Konstruktion on se saatana kumma ~ ihme esiintymiskontekstien affektiset ominaisuudet ja niiden vaikutukset

Tiivistelmä. Tutkin kandidaatintutkielmassani, millaisia affektisia ominaisuuksia esiintyy konstruktion on se saatana kumma ~ ihme esiintymiskonteksteissa. Pyrin myös selvittämään, millaisia vaikutuksia näillä affektisilla ominaisuuksilla mahdollisesti on konstruktioon on se saatana kumma ~ ihme. Esitän, että konstruktiolla on se saatana kumma ~ ihme ilmaistaan kummastelevaa ja tyrmistynyttä affektia. Aineistoni koostuu 193 viestistä, joissa konstruktio on se saatana kumma ~ ihme esiintyy. Kokosin aineistoni Suomi24-sivustolta kerätystä korpuksesta. Tutkielmassani käsittelen rakennetta on se saatana kumma ~ ihme konstruktiona, eli sellaisena muodon ja merkityksen yhteenliittymänä, jonka merkitystä ei voi suoraan rakenteen osien merkityksistä päätellä. Yleisimmin konstruktio on se saatana kumma ~ ihme esiintyy virkkeessä päälauseena, jota seuraa konjunktioalkuinen sivulause. Analyysini keskittyy konstruktion esiintymiskonteksteissa yleisimmin esiintyviin affektisiin ominaisuuksiin. Käsittelen analyysissani keskeisinä ominaisuuksina esiintymiskontekstien predikaatteja, joista erityisesti modaaliverbit ja näiden yhteydessä nollasubjekti sekä muut subjektin roolin avoimeksi jättävät verbimuodot osoittautuivat affektiin samaistumisen kannalta edullisiksi. Muita keskeisiä ominaisuuksia analyysissani olivat esiintymiskontekstien partikkelit, kvanttoripronominit, voimasanat ja niiden johdokset sekä muut kielteisen merkityksen sanat. Analyysissani esittelemäni ominaisuudet tarkentavat konstruktion on se saatana kumma ~ ihme ilmaiseman kummastelevan ja tyrmistyneen asennoitumisen kohdetta ja tukevat sekä osaltaan perustelevat tai oikeuttavat puhujan asennoitumista

Olla-verbialkuiset voimasanakonstruktiot:variaatio, affekti ja kuvaaminen

Tiivistelmä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen olla-verbialkuisten voimasanakonstruktioiden (esimerkiksi On se perkele kumma tai On tämä saatana työmaa) variaatiota ja affektia. Lisäksi pohdin konstruktion mahdollista kuvaustapaa. Tutkimukseni perustuu goldbergiläiseen kognitiiviseen konstruktiokielioppiin, jonka mukaan konstruktioita, muodon ja merkityksen yhteenliittymiä, voidaan havaita kielen kaikilta tasoilta. Aineistoni on Korpista kerätty korpusaineisto Suomi24- ja Ylilauta-sivustoilta vuosilta 2001–2020. Kokonaisuudessaan aineistoni koostuu 3 344 osumasta, jotka kaikki koostuvat seuraavista komponenteista: olla-verbin yksikön kolmannen persoonan indikatiivin preesens, demonstratiivipronomini, voimasana ja voimasanaa seuraava mahdollinen loppuelementti, jota ei hakuvaiheessa määritelty. Demonstratiivipronomineiksi rajasin pronominit se ja tämä ja voimasanoiksi helvetti, jumalauta, perkele, saatana sekä vittu. Aineistossani loppuelementillisiä konstruktioita on 1 234 ja voimasanaan päättyviä konstruktioita 2 110. Analyysissani totean demonstratiivipronominin vaihtelun liittyvän puhujan käsitteistykseen itsestään suhteessa käsiteltävään asiaintilaan. Erityisesti tämä-pronominilla puhuja käsitteistää itsensä osaksi loppuelementtinä tyypillisimmin esiintyvän substantiivin tarkoitetta, se-pronominilla puolestaan puhuja katsoo itsensä loppuelementistä irralliseksi. Toisaalta pronominivaihtelu voi perustua myös asiaintilan käsittelyyn muualla keskustelussa, sillä katson tämä-pronominin ensimaininnan pronominiksi. Loppuelementtien sijanvaihtelun (nominatiivi tai partitiivi) syitä voidaan perustella loppuelementin tarkoitteen jaollisuudella tai jaottomuudella, mutta useassa tapauksessa sijanvalinta perustuu todennäköisimmin puhujan käsitteistykselle asiaintilasta. Loppuelementtien merkityksen eriytyminen konstruktion vakiintuneiksi varianteiksi ja variantteja kontekstisidonnaisemmiksi muunnoksiksi tapahtuu nähdäkseni yleisistä varianteista lähtien. Adjektiiviloppuelementeissä yleisimpien, esiintymistiheytensä perusteella varianteiksi vakiintuneiden muotojen ympärille muodostuu muunnoksia. Muunnoksia esiintyy aineistossa huomattavasti vähemmän, mutta ne voidaan merkityksensä perusteella sitoa samankaltaista affektia ilmaisevien loppuelementtien verkostoon. Näitä verkostoja nimitän affektivarianttien sanasubstituutioryppäiksi — varianttiryppään yksiköitä yhdistää samankaltaisen affektin ilmaisu. Sanasubstituutio eli ryppään sisältä valitut sanat tiettyyn kontekstiin korostavat affektin eri puolia. Substantiivilausekkeiden eriytyminen tapahtuu merkitykseltään abstrakteista lekseemeistä konkreettisiin merkityksiin. Esimerkiksi yksi yleisimmistä substantiivilausekkeista on abstraktisti tekemiseen viittaava homma, josta nähdäkseni muodostuu sellaisia kontekstisidonnaisia ja konkreettia tekemistä ilmaisevia loppuelementtejä kuin kusetus tai kierrätys. Olla-verbialkuisen voimasanakonstruktion komponentit ilmaisevat affektia ja osoittavat sen suuntautumista — deiktiset demonstratiivipronominit ja loppuelementteinä esiintyvät substantiivilausekkeet jäsentävät affektin suuntautumista, kun taas voimasana ja loppuelementtinä tai sen osana (määritteenä) esiintyvät adjektiivit tuottavat affektia. Myös konstruktion esiintymiskonteksti voi edelleen tarkentaa affektin suuntautumista ja myös tuottaa affektia esimerkiksi sananvalinnoilla. Olla-verbialkuisen voimasanakonstruktion kuvaaminen tapahtuu kenties parhaiten V-KOPULA-kuvauksella (V-KOPULA ), jossa kopula ilmaisee olla-verbiä, teema demonstratiivipronominia ja predikoija loppuelementtiä tai mahdollisesti konstruktion päättävää voimasanaa, jonka katson voivan toimia konstruktion predikatiivin roolissa silloin, kun konstruktiolla ei ole loppuelementtiä. Tutkimukseni edistää edelleen kandidaatintutkielmassani aloittamaa olla-verbialkuisten voimasanakonstruktioiden semantiikan tarkkailutyötä. Analyysini rakentaa pohjaa mahdolliselle jatkotutkimukselle olla-verbialkuisten voimasanakonstruktioiden käytön ja merkityksen tarkasteluun

Efficacy of 5-day parenteral versus intramammary benzylpenicillin for treatment of clinical mastitis caused by gram-positive bacteria susceptible to penicillin in vitro

Peer reviewe

Local host response following an intramammary challenge with Staphylococcus fleurettii and different strains of Staphylococcus chromogenes in dairy heifers

Coagulase-negative staphylococci (CNS) are a common cause of subclinical mastitis in dairy cattle. The CNS inhabit various ecological habitats, ranging between the environment and the host. In order to obtain a better insight into the host response, an experimental infection was carried out in eight healthy heifers in mid-lactation with three different CNS strains: a Staphylococcus fleurettii strain originating from sawdust bedding, an intramammary Staphylococcus chromogenes strain originating from a persistent intramammary infection (S. chromogenes IM) and a S. chromogenes strain isolated from a heifer's teat apex (S. chromogenes TA). Each heifer was inoculated in the mammary gland with 1.0 x 10(6) colony forming units of each bacterial strain (one strain per udder quarter), whereas the remaining quarter was infused with phosphate-buffered saline. Overall, the CNS evoked a mild local host response. The somatic cell count increased in all S. fleurettii-inoculated quarters, although the strain was eliminated within 12 h. The two S. chromogenes strains were shed in larger numbers for a longer period. Bacterial and somatic cell counts, as well as neutrophil responses, were higher after inoculation with S. chromogenes IM than with S. chromogenes TA. In conclusion, these results suggest that S. chromogenes might be better adapted to the mammary gland than S. fleurettii. Furthermore, not all S. chromogenes strains induce the same local host response

Bacteriological etiology and treatment of mastitis in Finnish dairy herds

Background: The Finnish dairy herd recording system maintains production and health records of cows and herds. Veterinarians and farmers register veterinary treatments in the system. Milk samples for microbiological analysis are routinely taken from mastitic cows. The laboratory of the largest dairy company in Finland, Valio Ltd., analyzes most samples using real-time PCR. This study addressed pathogen-specific microbiological data and treatment and culling records, in combination with cow and herd characteristics, from the Finnish dairy herd recording system during 2010-2012. Results: The data derived from 240,067 quarter milk samples from 93,529 dairy cows with mastitis; 238,235 cows from the same herds served as the control group. No target pathogen DNA was detected in 12% of the samples. In 49% of the positive samples, only one target species and in 19%, two species with one dominant species were present. The most common species in the samples with a single species only were coagulase-negative staphylococci (CNS) (43%), followed by Staphylococcus aureus (21%), Streptococcus uberis (9%), Streptococcus dysgalactiae (8%), Corynebacterium bovis (7%), and Escherichia coli (5%). On average, 36% of the study cows and 6% of the control cows had recorded mastitis treatments during lactation. The corresponding proportions were 16 and 6% at drying-off. For more than 75% of the treatments during lactation, diagnosis was acute clinical mastitis. In the milk samples from cows with a recorded mastitis treatment during lactation, CNS and S. aureus were most common, followed by streptococci. Altogether, 48% of the cows were culled during the study. Mastitis was reported as the most common reason to cull; 49% of study cows and 18% of control cows were culled because of mastitis. Culling was most likely if S. aureus was detected in the milk sample submitted during the culling year. Conclusions: The PCR test has proven to be an applicable method also for large-scale use in bacterial diagnostics. In the present study, microbiological diagnosis was unequivocal in the great majority of samples where a single species or two species with one dominating were detected. Coagulase-negative staphylococci and S. aureus were the most common species. S. aureus was also the most common pathogen among the culled cows, which emphasizes the importance of preventive measures.Peer reviewe

Guidelines On Diabetes, Pre-Diabetes, And Cardiovascular Diseases: Executive Summary.The Task Force on Diabetes and Cardiovascular Diseases of the European Society of Cardiology (ESC) and of the European Association for the Study of Diabetes (EASD).

Guidelines and Expert Consensus documents aim to present management and recommendations based on all of the relevant evidence on a particular subject in order to help physicians to select the best possible management strategies for the individual patient, suffering from a specific condition, taking into account not only the impact on outcome, but also the risk benefit ratio of a particular diagnostic or therapeutic procedure. The ESC recommendations for guidelines production can be found on the ESC website†. In brief, the ESC appoints experts in the field to carry out a comprehensive and critical evaluation of the use of diagnostic and therapeutic procedures and to assess the risk–benefit ratio of the therapies recommended for management and/or prevention of a given condition. The strength of evidence for or against particular procedures or treatments is weighed according to predefined scales for grading recommendations and levels of evidence, as outlined below. Once the document has been finalized and approved by all the experts involved in the Task Force, it is submitted to outside specialists for review. If necessary, the document is revised once more to be finally approved by the Committee for Practice Guidelines and selected members of the Board of the ESC. The ESC Committee for Practice Guidelines (CPG) supervises and coordinates the preparation of new Guidelines and Expert Consensus Documents produced by Task Forces, expert groups, or consensus panels. The chosen experts in these writing panels are asked to provide disclosure statements of all relationships they may have, which might be perceived as real or potential conflicts of interest. These disclosure forms are kept on file at the European Heart House, headquarters of the ESC. The Committee is also responsible for the endorsement of these Guidelines and Expert Consensus Documents or statements

Acute phase response in two consecutive experimentally induced E. coli intramammary infections in dairy cows

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>Acute phase proteins haptoglobin (Hp), serum amyloid A (SAA) and lipopolysaccharide binding protein (LBP) have suggested to be suitable inflammatory markers for bovine mastitis. The aim of the study was to investigate acute phase markers along with clinical parameters in two consecutive intramammary challenges with <it>Escherichia coli </it>and to evaluate the possible carry-over effect when same animals are used in an experimental model.</p> <p>Methods</p> <p>Mastitis was induced with a dose of 1500 cfu of <it>E. coli </it>in one quarter of six cows and inoculation repeated in another quarter after an interval of 14 days. Concentrations of acute phase proteins haptoglobin (Hp), serum amyloid A (SAA) and lipopolysaccharide binding protein (LBP) were determined in serum and milk.</p> <p>Results</p> <p>In both challenges all cows became infected and developed clinical mastitis within 12 hours of inoculation. Clinical disease and acute phase response was generally milder in the second challenge. Concentrations of SAA in milk started to increase 12 hours after inoculation and peaked at 60 hours after the first challenge and at 44 hours after the second challenge. Concentrations of SAA in serum increased more slowly and peaked at the same times as in milk; concentrations in serum were about one third of those in milk. Hp started to increase in milk similarly and peaked at 36–44 hours. In serum, the concentration of Hp peaked at 60–68 hours and was twice as high as in milk. LBP concentrations in milk and serum started to increase after 12 hours and peaked at 36 hours, being higher in milk. The concentrations of acute phase proteins in serum and milk in the <it>E. coli </it>infection model were much higher than those recorded in experiments using Gram-positive pathogens, indicating the severe inflammation induced by <it>E. coli</it>.</p> <p>Conclusion</p> <p>Acute phase proteins would be useful parameters as mastitis indicators and to assess the severity of mastitis. If repeated experimental intramammary induction of the same animals with <it>E. coli </it>is used in cross-over studies, the interval between challenges should be longer than 2 weeks, due to the carry-over effect from the first infection.</p