Value of Information on Root and Butt Rot Presence When Choosing Tree Species for a Previously Spruce-Dominated Stand in Norway

Because the two common tree species in Norway, Picea abies L. Karst (Norway spruce) and Pinus sylvestris L. (Scots pine), differ in their susceptibility to the fungus Heterobasidion spp., converting at least parts of the rot-infested spruce stands to pine pays-off economically in some cases. Pixel-level information on rot levels and site indexes (SI) across the stand are required to identify these cases to make decisions that increase the expected economic return of the stand. Applying the Value of Information (VoI) concept, we assessed the value of such information when choosing between planting spruce and pine on a clear-cut spruce stand. The VoIs were highest for the stands of medium–low dominant SI. There, the shift from spruce to pine in some pixels instead of planting spruce across the whole stand has the best-expected impact on the stand’s net present value. Additionally, planting densities are more often adjusted to the pixel SI in these dominant SIs. Given that the stand’s dominant SI is known, information on rot levels alone is more valuable than information on SI alone. The lower the interest rate in decision-making, the more the forest owner is willing to invest in information supporting forest management

Vertailukelpoista tietoa yhteispohjoismaisilla eHealth–indikaattoreilla: yhteistyön käynnistäminen ja ensimmäiset tulokset

Terveydenhuollon tietojärjestelmien onnistumista mittaavien indikaattoreiden määrittely ja vertailujen tekeminen yleistyvät nopeasti sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Indikaattorien määrittely perustuu harvoin läpinäkyvään metodologiaan. Pohjoismaiden Neuvosto muodosti vuonna 2012 tutkimusverkoston yhteispohjoismaisten eHealth indikaattorien luomiseksi. Tutkimusverkosto soveltaa eHealth‐indikaattorien muodostamiseksi läpinäkyvää metodologiaa, joka on julkaistu Medical Informatics Europe ‐konferenssiartikkelina vuonna 2012. Työn tulokset osoittavat, että pohjoismaissa on hyvin samanlaisia tavoitteita terveydenhuollon tietojärjestelmille, vaikka tavoitteiden painotukset käytetyn aineiston valossa vaihtelevatkin. Ensimmäisiksi yhteisten tavoitteiden saavuttamista mittaaviksi yhteispohjoismaisiksi indikaattoreiksi määriteltiin menetelmän avulla potilaskertomusjärjestelmän, sähköisen tiedonvaihdon ja sähköisten asiakaspalveluiden näkökulmasta potilaan sähköisen lääkityslistan, sähköisen reseptin ja sähköisen ajanvarauksen saatavuus ja käyttöaste. Työ osoitti, että saatavuuden vertailtavuus edellyttää tuntemusta järjestelmän tai tiedon laadusta, mm. alueellisesta kattavuudesta. Määrittelytyö osoitti, että menetelmän jokaisen askeleen soveltaminen on tärkeää vertailukelpoisten indikaattorien tuottamiseksi. Artikkeli perustuu käsikirjoitukseen raportista, joka julkaistaan Pohjoismaiden Ministerineuvoston toimesta

Results of official variety trials 1991-1998

Virallisen lajiketoimikunnan tehtävänä on selvittää uusien peltokasvilajikkeiden viljelyarvo ennen niiden viljelyyn ottamista. Peltokasvien viralliset lajikekokeet järjestää Maatalouden tutkimuskeskus. Lajikekokeita on tärkeimmillä viljelykasveilla eri puolilla maata, vähintään kahden vuoden ajan ennen lajikkeen viljelyyn ottamista. Virallista lajikekoetoimintaa johtaa Maatalouden tutkimuskeskuksen Länsi-Suomen tutkimusyksikkö. Viralliset lajikekokeet ovat perusta peltokasvien lajikkeista annettavalle tiedolle. Uusien lajikkeiden viljelyarvo tutkitaan alustavissa ja virallisissa lajikekokeissa. Tavoitteena on selvittää lajikkeen viljelyvarmuus, satoisuus ja laatu perusteellisin tutkimuksin. Nykyisin virallinen lajiketoiminta on maksullista tilaustutkimusta. Kasvinjalostuslaitos tai lajikkeen omistaja ilmoittaa lajikkeen kokeisiin ja vastaa kokeiden kustannuksista. Lajike on virallisissa kokeissa vähintään kaksi vuotta tai kunnes se hyväksytään maa- ja metsätalousministeriön kasvilajikeluetteloon. Tämän jälkeen lajike on vielä kokeissa 2-3 vuotta neuvonnan tarpeita varten. Lajikkeen kokeilu virallisissa lajikekokeissa kestää yhteensä 4-6 vuotta. Virallisia lajikekokeita järjestetään tärkeimmillä viljelykasveilla. Lajikekokeet tehdään kunkin lajikkeen viljelyyn soveltuvalla alueella. Esimerkiksi kevätvehnän lajikekokeita on vain Etelä-Suomessa. Ohran lajikekokeita on vastaavasti mallasohraa lukuunottamatta koko maassa. Lajikekokeet ovat käytännön viljelyä vastaavia kenttäkokeita. Virallisia lajikekokeita on ollut kaikkiaan 17 koepaikalla. Virallisia lajikekokeita ovat suorittaneet MTT:n toimeksiannosta ja valvonnassa myös Mildola Oy, Kemira Agro Oy ja Perunantutkimuslaitos. Maa- ja metsätalousministeriön kasvilajikeluetteloon otettavat lajikkeet päätetään virallisten lajikekokeiden tulosten perusteella. Kasvilajikeluettelossa pidettävistä lajikkeista päättää maa- ja metsätalousministeriön kasvilajikelautakunta. Kasvilajikeluettelo julkaistaan vuosittain. Nykyisin se on luettelo lajikkeista, joiden markkinointi on sallittua maassamme. Lajikkeiden vyöhyke- ja viljelysuositukset julkaistaan erikseen joko valtakunnallisina yhteenvetoina tai alueellisina tiedotteina. Tässä vuosittain julkaistavassa virallisten lajikekokeiden tulostiedotteessa on esitetty tulokset vuosilta 1991-1998.The task of the Plant Variety Board is to determine the value of new field crop varieties before they are released. The official variety trials of field crops are arranged by the Agricultural Research Centre of Finland. Variety trials of the most important plants are conducted around Finland for more than two years before they are released. The official variety trial operations are organised by the Western-Finland Research Unit of the Agricultural Research Centre of Finland. The official variety trials form a basis for the provision of information on the value of field crops. The value of new varieties is evaluated in preliminary and official variety trials. The aim is to determine the cultivation stability, yield potential and quality by thorough studies. Nowadays official variety trials are carried out to order and a charge is made. The Plant Breeding Institute or the owner of the variety enters the variety for the trials and covers the expenses related to the trials. The variety undergoes official trials for at least two years or until it is entered in the National List of Cultivars of the Ministry of Agriculture and Forestry of Finland. Thereafter the variety undergoes trials for another 2-3 years to collect information for growers. Altogether the testing of a variety in official variety trials lasts a total of 4 to 6 years. Official variety trials are arranged for the most important cultivated crops. The variety trials take place in areas suitable for the cultivation of the crop in question. For instance, variety trials on spring wheat are conducted only in South-Finland, whereas variety trials on barley, except for malt barley, are arranged all over the country. The variety trials are field trials which simulate practical cultivation. Official variety trials have been conducted at a total of 17 trial sites. In addition, official variety trials have been conducted by Mildola Oy, Kemira Agro Ltd. and Potato Research Institute to order and under supervision of the Agricultural Research Centre of Finland. Decisions on the inclusion of varieties in the National List of Cultivars of the Ministry of Agriculture and Forestry of Finland are based on the results of the official variety trials. The Plant Variety Board of the Ministry of Agriculture and Forestry of Finland decides which varieties are retained on the National List of Cultivars. The list is published annually. Nowadays it is a list of the varieties which are permitted to be marketed in Finland. The zone and cultivation recommendations are published separately either as national summaries or as a regional bulletin. This annually published bulletin presents the results of the official variety trials in 1991-1998.vokMyynti MTT tietopalveluyksikk

Tieto- ja viestintäteknologian käyttö terveydenhuollossa vuonna 2014 - Tilanne ja kehityksen suunta

Terveydenhuollon tietojärjestelmät ovat maassamme kattavasti käytössä. Potilastiedon alueellinen käyttö on entisestään lisääntynyt ja monimuotoistunut, ja suoraan kansalaisille tarkoitetut sähköisen terveydenhuollon palvelut ovat yleistyneet. Tämä raportti kuvaa tieto- ja viestintäteknologian käyttöä Suomen terveydenhuollossa vaiheessa, jossa Kanta-palveluiden sähköinen resepti oli otettu käyttöön julkisessa terveydenhuollossa ja Potilastiedon arkiston käyttöönotto oli aloitettu. Sairaanhoitopiireissä, terveyskeskuksissa, ja yksityisten terveyspalvelujen tuottajien toiminnassa tapahtuneita muutoksia verrataan neljään aiempaan selvitykseen vuosilta 2003, 2005, 2007 ja 2011. Tuloksia tarkastellaan myös Sote-tieto hyötykäyttöön 2020 -strategian valossa. Tieto- ja viestintäteknologian käytön lisäksi selvitettiin toimijoiden osallistumista kansalliseen kehitystyöhön. Nämä tulokset ovat vertailtavissa vuoden 2011 tietoihin. Selvitys on tehty sosiaali- ja terveysministeriön pyynnöstä Oulun yliopiston FinnTelemedicumin ja THL:n yhteishankkeena. Raportista on hyötyä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän kehittäjille ja muille terveydenhuollon toiminnan digitalisaation kanssa työskenteleville sekä terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittäjille

The development of pedagogical infrastructures in three cycles of maker-centered learning projects

Riikonen, S., Kangas, K., Kokko, S., Korhonen, T., Hakkarainen, K. & Seitamaa-Hakkarainen, P. (2020). The development of pedagogical infrastructures in three cycles of maker-centered learning projects, Design and Technology Education: an international Journal.The purpose of the present investigation was to analyze the pedagogical infrastructures in three cycles of seventh graders’ co-invention projects that involved using traditional and digital fabrication technologies for inventing and creating complex artefacts. The aim of the projects was to create high-end multi-material makerspaces by expanding Finnish craft classrooms with instruments of digital fabrication, such as micro-processors, wearable computing (e-textiles), and 3D design and making, for enabling creation of student-designed multi-faceted inventions. Through a qualitative meta-analysis of the three successive learning-by-making projects, we explored the kinds of pedagogical infrastructures required for fostering knowledge-creating practices of learning. Pedagogic infrastructures refer to the designed arrangements and underlying conditions of implementing an extensive study project in classroom practices needed for reaching the learning objectives. We analyzed the epistemological, scaffolding, social, and material-technological dimensions of the enacted pedagogic infrastructures. In accordance with design-based educational investigations, we collected a variety of data (classroom video recordings, teacher and tutor interviews, invention challenges, learning assignments, and working schedules) across three year-long developmental cycles. We discuss the limitations and opportunities of maker-centered learning settings as well as considerations for future development of makerspace as pedagogical innovations for integrating socio-digital and material-technical practices and spaces for learning.Peer reviewe

The development of pedagogical infrastructures in three cycles of maker-centered learning projects

The purpose of the present investigation was to analyze the pedagogical infrastructures in three cycles of seventh graders’ co-invention projects that involved using traditional and digital fabrication technologies for inventing and creating complex artefacts. The aim of the projects was to create high-end multi-material makerspaces by expanding Finnish craft classrooms with instruments of digital fabrication, such as micro-processors, wearable computing (e-textiles), and 3D design and making, for enabling creation of student-designed multi-faceted inventions.  Through a qualitative meta-analysis of the three successive learning-by-making projects, we explored the kinds of pedagogical infrastructures required for fostering knowledge-creating practices of learning. Pedagogic infrastructures refer to the designed arrangements and underlying conditions of implementing an extensive study project in classroom practices needed for reaching the learning objectives. We analyzed the epistemological, scaffolding, social, and material-technological dimensions of the enacted pedagogic infrastructures. In accordance with design-based educational investigations, we collected a variety of data (classroom video recordings, teacher and tutor interviews, invention challenges, learning assignments, and working schedules) across three year-long developmental cycles. We discuss the limitations and opportunities of maker-centered learning settings as well as considerations for future development of makerspace as pedagogical innovations for integrating socio-digital and material-technical practices and spaces for learning

Miksi musiikkia tutkitaan ja opetetaan?:asiantuntijoiden käsityksiä musiikintutkimuksen, musiikkikasvatuksen ja yhteiskunnan välisistä suhteista

Tiivistelmä. Tutkimuksemme tavoitteena on selvittää musiikintutkijoiden käsityksiä siitä, miksi musiikkia tutkitaan ja opetetaan. Musiikintutkimuksen ja -opetuksen nähdään olevan vahvasti kytköksissä toisiinsa, sillä opetuksen tulee pohjautua tieteelliselle tiedolle. Tutkimus ja opetus ovat myös vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa, sillä yhteiskunta tarjoaa taloudellista tukea tutkimukselle ja tutkijat tuottavat tietoa yhteiskunnan hyödynnettäväksi. Yhteiskunnan muutosten myötä tutkijoille avautuu uusia tutkimuskohteita, joita tutkimalla saadaan jälleen ajankohtaista tieteellistä tietoa uusista ilmiöistä. Tutkimusaiheemme kattaa koko musiikintutkimuksen kentän, ja pyrimme tutkielmamme teoreettisessa viitekehyksessä tuomaan esille aikaisemmin tehtyjä tutkimustuloksia mahdollisimman laajasti. Käsittelemme musiikin merkityksiä sekä yksilöllisestä että yhteisöllisestä näkökulmasta, ja tarkastelemme musiikin fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia vaikutuksia. Koska musiikki joutuu usein perustelemaan asemaansa oppiaineena, haluamme tuoda jokaiseen lukuun myös musiikkikasvatuksellisen näkökulman. Lisäksi tarkastelemme ilmiötä filosofisesta näkökulmasta, jolloin esiin nousevat kysymykset musiikin arvosta ja siitä, nähdäänkö se välineenä jonkin saavuttamiseen vai itsessään arvokkaana ilmiönä. Tutkimuksemme metodologisena lähtökohtana on fenomenografia, sillä pyrimme selvittämään haastateltavien käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä. Halusimme ajankohtaista, asiantuntevaa ja monipuolista tietoa tutkimuksemme aineistoksi, minkä vuoksi valitsimme haastateltaviksi musiikintutkimuksen professoreita. Aineistonkeruumenetelmänä hyödynsimme teemahaastattelua, mikä mahdollisti haastattelujen etenemisen yksityiskohtaisten kysymysten sijaan väljempien teemojen varassa mahdollistaen haastateltavan vapaamman ilmaisun ja sen myötä myös laajemman aineiston syntymisen. Poimimme litteroiduista haastatteluista tutkimuskysymystemme kannalta merkittävät ilmaukset, joita luokittelemalla muodostimme aineistomme analyysin rungon. Analyysin perusteella yhteiskunnan ja taloudellisen tuen rooli sekä musiikintutkimuksessa että -opetuksessa korostuu. Musiikintutkimusta on lähes jokaisessa suomalaisessa yliopistossa, mutta haastatellut kokevat sen olevan vaikeuksissa mahdollisten säästötoimenpiteiden takia. Tutkijoiden mielestä musiikki on merkityksellinen ja moniulotteinen ilmiö, jota täytyy tutkia ja jonka tulisi näkyä yhteiskunnassa laajemmin. Teknologisoitunut yhteiskunta ja musiikkikulttuurien muutokset ovat vaikuttaneet siihen, millaisena ilmiönä musiikki nähdään. Tutkijoiden mielestä yhteiskunta odottaa musiikintutkimuksen ja -opetuksen tuottavan mitattavaa tulosta. He eivät näe musiikilla ja sen opetuksella olevan suoraa välitöntä vaikutusta, minkä takia mitattavia tuloksia on vaikea saavuttaa ja kausaalisuhteita vaikea todistaa. Musiikki voi olla väline päämäärien saavuttamiseen, mutta haastatellut tutkijat eivät halua korostaa pelkästään musiikin välinearvoja. Lähes jokaiselle haastatellulle musiikilla on myös itseisarvo. Tutkijat kokevat yksimielisesti musiikin kuuluvan yleissivistävään opetukseen. Tutkijat näkevät musiikin sivistävinä piirteinä erityisesti oman kulttuurin välittämisen ja kehittämisen, itsetuntemuksen sekä yksilön omaksi itseksi kasvamisen ympäristöön suhteutettuna. Lisäksi tietämys ja kokemus musiikista mahdollistavat musiikista nauttimisen ja hyvän musiikkisuhteen syntymisen, minkä myötä yksilöllä on mahdollisuus käyttää musiikkia osana arkeaan, hyvinvointiaan ja tunteidenkäsittelyään. Jotta musiikinopetus olisi toimivaa ja ajankohtaista, opettajan tulee huomioida opetussuunnitelman asettamat tavoitteet, nuorten oma maailma, teknologisoitunut yhteiskunta, oppiaineiden välinen integraatio sekä vähäisten tuntimäärien tehokas hyödyntäminen. Musiikinopetuksen edistäminen tutkimuksellisten tulosten avulla vaikuttaa ajoittain monimutkaiselta prosessilta. Luotettavien ja pätevien tutkimustulosten tuottaminen on vaikeaa, sillä musiikki on ilmiönä laaja ja merkitykseltään varsin yksilöllinen. Musiikilla on myös koulumaailmassa erityinen merkityksensä, sillä se mahdollistaa oppilaan itseilmaisun oman tekemisen kautta, mikä on yhtä tärkeää kuin tehokkaiden opiskelutaitojen kehittäminen

Results of official variety trials 1990-1997

Virallisen lajiketoimikunnan tehtävänä on selvittää uusien peltokasvilajikkeiden viljelyarvo ennen niiden viljelyyn ottamista. Peltokasvien viralliset lajikekokeet järjestää Maatalouden tutkimuskeskus. Lajikekokeita on tärkeimmillä viljelykasveilla eri puolilla maata, vähintään kahden vuoden ajan ennen lajikkeen viljelyyn ottamista. Virallista lajikekoetoimintaa johtaa Maatalouden tutkimuskeskuksen Länsi-Suomen tutkimusyksikkö. Viralliset lajikekokeet ovat perusta peltokasvien lajikkeista annettavalle tiedolle. Uusien lajikkeiden viljelyarvo tutkitaan alustavissa ja virallisissa lajikekokeissa. Tavoitteena on selvittää lajikkeen viljelyvarmuus, satoisuus ja laatu perusteellisin tutkimuksin. Nykyisin virallinen lajiketoiminta on maksullista tilaustutkimusta. Kasvinjalostuslaitos tai lajikkeen omistaja ilmoittaa lajikkeen kokeisiin ja vastaa kokeiden kustannuksista. Lajike on virallisissa kokeissa vähintään kaksi vuotta tai kunnes se hyväksytään maa- ja metsätalousministeriön kasvilajikeluetteloon. Tämän jälkeen lajike on vielä kokeissa 2-3 vuotta neuvonnan tarpeita varten. Lajikkeen kokeilu virallisissa lajikekokeissa kestää yhteensä 4-6 vuotta. Virallisia lajikekokeita järjestetään tärkeimmillä viljelykasveilla. Lajikekokeet tehdään kunkin lajikkeen viljelyyn soveltuvalla alueella. Esimerkiksi kevätvehnän lajikekokeita on vain Etelä-Suomessa. Ohran lajikekokeita on vastaavasti mallasohraa lukuunottamatta koko maassa. Lajikekokeet ovat käytännön viljelyä vastaavia kenttäkokeita. Virallisia lajikekokeita on ollut kaikkiaan 16 koepaikalla. Virallisia lajikekokeita ovat suorittaneet MTT:n toimeksiannosta ja valvonnassa myös Mildola Oy, Kemira Agro Oy ja Perunantutkimuslaitos. Maa- ja metsätalousministeriön kasvilajikeluetteloon otettavat lajikkeet päätetään virallisten lajikekokeiden tulosten perusteella. Kasvilajikeluettelossa pidettävistä lajikkeista päättää maa- ja metsätalousministeriön kasvilajikelautakunta. Kasvilajikeluettelo julkaistaan vuosittain. Nykyisin se on luettelo lajikkeista, joiden markkinointi on sallittua maassamme. Lajikkeiden vyöhyke- ja viljelysuositukset julkaistaan erikseen joko valtakunnallisina yhteenvetoina tai alueellisina tiedotteina.The task of the Plant Variety Board is to determine the value of new field crop varieties before they are released. The official variety trials of field crops are arranged by the Agricultural Research Centre of Finland. Variety trials of the most important plants are conducted around Finland for more than two years before they are released. The official variety trial operations are organised by the Western-Finland Research Unit of the Agricultural Research Centre of Finland. The official variety trials form a basis for the provision of information on the value of field crops. The value of new varieties is evaluated in preliminary and official variety trials. The aim is to determine the cultivation stability, yield potential and quality by thorough studies. Nowadays official variety trials are carried out to order and a charge is made. The Plant Breeding Institute or the owner of the variety enters the variety for the trials and covers the expenses related to the trials. The variety undergoes official trials for at least two years or until it is entered in the National List of Cultivars of the Ministry of Agriculture and Forestry of Finland. Thereafter the variety undergoes trials for another 2-3 years to collect information for growers. Altogether the testing of a variety in official variety trials lasts a total of 4 to 6 years. Official variety trials are arranged for the most important cultivated crops. The variety trials take place in areas suitable for the cultivation of the crop in question. For instance, variety trials on spring wheat are conducted only in South-Finland, whereas variety trials on barley, except for malt barley, are arranged all over the country. The variety trials are field trials which simulate practical cultivation. Official variety trials have been conducted at a total of 16 trial sites. In addition, official variety trials have been conducted by Mildola Oy, Kemira Agro Ltd. and Potato Research Institute to order and under supervision of the Agricultural Research Centre of Finland. Decisions on the inclusion of varieties in the National List of Cultivars of the Ministry of Agriculture and Forestry of Finland are based on the results of the official variety trials. The Plant Variety Board of the Ministry of Agriculture and Forestry of Finland decides which varieties are retained on the National List of Cultivars. The list is published annually. Nowadays it is a list of the varieties which are permitted to be marketed in Finland. The zone and cultivation recommendations are published separately either as national summaries or as a regional bulletin.vokMyynti MTT tietopalveluyksikkö. Yksikön huom.: Kirjasto Aj-

Effect of wrist-worn activity monitor feedback on physical activity behavior: A randomized controlled trial in Finnish young men

AbstractThe purpose of this study is to evaluate whether the use of an activity monitor providing feedback has an effect on physical activity (PA) in young men. A population-based sample of 276 conscription-aged (mean=17.9, SD=0.7years) men participated in a 3-month randomized controlled trial in Oulu in 2012. Participants were randomized to an intervention group (INT, N=137) and a control group (CON, N=139). INT received a wrist-worn monitor (Polar Active) showing daily activity, and CON received identical monitors without feedback. Main outcome was the change from baseline in objectively measured weekly time spent in moderate-to-vigorous PA (MVPA) and sedentary activity (SED), as assessed by generalized estimation equations (GEE). Other lifestyle factors were assessed by a questionnaire at baseline and at 3months. Weekly physical activity data (≥4days with ≥8h each) were obtained from 72 (53%) and 90 (65%) men in the INT and CON, respectively. Based on GEE, time spent in MVPA increased (p=0.012) and SED decreased (p=0.032) in the INT compared with the CON. During the first 7weeks, the INT spent on average 1h less sedentary than the CON (t-test, p<0.05). During the first week, the INT showed 12minutes more MVPA compared to the CON (t-test, p=0.034). Based on questionnaire data, the proportion of the most sedentary men decreased in the INT (Wilcoxon test, 28% vs. 10%, p=0.029), with no change in the CON (20% vs. 19%, p=0.546). To conclude, a wrist-worn activity monitor providing feedback had a short-term positive effect on PA and SED in young men.Trial registrationThis is a pilot study for a larger randomized controlled trial registered to the clinical trials register NCT01376986

eHealth and eWelfare of Finland - Checkpoint 2011

This eHealth and eWelfare report was produced by the National Institute for Health and Welfare (THL), Finland, and FinnTelemedicum, the Centre of Excellence for Telehealth at the University of Oulu, from the results of the national eHealth implementation survey commissioned by the Finnish Ministry of Social Affairs and Health and the eWelfare survey that was conducted as part of the SADe programme funded by the Ministry of Finance. The eHealth survey describes the status and trends in health care information and communication technology (ICT) and eHealth usage in Finland in 2011, comparing the results with earlier surveys carried out in 2003, 2005 and 2007. The eWelfare survey was a national review of the electronic social services and social welfare client information systems currently available in Finland and of how they function in the social services context. This report also includes current information on Finnish eHealth and eWelfare policies and other e activities such as reviews on the main results of two other surveys performed in Finland during the same time period. This report is produced for international readers and gives a comprehensive picture of the current eHealth and eWelfare situation in Finland