytviljelystä. Tavoitteena on pitää kasvihuone jatkuvasti satoa tuottavana, jolloin myöstaloudellisia tuottoja ja kustannuksia syntyy koko ajan. Tavanomaisessa viljelyssä kasvuston vaihdonyhteydessä tuotantoon tulee tauko.Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tomaatin lyhytviljelyn taloudellisia tekijöitä; tuotantokustannusta,tuloksen muodostumista ja kannattavuutta, kun tomaatin väli-istutuksia tehtiin viisi kappalettavuodessa. Tutkimus perustui MTT Taloustutkimuksen puutarhatalouden tilamalleihin. Perinteisentomaatintuotannon tilamallia muokattiin kuvaamaan lyhytviljelymenetelmää. Laskelma laadittiin2 000 m2:n kasvihuonealalle. Satomääriä ja tuotantopanosten käyttötiedot olivat MTT Puutarhatuotannonviljelykokeesta vuosilta 2001-2002. Satotaso viidestä kasvustosta oli 66 kg/m2. Viljelykokeistasaatiin tuotantopanosten käyttötiedot mm. kasvinsuojelusta, energian kulutuksesta ja lannoituksesta.Laskelmassa on käytetty vuoden 2004 hintatasoa. Tomaatin ympärivuotisen lyhytviljelyn työpanoslaskelmatlaati Työtehoseura.Tomaatin lyhytviljelyssä tuotantokustannukseksi muodostui 169 €/m2, joka satokiloa kohdenon 2,56 €. Muuttuvat kustannukset muodostivat tuotantokustannuksesta 66 % ollen 112 €/m2. Yrittäjäperheenpalkkavaatimuksen osuus oli 13 % (22 €/m2), poistojen 9 % (15 €/m2), kiinteiden kustannusten5 % (8 €/m2) ja korkojen 7 % (12 €/m2) tuotantokustannuksesta. Energiakustannus on yli kolmanneksentuotantokustannuksesta (37 %).Liikevaihto muodostuu tomaatin myyntituloista ja kasvihuonetuotannon tuesta. 2000 m2:n tilamallillaliikevaihtoa kertyi 160 €/m2, joka on 2,42 € satokiloa kohti laskettuna. Liikevaihdosta myyntitulojenosuus oli 93 % ja tuen 7 %.Yrittäjän voitto tai tappio kuvaa tuotannon absoluuttista kannattavuutta, sillä tällöin liikevaihdostaon vähennetty kaikki tuotannosta aiheutuvat kustannukset. Tomaatin ympärivuotisessa lyhytviljelyssäyrittäjän tappiota syntyi -9 €/m2 eli -0,14 € satokiloa kohden. Tällöin yrittäjän on tingittäväkustannuksiin huomioiduista yrittäjäperheen palkkavaatimuksesta (11,80 €/h) ja pääoman korkovaatimuksesta(5 %). Tomaatin tuotanto lyhytviljelymenetelmällä ei ole kuitenkaan täysin kannattamatonta.Tappiosta huolimatta yrittäjäperheen palkaksi jää vielä 8,6 € työtuntia kohden, ja pääomalle saadaankorkoa 3,6 %.Tomaatin ympärivuotisen lyhytviljelyn avulla voidaan tuottaa suuri sato ja päästä näin kannattavantuotannon edellytyksiin kiinni. Suureen satoon liittyy kuitenkin myös suuret tappion mahdollisuudet,sillä myös tuotantokustannukset ovat korkeita. Jos esimerkiksi satoa ei saada myytyä tai satojoudutaan myymään alhaisella hinnalla, muodostuu tuotantokustannuksen ja tuottajahinnan erotussuureksi, jolloin tappion syntymistä ei voida välttää. Tomaatin ympärivuotiseen lyhytviljelyyn liittyykinmonia taloudellista epävarmuutta aiheuttavia tekijöitä, mutta myös mahdollisuuksia

Viljatilojen lähivuosien kannattavuuskehitys

ei saatavill