Effects of single family room architecture on parent-infant closeness and family centered care in neonatal environments : a single-center pre-post study

OBJECTIVE: The aim of this study was to evaluate the effects of a single family room architecture in a neonatal intensive care unit (SFR-NICU) on parents’ presence, parent–infant skin-to-skin contact (SSC) and the quality of family centered care. STUDY DESIGN: Two cohorts of parents of preterm infants were compared: those in the unit before and after the move to SFR-NICU. The parents used daily diaries to report their presence and SSC, and they responded to daily text message questions about the quality of family centered care. RESULTS: Parents spent more time in the SFR-NICU, but no significant change was found in SSC. Parents rated the quality of family centered care highly in both unit architectures, without a change in rating after the move. CONCLUSION: The SFR-NICU increased parents’ presence but not SSC. The change in architecture did not affect parents’ evaluations of the quality of family centered care, which was already highly rated before the move.©The Author(s) 2021. This article is licensed under a Creative Commons Attribution 4.0 International License, which permits use, sharing, adaptation, distribution and reproduction in any medium or format, as long as you give appropriate credit to the original author(s) and the source, provide a link to the Creative Commons license, and indicate if changes were made. The images or other third party material in this article are included in the article’s Creative Commons license, unless indicated otherwise in a credit line to the material. If material is not included in the article’s Creative Commons license and your intended use is not permitted by statutory regulation or exceeds the permitted use, you will need to obtain permission directly from the copyright holder. To view a copy of this license, visithttp://creativecommons.org/licenses/by/4.0/.Open access funding provided by University of Turku (UTU) including Turku University Central Hospital.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Effects of single family room architecture on parent–infant closeness and family centered care in neonatal environments—a single-center pre–post study

Objective: The aim of this study was to evaluate the effects of a single family room architecture in a neonatal intensive care unit (SFR-NICU) on parents' presence, parent-infant skin-to-skin contact (SSC) and the quality of family centered care. Study design: Two cohorts of parents of preterm infants were compared: those in the unit before and after the move to SFR-NICU. The parents used daily diaries to report their presence and SSC, and they responded to daily text message questions about the quality of family centered care. Results: Parents spent more time in the SFR-NICU, but no significant change was found in SSC. Parents rated the quality of family centered care highly in both unit architectures, without a change in rating after the move. Conclusion: The SFR-NICU increased parents' presence but not SSC. The change in architecture did not affect parents' evaluations of the quality of family centered care, which was already highly rated before the move.</p

Hyvinvointiyhteiskunnan erilaiset digipalveluiden käyttäjät : Katsaus digipalveluiden hyödyntämiseen liittyvistä yksilötason tekijöistä

Osa kansalaisista kokee haasteita käyttää yhteiskunnassamme yhä yleistyviä digitaalisia palveluita terveytensä ja hyvinvointinsa edistämiseksi. Heidät on tunnistettava, jotta toimia digisyrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi voidaan toteuttaa. Lisäksi käyttäjäryhmien piirteiden tunnistamisen avulla voidaan tukea palveluiden kehittämistä. Tässä työpaperissa esitellään Suomessa kerättyä tutkimustietoa digipalveluiden käyttöön liittyvistä yksilötason tekijöistä ja tunnistetaan erilaisia asiakasryhmiä digisoveltuvuuden näkökulmasta. Työpaperi tarjoaa suuntaviivoja digisoveltuvuuden arvioinnin kehittämiselle, jotta asiakkaiden digipalveluihin ohjaus olisi mahdollisimman yksilölähtöistä ja yhdenvertaista

Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten vastaanottopalveluiden käyttö kaupunki-maaseutu-alueluokituksen mukaan Suomessa

Several health policy goals have been outlined for electronic services in sparsely populated Western countries. Social and health care services may be implemented as electronic services, where applicable. However, the use of electronic services requires the necessary instruments, skills and service provision. We investigated the use of electronic services in health care among the adult population in different areas in Finland. The electronic services included contacts with a doctor, registered nurse or social worker by video or by chat. The study is based on responses from randomly selected individuals aged 20 to 99 (n=28 199; participation rate: 46%) at FinSote. The results are presented as non-adjusted and adjusted proportions. We used the seven-class urban–rural classification provided by the Finnish Environment Institute. We report the results for the working-age population (aged 20 to 64) and for the retired population (aged 65 to 99). In urban areas, the use of electronic services for health or social care was higher than in rural areas. Electronic service use among the working-age population was 39% among those living in inner urban areas compared with 25% of those living in sparsely populated rural areas. The use of electronic services was lower (only 13% and 8% for inner urban areas and sparsely populated rural areas respectively) among those of pensionable age. While 86% of the working-age population in the outer urban area and 75% of those living in local centres in rural areas reported that at least one electronic contact replaced a face-to-face visit, the proportion of those of pensionable age was lower: 70% in the inner urban areas and 54% in sparsely populated rural areas. Among those members of the population that have used health and social care services within a year, the use of electronic services was relatively high. The use of electronic services was more common in urban areas compared with sparsely populated rural areas. Respondents who had used social and health care services electronically more often stated that the electronic service use replaced the face-to-face visit. The working-aged respondents used electronic services more often than the older respondents. In the future, more information is needed on the supply of electronic services in the public social and health care services available in different regions. For many, the use of electronic services has become everyday life. How to keep the instruments accessible to everyone, how to improve skills and how to support the use of electronic services are challenges that need to be addressed by both social and health policy and employment and education policy.Sähköistä asiointia kohtaan on asetettu terveyspoliittisia tavoitteita harvaan asutuissa länsimaissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita voidaan toteuttaa soveltuvin osin sähköisinä palveluina. Sähköisten palveluiden käyttö edellyttää asiakkailta välineitä sekä osaamista ja tietoa palveluista, joihin hakeutua. Selvitimme sähköisten sosiaali- ja terveydenhuollon vastaanottopalveluiden käyttöä eri alueilla. Tutkimus perustuu satunnaisesti valittujen 20–99 vuotiaiden henkilöiden antamiin vastauksiin aikuisväestöä edustavassa FinSote 2020 kyselytutkimuksessa (n=28 199, osallistumisaktiivisuus 46 prosenttia). Alueluokituksena käytettiin seitsemänluokkaista kaupunki-maaseutu-alueluokitusta. Tulokset esitetään työikäisille (20–64 vuotiaat) ja eläkeikäisille (65–99 vuotiaat) väestöä edustavina osuuksina vakioimattomina ja demografisten tekijöiden suhteen vakioituna. Sähköisesti vastaanottopalveluita käyttäneiden osuus laskettiin edeltävän vuoden aikana sosiaali- tai terveyspalveluja käyttäneistä. Vastaajan antama arvio siitä, korvasiko sähköinen asiointi vähintään yhden perinteisen soiton tai käynnin, laskettiin sähköisiä sosiaali- ja terveyspalveluja käyttäneistä. Kaupunkimaisilla alueilla käytettiin useammin sähköisiä vastaanottopalveluja verrattuna maaseutumaisiin alueisiin. Sosiaali- tai terveydenhuollon palveluita käyttäneistä työikäisistä 39 prosenttia oli käyttänyt sähköisiä vastaanottopalveluita sisemmällä kaupunkialueella, kun vastaava osuus harvaan asutulla maaseudulla oli vain 25 prosenttia. Eläkeikäisistä nämä osuudet olivat pienempiä: sisemmällä kaupunkialueella 13 prosenttia ja harvaan asutulla maaseudulla kahdeksan prosenttia. Kun työikäisistä 86 prosenttia ulommalla kaupunkialueella ja 75 prosenttia maaseudun paikalliskeskuksissa raportoi sähköisen asioinnin korvanneen vähintään yhden perinteisen käynnin, niin eläkeikäisillä osuudet olivat pienempiä: 70 prosenttia sisemmällä kaupunkialueella ja 54 prosenttia harvaan asutulla maaseudulla. Sähköisesti sosiaali- ja terveydenhuollon vastaanottopalveluita käyttäneiden osuus oli melko korkea. Sähköisten vastaanottopalveluiden käyttö oli yleisempää kaupunkialueella kuin harvaan asutulla maaseudulla. Ne, jotka olivat asioineet sosiaali- ja terveydenhuollossa sähköisesti, arvioivat useimmiten, että sähköinen asiointi korvasi perinteisen käynnin. Työikäiset käyttivät sähköistä vastaanottopalvelua useammin kuin ikääntyneet. Sähköiset palvelut mahdollistavat asioinnin myös harvaan asutuilla seuduilla. Se, miten pitää välineet kaikkien tavoitettavissa, miten voidaan kohentaa osaamista ja tukea sähköisten palveluiden käyttöön ovat haasteita, joihin sosiaali- ja terveyspolitiikan sekä työllisyys- ja koulutuspolitiikan keinoin on vastattava

The Mediating Role of Digital Competence in the Associations Between the Factors Affecting Healthcare Utilization and Access to Care

Objectives: To examine with a population-based longitudinal survey design whether poor health, longstanding activity limitation, impaired cognitive functioning, mental distress, or loneliness predict poor access to healthcare and whether digital competence mediates these associations.Methods: The data were from the longitudinal FinHealth -survey gathered in Finland in 2017 and 2020 including 3,771 respondents (57.1% women). Linear regression analyses were used to examine the associations of factors affecting healthcare utilization with access to care adjusted for age, sex, and education. Counterfactual causal mediation framework was used to examine the mediating role of digital competence in the relationships among these factors and access to healthcare.Results: Factors affecting healthcare utilization were associated with poor access to care and these associations were partly mediated by low digital competence. Low digital competence mediated 12%, 9% and 8%, of the associations of impaired cognitive functioning, longstanding activity limitation, and loneliness with poor access to care, respectively.Conclusion: According to our results, one way to improve the access to healthcare among vulnerable groups could be to improve their digital competence