“We Will Establish a Virtuous Cycle in Which Jobs Attract People and People Attract Jobs” : Analysis of Abe Administration’s Regional Revitalization Documents from 2014 to 2020

In 2012, the re-elected Prime Minister Shinzō Abe and his administration faced the harsh truth: Japan’s regional economies were struggling because of overconcentration of people and services in metropolitan areas, population was in crisis due to declining birth rate, the Japanese work culture needed to be reformed and the emergence of new lifestyles demanded better work-life balance. To battle this situation Abe launched the Headquarters for Revitalizing Towns, People, and Jobs in 2014 and introduced Chihō sōsei, regional revitalization, which would become one of his flagship policies for the next 6 years. This thesis analysed the policies about revitalizing the rural areas in Japan and aimed to understand how Abe’s administration attempted to prevent the rural regions from hollowing out. The documents were analysed from the perspective of work related issues. Japanese work culture and work style reform are in the center of regional revitalization: available jobs attract people to an area and where there are people there will be more jobs. Literature argues that without work reforms Japan will not be able to correct its birth rate that is in downward spiral. This will lead to significantly smaller population that needs to take care of the large population of over 65-year-olds in the future. Furthermore, Japan needs to acknowledge women as an equally important workforce as men. The purpose of this study was to find out what themes emerge from the 9 selected regional revitalization policy papers from 2014 to 2020 and how work was described in these documents. I chose work related terms and conducted a content analysis on the excerpts that talked about these terms. I discussed the findings by gathering them in groups around five central themes found in the documents. As this study shows, the themes include women, gender roles, death from overwork, diverse lifestyles and rural nostalgia. The focus of reforms was often on women which is understandable since Japanese work culture has always been male dominated. Empowering women and enabling better work-life balance for women as well as addressing the conservative attitudes and expectations on women that are still strongly embedded in Japanese society are the key points of discussion on work. What I found out was that concrete actions were scarce compared to the government’s reassurances of how much they wanted to make positive change in the Japanese society. Also, since women’s situation was largely covered I expected there to be more detailed information about young people’s situation in work life as well, but this was missing from the documents. Women continue to be attracted to big cities more than men. Although the idea about rural areas feels inviting and nostalgic to many, it became evident from the policy documents that people also see rural areas as conservative and narrow-minded places. Although the government understands that excessive working hours are not beneficial it is difficult to change this part of the Japanese work culture. Furthermore, government wished to make telework an essential part of Japanese work culture but telework is not always possible because of Japanese SME’s reluctance to change their traditional work style and the lack of high-speed internet across the country

Ühe haigla kasuistiline kogemus. Alkohoolse pankreatiidi ja alkohoolse maksatsirroosi ravijuhud ning maksumus aastatel 2000–2015 Põhja-Eesti Regionaalhaiglas

Eesti Arst 2017; 96(9):562–56

Miten analysoida sitä mistä ei voi kertoa? - Käsikirja humanistiseen traumatutkimukseen

Kirja-arvostelu: Arvosteltu teos: The Routledge Companion to Literature and Trauma. Colin Davis & Hanna Meretoja (Toim.). Abingdon & New York: Routledge, 2020, 496 s.Non peer reviewe

Huvijuhtide ametikasvu seosed tööstressiga

Ametikasvuna mõistetakse pideva ametialase arengu protsessi, mille käigus täieneb ametialane pädevus. Huvijuhtide ametikasvu ja selle seoseid tööstressi ning tööst loobumisega pole Eestis uuritud. Käesolevas töös on vaadeldud huvijuhtide ametikasvu ja tööstressi tunnuseid ning toodud välja peamised põhjused, miks ja kui paljud hetkel töötavad huvijuhid soovivad vahetada oma ametikohta. Hüpoteesina on oletatud, et ametikasvu ning tööstressi tunnuste esinemise vahel on tugev negatiivne seos: mida suuremad on ametikasvu tunnused, seda vähem kogetakse tööstressi. Andmete kogumiseks kasuti autori poolt koostatud originaalküsimustikku, millega koguti andmeid huvijuhtide ametikasvu tunnuste ning tööstressi tunnuste kohta. Ametikasvu tunnused koondusid faktoritesse motivatsioon, tööroll, töökeskkond ning tööstressi tunnused faktoritesse vaimne tööstress ja füsioloogiline tööstress. Ankeet edastati küsitletavaile internetipõhiselt keskkonnas eFormular. Ametikasvu motivatsioonifaktori tunnustest tõid üle kogu Eesti vastanud 51 huvijuhti kõige rohkem esile, et nende isikuomadused sobivad ametikohal töötamiseks ning et nad saavutavad endale seatud tööalased eesmärgid. Töörolli faktori tunnuste osas omavad enamus vastanutest selget ettekujutust, milleks on koolis huvijuhi ametikoht ning omandavad meeleldi tööülesannete lahendamiseks vajalike uusi teadmisi ja oskusi. Tööstressi füsioloogilistest tunnustest toodi kõige enam esile liigset söömist pärast pingelist tööpäeva, lihasvalusid ning unehäireid. Vaimse tööstressi tunnuste osas nõustuti täiesti või suurel määral, et töö juures olles tuntakse rahutust või ärritust ja unustatakse tihti, mida hetk tagasi kuuldi. Tööstressi ning ametikasvu tunnuste vahel ilmnes tugev negatiivne seos. Kõige enam olid seotud töökeskkond ning nii füsioloogiline kui vaimne tööstress: mida paremana tunnetab vastanud huvijuht töökeskkonda, seda väiksemad on tema näitajad tööstressi osas. Tugev negatiivne seos ilmnes ka töörolli ning vaimse tööstressi vahel: mida rohkem huvijuht oma töörolli mõistab ning väärtustab, seda vähem tajub ta vaimset tööstressi. Ametivahetuse kaalumise põhjuste osas toodi välja väike palk, liiga palju tööülesandeid ning puuduvad karjäärivõimalused. Enam kui pooled vastajad leidsid, et töö tõttu jääb neil liialt vähe aega eraelule pühendumiseks. Uuring näitas, et üldiselt on huvijuhtide ametikasvu näitajad hetkel kõrged ning tööstressi näitajad üsna madalad. Külli Salumäe huvihariduse lektor TÜ Viljandi Kultuuriakadeemiahttp://tartu.ester.ee/record=b2693019~S1*es

Transnormatiivisuutta kerronnassa? : Transhahmot 2000-luvun alun suomalaisissa romaaneissa

Tässä sukupuolentutkimuksen alan tutkielmassa analysoin, millä tavalla transsukupuolisista hahmoista kerrotaan 2000-luvun alun suomalaisessa kirjallisuudessa. Millaisia aiheita transhahmoihin yhdistetään ja miten heistä kerrotaan? Aiempi tutkimus (Detloff 2006, Bettcher 2014, Johnson 2016) osoittaa, että transsukupuolisuuteen liitetään usein lääketiedettä koskevia puhetapoja, ja transhahmojen kohtalot ovat usein traagisia. Tutkielmassani vertaan aineistostani löytyviä aiheita ja kerrontatapoja aiempiin tuloksiin. Aineistoni kattaa lyriikkaa ja salapoliisiromaaneja lukuun ottamatta kaikki Suomessa 2000-2016 julkaistut teokset, joissa on keskeinen transhahmo. Aineistooni kuuluu 11 romaania, yksi romaanitrilogia sekä tähän trilogiaan liittyvä novelli. Luen aineistoani yhdessä transtutkimuksen tutkimuskirjallisuuden kanssa. Metodinani on kirjallisuudentutkimus yhdistettynä sukupuolentutkimukseen ja transtutkimukseen. Esitän työssäni luentoja ja tulkintoja aineistostani ja käyn keskustelua alan aiemman tutkimuksen (esim. Prosser 1998, Wickman 2001, Detloff 2006, Johnson 2016) kanssa näistä tulkinnoista. Tutkimusaiheeni ja -menetelmäni on poliittinen, sillä teen tutkielmassani näkyväksi niitä normeja, joita kaunokirjallisissa teoksissa transihmisyydestä toistetaan. Luen teoksia sekä päähenkilön asemaan eläytyen, vastahankaan että konstruoimani cissukupuolisen, eli ei-transsukupuolisen, lukijan näkökulmasta. Esitän analyysini tulokset kolmessa luvussa, joista ensimmäinen käsittelee kaapista tulemisen narratiivia, toinen sukupuolidysforian representaatioita ja kolmas normeja teosten kerronnassa. Havainnoin, että kaapista tuleminen on osa transhahmojen tarinaa ja se usein etenee jo aiemmin teoretisoidun psykologisen mallin mukaan (esim. Klein et al. 2005). Moni transhahmo tulee lukijalle kaapista lääketieteen termejä käyttäen, minkä väitän vahvistavan transsukupuolisuuden liitettyä lääketieteellistä puhetapaa. Sama lääketieteellinen puhetapa näkyy myös sukupuolidysforian representaatioissa. Teokset kuvaavat sukupuolidysforiaa paljolti “väärä keho” -metaforaa käyttäen. Lopullisena ratkaisukeinona sukupuolidysforiaan esitetään lääketieteellinen, kirurginen hoito. Analysoin transhahmojen suhteita yhteisöjensä normeihin heteronormatiivisuuden ja maagisten hetkien käsitteiden avulla. Teoksissa transhahmojen mahdollinen heterous vaatii aina neuvottelua itsen ja yhteisön kanssa, sillä pääsy eri heterouden aspekteille (Rossi 2006) ei ole transhahmoille itsestään selvää. Maagisten hetkien käsitteellä Prosser (1998) tarkoittaa hetkiä, joissa omaelämäkerran transkertojan sukupuoli ikään kuin kääntyy. Sovellan käsitettä kaunokirjallisuuteen ja kehitän sille alakäsitteen ‘käänteinen maaginen hetki’, joka kuvaa tilannetta, jossa transhahmon sukupuoli “kääntyy” ulkopuolisen toimijan vaikutuksesta. Maagiset hetket vievät teosten juonia eteenpäin. Aineistossani transhahmojen esittämiseen käytetään erilaisia kerronnallisia tapoja, mutta teoksista on tunnistettavissa yhteisiä elementtejä, kuten medikalisoiva puhetapa, kaapista tulemisen kertomuksen eteneminen vaiheittain, dysforian kuvaus “väärä keho” -metaforaa käyttäen sekä konfliktit tai neuvottelut heteronormatiivisuuden kanssa

Selailtava kuvasommitelma

Opinnäytetyöni käsittelee valokuvakirjan rakentamista. Tutkimuksen pääpaino on sommitelman ja kertomuksellisuuden luomisessa ja niihin liittyvissä keinoissa. Produktio-osana syntyy uusi Helsinki-aiheinen kuvakirja, jossa on harkittu sommitelma, rytmi ja sisäinen narratiivi. Lähestyn asiaa ensin teoreettisesti, sitten käytännönläheisemmin. Teoriaosiossa esittelen muutaman produktioni kannalta keskeisen merkitysten syntymiseen ja postmoderniin kulttuurintutkimukseen liittyvän peruskäsitteen - denotaatio, konnotaatio, myytti ja karnevalismi – sekä esittelen Peircen erittelemät kolme reaktiota, jotka kuva voi katsojassa aiheuttaa: firstness, secondness ja thirdness. Semiotiikkaan ja kulttuurintutkimukseen en paneudu kovin syvällisesti; tarkoitus on kartoittaa muutamia peruskäsitteitä vain niiltä osin kuin produktion ymmärtämisen osalta on tarpeen. Käytännöllisessä osassa käyn läpi sitä, miten kuvat ja teksti tulee käytännössä sivuille asettaa. Helsinki-kirjani rakentuu Josef Müller-Brockmannin oppien mukaiselle gridille. Kuvien asettelussa ja taitossa sovellan klassisia sommittelun keinoja, mm. staattisuutta, dynaamisuutta, symmetriaa, kontrastia ja rytmiä. Lisäksi käyn lyhyesti läpi kuvan ja tekstin vuoropuhelua, typografiaa ja InDesignin käyttöä pääasiallisena työvälineenäni. Produktioni vertailukohteena ja osittaisena esikuvana käytän neljää Helsinki- ja Suomi-aiheista kuvakirjaa, jotka ovat Jouko Lehtolan ja Stefan Bremerin toimittama Stadin nuoret (2000), Stefan Bremerin Helsinki (2012), Katja & Wenzel Hagelstamin Hetki Helsingissä (2007) ja Lauri Erikssonin Suomi Pictures (2001).This Bachelor's thesis deals with the construction of a photo book. The focus is on creating a balanced, coherent layout. As a product comes new Helsinki-themed photo book, which was required to have a deliberate composition, rhythm, and an internal narrative. The author approached things first from theoretical, then from more practical point of view. The theoretical framework was provided by a few of the very basic terms of Semiotics and Cultural studies - denotation, connotation, myth and carnevalism - as well as an introduction of three different reactions a photo can cause the viewer according to Peirce: firstness, secondness and thirdness. Semiotics and Cultural Studies was not covered in detail; the purpose is to survey the scientific criteria only as far as the production claims. The practical part focused on how to actually place objects on pages. As the main guide was used Josef Müller-Brockman's views on how to use the grid. Furthermore were applied some other classical methods of doing balanced layout such as static and dynamic compositions, symmetry, contrast and rhythm. As benchmark and a partial model were used four Helsinki and Suomi related photo books: Stadin nuoret by Jouko Lehtola and Stefan Bremer (2000), Helsinki by Stefan Bremer (2012), A Moment in Helsinki by Katja & Wenzel Hagelstam (2007) and Suomi Pictures by Lauri Eriksson (2001).Liitteenä julkistusseminaariin (3.5.2013) palautettu versio produktiona syntyneestä kuvakirjasta pdf-muodossa. Lopullinen versio ilmestyy osoitteeseen www.issuu.com/jasperkaarna toukokuun loppuun mennessä