Spesiaali-turnaus - erityisjalkapalloa yhteistyössä Musan Salaman kanssa

Opinnäytetyön aiheena oli erityisjalkapallo. Opinnäytetyö oli toiminnallinen ja to-teutettiin valtakunnallisena yksipäiväisenä jalkapalloturnauksena yhteistyössä pori-laisen jalkapalloseura Musan Salaman kanssa. Turnaus nimettiin Spesiaali-turnaukseksi, joka kuvasi positiivisessa mielessä kohderyhmäämme eli erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Opinnäytetyönä haluttiin järjestää Poriin jalkapalloturnaus, joka oli suunnattu vain erityistä tukea tarvitseville pelaajille. Tässä turnauksessa erityistä tukea tarvitsevat pelaajat saivat olla pääosassa. Opinnäytetyön arvopohjana ja punaisena lankana oli tasa-arvoisuus. Ajatus siitä, mi-ten kaikille lapsille on taattava samanlaiset harrastusmahdollisuudet ikään ja toimin-takykyyn katsomatta, toimi työmme lähtökohtana. Nykypäivän yhteiskunnassa lasten harrastusmahdollisuudet ovat miltei rajattomat, näin tulisi olla myös erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla. Opinnäytetyö aloitettiin teoriasta. Teoriassa tarkasteltiin yleisimpiä erityisen tuen tarpeessa olevia ryhmiä. Erityistä tukea tarvitsevien lasten kehitystä tarkasteltiin myös pääpiirteittäin. Teorialla luotiin pohja opinnäytetyöllemme ja käytännön toiminnalle. Erityisen tuen tarve tuo mukanaan omat vaatimukset, jotka on otettava huomioon lasten kanssa työskennellessä. Tärkeänä lähteenä työssämme toimivat myös omat työkokemuksemme erityistä tukea tarvitsevien lasten parissa. Käytännön osuus aloitettiin aikaisessa vaiheessa suunnittelulla. Suunnitteluvaihe alkoi yhteydenotoilla kaikkiin Suomessa toimiviin erityisjalkapalloseuroihin ja siitä yhteistyö eteni turnauksesta kiinnostuneiden joukkueiden kanssa. Pitkän ja työlään suunnitteluvaiheen jälkeen Spesiaali-turnaus toteutettiin. Hyvin tehty suunnittelutyö mahdollisti turnauspäivän onnistumisen. Turnauspäivän aamuna Karhuhalli täyttyi iloisista pelaajista ja turnaus kokonaisuudessaan onnistui hienosti. Turnaus tullaan jatkossa järjestämään vuosittain Musan Salaman toteuttamana.The subject of this thesis was special football. The thesis was functional and it was carried out as a national one-day football tournament in cooperation with local football team ‘Musan Salama’ from Pori. The tournament was named ‘Spesiaali’ de-scribing in a positive way our target group i.e. children with special needs. The aim of the thesis was to organize a football in Pori tournament destined only for players with special needs. In this tournament players with special needs were given a main role. The basis and a thread running through the thesis was equality. The starting point for a study was that equal access to leisure activities should be guaranteed for all chil-dren regardless of their age and functional capacity. In a changing society children have almost unlimited range of hobbies from which to choose – this should be possi-ble also for children with special needs. The thesis was started by studying the theory. In a theoretical part of the thesis, the most common groups with special needs were examined. The development of children with special needs was also reviewed in outline. The theory provided the basis for our thesis and concrete action. The need for special support carries with it special requirements that has to be taken into consideration when working with children. Our own work experience among the children with special needs was as an important source of information in this thesis. The practical part of the thesis began at an early phase by planning. It started with contacting all existing Finnish special football teams. The cooperation continued with the teams interested in the tournament. After a long and laborious planning phase the ’Spesiaali’ tournament was ready to be carried out. Well-made planning work enabled a successful tournament day. On the tournament morning the sports hall ’Karhuhalli’ was filled with happy players and the tournament succeeded very well as a whole. In future the tournament will be carried out annually by ‘Musan Salama’

University Teacher Values and Marketisation of Policies in Higher Education

Tässä tutkielmassa tarkastellaan yliopisto-opettajien arvoja, ja selvitetään, ovatko arvot yhteydessä näkemyksiin siitä, miten he kokevat yliopistotyön ja yliopiston perustehtävät. Yliopistouudistuksen jälkeen markkinaistumisen korostuminen on tuonut uusia elementtejä myös yliopistomaailmaan, ja yksittäisten ihmisten toimintaa ohjaavat arvot voivatkin potentiaalisesti muodostaa ristiriitoja ulkoisten ja sisäisten tavoitteiden välille. Korkeakoulutuksen piirissä arvoja on tarkasteltu pääosin opiskelijoiden osalta, mutta toisaalta suomalaiset tutkijat ovat olleet kiinteästi muodostamassa vallitsevaa arvomittaria, ja käsitys suomalaisten yleisistä arvopainotuksista on siten melko systemaattisesti tutkittua. Siksi tällä tutkimuksella on mahdollisuus tarjota laajempi näkökulma siihen, miten arvot painottuvat yliopisto-opettajilla. Tutkimus toteutettiin sähköisellä e-lomakekyselyllä, joka lähetettiin niille Helsingin yliopiston, Tampereen yliopiston ja Taideyliopiston opettajille, joiden yhteystietoja sai käyttää tutkimustarkoituksiin. Tutkimuksessa käytetty valmisaineisto on kerätty vuonna 2015, ja sitä täydentävä materiaali kerätty vuonna 2017. Kyselyyn vastasi 146 yliopisto-opettajaa. Kyselyssä tiedusteltiin akateemista alaa, työnimikettä ja työn luonnetta koskevien taustakysymysten lisäksi laajasti näkemyksiä yliopiston perustehtävistä opetuksesta, tutkimuksesta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta tai taiteellisesta työstä. Kyselyn viimeisenä osiona oli Schwartzin universaalien arvojen mittarin suomalaismuunnos. Tutkimuksessa saatiin selville, että yliopisto-opettajat ovat arvoiltaan hyvin yhtenäinen vastaajajoukko, joiden arvoja kuvaa erityisesti muutokselle avoimuuden korostaminen säilyttämisen kustannuksella. He ovat tyypiltään itseohjautuvia universalisteja, ja heille itsensä korostaminen, yhdenmukaisuus tai turvallisuus olivat varsin vähän tärkeitä. Yksittäisten arvojen sijaan työnäkemysten kanssa olivat yhteydessä arvojen kokonaisuuksista muodostetut klusterit, jotka jakoivat yliopisto-opettajat vapaudenhakuisiin, traditionalistisiin ja minäkeskeisiin. Yhteys arvoklusterien, taustamuuttujien ja työnäkemysten välillä oli sirpaleinen, mutta yksittäiset yhteydet olivat muodoltaan koherentteja. Arvojen ja työhön liittyvien näkemysten yhteys on siten hyvin moniulotteinen ilmiö, jonka erityispiirteitä kuvaa yhteyksien luonteen holistisuus

Advising and limiting medical treatment during phone consultation : a prospective multicentre study in HEMS settings

Background We investigated paramedic-initiated consultation calls and advice given via telephone by Helicopter Emergency Medical Service (HEMS) physicians focusing on limitations of medical treatment (LOMT). Methods A prospective multicentre study was conducted on four physician-staffed HEMS bases in Finland during a 6-month period. Results Of all 6115 (mean 8.4/base/day) paramedic-initiated consultation calls, 478 (7.8%) consultation calls involving LOMTs were included: 268 (4.4%) cases with a pre-existing LOMT, 165 (2.7%) cases where the HEMS physician issued a new LOMT and 45 (0.7%) cases where the patient already had an LOMT and the physician further issued another LOMT. The most common new limitation was a do-not-attempt cardiopulmonary resuscitation (DNACPR) order (n = 122/210, 58%) and/or 'not eligible for intensive care' (n = 96/210, 46%). In 49 (23%) calls involving a new LOMT, termination of an initiated resuscitation attempt was the only newly issued LOMT. The most frequent reasons for issuing an LOMT during consultations were futility of the overall situation (71%), poor baseline functional status (56%), multiple/severe comorbidities (56%) and old age (49%). In the majority of cases (65%) in which the HEMS physician issued a new LOMT for a patient without any pre-existing LOMT, the physician felt that the patient should have already had an LOMT. The patient was in a health care facility or a nursing home in half (49%) of the calls that involved issuing a new LOMT. Access to medical records was reported in 29% of the calls in which a new LOMT was issued by an HEMS physician. Conclusion Consultation calls with HEMS physicians involving patients with LOMT decisions were common. HEMS physicians considered end-of-life questions on the phone and issued a new LOMT in 3.4% of consultations calls. These decisions mainly concerned termination of resuscitation, DNACPR, intubation and initiation of intensive care.Peer reviewe

Limitation of treatment in prehospital care – the experiences of helicopter emergency medical service physicians in a nationwide multicentre survey

Making ethically sound treatment limitations in prehospital care is a complex topic. Helicopter Emergency Medical Service (HEMS) physicians were surveyed on their experiences with limitations of care orders in the prehospital setting, including situations where they are dispatched to healthcare facilities or nursing homes.Peer reviewe

Limitations of Medical Treatments in Prehospital Emergency Medicine

Väestön ikääntyessä kasvaa myös pitkäaikaissairaiden ja päivittäisessä elämässä apua tarvitsevien ihmisten määrä. Nykyaikainen lääketiede mahdollistaa selviytymisen ja toipumisen monista henkeä uhkaavista tilanteista, mutta ikääntyneiden kroonisesti sairaiden ja toimintakyvyltään heikentyneiden potilaiden todennäköisyys selviytyä vakavasta kriittisestä sairaudesta kuten sydämenpysähdyksestä on huono. Elämää ylläpitävien hoitojen mahdollisuuksien ja yhteiskunnan resurssien riittävyyden välillä on ristiriita, jonka vuoksi on välttämätöntä kohdentaa oikeat hoidot oikeille potilaille. Viranomaisten yhteinen hätäkeskus hälyttää ensihoitoyksiköt mukaan lukien lääkärihelikopterin (HEMS) tasapuolisesti kaikille potilaille, joilla on yhtäläinen henkeä uhkaava tila, myös hoivakoteihin ja hoitolaitoksiin. Joskus ensihoitolääkäreitä hälytetään hoitamaan potilaita näihin yksiköihin, koska potilailta puuttuu ennakoiva elämän loppuvaiheen hoitosuunnitelma. Joskus ensihoitolääkäri rajaa annettavaa lääketieteellistä hoitoa, jos hätätilapotilaan ennuste on toivoton tai kyseessä onkin vaikean pitkäaikaissairauden loppuvaihe. Hoidonrajauksista ensihoidossa on vähän tutkimuksia, eikä suomalaisten ensihoitolääkärien elämän loppuvaiheen päätöksentekoa ole tutkittu koskien hoivakoti- ja hoitolaitospotilaita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli 1) analysoida suomalaisten ensihoitolääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä hoidonrajauksista sekä ensihoitotehtävistä ja konsultaatiopuheluista hoivakoteihin ja hoitolaitoksiin; 2) kuvailla ensihoidon kohtaamat sydämenpysähdyspotilaat hoivakodeissa ja hoitolaitoksissa Pirkanmaalla; 3) havainnoida olemassa olevia ja uusia hoidonrajauksia ensihoitotehtävillä ja konsultaatiopuheluissa; 4) arvioida käytettävissä olevat tiedot, kun ensihoitolääkärit tekevät hoitopäätöksiä. Tutkimuksen I osatyö oli poikkileikkauksellinen valtakunnallinen monikeskustutkimus kaikille HEMS-ensihoitolääkäreille 20.1.–30.4.2017 Suomessa. 59 (88 %) ensihoitolääkäriä täytti kyselylomakkeen. Toinen osatyö oli havainnoiva Utstein-raportti 65 sydämenpysähdyspotilaasta hoivakodeissa ja hoitolaitoksissa Pirkanmaalla. Tutkimusaineisto kahteen havainnolliseen monikeskustutkimukseen (III ja IV) kerättiin FinnHEMS-tietokannassa etenevästi 6.9.2017–6.3.2018. III tutkimuksessa analysoi ensihoitolääkärin tehtäviä, joihin liittyi hoidonrajaus ja IV tutkimus analysoi konsultaatiopuhelut potilaista, joilla oli hoidonrajaus tai joille ensihoitolääkäri teki uuden hoidonrajauksen. Tutkimuksessamme 75 % ensihoitolääkäreistä vastasi, että he hoitavat usein potilaita hoivakodeissa ja hoitolaitoksissa. Kolmessa etenevässä tutkimuksessa 18 % sydämenpysähdyspotilaista oli hoivakodissa tai hoitolaitoksessa, 11 % ensihoitolääkärintehtävistä ja 14 % ensihoitolääkärin konsultaatiopuheluista liittyi tällaisiin potilaisiin. Kukaan hoivakodin asukkaista ei selvinnyt sydämenpysähdyksestä, mutta kaksi (3 %) terveydenhuollon laitoksessa elvytettyä potilasta oli elossa 90 päivää sydämenpysähdyksen jälkeen ilman merkittäviä neurologisia oireita; molemmat olivat alle 70-vuotiaita miehiä, joiden sydämen lähtörytminä oli ollut kammiovärinä. Tässä tutkimuksessa osoitettiin, että hoidonrajaukset ovat olennainen osa ensihoitolääkäreiden työtä. 85 % ensihoitolääkäreistä oli samaa mieltä siitä, että hoidonrajausten tekeminen tarvittaessa kuuluu myös ensihoitolääkärin työhön. Yleisin olemassa oleva hoidonrajaus oli ‘ei elvytetä’ ja kaikissa tutkimuksissa kävi ilmi, että tiedot olemassa olevista hoidonrajauksista välittyvät huonosti ensihoidon henkilöstölle. Hoidonrajaus liittyi 5,7 %:iin (n=335/5895) ensihoitolääkärin tehtävistä ja 7,8 %:iin (n = 478/6115) konsultaatiopuheluista. Ensihoitolääkärit tekivät uuden hoidonrajauksen 2,9 %:ssa lääkärinyksikön tehtävistä ja vastaavasti 3,4 %:ssa konsultaatiopuheluissa. Yleisimmin uudet hoidonrajaukset olivat elvytyksen lopettaminen, ‘ei elvytetä’, ‘ei tehohoitoa’ ja/tai ‘ei intubaatiota’. Kyselytutkimuksessa 93 %:a ensihoitolääkäreistä kertoi kohtaavansa usein potilaita, joilla olisi jo pitänyt olla jokin hoidonrajaus tai ennakoiva elämän loppuvaiheen hoitosuunnitelma. Havaintotutkimuksissa ensihoitolääkärit arvioivat, että potilaan kokonaistila olisi edellyttänyt aiempaa hoidonrajausta 49 %:ssa tilanteista, joissa he tekivät uuden rajauksen ensihoitotehtävällä (III), ja 67 %:ssa konsultaatiopuheluista, joiden aikana he rajasivat hoitoa (IV). Ensihoitolääkärit raportoivat, etteivät tutkimusaikana kohdanneet yhtään elämän loppuvaiheen hoitosuunnitelmaa, joissa olisi ollut suunnitelmat perussairauden äkillisen pahenemisvaiheen varalle. Yhteenvetona voidaan todeta, että kiireelliset ensihoitolääkärin tehtävät hoivakoteihin ja hoitolaitoksiin ovat yleisiä. Hoivakotiasukkaat olivat yleensä vanhoja ja hauraita ja heidän selviytymisensä sydämenpysähdyksestä oli huonoa. Hoidonrajaukset olivat olennainen osa ensihoitolääkäreiden työtä, ja toisinaan heidän on tehtävä elämän loppuvaiheen hoitopäätöksiä hoivakoti- ja hoitolaitospotilaille. Ensihoitolääkäreiden tekemät hoidonrajaukset koskivat lähinnä elvytystä ja tehohoitoa. Tiedot olemassa olevista hoidonrajauksista välittyivät huonosti ensihoidon ammattihenkilöstölle.As the population ages, the number of people who have chronic illnesses and need assistance in activities in daily living increases. While modern medicine has improved survival rates and found cures for many life-threatening conditions, people in advanced age with severe comorbidities and decreased functional status are less likely to survive critical illnesses, such as cardiac arrest. The global discrepancy of increased possibilities of life-sustaining treatments and restricted societal resources make it essential to target the right treatments for the right patients. In Finland, the emergency dispatch centre dispatches emergency medical service (EMS) units, including helicopter emergency medical service (HEMS) physicians, equally to all patients experiencing similar life-threatening conditions. This includes patients in health care facilities and nursing homes, which will both be referred to as ‘nursing homes’ in the abstract. HEMS physicians must sometimes treat patients in nursing homes due to the lack of an advance care plan or other deficiencies in end-of-life care. Occasionally, HEMS physicians need to issue a limitation of medical treatment (LOMT) when the situation is futile or if the patient’s vital dysfunction is an end stage of a chronic illness rather than an unexpected event. Few studies have examined the decision to limit medical therapies in the prehospital setting, and none have considered Finnish HEMS physicians’ end-of-life decision-making regarding patients in nursing homes. Accordingly, the aims of this thesis were as follows: 1) to analyse Finnish HEMS physicians’ experiences and opinions on LOMT and HEMS missions and consultation calls involving patients in nursing homes; 2) to study cardiac arrest patients attended by EMS units in nursing homes; 3) to observe pre-existing and new LOMTs on HEMS missions and consultation calls to HEMS physicians; and 4) to evaluate the information that is available to HEMS physicians when they make decisions on treatment. Study (I) was a cross-sectional nationwide multicentre study including all HEMS physicians between 20th January and 30th April 2017 in Finland. Fifty-nine (88%) HEMS physicians completed the questionnaire. Observational study (II) was an Utstein report on 65 cardiac arrest patients in nursing homes in the area of Pirkanmaa, Finland, with prospective data collection from EMS records between 1st June 2013 and 31st May 2014 as well as a post hoc analysis. The data collection for observational multicentre studies (III) and (IV) was prospectively performed in the FinnHEMS database between 6th September 2017 and 6th March 2018. Study III analysed HEMS missions involving LOMTs, and study IV analysed consultation calls involving patients with LOMTs or to whom the HEMS physician issued a new LOMT. In our survey, 75% of HEMS physicians reported that they are often dispatched to treat patients in nursing homes. In the three prospective studies, 18% of out-of- hospital cardiac arrest patients were in nursing homes, and 11% of HEMS missions and 14% of consultation calls to HEMS physicians involved patients in those. None of the nursing home residents survived cardiac arrest, but two patients (3%) resuscitated in a health care facility were alive 90 days after cardiac arrest with a good neurological outcome; both were <70 years old males, who presented with ventricular fibrillation as a primary cardiac rhythm. LOMTs are an essential part of HEMS physicians’ work in this study. In fact, 85% of HEMS physicians agreed that they are supposed to issue LOMTs. The most common pre-existing LOMT was a do-not-attempt-cardiopulmonary resuscitation (DNAR) order, and all studies showed that information on pre-existing LOMTs is infrequently transmitted to the EMS system. LOMTs in general were involved in 5.7% (n=335/5,895) of HEMS missions and 7.8% (n=478/6,115) of consultation calls. HEMS physicians issued new LOMTs on 2.9% of all HEMS missions. HEMS physicians issued a new LOMT during 3.4% of all consultation calls. The most common new LOMTs were decisions to terminate or not to initiate a cardiopulmonary resuscitation attempt and to withhold intensive care and/or endotracheal intubation. In the survey, 93% of the HEMS physicians claimed they often encounter patients who should already have a LOMT. In 49% of situations when HEMS physicians issued a new LOMT on an HEMS mission and in 67% of consultation calls during which HEMS physicians issued new LOMTs, the HEMS physicians felt that the patient’s fragile overall condition should have ethically mandated that the LOMT be issued earlier. The prospective studies found a lack of advance care plans with emergency care plans. In conclusion, acute EMS missions to nursing homes are common. Nursing home residents are generally old and fragile and their survival from cardiac arrest is poor. LOMTs are an integral part of HEMS physicians’ work, and occasionally HEMS physicians also need to make end-of-life care decisions for patients in nursing homes because of insufficient advance care planning. New LOMTs issued by HEMS physicians mainly relate to cardiopulmonary resuscitation and intensive care. Information on pre-existing LOMTs, such as DNAR, is lacking for EMS personnel

Mobiilisovellus nuoren aikuisen talouden seurannan välineenä

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää korkeakouluopiskelijoiden mielipiteitä oman talouden seurannasta mobiilisovellusten avulla. Opinnäytetyössä huomio kiinnittyi erityisesti siihen, mitä ajatuksia oman talouden seuranta ja omien tulojen ja menojen kirjaaminen herätti korkeakouluopiskelijoissa. Yksilön kiinnostus omaan talouteen ja omiin kulutustottumuksiin on ollut viime aikoina pinnalla ja siitä saatava tutkimustieto on erityisen kiinnostavaa etenkin nopean hintojennousun ja lähestyvän taantuman aikana. Tutkimusraportissa esiteltiin muita nuorten talouden hallintaan liittyviä tutkimuksia sekä peilataan tutkimuksen avulla hankittua tietoa muihin kirjallisuuslähteisiin, joissa käsitellään nuorten aikuisten talouden hallinnasta ja oman talouden seurannan sovelluksista löytyvää tietoa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusta, ja tutkimuksen kohderyhmänä olivat suomalaiset korkeakouluopiskelijat. Kvalitatiivisella tutkimuksella pyrittiin selvittämään, miten tärkeänä kohderyhmä koki oman talouden seurannan ja mitä mieltä he olivat puhelimeen ladattavista oman talouden seurannan mobiilisovelluksista sekä oman talouden seurannasta muilla perinteisemmillä tavoilla. Alkuperäisenä tarkoituksena oli, että kohderyhmä olisi seurannut omia menojaan jonkin mobiilisovelluksen avulla, mutta mobiilisovellus jätettiin pois empiirisestä osuudesta tietoturvasyistä. Kohderyhmää pyydettiin seuraamaan omia kulutustottumuksiaan kahden viikon ajan ja hyödyntämään oman talouden seurannassa tutkimuksen tekijän laatimaa Excel-pohjaa henkilökohtaisen talouden seurantaa varten. Excel laadittiin korvaamaan mobiilisovelluksen kokeilujakson, jotta saatiin heräteltyä osallistujien ajatuksia aiheesta. Tutkimukseen osallistuneiden korkeakouluopiskelijoiden ajatukset käytiin läpi erillisissä seurantajakson jälkeen pidetyissä haastatteluissa. Tutkimus toteutettiin syksyn 2022 ja kevään 2023 aikana. Haastatteluissa nousi hyvin selkeästi esiin se, että korkeakouluopiskelijat pitävät oman talouden seurantaa tärkeänä asiana. He kokevat, että omista menoista olisi hyvä olla jokseenkin selvillä, etenkin, kun monet elävät yhteiskunnan tukien ja vanhempiensa avustuksella ilman varsinaisia tulonlähteitä. Yleisesti ottaen nuoret aikuiset suhtautuvat positiivisesti myös erilaisiin talouden seurannan apuvälineisiin, kuten mobiilisovelluksiin. On positiivista huomata, että nuoret ovat kiinnostuneita raha-asioistaan ja oman taloudellisen tilanteensa vakaudesta. Suurin osa haastatelluista korkeakouluopiskelijoista ei kuitenkaan itse ollut koskaan seurannut omaa kulutustaan sen tarkemmin

Digitaalinen murros kunnan palveluissa : huomioidaanko kuntalainen hyvinvoinnin toimijana?

nonPeerReviewe

35 vinkkiä inspiroivaan korkeakouluopetukseen

Olemme koonneet tähän teokseen 35 vinkkiä monipuoliseen ja inspiroivaan opetukseen. Erilaiset opetusmenetelmät ja -välineet sekä usein luoviltakin tuntuvat ratkaisut inspiroivat opiskelijoita oppimaan, asiantuntijaopettajia kehittämään omaa työtänsä sekä työelämän edustajia yhteistyöhön. Artikkeleissa korkeakouluopetusta tarkastellaan käytännön pedagogisten innovaatioiden näkökulmasta. Kirja on suunnattu korkeakouluopettajille, kouluttajille, opettajaopiskelijoille ja opetuksesta kiinnostuneille ja sen tavoitteena on auttaa kohderyhmää tekemään korkeakouluoppimisesta innostavaa ja kiinnostavaa

Limiting treatment in pre-hospital care : A prospective, observational multicentre study

acceptedVersionPeer reviewe