Resurgent dams : Shifting power formations, persistent harms, and obscured responsibilities

Peer reviewe

Energy Revolution in Cuba : Pioneering for the Future?

The aim of this report is to make Cuban energy reforms more widely known. Cuba has succeeded in achieving high human development index while keeping its ecological footprint small. This is largely because of the low energy consumption in the country. At the same time the electrification rate is one of the highest in the Caribbean region. Even at the time of energy crisis the electrification continued in the remote rural areas, mostly based on renewable energy sources and having priorities set in electrifying schools, health centres and communal centres

Overlapping zones of exclusion : carbon markets, corporate hydropower enclaves and timber extraction in Cambodia

This contribution looks at the interplay of different logics of governing the environment, resources and people in Cambodia that materialise in overlapping zones of exclusion, thereby co-producing new relations of resource control in a complex frontier constellation: a frontier for water, forest and carbon commodities and also for state control. Focusing on three Clean Development Mechanism (CDM) hydropower dams, the paper analyses a partly unintentional, but significantly consequential coalescence of distinct spaces of governing located in the Cardamom Mountains: a forest conservation zone, the CDM technological zone, an enclaved corporate hydropower zone and a semi-official timber logging zone. While the CDM element has exposed the projects internationally, it has obscured several problematic aspects and dynamics of resource politics connected to the dams that are revealed in this paper. These include the vulnerabilisation of local fisher communities, incarceral labour practices on the dams’ construction sites and accelerated logging in the conservation zone. The paper also shows how the interaction of the studied zones takes place through their distinct mechanisms of exclusion with the effects of more centralised resource control and the bracketing of the associated dispossessions.Peer reviewe

Ukraina ja asevaraisen turvallisuuden haaksirikko

Vastine Sami Pihlströmin Kosmopolis-lehdessä 2/2022 julkaistuun keskustelupuheenvuoroon

Paluu menneisyyteen: Kaksi suomalaista klassikkoa ja esivaltiolliset kansainväliset suhteet

Tämän katsausartikkelin kohteena ovat Rudolf Holstin ja Ragnar Numelinin kolme tutkimusta, joissa tutkimusongelmana on perinteisten yhteisöjen keskinäiset suhteet tai esivaltiolliset kansainväliset suhteet. Erityisesti mielenkiinto kohdistuu siihen, onko niin kutsuttu luonnontila, perinteisten tai esihistoriallisten yhteisöjen keskinäiset suhteet, anarkian tila: kaikkien sota kaikkia vastaan. Holstin ja Numelinin tutkimukset eivät tällaista ajatusta tue, vaan perinteiset yhteisöt pyrkivät heidän mukaansa pikemminkin säilyttämään rauhanomaiset keskinäiset suhteet. Kiintoisiksi ja ajankohtaisiksi Holstin ja Numelinin tutkimusten tulokset tekee se, että ilmastonmuutos muuttaa ihmisten elinympäristöjä ja pakottaa ihmisyhteisöjä muuttamaan yhtenäisvaltioiden valvottujen ja vartioitujen rajojen maailmassa. Miten tuossa maailmassa muutoksiin vastataan: asein vai rauhanomaisia suhteita rakentaen

Amatöörien houkuttelemana Natoon?

Tämä essee on asiantuntijoiden laatiman turvallisuusympäristön muutosta käsittelevän selonteon kriittinen luenta. Sen kautta suhtaudun kielteisesti Suomen tulevaan Nato-jäsenyyteen. Tuon esiin, että selonteko on yksipuolisen johdatteleva. Se sulkee ulos kaikki muut Suomen turvallisuuden vaihtoehdot. Tämän voi ymmärtää niin, että Venäjän hyökkäystä Ukrainaan käytetään Natoon liittymisen perusteena vähän samaan tapaan kuin Venäjä oikeutti Naton uhalla oman aggressionsa Ukrainassa. Selonteko jättää myös ikävästi Suomen uuden ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulevan jäsenyyden armoille

Fixing the fluid : Making resources and ordering hydrosocial relations in the Mekong Region

This is a study of expertise and power relations in riverine resourcification processes. With a focus on hydraulic infrastructuring and hydrosocial ordering efforts in the Mekong Region, I seek to contribute new perspectives to the analysis of water, energy and climate change governing. The central research question is how water resources are made and governed in the Mekong Region and with what effects, especially in terms of the consequent new power formations and implications for the lives of the Mekong’s riverine residents. This question is timely. Currently, the rivers in the region are being dammed and engineered at an accelerating pace, making the Mekong Basin a scene of one of the most intensive hydropower developments in the world. Around two hundred large dams are at different stages of development in the mainstream and tributaries of the Mekong. The study has global relevance because the actors, rationales and techniques involved epitomise those shaping the current resurgence of hydropower development and other large infrastructure projects in the global South. As I argue, the emergent governmental assemblages enabling the hydropower development are not only intensively present in the Mekong but also partially created there. The research is grounded in the interpretive research tradition of the social sciences and situated at the interface of environmental and development studies. It builds on Foucault-inspired research, especially in the field of political ecology. The analysis contributes to studies of hydrosocial relations and bridges the political-ecological research on water and on climate change. Moreover, it provides new insights on the co-constitutive relations between resources and power formations which have relevance for recent political ecology discussions on resource- and state-making. The constituent and constitutive power formations of resourcification that are analysed include technoscientific, infrastructural, discursive, corporate and different aspects of state powers. It also examines the socio-spatial configurations that emerge from resource-making processes. Analysis of the ways technoscience and technical infrastructures are implicated in the possibilities of hydrosocial ordering forges connections with science and technology studies. In the course of five published articles I examine a range of attempts to fix in place certain sets of biophysical, infrastructural, discursive and socio-political relations. I approach these fixing efforts as part of resource-making processes that seek to render the Mekong’s riverine flows and environments more ‘productive’, investable and exploitable, and governable and controllable. I begin the analysis with the Mekong Delta of Vietnam, the early colonial frontier for water resourcification that has since become the part of the Mekong Basin where the plans of ‘full control’ with aspirations of ‘acclimatisation’ have been materialised to the fullest extent. I sketch out the main continuities and ruptures in the Delta’s intensive hydrosocial and agro-hydraulic ordering efforts, and outline their major effects. I then shift my attention to the more recent hydropower boom in Laos and Cambodia, and the various elements enabling it in terms of knowledge production, the new sustainability standards of hydropower dams and climate change-related rationalisations and techniques. Finally, I bring to the fore how enclavistic, post-neoliberal hydropower projects in Cambodia get entangled with other processes of resource-making, with illiberal processes of state formation and the intensification of Chinese influence. The study shows how the past and current modes of fixing hydrosocial relations have been shaped by a complex interplay of different rationales and techniques of governing. It also highlights the importance of the legacies of past hydraulic endeavours, their infrastructural powers, and those of fluvial waters. I identify two waves of hydraulic infrastructuring with differing patterns of water resourcification. Characteristic of the first wave is that resourcification efforts tended towards uniform and centrally coordinated hydrosocial orderings while the resourcification efforts of the second wave exhibit more dispersed, corporate-led modes of hydrosocial ordering. A major change in hydraulic infrastructuring has been the increasing disjointedness between damming and river basin planning because of the proliferation of concessionary hydropower projects. The contradictory predicament of the current resurgence of hydropower is that while large dams are being justified on the basis of multiplying purposes – from poverty alleviation to the better governing of climate change – the concessionary dams are, in fact, geared almost solely towards optimising riverine affordances in terms of their hydroelectricity production. The concessionary governing mode through which the enclavistic, water-resourcification pattern of second-wave dams has evolved is shown to be animated by neoliberal governing rationales but also shaped by illiberal governing logics. While the enclavistic dams strengthen corporate powers over hydrosocial relations and may limit the development of state hydraulic powers, the study also highlights effects which overflow the enclave boundaries and strengthen other aspects of party-state rule in Laos and Cambodia. The various infrastructuring efforts analysed in this study produce waterscapes that are variegated: variously networked and with divergent power formations. There is also variation in the magnitude of the effects and in the mechanisms of how the benefits and adversities of the projects are distributed. Yet all of them, including the ‘sustainable’ dams with eco-modern safeguard policies, radically disrupt fluvial relationalities, diminish possibilities for diverse and decentralised river uses, tend toward more centralised control of hydrosocial relations, and make vulnerable those with the most intimate riverine connections. Despite these similar effects, a nuanced analysis of the ordering assemblages shaping each effort of fixing the fluid is relevant, as it enables more detailed reflection on the distributed responsibilities. Overall, the analysis illustrates how large-scale hydraulic infrastructures built and planned in the Mekong Region entail drastic alterations in hydrosocial relations. Keywords: Cambodia, Clean Development Mechanism, climate change, fluvial relationalities, frontiers, hydraulic infrastructuring, hydrosocial ordering, Laos, large dams, Mekong Region, political ecology, power formations, resourcification, rivers, VietnamTämä on tutkimus valtasuhteista ja tiedon politiikasta, jotka muovaavat ja muovautuvat vesivarojen tuottamisen prosesseissa Mekongin alueella, Kaakkois-Aasiassa. Keskiössä ovat suurpadot ja se, kuinka ne on tuotu voimallisesti takaisin kehitysagendalle niin Mekongilla kuin muuallakin globaalissa etelässä. Mekong on yksi suurpatojen paluun keskeisistä näyttämöistä. Rakenteilla ja suunnitteilla on noin kaksisataa suuren mittakaavan vesivoimalaa. Patojen kautta veden hallinnan, energiantuotannon ja ilmastonmuutoksen kysymykset kietoutuvat yhteen. Työllä on globaalia merkittävyyttä, sillä analyysin kohteena olevien toimijoiden, rationaliteettien ja hallinnan tekniikoiden sommitelmat heijastelevat niitä, jotka ovat mahdollistaneet paitsi suurpatojen myös laajemmin suuren mittakaavan infrastruktuurihankkeiden uuden nousun globaalissa etelässä. Olennaisia elementtejä ovat sekä investoijaystävällisyyden lisäämisen tavoitteet, Kiinan kansainvälistymispyrkimykset infrastruktuurihankkeiden kautta sekä ilmastoagendan nousu. Tutkimus osoittaa myös, että osa patohankkeiden paluuta edistävistä tekijöistä, kuten uusi ’kestävän vesivoiman’ hallinnallinen sommitelma on pitkälti muodostettu Mekongilla. Keskeisimmät tutkimustulokset liittyvät siihen, minkälaiset vallan muodostelmat yhtäältä mahdollistavat ja muovaavat patojen ja muiden tutkimieni veden hallintaan liittyvien suurenmittakaavan infrastruktuurihankkeiden rakentamista, sekä toisaalta minkälaisia uudenlaisia vallan muodostelmia vedenhallinnan hankkeet tuottavat, mitä seurauksia niillä on alueen ihmisille, ja miten ne muuttavat hydrososiaalisia suhteita. Tuon esiin suurpatojen vaikutusten arviointiin ja oikeuttamisen muotoihin sekä erilaisten kehitystoimijoiden asemiin liittyviä ongelmia. Nostan esiin myös sen, kuinka ilmastonmuutoksen hallinnallistamisen tavat ovat nostaneet padot ja muut mittavat vesihankkeet ilmastoratkaisujen keskiöön tavalla, joka samalla on hämärtänyt ja/tai sivuuttanut patojen sosioekologiset haitat. Olennaiseksi ristiriidaksi nousee se, että samalla kun patoja oikeutetaan yhä moninaisimmilla tavoitteilla köyhyyden vähentämisestä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen, itse patojen uusi uusliberaali rahoittamisen ja hallinnan malli muovaa padoista hyvin yksiulotteisesti vain sähköntuotannon maksimointiin keskittyviä hankkeita. Osoitan myös kuinka padot voivat yhtäaikaisesti muodostaa yhtiövallan saarekkeita, vahvistaa Kiinan geopoliittistaloudellista vaikutusvaltaa sekä nivoutua osaksi Laosin ja Kambodzhan valtion territoriaalisen vallan muodostamista ja ulottumista alueille, joilla se on aiemmin jäänyt etäiseksi. Työ valottaa miten Mekongin alueella padot kietoutuvat osaksi moniaineksisia uusliberaalin, autoritaarisen sekä uuspatrimoniaalisen hallinnan sommittumia. Tuomalla esiin jatkuvuuksia ja katkoksia vesiresurssien tuottamisen rationaliteeteissa ja tekniikoissa, työ rikastaa hydrososiaalisten suhteiden tutkimusta sekä silloittaa veteen ja ilmastonmuutokseen liittyvää poliittisen ekologian tutkimusta. Väitöskirjassa tehdään myös käsitteellistä työtä, joka edistää luonnonvarojen tuottamisen ja erilaisten valtasommitelmien muodostumisen vastavuoroisuuden moniulotteista tarkastelua. Työ tuo uusia näkökulmia erityisesti poliittisen ekologian ajankohtaisiin keskusteluihin resurssien tuotannon ja valtionmuodostuksen yhteyksistä. Analyysi teknotieteen, infrastruktuurien ja joen materiaalisuuden osallisuudesta hallinnan mahdollisuuksien ja rajojen muodostumiseen luo yhteyksiä poliittisen ekologian sekä tieteen ja teknologian tutkimuksen välille

Eesti välispoliitikat põhjendavad müüdid. Eesti positsioon maailmas president Lennart Meri narratiivides

Diskursuse analüüsil põhineva artikli eesmärk on tõlgendada president Lennart Meri kujutelma taasiseseisvumisjärgse Eesti positsioonist maailmas ja Euroopas. Eesti presidendil on küll riiki esindav funktsioon, kuid põhiseaduse järgi puudub tal reaalne poliitiline võim. Seetõttu ei käsitle artikkel tingimata Eesti tegelikku välispoliitikat pärast iseseisvuse taastamist, vaid pigem seda, kuidas Lennart Meri kui väga lugupeetud isik soovis Eestit rahvusvahelises kontekstis näha ning kuidas ta lõi müüte, põhjendamaks Eesti välispoliitilisi valikuid nii rahvusvahelisele üldsusele kui ka eestlastele endile. Artiklis püütakse analüüsida ka Meri arusaamu rahvusvaheliste suhete toimimise kohta ning leida, missugune teoreetiline lähenemine sobituks Meri nägemusega Eestist Euroopas ja maailmas. Märksõnad: Eesti, väikeriik, välispoliitika, julgeolek, integratsioo

Energy Models and Scenarios in the Era of Climate Change : Briefing Report

This report “Energy models and scenarios in the era of climate change” has aimed to improve understanding on how energy models and scenarios are used and deployed, how dominant scenarios and future forecast can be challenged, in order to build up of capacity for the development of alternative energy scenarios. In relation to discussions about energy and climate change, the report summarizes experiences and benefits from past energy policy research in the Mekong region in Southeast Asia, Eastern Africa and Nordic countries. The report is a final report to the research project Access to Sustainable Energy for All

Ympäristökysymykset ja valtasuhteet Mekongin alueella

Peer reviewe